Hiton nainen!

Minä mies en taas voisi ikinä unohtaa naista(-ni).

Kerrankin ollaan samaa mieltä! Kun täälläkään ei tiedä, mikä on tosi ja onko mikään tosi ja kuka kukin on vai onko kukaan mikään. Juuri ajattelin, että olikohan meidänkin kohtaaminen hänen kanssa kuitenkin enemmän kirous. Ajattelin myös, että kohta jätän kokonaan palstan ja keskityn ihan muihin asioihin ja jatkan elämääni niin kuin en edes tietäisi, että hän on olemassa. Tiedän, että pystyn siihenkin, jos vain päätän. Mutta, miksi hän on kuitenkin minua kohtaan epäreilu, ja silti vain minä tunnen häntä kohtaan vain hyvää. Ja miksi hän on minua kohtaan sellainen kuin on vaikka olen hänelle vain hyvä. Aidompaa ja hänelle parasta ajattelevampaa saa hakea, eikä varmasti löydä.

Ei siinä.

Siinä unohdaT. En halua olla missään tekemississä ihmisen kanssa, joka haluaa unohtaa minut.

asioita ja ihmisiä mitkä pysyy ikuisesti mielessä, halusitpa tai et.
Jos yrittää edes unohtaa, se on entistä tiukemmin kiinni, kulkee mukana joka paikassa, hyökkää ajatuksiin välittämättä siitä missä on, ja tekee tai teettää aivan outoja juttujakin.
Kokemuksesta, naisen logiikalla tuon tiedän.

EI sinun tarvitse unohtaa. En minäkään siihen kykenisi. Olethan mielessä ihan koko ajan. EI ok mitään syytä muuhun kuin jatkaa entiseen malliin.. Ehkä meille tulee mahdollisuutemme, aika näyttää..

Toivottavasti et unohdakaan.

Samat sanat. Mutta eikö ole tavallaan kiva, että on toinen saman kokenut - tietääpähän ainakin, että ymmärrys on yhteinen.

Yhdyn aloitukseen.