Tarinaani on vaikea tiivistää muutamaan lauseeseen ja sen vuoksi en vielä tiedä tuleeko tästä pitkä ja puuduttava kertomus.
Olen lähes viiskymppinen mies ja nähnyt ylä ja alamäkeä samassa suhteessa.Jokaisessa suhteessa on varmaan samankaltaista "suhdanne vaihtelua" Ja joskus menee hyvin,jopa loistavasti ja hetken päästä päin prinkkalaa.
Viimein kun lapset olivat jo omillaan ja meille kahdelle olisi ollut aikaa keskittyä toisimme niin olinkin vaimolle ilmaa ja hänellä oli kai suhde.Kuljimme eri teitä pitkään ja kärsin suunnattomasti tilanteesta.
Vaikka ei uskoisi,miehelläkin on tunteet ja minulla erityisen vahvat tunteet vaimoani kohtaan.
Yritin puhua meistä ja yöt valvoin miettien..Miten saisin asiat kuntoon.Hän pakeni aina tilanteesta eikä suostunut puhumaan.
Kahdeksan vuoden ajan yritin löytää ratkaisua,annoin tilaa enkä yrittänyt painostaa avautumaan.Vaistosin että en ole se toivottu henkilö hänen vierelleen.Lähelle ei saanut mennä lopulta lainkaan.
Lopulta aloin luovuttamaan ja olin...Mitä olin..Tyhjä..Kaikki tuntui tyhjältä ja tarpeettomalta.Kävin vain työssä ja söin ja nukuin huonosti.
Rajoitin alkoholin käyttöä mutta sen harvan kerran kun otin,otin tajun pois.Olo oli tietysti krapulassa vieläkin pahempi.
Yhtenä päivänä minulle tuli yhteydenotto yllättävältä taholta.Nainen jonka olin tuntenut kauan sitten.Hän halusi tavata.Ensin en vastannut viestiin lainkaan ja aikaa kului noin kuukauden verran.Vastasin että en ole vapaa ja tilanne on sellainen että en ole hyvää seuraa edes viattomaan kahvi hetkeen.
Parin kuukauden jälkeen tämä sama nainen kysyi uudelleen ja päätin käväistä juttelemassa.Asiat menee kuten menee ja läheisyyden puutteessa olevan miehen valloittaminen taisi käydä helposti..Soppa oli valmis ja nyt olimme molemmat suhteessa,minä ja vaimo mutta emme kaksin.
Vaimon suhde kai lopahti,tai hän vain huomasi että kotona ei juuri minua näy ja se ehkä herätti hänet..En tidä mitä tapahtui.
Lopetin myös suhteen kun tunsin että hän ei ole se oikea.Tää on vähän typistetty(lopetin) Kaikki tietävät että mutkia on matkassa ja paljon.
En näe asiaa niin että puntit tasan ja nyt yritän selvittää omaa päätäni.Mikä minussa on hajonnut kun en enää tunne mitään vaikka ihana vaimoni tulee lähelle ja suutelee. Kysyn itseltäni jatkuvasti,mikä on vialla? Miksi en tunne mitään.Olenko vanha,rikki,raato..Pelkään että en pysty tuntemaan koskaan enää mitään.
Olenko katkera?
4
52
Vastaukset
- voimiajokatapauksessa
Olisiko teistä kokeilemaan pariterapiaa? Haluatko yrittää vielä suhteesi eteen? Tai haluaako vaimosi?
Surullisinta tässä on mielestäni se, ettei vaimosi suostunut keskustelemaan tilanteestanne jo vuosia sitten silloin, kun sitä kovasti yritit. Ja se, että vaimosi ilmeisesti petti sinua.
Olet ehkä perehtynyt paljonkin aiheeseen, mutta syitä vaimon silloiseen tilanteeseen saattaisi löytyä tuolta:
Syitä taas siihenhttp://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/salamarakkaus_iskee_ja_vie- X000L
Kummastelen kovasti sitä että olet tilanteen tasalla..Yritin aikoinaan puhua ulkopuolisesta avun hakemisesta mutta se tyrmättiin jyrkällä ei sanalla ja oli kai pakko niellä vaan kun halusin yrittää jatkaa hänen kanssaan.Syy miksi jatkoin on edelleen myös minulle mysteeri.
Syy oli kai rakkaus joka ei halunnut sammua.
Olet oikeassa,olen perehtynyt asiaan kun aikaa on ollut ja lähelle osui sekin mitä tuon linkin takana sanottiin "salamarakkaus" iskee jonkin menetyksen jälkeen..Menetys tapahtui juuri ennen kuin kaikki alkoi.En voi kertoa menetyksen taholta enempää koska se olisi liian paljastavaa,mutta vaikea tapahtuma se oli myös minulle.
Oletin että vaikeudet yhdistävät ja toisen tuki on tärkein mitä voi olla olemassa,mutta tässä tapauksessa tilanne kääntyi päinvastoin.
Itse olisin valmis mihin vaan kun saisin oman pään toimimaan siten että tuntisin jotain,edes pienen hyvän olon tunteen kun toinen tulee lähelle.
Hävettää sanoa että teeskentelen olevani ihan ok. Luulen että se näkyy tai tuntuu että kaikki ei olekkaan kohdallaan.
Ajattelen että jos kaikki loksahtaa vielä paikalleen kun aikaa kuluu..Neljäs vuosi menossa ja mikään ei tunnu miltään.
Mikä mekanismi meni rikki?? Voiko ihminen hajota näin kavalasti.
