Ikävä Alberttia

Morjens..

Näin joulun kunniaksi kirjoitan Albertin elämästä.
Se oli VIISAS kultakala,niinkuin kultakalat ovat.Se oppi monia temppuja ja kun olin kotona se seurasi aina mitä tein huoneessa.
Jos se ei saanut ruokaa ajallaan se loukkaantui ja meni nurkkaan kasvien sekaan mököttämään ja kesti kauan suostutella se syömään.

Kun kaikki oli hyvin se mielellään ui käden sisään, kun käden laittoi akvaarioon tai sitten imeskeli sormea.Monia mukavia aikoja Albertin kanssa.Joskus olin sairaana ja makailin sohvalla niin kala ei liikahtanutkaan kun se vahti minua,kun nousin ylös se lähti uimaan ja kaivelemaan pohjakiviä..ajatteli kaikki hyvin.

Sain Albertin noin kaksi kolme vuotiaana ja se eli yli kymmenen vuotiaaksi.Paljon oli sairauksia ja ongelmia mutta aina niistä lääkkeillä ja hyvällä hoidolla selvittiin,kunnes tuli matkan pää.Albert vain lakkasi hengittämästä,pidin sitä kädelläni oikeassa asennossa ja hieroin mutta ei auttanut enään.Albert nukahti siihen kädelleni.

Hautasin sen asiaankuuluvaan paikkaan,vieläkin katson usein miten voi Albert mutta sitten muistan ei sitä ole enään.Kultakalat voivat hyvällä hoidolla elää jopa 30 vuotta minun eli noin 13 vuotta.Aasiassa kultakaloja arvostetaan melkein kuin perheenjäsenenä,ennenkaikkea niiden sympaattisuuden,kauneuden ja viisauden tähden.Usei ajatellaan että kalat ei ymmärrä mistään mitään...näinhän ei ole,niissäkin on eroja ja kultakala on tunteva ja jonkinasteiseen päättelyyn kykenevä eläin.
Siis hoida ja kohtele kalaasi hyvin niin se on ilonasi monia vuosia ja palkitsee vaivasi uskollisuudella ja olemalla iloinen kun tulet kotiin...ikävöin kalaani.