Hei! Kyselin jonkin aikaa sitten VL:ien kantaa kirkossa pysymisestä ja vaelluksen kysymyksistä. Tiedustelin raamattuperusteita kirkossa pysymiselle. Niitä en saanut, käytännön perusteita kylläkin. En vakuuttunut niistä, joten yritän uudelleen.
Miksi siis VL:t pitävät oikeana pysyä kansankirkossa, vaikka suurin osa sen julistuksesta on VL-opin vastaista. Kirkollisveroillaan VL:t tukevat kyseistä¨toimintaa. Eikö tuollainen ole suoranaista osallisuutta toisten synteihin? Miten on, jos VL:iin liittyy joku suomalainen, joka ei koskaan ole kuulunut mihinkään kirkkokuntaan? Pitääkö hänen liittyä kansankirkkoon ollakseen VL? Täytyykö VL:n pysyä kansankirkon seurakunnassa, jossa on kirkkoherrana esim. jonkin toisen lestadiolaissuunnan edustaja tai uskon ydinperusteita kieltävä henkilö ja VL:n omatunto sanoisi, ettei sellaista voi tukea?
Elämän kysymyksistä sitten. Olen saanut sen käsityksen, että VL:t eivät pidä esim. TV:tä tai kevyttä meikkaamista itsessään syntiä. Ydin on tässä, että ne eivät siis ole syntiä. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että liikkeessä ei ole käytännöllistä vapautta toimia enemmistön tavasta poikkeavalla tavalla. Jos näin on, eikö käytännössä mennä yli sen, mikä kirjoitettu on?
Tällä palstalla esiintyneet VL:ien vastaukset tämänkaltaisiin kysymyksiin ovat usein sisältäneet kehotuksen tulla seuroihin ja että uskon kirkastumisen myötä myös tällaiset asiat kirkastuisivat. Ei kuitenkaan houkuta toimia neuvon mukaan, kun toisaalta näyttää siltä, että kehotetaan osallistumaan toisten synteihin (kansankirkon jäsenyys) ja toisaalta rajoitetaan kristillistä vapautta (paine toimia tietyllä tavalla asioissa, jotka ovat kristitylle vapaita).
Hyvää joulunaikaa kaikille kuitenkin.
Miksi siis VL:t pitävät oikeana pysyä kansankirkossa, vaikka suurin osa sen julistuksesta on VL-opin vastaista. Kirkollisveroillaan VL:t tukevat kyseistä¨toimintaa. Eikö tuollainen ole suoranaista osallisuutta toisten synteihin? Miten on, jos VL:iin liittyy joku suomalainen, joka ei koskaan ole kuulunut mihinkään kirkkokuntaan? Pitääkö hänen liittyä kansankirkkoon ollakseen VL? Täytyykö VL:n pysyä kansankirkon seurakunnassa, jossa on kirkkoherrana esim. jonkin toisen lestadiolaissuunnan edustaja tai uskon ydinperusteita kieltävä henkilö ja VL:n omatunto sanoisi, ettei sellaista voi tukea?
Elämän kysymyksistä sitten. Olen saanut sen käsityksen, että VL:t eivät pidä esim. TV:tä tai kevyttä meikkaamista itsessään syntiä. Ydin on tässä, että ne eivät siis ole syntiä. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että liikkeessä ei ole käytännöllistä vapautta toimia enemmistön tavasta poikkeavalla tavalla. Jos näin on, eikö käytännössä mennä yli sen, mikä kirjoitettu on?
Tällä palstalla esiintyneet VL:ien vastaukset tämänkaltaisiin kysymyksiin ovat usein sisältäneet kehotuksen tulla seuroihin ja että uskon kirkastumisen myötä myös tällaiset asiat kirkastuisivat. Ei kuitenkaan houkuta toimia neuvon mukaan, kun toisaalta näyttää siltä, että kehotetaan osallistumaan toisten synteihin (kansankirkon jäsenyys) ja toisaalta rajoitetaan kristillistä vapautta (paine toimia tietyllä tavalla asioissa, jotka ovat kristitylle vapaita).