Oikein pelotti kirjoittaa mitään täällä mutta ylläri on positiivinen.Kiitos asiallisesta kommentista. - voimiajokatapauksessa
X000L kirjoitti:
Kummastelen kovasti sitä että olet tilanteen tasalla..Yritin aikoinaan puhua ulkopuolisesta avun hakemisesta mutta se tyrmättiin jyrkällä ei sanalla ja oli kai pakko niellä vaan kun halusin yrittää jatkaa hänen kanssaan.Syy miksi jatkoin on edelleen myös minulle mysteeri.
Syy oli kai rakkaus joka ei halunnut sammua.
Olet oikeassa,olen perehtynyt asiaan kun aikaa on ollut ja lähelle osui sekin mitä tuon linkin takana sanottiin "salamarakkaus" iskee jonkin menetyksen jälkeen..Menetys tapahtui juuri ennen kuin kaikki alkoi.En voi kertoa menetyksen taholta enempää koska se olisi liian paljastavaa,mutta vaikea tapahtuma se oli myös minulle.
Oletin että vaikeudet yhdistävät ja toisen tuki on tärkein mitä voi olla olemassa,mutta tässä tapauksessa tilanne kääntyi päinvastoin.
Itse olisin valmis mihin vaan kun saisin oman pään toimimaan siten että tuntisin jotain,edes pienen hyvän olon tunteen kun toinen tulee lähelle.
Hävettää sanoa että teeskentelen olevani ihan ok. Luulen että se näkyy tai tuntuu että kaikki ei olekkaan kohdallaan.
Ajattelen että jos kaikki loksahtaa vielä paikalleen kun aikaa kuluu..Neljäs vuosi menossa ja mikään ei tunnu miltään.
Mikä mekanismi meni rikki?? Voiko ihminen hajota näin kavalasti.
Oikein pelotti kirjoittaa mitään täällä mutta ylläri on positiivinen.Kiitos asiallisesta kommentista.Kiitos kiitoksesta :).
En kirjoittanut niinkään siksi että vastaisit (viittaan nyt tuohon mainintaasi menetyksestä), vaan ihan vain, jotta miettisit itse asioitanne - ja olitkin jo noitakin miettinyt. Ja siksi, että tulin surulliseksi puolestasi, ja puolestanne.
Se mikä minut myös sai kirjoittamaan, oli sekä halu osoittaa myötätuntoa että se, että ystäväni on ollut - ja on edelleen - hiukan kaltaisessanne tilanteessa. Ymmärtääkseni mitään pettämisiä ei hänellä eikä miehellään ole kuitenkaan tapahtunut, mutta avioliitto on vain moninaisten vaiheiden kautta ajautunut omasta mielestäni täysin mahdottomaan tilanteeseen, jonka kumpikin kokee kuitenkin raskaana. Heidän tapauksessaan mies on ollut se, joka ei ole halunnut lähteä pariterapiaan. Ystäväni on käynyt siellä yksin (sekin on mahdollista) ja saanut sitä kautta keinoja yrittää parantaa omaa liittoaan. Heillä ei suhteen alkuvuosina puhumattomuus vaivannut. Ajattelin, kun tapasin heidät ensi kerran yhdessä, että tässäpä ihanteellinen tilanne: puolisot puhuvat, kaikesta. Sittemmin tapahtui monelaista, mikä varmaankaan ei ole voinut olla vaikuttamasta suhteeseen. Mutta kuten sinullakin, minäkin kuvittelin, että vaikeudet vain yhdistäisivät heitä... No niin ei käynyt.
Vaimosi mahdollista äkki-ihastumistasi ymmärrän siinä mielessä, että minullekin kävi hiukan hassusti - ihastuin pitkässä liitossa täysin odottamatta ulkopuoliseen. Mutta koska rakkaus puolisoon oli edelleen olemassa, en ryhtynyt mihinkään ihastukseni suhteen. Se olisi ollut mielestäni kaikin puolin väärin. Mutta tuon vuoksi koitin löytää tietoa aiheesta, ja kiitos sen tiedon, ymmärsin odottaa että tunne menisi ohi.
Minusta tuntuu, että sinulle saattaisi olla hyötyä pariterapiasta, yksinkin, jos vaimosi ei halua ryhtyä siihen. Niin kauan kuin sinulla on kuitenkin halua saada asiat toimimaan, voi olla jotakin tehtävissäkin. - X000L
Pelkoni kirjoittaa tänne oli näemmä turhaa..Epäilin pitkään että lokaa tulee niskaan ja olin jo varuillaan,siten että en katsele ikäviä kommentteja.
Voihan olla että myös kävi tuuri kun satuit juuri katsomaan tätä ketjua,eikä ilkeyksiä tullutkaan vaan asiaa.
Sen verran vielä et lääkärissä kävin pahimpina aikoina ja tohtorin mielestä kaikki oli ok.Stestosteronit ja kaikki..Tietysti on todettava että tilanne silloin oli erilainen ja tämä vaikuttaa lähinnä "jälkitaudilta" kun silloinen lievä haluttomuus johtui vain siitä että olin vain se toinen,joka sai yleensä vain ne arkiset valitukset vaikka kuinka tsemppaisin.Tiesin kokoajan että yritän ja toimin asiallisesti.Ehkä olin liian pehmeä enkä tehnyt dramaattista esitelmää siitä kuinka huonosti suhde etenee.
Ihastuminen on ihan luonnollista kaikille,myös miehillä on taipumus ihastua,mutta uskon et jokin hetki on alttiimpi tapahtumien etenemiseen ja suhteeseen johtamiseen.
Jep.Painin tämän loppuun yksin tai jonkun terapian avulla.Terapiaa on myös kun kirjoitan mietteitä tänne.Kiitän,,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri191651- 291319
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka641224Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111122Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.281066Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651046Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?111036Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan301009Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se61001Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha2996