tarinoita historiastamme. Jean Sibeliuksen Finlandia´sta otan nyt Musiikkitaon YL-tulkinnan, mutta yhtä hyvä on mielestäni Smetanan Moldau, siis kerronnalisesti, eikö, säveltäjät ovat uskomattoman taitavia. Kevyemmistäkin löytyy..........
https://www.youtube.com/watch?v=6YV0rgHhGn4
Musiiki kertoo
45
412
Vastaukset
Tämä päivä on huomenna jo historiaa...
Viime päivien tapahtumat tuovat mieleen Eino Leinon
"Löysäläisen laulun"
Maantietä matkaa
kirjaton karjaton mies.
Kruuninkin kyyti
liikaa ois hälle kenties
outoja hälle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies,
puolue, perhe ja muu,
verot, verka ja velka jo ies.
https://youtu.be/YNlBrJkvzg0
koodin takana on Eino Leinon Nocturne, Vesa-Matti Loiri laulaa
Eino Leino, kun runon kirjoitti 1905 oli hänen sydämensä täynnä rakkautta,
sillä runo omistettu uudelle vaimolleen.- quando
Entäpä Limperin Hilma, surullinen tarina, mutta totta varmasti monille ihan laajastikin ajatellen
Veikko Lavi
- de-meter
Finlandia, Veteraanin iltahuuto, Evakon laulu... Nämä ainakin muistuvat heti mieleen kappaleina, jotka tavoittavat niin syviä tuntoja, ettei niitä voi kyynelittä kuunnella.
Nyt kun eletään suurten muutosten aikaa ne koskettavat vielä kipeämmin.
Tulee myös miettineeksi taiteen syntyä ja merkitystä. Tarvitseeko suuri taide syntyäkseen suuren kärsimyksen ? Timantti hioituu kovassa paineessa. Tapio Rautavaara oli monipuolisen hyvä lähettiläs niin musiikin, urheilun ja elokuvan piirissä kun suomalaisten itsetuntoa kohotettiin sotien jälkeen.
Tämän päivän vaikeuksissa me suomalaiset tarvittaisiin taas taitoa, kykyä ja halua puhaltaa yhteen hiileen.
Tapio Rautavaaran Exodus
https://youtu.be/tepY607Gy1UMusiikki kertoo aina ajastaan.Sibeliuksella oli suuri rooli Suomen itsenäistymisen aikaan.
En kyllähänen sävellyksiään tiedä muuta kun Finlandian. Miksi sitä ei otettu kansallislauluksi.
Nykyinen on sama Viron kansallislaulun kanssa.
Urheilukilpailuja seuratessa tulee outo olo, kun sanotaan, että nyt Viron kansallislaulu, ja se on sama kun Suomen.
Ei tule mieleen, mikä kappale voisi olla se, joka jäisi elämään, ja kuvaisi tämän päivän Suomea.
Kuuskymmenluvulla oli Irvinin Ryysyranta, ja kummasti se on pitänyt pintansa, vaikka ei ole kauneudella pilattu.- quando
k-kotton
Oikeassa olet, Finlandia on kerrassaan upea, mutta Karelia sarja ja viulukonsertto ym. ovat myös tarinallisia. Sibelius sävelsi, Gallen-Kallela, Halonen ja Eedelfelt maalasivat ja Edvin Laine ohjasi Linnan tekstin pohjalta kansan syvimmät tunnot.
Uskon että myös muualta löytyy kansallisen identiteetin tulkkeja, jonka jokainen kansa kohdallaan omistaa.
Sunnuntaina tuli sattumalta illalla laitettua Yle Femman kanava päälle, ja sieltä alkoi ohjelma nimeltään Sibelius Korppoossa.
Nuoresta Jannestahan tämä ohjelma kertoi, mutta hienointa itselle siinä oli Jannen kahtena kesänä Korppoossa sävelletyt kappaleet, jotka olivat hänen nuoresta iästään huolimatta "täyttä kamaa".
Erilaista Sibbeähän tämä oli verrattuna hänen myöhempääm tuotantoon,
mutta nuorekas elävyys ja yhden asiantuntijan mainitsema onnelliset sävelmät kuvaavat hyvin mistä on kysymys... Tosi hienoa että nämä lähes sata vuotta kadoksissa olleet nuotit löytyivät.
Suomen kielen tekstitys löytyi tästä ohjelmasta, ja Ylen Areenassa tämä on nähtävissä
kuukauden verran...
Täytyy alkaakin katselee tämä ohjelma toisen kerran kun kerta niin kolahti...Tämä aloitus on virkistävä, kaiken maailman lierojen keskinäiseen höpö-sättäilyyn verrattuna.
Onko tänä aloitus jossa ihmiset kertovat televisio-tunteistaan?
Miten teevee vaikuttaa mieleen?
Vitsi, vitsi
Katselin tuota mainittua dokumenttia Korppoosta.
Ohjelma ei muuttanut ajatustani Sibeliuksesta.
Huomasin katsovani ohjelmaa kuin pirun-peltoa tai puhtaita, valkeita lakanoita.
Tarinaa Suomalaisen elämästä.
Katsoisin mielelläni enemmänkin Suomalaista draama-tuotantoa Suomalaisista.
Kunhan se ei ole Englantilaista koti-katua.
Eikä Jenkkiläistä tissi-pilhu-Blondeilua.
Typerällä jumputus-musiikilla tai nais-"laulajien" piipityksellä.
Sibelius kavereineen, oli yksi nousevan Suomen ihailija.
Hänkin kuitenkin toivoi Suomea, joka ei koskaan toteutunut.