Hyvää joulunaikaa kaikille kuitenkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota asioista selvää ennenkuin esität niitä. Luterilaisen kansankirkkomme oppi ei poikkea mitenkään siitä, mihin vanhoillislestadilaiset uskovat. Sen tunnustus on täysin oikea ja raamatun mukainen. Kirkkoon kuuluminen ei ole mikään synti saatika ongelma. Mitä oikein höpiset? Puhut aivan omiasi.
On sinulla sentään paljon huolta uskovaisten paikasta kirkossamme. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmiksi, kuten tahdon uskoa, esitä edes jotain positiivista.
"Luterilaisen kansankirkkomme oppi ei poikkea mitenkään siitä, mihin vanhoillislestadilaiset uskovat"
---no, miksi sitten vanhlestat väittävät olevansa ainoita oikein uskovia????-------
Hei! Esitit, että kansankirkon ja VL:ien tunnustus on sama. Kuinka on perisynnin osalta? Luterilaisen tunnustuksen mukaan kaikki Aadamin lankeemuksen jälkeen syntyvät ihmiset ovat perisynnin alaisia ja heidän tulee uudestisyntyä voidakseen pelastua. Ovatko VL:t tästä samalla kannalla?
Kysymys kirkossa pysymisestä on kyllä laajempi. Eihän kirkkoa voi arvostella oikeudenmukaisesti pelkästään sen virallisen tunnustuksen mukaan, jos käytäntö on aivan muuta. Virallinen tunnustus ei tee kirkosta luterilaista, jos se sallii ja edistää aivan muunlaista, jopa uskon ydinperusteita kieltävää oppia. Kansankirkon luopuminen luterilaisuudesta käy virallisestikin ilmi siitä, että se on kirkollisessa yhteydessä anglikaanisen kirkon kanssa. Myös yhteinen julistus vanhurskauttamisesta roomalaiskatolisen kirkon kanssa sisältää tunnustuksen vastaisia asioita ja vieläpä toiveen näkyvästä yhteydestä näiden kirkkojen välillä. Onko niin, että VL:t todella sallivat tällaisen tukemista ja vieläpä velvoittavat sellaiseen? Miksi tässä ei olisi kyse osallistumisesta toisten synteihin?
Vieläkin haluaisin selviä raamattuperusteita kansankirkossa pysymisen tueksi. Myös tieto VL:ien oppiesityksestä, jossa tämä asia käy ilmi, olisi kiinnostava.
Vanhoillislestadiolaisten ja kirkon opissa on eroja mm. vanhurskauttamisopissa.
Kirkko-uskovaiset väittävät saavan uskon mm. ehtoollisessa tai Raamattua lukemalla tai rukouksella. Tämän opin itse Raamattu hylkää.
Raamatun opin mukaan ihminen saa syntinsä anteeksi kun toinen uskossa oleva julistaa hänelle synninpäästön.
Televisio asiaan voin sanoa ainakin omalta kohdaltani etten pidä itse laitetta syntinä,mutta ohjelmatarjonta mikä sieltä tulee on noin 80% syntiroskaa.
Henkilökohtaisesti saatan katsoa uutiset ja joitain dokumentteja mikäli nyt satun tv:n ääreen jossain törmäävän. Itse en sitä kapistusta koskaan hankkisi kotiini sielunelämääni turmelemaan, sillä niin heikko armolapsi olen että pian alkaisin katselemaan uskolleni sopimattomia ohjelmia.
Tv/video asiassa on hyvä kuunnella omantunnon ääntä(niinkuin kaikissa asioissa) Olen huomannut että joillakin kristityillä saattaa olla tiukempi kanta tv/video asioissa, kuten ajattelua että tv:stä ei saisi katsoa mitään. jne.. tälläistä en ole kuitenkaan kuullut yleisesti puhuttavan.
Kansankirkko asiaan en osaa sen paremmin sanoa juuta enkä jaata, mutta opissa on paljonkin eroa.
Kansankirkon tunnustukseen on ero ettemme hyväksy Lutherin jälkeisiä Lakihenkisiä Sovintokaavan ja Yksimielisyyden ohjeiden osia, jotka ovat ristiriidassa Lutherin oppien kanssa.
Uudestisyntymä
-tässä on käsitys eroa koska ei tajuta mikä on uudesti syntymä. Se on sellaista mitä Jeesus sanoi Fariseuksille. Uskokaa evankeliumi.
