minkälaisen huumoriteatterin, jonkun yksinäisen ihmisen tunteet toista kohtaan, voi aiheuttaa sosiaalisessa kontekstissa. Tietysti tunteethan ei muodostu palstalla vaan kyse on biologiasta. On niitäkin, jotka tapaavat virtuaalimaailmassa ja jatkavat suhdettaan IRL, mutta jos kiinnostus on syntynyt IRL jo reilusti aiemmin, niin palstalla ei ole väliä. Tiedättekö kun törmää johonkin ihmiseen ensimmäistä kertaa ja ensimmäinen ajatus on "..joskus sitten myöhemmin meillä on jotain.." . Se on sellainen ajatus, jota ei itse mitenkään ole saattanut alulle. Keho vaan tietää heti. Aina voi käydä niin, ettei toinen ajattele niin, mutta se on vain ihmiselämää. Masentavaa sellaista ja hallitsematonta. Vaikka niin kävisikin kyse on henkilökohtaisesta tunteesta ja itse en ainakaan moista häpeä. Ihan vitun siistiä, että joku pitkästä aikaa saa uskomaan johonkin muuhun kuin ihmisen paskuuteen, ja vaikka se olisikin pään sisäinen kuvitelma, siis se hyvän olon tunne, niin sen poisvienti ei ole mitään, jonka kanssa ei ole aiemmin tullut toimeen. Lisäksi tuleminen laarille ei vois vähempää kiinnostaa. Tunne on tunne ja elää oman aikansa.
Oon oikeastaan aika huvittunut
tunteista
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä sä täällä teet? Yksinäisyyttäs analysoit muiden tunteita?
Analysoin omien tunteiden suhdetta sosiaaliseen kontekstiin.
niin jos sä tunnet ittes tunnet kaikki
Kirjoitit AIVAN nappiin:D Tolta se just tuntuu. Oli syytä tai ei.
kyllä vain. hyvin osasit sen ilmaista!
Ymmärsin AIVAN kaiken. Siis keho vaan tietää.
"Keho vaan tietää heti."
Niin tämä on se, mikä väärille ihmisille vääriä ihmisiä kohtaan osuessaan kuvataan "ovat kiimaelimensä ajamia". Omalla he kohdalla, empaattisesti, kyllä minun kehoni tietää mitä se haluaa. Vaikka sitten vähän hypergamisesti.