Hän vaipui manalaan pettyneenä.
Missä Suomi-Lemminkäinen makasi kuolon-virralla.
Hurma-henki-äitinsä valtavan pettymyksen suru-vaipan ympäröimänä.
Kuten Akseli, Leino, Ahon veljekset, Halonen, Kosken-niemi ja monet muut.
En linkitä musiikkia tällaiseen.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/kuka-kirjoittikaan-finlandia-hymniin-
sanat/37762/
H.Kolmikko Anni Blomqvist, Åke Lindman ja Lasse Mårtenson kertovat meille unohtumattoman tarinan suomalaisesta uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Luonto ja vuodenajat ovat rikkaus mutta vaativat sisua, luottamusta ja nöyryyttä.
Musiikki on suloista sielunmaisemaa, voimaa, haikeutta, kepeyttä, iloa ja surua.
https://youtu.be/41qsbRoW3es- Heikunkeikku
Kiva aloitus. Oli mukava lukea aloitukseen tulleita kommentteja. Kiitos vaan.
Sibeliuksesta olen Aina tykännyt. Paljon soittanut hänen musiikkiaan. Luontoaiheiset sävellykset aivan Purrrsuavat luontoa. Niinku hedelmävati jossa on aivan täynnä hedelmiä, että melkein laidoista tippuvat pöydälle.
Muistui mieleen pitkästä aikaa Sibeliuksen Caprice Op 24 nr.3. En muista ollenkaan koska olisin viimeksi sen kuullut.
Soitin kyseisen kappaleen joskus muinoin kurssitutkinnossa. Esitin myös jossakin konsertissa.
Tässä soittaja soittaa miun maun mukkaisesti. Mutkattoman helposti ja soljuvasti.
Kuunnellaanko nyt sitten.
https://www.youtube.com/watch?v=XviWQrAaonQKysynpä hassun kysymyksen kun mielesi ja sanasi soivat musiikkia,
tänään oli tilanne, jossa Lauri Viita putkahti pitkästä aikaa mieleeni ja jouduin siteeraamaan hänen runoaan, Onni.
"Kiitos elämästä. Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki.
Olen onnellinen."
Tunnetko, tiedätkö säveltäjää, joka olisi voinut kirjoittaa näin.
"Pari nuottia kirjoitin tänään. Olen onnellinen."
Onko olemassa yhden nuotin, kahden nuotin sävellyksiä,
lapset sellaisia pianon ääressä säveltävät.
Mutta ihan oikeasti, kerro."Heikunkeikku"
Voi surkujen surku!
Tähänkö suuntaan arvokas musiikki-aloitus muuttuu?
Luomatonta höpötystä, toisten kirjoittajien rosaliitä ja sitten linkki.
"Oli mukava lukea aloitukseen tulleita kommentteja. Kiitos vaan."
Sinähän olet kuin hiprakkainen kawe.
Kirjoitus-virhekin on.
H.- Heikunkeikku
rosaliiin kirjoitti:
Kysynpä hassun kysymyksen kun mielesi ja sanasi soivat musiikkia,
tänään oli tilanne, jossa Lauri Viita putkahti pitkästä aikaa mieleeni ja jouduin siteeraamaan hänen runoaan, Onni.
"Kiitos elämästä. Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki.
Olen onnellinen."
Tunnetko, tiedätkö säveltäjää, joka olisi voinut kirjoittaa näin.
"Pari nuottia kirjoitin tänään. Olen onnellinen."
Onko olemassa yhden nuotin, kahden nuotin sävellyksiä,
lapset sellaisia pianon ääressä säveltävät.
Mutta ihan oikeasti, kerro.On toki sellaisia kappaleita, joissa pari nuottia "leikittelee" toistensa kanssa.
Myös sellaisia, joissa on vain Yksi nuotti ja sitä sitten soitetaan vuorosiin vasemmalla ja oikealla kädellä ja yritetään pysyä rytmissä.
Teen aloittajille usein läksyvihkoon pitkän krimpsun eriarvoisia nuotteja, että voisivat takaraivoon tallentaa eri rytmejä. (soitetaan käyttämällä vain yhtä säveltä)
Yritän innostaa oppilasta saamaan tuon kaltaisista "tylsistä" yhden sävelen soittamisista jotakin "Irti". Elikkä keksimme kappaleelle eri Nimiä. Dinosaurus, pomppiva jänis, hissukseen löntystelevä karhu jne. jne. Nimestä riippuen tempo sopiva eli löntystelevän karhun tempo hidas. Käytämme eri oktaavialoja. Tällä tavalla "fuskaamisella" saan oppilaat soittamaan yli-monta kertaa tätä tylsyyttä:) Ja vieläpä Innolla. Kuka nyt ei innostuisi Dinosauruksen Vaaaaanivasta ja pelottavasta astunnasta (soitetaan möreällä äänellä).
Mutta tämä seuraava lauserypäskä on yllättävä. On olemassa pianokappale, jossa ei paineta Ainoatakaan säveltä. Joo, en valehtele. Kumpikaan käsi ei sormiaan heiluta. Kädet ovat sievästi sylissä koko kappaleen ajan.
-Häh?????
Arvasinhan, että joku hähhittelee:)
Kappaleessa ei todellakaan soiteta mitään, MUTTA käytetään Pedaalia.