Lakihenkiset opettavat että vesikasteessa uudestisynnytään eikä ole uskoa ennen kastetta.
Lutherin käsityksen mukaaan Lapsella pitää olla usko ennen kastetta tai kasteessa.
Uudestisyntymä on pyhän hengen kaste. Kaste on tuon sakramentti. Vesikaste ei ole sama kuin uudestisyntymä. Jeesus ja Sovintoveri on syntien anteeeksi anto Ehtoollinen on sen sakramentti. Ehtoollinen ei ole sama kuin Syntien anteeksianto.
Nämä on uskottomilla sekaisin he eivät osaa eritellä vaikka Luther eritteli hengelliset ja sitten niiden salaisuudet näytetään avoinna maanpäällä. Sakramentit siis tarvitsee uskovaista sydäntä.
Ristiriidat johtuvat koska
Kirkon perinnäissääntöinen tunnustuskirjatulkinta on mielestämme pahemmin pielessä. MM. Joihinkin Lutherin postilloinhin nähden ristiriidat ovat ilmeiset.
Aluseurakunnan pysyminen Farisealaisessa kansankirkossa kunnes Eroitettiin.
Lutherin pysyminen Paavinkirkossa kunnes eroitettiin.
Ei ole järkevää lähteä Lahkoontumisen tielle eristäytymään maailmasta vaan olla valona ja suolana sille uskovaisten perustalle mihin tämä Kansan kirkko on luotu, jonka lakihengellä pilattiin jo sovinnonkaavan aikana lain kuritusta kristityille vaatimalla, ja aina hullummaksi mennyt opin sekaseuraisuudessa. On kuitenkin käsittämätöntä hurmahenkeä väittää että tulisimme jotenkin osalliseksi toisten synneistä ihan hullua kuin Jeesus olisi tullut osalliseksi Fariseusten synneistä kun pysyivät sen kirkon helmassa. Jokainen vastaa omista synneistä. Kun tekee parannuksen niin uskon tunnustus on sama kuin Lutherilla oli joten käytännön usko merkitsee vaikka mihinkä kuuluisi. Ulkoinen kuuluminen ei ole autuuden ehto vaan siksi että toimisimme Jeesuksen mukaan ja rakastaisimme armosta osattomia kutsuen heitä pelastukseen.
Kristillinen vapaus on vapautta synnin orjuudesta josta pääsimme.
Hynde, tuo toinen synnitön (sen ensimmäisenhän kaiiki tuntevat), loihe lausumahan:
"
Ulkoinen kuuluminen ei ole autuuden ehto vaan siksi että toimisimme Jeesuksen mukaan ja rakastaisimme armosta osattomia kutsuen heitä pelastukseen
"
---
kai tämä koskee herätysliikettä nimeltä vanhoillislestatiolaisuuskin?
Jos kuulut sisällisesti Vahoillislestadiolaisiin niin miksi muka olisit eriseurainen. Raamattu ei opeta niin vaan on oleva yksi lauma. Siksi yksi lauma ettei tuhottaisi Jeesuksen opetuksia yksimielisiä rakkaudesta, eksyneen hoivaamisesta jne. Muutenhan kehoitettaisiin eksyneet eksyä jne.
Jos kuulut sisäisesti Vanhoillislestadiolaisiin niin ei uskontokunnalla ole merkitystä sillä olet silti VL olitpa Luterilainen, Katolilainen tai Ortodoksi kunhan olet VL. Sellainen merkitys kirkkokunnalla on kuinka voit harjoittaa uskoasi, se asettaa joskus rajoja.
Miksi etsit korvasyyhysi mukaan minunkin teksteistä kääntämällä ajatuksen oman mukaiseksi. Nyt ymmärrän miksi tunnustuskirjojakin niin väärin tulkitaan jos tuommoinen korvasyyhy on armosta osattomilla.
Se kun he huomaavat oman huonon oppinsa kestämätttömäksi laittaa heidät valehtelemaan ja muuntamaan totuutta.
Luulisit minun mielipiteeni tietävän mitä tarkoittaa Jeesuksen sanat Isälle että he ovat yhtä niinkuin me.
