Viesti vai ei?

Kukaan ei oo tarpeeksi tyhmä tekemään itsemurhaa. Itsemurha ei ratkaise tilannetta. Se vaan päästää pois tilanteesta.

Alotetaa siitä, et toivottavasti et oo tekemäs itsemurhaa. Elämä muuttuu paremmaks JOSKUS. En lupaa muutosta päiväs mut ootas 10-20 vuotta eteenpäin ja harkitse sit uudestaa.
Mutta. Asiaan. Riippuu siitä onks sul sanottavaa/kerrottavaa jolleki/joillekin , tai haluutko tehä itsemurhan "tyylikkäästi". Ite saattasin jättää pari viestii, ja ottaa mukaan viel jonkulaisen kestävän viestin (kaiverrettu kiveen, puuhun, metalliin). Jotai mikä kuvastais mua, mun logiikkaa, ajatuksii. Tai iha vaan mun yleist vihaa/välinpitämättömyyttä maailmaa kohtaa. Se kiinni ruumiiseen ja sit itsemurha.

Jätä viesti. Muuten sun läheiseet jää loppuelämäkseen miettimään, mitä ne ois voinu tehä toisin/mitä ne teki väärin.
Mutta älä tee itsemurhaa. Jos sä oot jättämässä viestiä, niin sehän meinaa, et joku välittää susta.

Hei nimimerkki Mietinvaan

Itsemurha on asia, josta omaiset eivät koskaan tule pääsemään yli. Se on lähtökohta. Itsemurha on siis tavallaan äärimmäisen itsekäs teko, vaikka sitä ei tekijä ehkä masennuksensa syövereissä jaksa tulla ajatelleeksi. Jos jokin selittävä viesti on olemassa, se helpottaa vain nimellisesti. Sitä luetaan sitten etu- ja takaperin ja koetetaan löytää selitystä. Omaiset syyllistävät itsensä ja toisensa ja koko yhteiskunnan: mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miten olisimme voineet auttaa häntä jne.

Elämä on ainutkertainen asia. Se, että jollain menee huonosti tänään ei takaa millään tavalla sitä, että koko loppuelämä tulisi olemaan kurjuutta. Apua on saatavilla. masennuksesta parannutaan, toivoton löytää toivoa elämään. Yksinäinen löytää kaverin. Se vaatii kyllä omaakin vaivannäköä, halua lähteä purkamaan asioitaan jonkun kanssa ja tahtoa parantua.
Jos Sinä itse tai joku läheisesi on miettimässä itsemurhaa, on se vakava hätähuuto johon pitäisi heti vastata. Itsemurha on peruuttamaton. Tuska loppuu, se on totta. Mutta silloin jää kokematta koko loppuelämä ja aiheuttaa loputtoman tuskan ja syyllisyyden omille läheisilleen.
Kuitenkin meille on lahjaksi annettu tämä ainutkertainen elämä! Siitä on oikeus nauttia, oikeus saada kokea hienoja asioita.

Lämmöllä
Pappi Elisabet