Kun pedaali painetaan alas ja ponnautetaan jalka siitä sitten ylös, niin herkät kielet "kumajaa". Soivat. Muistaakseni kappaleessa käytetään myös Una Cordaa. Uskokaa tai älkää, niin kappale EI ole kovin helppo. Koska rytmin on siinäkin oltava oikea ja jalat eivät saa myöhästyä ajoituksesta. En ole koskaan ottanut kenellekään oppilaalle tätä kappaletta läksyksi, vaikka voisikin olla aika huvittava. En muista enää tarkalleen, mutta arvelen kyseisen kappaleen nuotit olevan "Suomalainen pianokoulu"-vihossa. ?
Esim. "Vi spelar piano"-vihko alkaa kahden sävelen sävellyksillä. - Heikunkeikku
hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Voi surkujen surku!
Tähänkö suuntaan arvokas musiikki-aloitus muuttuu?
Luomatonta höpötystä, toisten kirjoittajien rosaliitä ja sitten linkki.
"Oli mukava lukea aloitukseen tulleita kommentteja. Kiitos vaan."
Sinähän olet kuin hiprakkainen kawe.
Kirjoitus-virhekin on.
H.Minä olen aina ajatellut, että sinä kirjoitat myös Kawe-nimimerkillä.
Joko joo tai sitten ei, mut kuitennii intuitioni sen on minulle ujuttanut pään sisään. Mutta älä välitä, en kerro muille:)
Humallun musiikista helposti. Paitsi en läheskään kaikista, mutta vaikka paljon "läheskäitä" otetaankin pois, niin kauhian paljon jää vielä kuunneltavia kipaleita jäljelle.
On vähän kurjaa kun maailmassa on NIIIIIN paljon eri musiikkeja, että ei mitenkään voi kaikkia ehtiä kuuntelemaan. Ihan kuin kirjojakin. Vaikka kuinka kirjoja ahmin, niin se on "yhtä tyhjän kans", en ehi kuitenkaan kaikkia lukemaan. Onneksi oon ehtinyt sentään lukemaan "Nämä 100 kirjaa sinun pitää lukea ennen kuolemaa". On pieni lohtu se.
Missä heevetissä se Virhe mukamas on? Ei siellä mitään virheitä ole.
En kirjoita virheitä. Se ei ole kivaa. Heikunkeikku kirjoitti:
Minä olen aina ajatellut, että sinä kirjoitat myös Kawe-nimimerkillä.
Joko joo tai sitten ei, mut kuitennii intuitioni sen on minulle ujuttanut pään sisään. Mutta älä välitä, en kerro muille:)
Humallun musiikista helposti. Paitsi en läheskään kaikista, mutta vaikka paljon "läheskäitä" otetaankin pois, niin kauhian paljon jää vielä kuunneltavia kipaleita jäljelle.
On vähän kurjaa kun maailmassa on NIIIIIN paljon eri musiikkeja, että ei mitenkään voi kaikkia ehtiä kuuntelemaan. Ihan kuin kirjojakin. Vaikka kuinka kirjoja ahmin, niin se on "yhtä tyhjän kans", en ehi kuitenkaan kaikkia lukemaan. Onneksi oon ehtinyt sentään lukemaan "Nämä 100 kirjaa sinun pitää lukea ennen kuolemaa". On pieni lohtu se.
Missä heevetissä se Virhe mukamas on? Ei siellä mitään virheitä ole.
En kirjoita virheitä. Se ei ole kivaa."Heikunkeikku"
Voi surkujen surku!
Tähänkö suuntaan arvokas musiikki-aloitus muuttuu?
H.Heikunkeikku kirjoitti:
On toki sellaisia kappaleita, joissa pari nuottia "leikittelee" toistensa kanssa.
Myös sellaisia, joissa on vain Yksi nuotti ja sitä sitten soitetaan vuorosiin vasemmalla ja oikealla kädellä ja yritetään pysyä rytmissä.
Teen aloittajille usein läksyvihkoon pitkän krimpsun eriarvoisia nuotteja, että voisivat takaraivoon tallentaa eri rytmejä. (soitetaan käyttämällä vain yhtä säveltä)
Yritän innostaa oppilasta saamaan tuon kaltaisista "tylsistä" yhden sävelen soittamisista jotakin "Irti". Elikkä keksimme kappaleelle eri Nimiä. Dinosaurus, pomppiva jänis, hissukseen löntystelevä karhu jne. jne. Nimestä riippuen tempo sopiva eli löntystelevän karhun tempo hidas. Käytämme eri oktaavialoja. Tällä tavalla "fuskaamisella" saan oppilaat soittamaan yli-monta kertaa tätä tylsyyttä:) Ja vieläpä Innolla. Kuka nyt ei innostuisi Dinosauruksen Vaaaaanivasta ja pelottavasta astunnasta (soitetaan möreällä äänellä).
Mutta tämä seuraava lauserypäskä on yllättävä. On olemassa pianokappale, jossa ei paineta Ainoatakaan säveltä. Joo, en valehtele. Kumpikaan käsi ei sormiaan heiluta. Kädet ovat sievästi sylissä koko kappaleen ajan.
-Häh?????
Arvasinhan, että joku hähhittelee:)
Kappaleessa ei todellakaan soiteta mitään, MUTTA käytetään Pedaalia.
Kun pedaali painetaan alas ja ponnautetaan jalka siitä sitten ylös, niin herkät kielet "kumajaa". Soivat. Muistaakseni kappaleessa käytetään myös Una Cordaa. Uskokaa tai älkää, niin kappale EI ole kovin helppo. Koska rytmin on siinäkin oltava oikea ja jalat eivät saa myöhästyä ajoituksesta. En ole koskaan ottanut kenellekään oppilaalle tätä kappaletta läksyksi, vaikka voisikin olla aika huvittava. En muista enää tarkalleen, mutta arvelen kyseisen kappaleen nuotit olevan "Suomalainen pianokoulu"-vihossa. ?
