Otsakkeen mukainen audi ois mahdollista ostaa, vaan arvaako noin paljon ajettua enää ottaa, vaikka on juuri katsastettu?
Puoli miljoonaa ajettu Audi 100
Tuleva.audi.mies
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilmaiseksi voit ottaa ja pyydä rahaa mukana kalliisiin korjauksiin.
Osta vaan, sataset oli vielä hyviä vehkeitä...erityisesti viitos koneella varustetut!
olikin eräs konsernin parhaista moottoreista.
Ajoin seitkytluvulla tuollaisella Audi satasella, oli talvi ja kesärenkaat alla, mutta eihän se pikkupoikaa haitannut, tuli tarve pysäyttää, sehän kulki kymmeniä metrejä ohi määränpään.
En ollut aikaisemmin autoon tutustunut, siitä tuo yllätys. Auto oli tosi tasapainoinen ja käsissäpysyvä kaikiilla nopeuksilla, jarrutukset vain oli sittemmin harkittava tarkemmin, tämänpäivän autoilijat ovat varmaan hämmetyneitä noista kesärenkaista, mutta siihen aikaan rengasvalinnat olivat varsin vapaat.
Ja eihän silloi ollut mitään vitoskoneita edes keksitty, jokaisessa henkilöautossa oli siihen aikaan nelisylinterinen, nelitahtinen , kansiventtiilellä varustettu moottori.
Ei sitä ennen ja senajan jälkeenkään ole ollut noin samankaltaisia moottoreita autoteollisuudessa.
Ostin 5-vuotiaan (1977-mallisen), 150 tkm ajetun Audi 100:n 115 hv:n neloskoneella vuonna 1982. Ajoin sillä 1½ vuotta ja noin 25 tkm. Kynnyskotelot alkoivat omistuskauteni lopulla osoittaa puhkiruostumisen merkkejä. Ostin niihin valmiiksi muotoon pokatut pellit ja hitsautin paikoilleen autopeltisepällä. Sitten tein koriin ympäriinsä ylimaalauksen pohjatyöt itse ja päästin ammattilaisen ruiskun varteen. Sievähän siitä tuli!
Sain sitten siihen saumaan työsuhdeauton ja Audin myydessäni sain siitä jobbarilta 27 000 mk. Seuraavassa omistajanvaihdoksessa lienee hinta vain noussut! Ostaessani auton olin maksanut siitä 25 000 mk. Kautta aikojen ainoa autoni, josta olen saanut myydessä enemmän rahaa kuin olin itse maksanut.
Siinä matkan varrella olin joutunut teettämään kytkinrempan ja vaihdattamaan venttiilinohjureiden tiivistekumit savumerkkien vaimentamiseksi. Ja jouduin minä oikaisuttamaan kannenkin ja vaihdattamaan kansipahvin – oman laiminlyöntini takia: en ollut muistanut valvoa jäähdytysnesteen määrää ja pääsi mokoma kiehauttamaan itsensä kuumaksi.
Mutta mainio auto siihen rahaan siihen aikaan, hyvät muistot!
Kynnyskotelot jo puhki 6,5 vuotiaassa ja alle 200 tkm ajetussa autossa.
Nii-in! Mitäpä kynnyskoteloista – vikahan oli suht' helposti ja kohtuurahalla korjattavissa. Sain noista kynnyskoteloiden peltitöistä suullisen tarjouksen: 1 800 mk kuitilla tai 1 100 mk ilman kuittia...
1970-luvulla ei autojen koreja vielä pahemmin sinkitty eikä tälle yksilölle ollut tehty ruostesuojauskäsittelyä erikseen.
Puutteellisuudet pitää tietenkin suhteuttaa hintaan. Uusi Audi 100 oli tuohon aikaan 100 tmk:n peli ja sain 5-vuotiaan, toimivan laitteen neljäsosarahalla. Tilava, mukava ja sen ajan mittapuun mukaan suorituskykyinen kulkine, erinomainen ajettavakin. En olisi tuntenut lähellekään samaa ajamisen ja omistamisen iloa, jos olisin ostanut kaupasta uuden 25 tmk maksavan auton (jos jotain uutena sillä rahalla edes sai).
Auton historia oli tiedossani. Se oli ollut 3 vuotta työsuhdeautona eräällä pomomiehellä. Leasingkauden päätteeksi oli hänen poikansa (työkaverini) saanut ostaa auton varsin edullisesti. Hän sai puolestaan itse kahden vuoden kuluttua työsuhdeauton ja ”pani vahingon kiertämään” – minun edukseni.
Se sinulla ollut mallisarja 43 olikin viimeinen Audi jossa ruostui noin. Seuraava satanen (mallisarja 44) ja sitten vuodesta 86 eteenpäin kasikymppinenkin olivat sinkittyjä.
Tuon ikäisissä oli yleistä mädäntyneet rakenteet merkkiin katsomatta. Datsunit savutti sinistä poikkeuksetta noilla kilsoilla. Parkkipaikoilla leijui vahva bensan katku pakkaspäivinä kun kaasarikoneita ryypytettiin käsikäyttöisellä rikastimella...