Hei! Kiitos yrityksestä esittää raamatullisia perusteita kansankirkossa pysymiselle. Tässä joitakin näkökohtia niistä.
Jeesus tuli Israelin keskuuteen ja saarnasi siellä Jumalan lupausten mukaan. Näin piti myös opetsuslasten aluksi tehdä. Kuitenkin, kun Jeesus lähetti heidät saarnaamaan, hän käski heidän pyyhkiä sen kaupungin tomu jaloistaan, joissa heidän saarnaansa ei otettu vastaan (Matt. 10:14). Tämän selittäminen fariseusten ja muiden "kirkossa" pysymiseksi ei perustu tosiasioihin.
Kun apostoli Paavali opetti, hän usein meni ensin synagoogaan. Kun evankeliumia eivät kaikki ottaneet vastaan, Paavali erotti opetuslapset epäuskoisista (Apt. 19:9). Erottaja oli siis apostoli, eivät epäuskoiset juutalaiset. Kun syntyi apostolisia seurakuntia, eivät ne toimineet epäuskoisten juutalaisten yhteydessä, eivät siihen pyrkineet eivätkä sellaista sallineet. Harhaopettajat oli torjuttava ja heistä piti erkaantua, Room. 16:17.
Kun Luther ja muut hänen kanssaan lähtivät paavikirkosta, ero oli molemminpuolinen. Totta kyllä, että paavikirkko toimillaan erotti. Totta on myös, että Luther itse piti eroamista välttämättömänä ja käski toisiakin niin tekemään. Valitettavasti voin vasta myöhemmin hankkia tästä lainauksen lähdetietoineen Lutherilta.
Paavali varoitti Timoteusta osallistumasta toisten synteihin ja kehotti varomaan panemasta käsiään kenen tahansa päälle eli asettamasta epäuskoisia tai puutteellisesti koeteltuja virkaan (1 Tim. 5:22). Toisten synteihin osallistuminen on todellinen, osallistujan oma synti. Historia kai tuntee VL-piispan (Tapaninen?), joka on vihkinyt pastorin virkaan useita toisoppisia. Mielestäni tämä jos mikä on selvästi 1 Tim. 5:22:a vastaan, jos VL-oppia todella vakavasti pidetään oikeana.
Mitä ajattelette seuraavasta: 1) jollain paikkakunnalla on selvästi harhaoppinen lahko, jossa on 50 jäsentä. He kutsuvat itselleen saarnaajan. Tällä on valtuudet julistaa ja opettaa julkisesti ja hän saa työstään palkkaa. Ovatko yhteisön jäsenet osallisia hänen syntiinsä (harhaopin julistamiseen)?. 2) Jollain paikkakunnalla on kansankirkon seurakunta, jossa on 2000 jäsentä. Kirkossa sallitaan monia harhaoppeja. Seurakunta kutsuu itselleen pastorin, joka julistaa joitakin asioita oikein, mutta monissa olennaisissa kohdissa opettaa väärin. Seurakunta myös maksaa pastorille palkkaa. Ovatko kyseisen seurakunnan jäsenet osallisia pastorin syntiin (harhaopin julistamiseen)? Mielestäni vastaus on molemmissa tapauksissa myönteinen.
Jos VL:t järjestyisivät omaksi kirkoksi, olisi sen opetus mielestäni nykyistä paremmin vakavasti otettavaa. Nykytilanne vaikuttaa hyvin sekavalta ja mielestäni on käsittämätöntä, että liike, joka pitää valtaosaa kansankirkosta väärän uskon vallassa olevana, silti pysyy siinä ja tukee sen toimintaa.
Vielä kiitos yrityksestä tuoda esiin raamatullisia perusteita kirkossa pysymiseksi, mutta sydämessäni joudun pitämään niitä parhaimmillaankin puolituotuuksina enkä voi niitä seurata.
Me saamme käyttää kansankirkon tiloja ja julistaa oikein ja saamme myös pitää omia tilaisuuksia. Tämä on hieno asia. Mikään luostarikirkollisuus tai tunnustuksellisuuskaan, ei asiaa auta.
Täytyy olla erillään maallinen ja hengellinen asia ja eriseurat on oleva keskellämme...Näin on Raamtun mukaan.