Esim. "Vi spelar piano"-vihko alkaa kahden sävelen sävellyksillä.Jes, arvasin, yhdestä ainoasta nuotista voi olla onnellinen, niin kuin yhdestä sanastakin, kahdella pääse jo vaikka kuinka pitkälle. Olisipa hauskaa olla kahden nuotin löntystelevä karhu.
Hyvä teksti kiitos, ja kuuntelin linkkisi. Sekin oli kuin oppitunti tällaiselle hörökorvalle, joka vain nauttii musiikista. Tunnustan, siitä selvisi, mitä caprice tarkoittaa ja ajattelin, että onpa sinulle tosi passeli soitto, mielikuvitusta ja yllättäviä käänteitä, niitä molempiahan siitä todella löytyi.- Heikunkeikku
hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Voi surkujen surku!
Tähänkö suuntaan arvokas musiikki-aloitus muuttuu?
H.Anteeksi. Oikeesti. Pyrin nyt parantamaan omalta osaltani tapani. Lisäämällä myös musiikkia, koska se tietenkin on musiikkialoituksen tarkoitus.
Ihan NYT en tähän laita musiikkia, mutta tästä eteenpäin.
Mulla joskus lipsahtaa, kun soutelen sormilla näppäimistöä ja unohdan sen musiikin.
Vielä kerran anteeksi. Heikunkeikulle.
Pitää minun mainita, että minulla on nippu hyvin korkeastikoulutetun (Sibelius-akatemia), jo edesmenneen sävellyksiä, joita ei varmaan kukaan muu ole soittanut kun hän itse.
Ne on enenpi luontoonpohjautuvia, sellaista kamarimusiikin kuuloista, mitä hän soitti minun aikaan.
En minä musiikista ymmärrä juuri mitää, mutta, kun hän soitti lintuaiheista sävellystään, niin hän sai pianosta soitollaan linnunlaulun kuulumaan.- Heikunkeikku
k-kotton kirjoitti:
Heikunkeikulle.
Pitää minun mainita, että minulla on nippu hyvin korkeastikoulutetun (Sibelius-akatemia), jo edesmenneen sävellyksiä, joita ei varmaan kukaan muu ole soittanut kun hän itse.
Ne on enenpi luontoonpohjautuvia, sellaista kamarimusiikin kuuloista, mitä hän soitti minun aikaan.
En minä musiikista ymmärrä juuri mitää, mutta, kun hän soitti lintuaiheista sävellystään, niin hän sai pianosta soitollaan linnunlaulun kuulumaan."k-kotton"
Jos sulla on semmosia nuotteja, niin oletko koskaan ajatellut näyttää niitä jollekin taiteilijalle, joka voisi niitä esittää. Tiedä vaikka olisivat kuinka arvokkaita.
Kuinka monet säveltäjät ovatkaan intoutuneet Luonnosta. Saaneet hepulikohtausmaisen inspiraation:) ja säveltäneet mitä suuremmoisimpia sävellyksiä. Heino Kaski on myös mitä parahin luontokuvaaja musiikissaan.
"Yö meren rannalla"-kappaleen olen laittanut tänne, joten en sitä ala taas, mutta Kasken "Pankakoski" on kuuntelemisen arvoinen. Musiikin "sisään" kun antaa itsensä putkahtaa, niin sielun silmin oikein näkee, miten kosken vedet leikittelevät, kieppuvat, ryntäilevät, kiirehtivät eteenpäin.
Kamalan Mahtava kappale, että ihan häjyä tekee:)
Niin tykkään että joo ja semmosta, että laitanpahan linkin tänne:
https://www.youtube.com/watch?v=-d6kZtRcFnc
En tunne taiteilijoita, ja oon kyllä sen verran juro, etten lähde nuottien kanssa sellaisiin tutustumaan.
Tämä henkilö oli vakavasti sairas näitä säveltäessään
Ettäkö, miten olen tällaiseen tutustunut. Sellaista naapuriapua, lumenaurausta ym,ta.
Herkät taiteijijat on aina jollain tapaa heikkoja. Minä olin huonona päivänä hyvä kuuntelija, että saatiin elämä valoisammaksi.
Minustakin on tehty runo, en kyllä tunnista siitä itseäni.Kiitos kaikille aloitukseeni osallistuneille!
Tuo Heino Kasken Yö meren rannalla on niiiin mielimusiikkia.
Sibeluikselta Intermezzo op. 11 on myös aivan ihana
Nimimerkistä kawe se olen minä eikä kukaan muu, hunksz on mies toisin kuin minä. Jotenkin tiedän, että voin luottaa siihen ettei hän käytä nimimerkkiäni.
Jatkakaa näemme mielellämme lisää ..................K.- Luottoa.on.juu
kawe kirjoitti:
Kiitos kaikille aloitukseeni osallistuneille!
Tuo Heino Kasken Yö meren rannalla on niiiin mielimusiikkia.
Sibeluikselta Intermezzo op. 11 on myös aivan ihana
Nimimerkistä kawe se olen minä eikä kukaan muu, hunksz on mies toisin kuin minä. Jotenkin tiedän, että voin luottaa siihen ettei hän käytä nimimerkkiäni.
Jatkakaa näemme mielellämme lisää ..................K.Oletko vähän........ Kuinka kukaan toinen voisi rekatulla nimimerkilläsi kirjoittaa....
