En enää etsi

Yrittäminen vaatii rohkeutta uskallusta ja tekoja asioiden eteen, rakkauden saavuttamiseksi. Jälkeenpäin voit olla iloinen ja onnellinen kun teit sen eteen kaiken ja ahdistukseen tunne on vain kaukainen haalistunut muisto.

Kuinka kauan olet pärjännyt yksin?

jaksa enää. Ehkei luovuttaminen oo välttämättä heikkoutta vaan myös realismia, tosiasioiden kohtaamista. Oon tehnyt sen minkä oon kyennyt, en voi ylittää itseäni enkä muuttua toisenlaiseksi. Jos en kohtaa vastakaikua eikä kukaan halua edes tutustua lähemmin niin sitten oon yksin, so simple.

Ålä sinä tuommosia kirjoittele. Elämähän on kallis aarre. Puhun siitä, minkä tiedän olevan totta. Sinä olet oikea ihminen ja arvokas. Mitään hävettävää ei ole. Saat ponnistella, että saat elämästäs otteen. Voin luvata näinkin kokeneena ihmisenä kuin olen, että se ponnistelu kannattaa. Älä vain nyt anna periksi. Rakkaus tulee silloin, kun sitä vähiten odotat. Tämän todistan ja alleviivaan.

Yritetty on jo tarpeeksi ja oltu yrittämättäkin. Minulle ei rakkaussuhdetta suotu. Uskon kyllä rakkauteen noin muuten, mutta en enää omalla kohdallani. On vaan välillä raskasta, kun tiedostaa millaisista asioista täytyy luopua. Kun saan haluni ja toiveeni lopullisesti kitkettyä, voin myös kontrolloida tunteitani. Halusin niin kovasti rakkautta, mutta valitettavasti olin vääränlainen siihen. Vaan eihän aina saa, mitä haluaa enkä sitä paitsi edes ansaitsisi rakkautta. Siksi paljon pahaa olen elämässäni tehnyt.

Minä uskon kyllä rakkauteen ja minua on paljon lähestyttykin. Mutta itse olen vähän huono siinä, että tunteeni jäävät helposti, sitkeästi kiinni johonkin turhaan haavekohteeseen ja lisäksi siihen, että ne jotka lähestyvät eivät ehkä ole niitä, jotka itseä enemmän kiinnostaisivat. Tilanteeni on kuitenkin sellainen, vanhojen haavojenkin takia, että toivon muiden lähestymistä ja tunteiden ilmaisemista.