- Draamallistamusaa
Kuinka moni on kuullut Finlandian 'elävänä' eli livenä ison sinfoniaorkesterin esittämänä? Vaikutus on moninkertainen vaikka levyltä tai jostakin toosasta kuultunakin se on hieno, mahtava. Jostain kumman syystä nostaa kyyneleet silmiin.
Uskomattoman upeasti soljuu Heikunkeikun Pankakoski,tåytyy sanoa...
Yleensäkin Heikunkeikun linkit tulee kuunneltua ainoastaan ketjusta monesti kun muut on puhki kuunneltuja.
Aattelin soitattaa vielä Finlandian klassisella kitaralla, mutta en löytänyt kuin alkeellisia versioita jotka itsekin joskus soittanut paremmin joten antaa olla...Liekö Sibeliuksen suvun tunnettua tekijänoikeuksien tiukkaa valvontaa että tää on tälläistä?Draamallistamusaa
Oikeassa olet. Olen kuullut Finlandian nyt n. 20v. joka itsenäisyyspäivänä kirkossa, mieskuoron esittämänä. YL.n ja Polyteknikkojen esittämänä mol. kerran, ovat livenä kaikki tod. vaikuttavia.
Tuosta kevyemmästä musiikista käytin Satumaa tangon sanoja veljeni jäähyväissanoina haudalla ja muistopuheeni osana oli Mun sydämmeni tänne jää, säveltäjä oli veljeni luokkakaveri, sanathan ovat Vainion ja sopivat tilanteeseen todella hyvin
Musiikilla on oma roolinsa meidän tapakulttuurissamme, se juhlistaa, yhdistää, lohduttaa ja kertoo niistä tunteista joita on vaikea sanoksi pukea.kawe kirjoitti:
Draamallistamusaa
Oikeassa olet. Olen kuullut Finlandian nyt n. 20v. joka itsenäisyyspäivänä kirkossa, mieskuoron esittämänä. YL.n ja Polyteknikkojen esittämänä mol. kerran, ovat livenä kaikki tod. vaikuttavia.
Tuosta kevyemmästä musiikista käytin Satumaa tangon sanoja veljeni jäähyväissanoina haudalla ja muistopuheeni osana oli Mun sydämmeni tänne jää, säveltäjä oli veljeni luokkakaveri, sanathan ovat Vainion ja sopivat tilanteeseen todella hyvin
Musiikilla on oma roolinsa meidän tapakulttuurissamme, se juhlistaa, yhdistää, lohduttaa ja kertoo niistä tunteista joita on vaikea sanoksi pukea.Kuuntelen ns yhteiskunnallisista asioista ja politikoista tehtyjä rekiviisuja mielelläni.
Ne oli oman aikansa sanomalehtiä kun muuta ei ollut, olet kuulemma oikean laidan kulkija mutta siit huolimatta esim,puniikin postilaatikko Mikko Perkoilan esittämänä.
Se on oiva esimerkki kerronnasta.
Silloin ku haluan kuunella hienompaa musiikkia niin venäläiset on syräntä lähellä.koti-kiusattu kirjoitti:
Kuuntelen ns yhteiskunnallisista asioista ja politikoista tehtyjä rekiviisuja mielelläni.
Ne oli oman aikansa sanomalehtiä kun muuta ei ollut, olet kuulemma oikean laidan kulkija mutta siit huolimatta esim,puniikin postilaatikko Mikko Perkoilan esittämänä.
Se on oiva esimerkki kerronnasta.
Silloin ku haluan kuunella hienompaa musiikkia niin venäläiset on syräntä lähellä.Oma poliittinen näkemykseni on muodostunut sekä omasta tulkinnasta, mutta myös ympäristöstä ja sieltä saadusta arvomaailmasta.
Muuta se ei tietenkään sulje pois sitä etten arvostaisi muiden ihmisten yhteiskunnallista näkemystä, sehän on demokraattisessa yhteiskunnassa perustuslaillinen oikeus, , mielipiteen vapaus
Yksi aivan loistava työväen laulu on Vapauden kaiho Hiski Salomaa- Mollikansaa
Joo-o, on laulettu Finlandia-hymni ihan hyvä ja kaunis esitys, mutta kovin erilainen kuin ison sinfoniaorkan, joka saa aikaiseksi selkäpiihin asti meneviä nyansseja.
Musiikki no. kuuluu juhliin, sillä musiikiton juhla on myös tunnelmaton juhla. Ja musalla voi luoda joko iloa tai surua tai mitä vain. koti-kiusattu kirjoitti:
Kuuntelen ns yhteiskunnallisista asioista ja politikoista tehtyjä rekiviisuja mielelläni.
Ne oli oman aikansa sanomalehtiä kun muuta ei ollut, olet kuulemma oikean laidan kulkija mutta siit huolimatta esim,puniikin postilaatikko Mikko Perkoilan esittämänä.
Se on oiva esimerkki kerronnasta.
Silloin ku haluan kuunella hienompaa musiikkia niin venäläiset on syräntä lähellä."koti-kiusattu"
Main freund
Maahan-muutto-kriittisesti
Laitahan satulaasi soitin Venäläisellä musiikilla.
Ei tarvi laittaa korva-nappeja... :)
Sub-Wooferi kun sinulla jo on.
Noh, kommenttini on lievästi poliittinen.
Vaikka musiikista pitäisi varmaan laittaa.
Itsehän aloitit.
Klassinen russi on ihan hyvää.
Kuten klassinen russi-kirjallisuuskin.
Jotenkin kuin Wagner Hitlerille ja Anita Välkille.
Sekä ääni-levy:Stalinin puheet.
Löytyy Kekkosen jäämistöstä, museossaan.
https://www.youtube.com/watch?v=ImtHO0tMAaY
yst.
H.
Voi surkujen surku, on niin mahdottoman surkeeta kun on surkeeta.
Mutta ei hätää häntä pystyyn ja marssimaan, elo ja olo hetkessä iloksi, onneksi ihan ruusuilla tanssiksi muuttuu.
Sibeliuksen Jääkärinmarssi on komeaa paraatimusiikkia ja siihen liittyvät tarinat kiehtovia, on kirjoituskilpailua ja seikkailua ja milloin kukakin on ollut kuriirina. https://youtu.be/8dMKKmiAAUg.
Musta lippu yhdistää, ruudin musta periytyy jääkäreiltä, olen usein ollut kuuntelemassa marssilauluja pioneerien tilaisuuksissa Keuruulla ja nyt ei enää ole koko varuskuntaa, voi surkujen surku.
Mutta onneksi meillä on Ilmavoimien Soittokunta tässä lähellä.- Heikunkeikku
Jos halua Oikein hyvää ruokaa, niin tarttee ostaa erinomaisen hyviä raaka-aineita. Niistä sitten tekee vaikka mitä herkkua.
Ja tietysti jos kasaa yhteen kimppaan ammattilaisia soittajia, niin johan lähtöö ilmoille leijumaan rypäskä toisiinsa kietoutuneita säveliä. Tasapainoisesti ja sulassa sovussa.
Jospa nyt laittaisin jotakin muuta nättyä ku vaan pianon plimputusta.
No ma laitan sitte:
https://www.youtube.com/watch?v=28f9bqklFeo Tämä kuuluu sarjaan, Musiikki kertoo omaa tarinaani,
Istun lentokoneessa, lähtöitkut itketty, saattajat menneet menojaan, kone odottaa lähtölupaa ja sataa kaatamalla. Pieni ikkunan läpyskä on täynnänsä vesipisaroita ja siitä juuri ja juuri erottuu siivu vastikään valmistunutta Varsovan Chopinin lentoasemaa. Montaa pianokappaletta en tunne, mutta tämän yhden tunnen. Chopinin Raindrops, vesipisaroita, kyyneleitä, aavistus myrskystä.
https://youtu.be/J_6APTb3RNQ
(ai niin missä ihmeessä se historia luuraa, no, olkoon sinivalkoiset siivet, uutisissa kerrottiin ensimmäisestä A350, turvallisia lentoja toivon uusille sinivalkoisille siiville)- Heikunkeikku
Tää aloitus ei sit kaiketi ollutkaan ihan Tavallinen musiikkialoitus. Tarttee praatata jotakin historiaakin tai muuta sen sorttista vastaavaa.
Mikä jottei sitte.
Laitoin aikasemmin ketjuun Heino Kasken Pankakosken, sitten kans Sibeliusta.
Nyt laitan Palmgrenia.
Sitä vaan, että Sibelius aikanaan ja myös Palmgren (kuten myös Melartin) ovat jokainen antaneet sävellysopetusta tälle Heino Kaskelle. Varmaankin kaikki intona juuri luontojen tulkinnoista. Luulen ma.
Sibelius ja Kaski kuolivat samana päivänä. Mun syntymävuotena, vuonna -57.
He lähtivät mä tulin tilalle. No joo, ei ollut hyvä vitsi. :) Minä en pahemmin säveltele. Vain sanoja joskus paperille.
Tämä seuraava kappale, jonka mun lemppari Izumi Tateno tulkitsee, on Palmgrenin Sudenkorento. Kaunis kappale. Pirun inhottava soittaa (ja harjoitella), varsinkin jos kourat eivät ole suuren suuret. Minulla ei niin pitkät sormet ole, joten aikanaan kun tätä kipaletta harjoittelin, olin helisemässä. Koko kappale soitetaan (siis oikea käsi) oktaaveilla. Vuorosiin ensteks ylempi sävel, sitten oktaavia alempaa sama sävel. Nopeaa vuorottelua. Käsi joutuu olemaan ihan koko ajan leviätte, piparkakkumaisen leveellä. Ranteita rasittaa, mikäli tosiaan koura ei olo iso.
Okei, tulihan täs asiaa:
Kuunnellaan siis:
https://www.youtube.com/watch?v=rad8U9wnrEU Ei tietoa onko ketään muita suomalaisia kuin Viljo Immonen ollut Maestro Segovian oppilaana mutta hän on, ja oli tosi stara maamme musiikki elämässä muutenkin.
Kosteina vuosina 1973-74 tuli tutustuttua häneen ravintola Olympiassa hesarilla, ja hän oli säilyttänyt tyylinsä rusetteineen ja pukuineen vaikka kuningas-alkohooli olikin osansa tehnyt. Mutta pummaaminenkin kävi sivistyneesti sanoin "saataisinkohan me parit oluet" ja saatiinhan me...
No musiikistahan riitti juttua mutta kerran hän sitten ehdotti että menisimmekö katsomaan sitä sinun Landola kitaraa, ja mentiinhän me ja taisi olla joku putelikin siinä mukana.
Hän otti sitten jonkun äänen mun kitarasta mutta siihen se jäi kun siinä Landolassa oli metallikielet. Mutta vaikka hän oli yhden oppikirjan tehnytkin
plektra soittamisesta, ja lienee maamme ensimmäinen sähköskittaan tartunut musikantti nailon ja suolikielet olleet hänen soittimessaan jo monta vuosikymentä.
Sovittiin kummiskin että alkaisin hänen oppilaaksi tuossa hienossa lajissa, mutta sitten tajusin että se vähän samaa kuin vaihtaisi koko soitinta ja päätin jatkaa entiseen malliin rytmi-rämpytys linjalla....
https://www.youtube.com/watch?v=VOTDbA4uJFETämän kappaleen sijoitan *tilaan, *joka mielestäni kertoo sinnikkäästä kansasta ja sen teksti, arvomaailmasta, joka annetaan seuraaville sukupolville.Myös esitys on dynaaminen sekä aiheeseen, että tilaan todella hienosti sopiva. (taltioitu 13.3 2015)
https://www.youtube.com/watch?v=pItvKsssUpM
Edellisistä tuli mieleeni, - soittimesta kuin - tilastakin.
Sisä-Savosta tehdään usein matkoja suomalaismetsiin Norjaan ja Ruotsiin Gottlundin jalan jäljissä ja ystävyyskunta hengessä. 1980 olin mukana, siellä oli monenmoisia virallisia kunnan edustajia, lisäksi pelimanneja, mieslaulajia ja nuorisokuoroa, koko bussilasti meitä oli. Puheita, laulua ja soittoa monissa eri juhlissa ja paikoissa.
Mukana tuolloin oli myös nuori lukiolainen, joka lauloi nuorisokuorossa ja soitti pelimanneissa kitaraa. Hän on tällä hetkellä yksi Suomen kansainvälisimmistä kitarataiteilijoista.
Timo Korhosen ura lähti nousuun kun hän 17 vuotiaana osallistui Saksan Radioyhtiöiden järjestämään musiikkikilpailuun.
Muistan kuinka koko pitäjä jännitti kuinka Timolle kisassa käy ja hyvin kävi, voitto tuli.
Edellisen rivin ja seuraavan rivin tapahtumien aikaväli on kolkytkolme vuotta.
https://youtu.be/ayn8JnTmdHQ- Heikunkeikku
Ha-haaa, te ettettete näin helpolla pääse musta eroon. Mähän sanoin, että tää on kiva aloitus. Vaihteeksi.
Jatkan edellisiä sepustuksia, niin saan tän pois "vaivoistani". Saan ympyrän sulkeutumaan. Mun oman ympyrän siis:)
Aikasemmin kerroin, että Sibelius ja tää Palmgren ja Melartin ovat opettaneet Heino Kaskelle musisointia. Ympyräni viimeinen säveltäjä on siis Erkki Melartin.
Tiedättekö mikä Melartinin kappaleista on kuuluisin? No emmä tiedä onko kuuluisin, mutta soitetuin kyllä. Kaikki tietävät tämän juhlavan kappaleen. Ehkei monikaan tiedä kuka sen on säveltänyt, mutta itse kappale on niin tuttu, että jotta ja.
Kappale tuo kylmiä väreitä kehoon. Jotkut rääkyvät ihan satasella. Poskia pitkin valuu kyyneleet, vaikkei kyse olekaan hautajaisista.
Kirkon urut. Niissä on jotakin mystistä ulottuvuutta. Urkujen musiikki kiemurtelee helposti ihmisten vaatteitten sisään kutkuttamaan ja nyppimään ihon kananlihalle.
Tää Melartin on ollut Sibelius- Akatemian johtaja. Paitsi ei siihen aikaan ollut tuo nimeltään. Oli Helsingin musiikkiopisto. Mut kuitenkin.
Niin elikkä Mikä se kappale oli häh?
Vastaus: Musiikki näytelmästä Prinsessa Ruusunen.
Siis Häämarssi. Tradaa. Kuinka moni on tutajavin kintuin astellut kirkon käytävää pitkin tämän musiikin kaikuessa ja ihmisten vahtaavien katseitten edessä.
Nyt olen loppusuoralla. Ympyrä siis sulkeutuu.
No yhen varakäytävän jätän itselleni auki, siltä varalta JOS tahdon tulla vaikkapa huomenna tai sit tai sit tai sit takaisin ja jotakin musiikista praatata. Nähkääs (heh) Melartin on opettanut myös Ilmari Hannikaista ja tää Hannikainenhan on kans peräti kuuluisa säveltäjä.:)
Tässä urkumusiikkia. Häämarssi olkaatte hyvä.
https://www.youtube.com/watch?v=KJM2AEd0nYsOlen niin otettu - tästä tuli juuri niin kerronnallinen kuin toivoinkin.
Yritin palauttaa mieleeni sen kappaleen mikä soi kun näin ja tanssin exäni kanssa ensi kerran. Kesäilta kotikyläni tanssilavalla - en muista - jos näin jälkeenpäin voisi tilanteeseen valita - Kohtalon tango josta seurasi Eron hetki on kaunis 35v jälkeen
- Heikunkeikku
Yhdyntä
Yritän suorittaa yhdynnän näin lauantain kunniaksi ja myös sen takia, että minulla on alkanut syysloma.
Kirjoitin tuolla aikasemmin jos jotakin säveltäjistä. Suomen musiikin historiaamme. Ehdin jo sulkea oman ympyräni noista kuka ketäkin on opettanut ja viimeisin oli Melartin.
Oi ku hyvä, ku jätin pienen varapolun itselleni. Melartin Ilmari Hannikaista kun on myös opettanut.
Viimeisin ympyrä ja se on siinä sitten. Yritän yhdyntää tekstini aloituksen tekstiin.
Sibeliuksen Finlandia Ylioppilaskunnan laulajien laulamana oli todella hieno. Siis kiitos siitä linkistä. Palajan tuohon myöhemmin.
Ilmari Hannikaisen isähän oli mestarien mestari musiikin alalla. Kuoronjohtaja vailla vertaa. Eipä ihme, että hänen lapsistaan tuli musiikki-ihmisiä.
Ilmari Hannikainen kuoli aika nuorena. Hukkui. Oskar Merikannon poika (Aarre Merikanto) kuten myös moni muu on ajatellut, että Ilmari teki itsemurhan. Hannikainen nimittäin kuolinvuotenaan sävelsi Hautauslaulun. Hän vei sen eräälle kanttorille ja he sopivat, että kumpi heistä kuolee aikaisemmin, niin eloon jäävä huolehtii, että kyseinen sävellys esitetään poismenneen haudalla. Ilmari Hannikainen kuoli ja sävellys esitettiin haudalla, kuten oli sovittu.
Aarre Merikannosta sen verran pikkuusesti, että hänelläkin oli liuta hyvin kuuluisaksi tulleita sävellysoppilaita. Kuten Einojuhani Rautavaara, Ilkka Kuusisto, Aulis Sallinen, Usko Meriläinen ym. ym. Varsin tunnettuja. (ha haa, oliks tos muutama varapolku:))
Okei, pieni hypähdys takaisin Ilmarin Isään P.J.Hannikaiseen. Laitan näet nimittäin tämän säveltäjän sävellyksen. Ja jos Häämarssin tuntevat kaikki, niin toki tunnette myös isä-Hannikaisen sävellyksiä. Hän on säveltänyt ainaskin Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki.... Karjalaisten laulun, Oravanpesän JA tämän, jonka laitan teille kuunneltavaksi. "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Niin ihana. Tästä linkistä putkahtaa esiin Jarkko Ahola, joka tulkitsee kappaleen tunteella. (muutenkin tykkään tuosta Jarkosta).
Viimeinen asia. Siis SE, joka nyt suorittaa sen lupaamani Yhdynnän. Aloitukseen kääntyvän yhteyden.
Aloituksessa YL-kuoro esitti Finlandian.
Kysymys: Kuka on perustanut Ylioppilaskunnan laulajat?
Jos arvaa, saa kolme pistettä.
YL-kuoron perusti juuri tämä P.J.Hannikainen. Hän perusti myös mieskuoro Sirkat.
Tradaa. Olen lopussa.
Tässä P.J. Hannikaisen sävellys "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" Jarkko Aholan tulkitsemana
https://www.youtube.com/watch?v=pw-WUOu59dAKiitos *Heikunkeikku mukavasti kerrotusta musiikillisestä tarinasta.
Jarkko Aholassa on jytyä kaiketi äijämeiningillä ladattua potentiaalia, mutta herkkyys - fiksusta taiteilijasta löytyy..............- Heikunkeikku
kawe kirjoitti:
Kiitos *Heikunkeikku mukavasti kerrotusta musiikillisestä tarinasta.
Jarkko Aholassa on jytyä kaiketi äijämeiningillä ladattua potentiaalia, mutta herkkyys - fiksusta taiteilijasta löytyy.............."molemmille nimimerkeille, jotka minulle vastasitte"
Ei minun vuokseni tarvitse häpeää tuntea. Yritän Aina käyttäytyä siten, ettei muut ala vajoamaan maan alle häpeästä.
Olen ollut aina (jostakin kumman syystä) kiinnostunut musiikin historiasta. Suomalaisia säveltäjiä, siis huippuja, on paljon. Se tuntee sen ja se sen ja se on opettanut sitä ja se tätä ja sen lapsi puolestaan sitä, joka on sille sanonu niin...
Tolleen. Kirjoitin pientä pikkuruista historiasnpoikasta, vauvaa lähinnä, joka mielestäni sopi Aloituksen aiheeseen, musiikinhistoriasta kun musiikkialoituksessa puhuttiin.
Jarkko Ahola, kaiketi (?) hän ei laulutunteja ole ottanut. Luonnonlahjakkuus. Vetelee tai pitäisikö sanoa, että työntää sisuksistaan hyvin osaavaa ääntä. Monipuolinen tyyppi. Löytyy erityyppisiä esityksiä, joita osaa tulkita tosta-noin-vaan.
Joku muisteli häävalssiaan, kerronpa kihlajaispäivästäni.
Yks aamu päätettiin, että nyt kihloihin ja kiireesti, Lauttasaaressa, meren rannalla kalliolla istuttiin ja kultalangasta kihlat solmittiin. Keskustaan bussilla ajeltiin, kaksykkönen vai mahtoiko olla kuusysi silloin, oli meri kevyen riitteen peitossa ja joku oli sillan kupeeseen isoilla kirjaimilla tallonut ison sydämen ja sen sisään sanan Onni, se oli meidän merkkimme silloin.
Tuona viikonloppuna oli vilkasta, ensin Kallion kirkossa jossain konsertissa, sieltä sitten ratikalla kauhealla kiireellä Sibelius-Akatemiaan toiseen konserttiin. Ei ollut minkäänlaista aavistusta mikä ja kuka siellä soittaa, mutta musiikkia piti olla. Siellä oli silloin Esa-Pekka Salosen valmistujaiskonsertti, käyrätorvi soi komeasti ja aplodit olivat valtaisat. Oli siellä silloin toinenkin kaveri, joka esiintyi, oopperalaulajan tutkinnon merkeissä Petteri Salomaa. Tuo hyvä vuosi oli 1979 ja oli sunnuntai.
Esa-Pekka Salonen soittaa tällä levyllä lukiolaisena käyrätorvea.
Piirpauke Konevitsan kirkonkellot
https://youtu.be/MOG57p7I_cM
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest5393949Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4673454Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1433070Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1642362Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d82220- 2271678
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231417No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001319Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa961309Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891100