Kun tämä palsta on aina täynnä sellaista negatiivista valitusta, niin tehdäänpä vaihteeksi positiviinen inttiketju ja kerrotaan toisillemme miksi intti oli lopulta aika jees.
1. Oppi paljon itsestä ja omista rajoista. Oli mukava huomata, että se kuuluisa stressinsietokynnys on kuitenkin aika korkealla, eikä missään vaiheessa tuntunut ylivoimaiselta selviytyä annetuista tehtävistä.
Kun jaksoi väsyneenä, nälkäisenä, hiestä märkänä ja kylmissään painaa eteenpäin täyspakkausselässä keskellä yötä metsässä, niin on kyllä todella mukavaa ajatella näin jälkeenpäin, että henkinen kantti ei antanut periksi. Hommat oli vaan hoidettava kunnialla.
2. Yhteisöllisyyden tunne oli tosi vahva. Ei sitä turhaan kehuta, että intissä saa paljon hyviä kaveita. Toki yhteydenpito hiipuu vuosien mittaan, mutta kyllä edelleen parin hyvän kaverin kanssa pidetään yhteyttä.
Kaikki myös todella puhalsivat yhteen hiileen ja tekivät aidosti töitä yhdessä, vaikka paskaa satoi niskaan. Ei siinä kannattanut kenenkään ruveta tuhertamaan itkua ja parkua, koska teltan pystytys kohmeisin sormin ei suju yhtään sen nopeammin ja venkoilemallahan tuottaa vain vitutusta kavereille.
Vaikeassa paikassa sitten myös jaksettiin tsempata toisia ja pidettiin yhtä. Paras hetkihän oli sitten kasarmilla jälkeenpäin kun päästiin vihdoin suihkuun ja sotkuun pitkän metsäviikon jälkeen. Ja lomille lähtiessä kaikilla oli aina niin pirun hyvä fiilis.
3. Paljon unohtumattomia kokemuksia. Esimerkiksi juoksu palavan napalmimetsän läpi jäi aika hienosti mieleen, samoin kovapanosammuntaleirit, sekä leppoisat ammuntaratapäivät. Ja aikahan aina kultaa muistot. Kovia harjoituksia erityisesti on aina hauskaa muistella jälkeepäin.
4. Fyysinen kunto nousi. Olin aika keskinkertaisessa kunnossa intin alussa, mutta niin siinä vaan kävi, että kunto nousi kohisten, kun sai jatkuvasti harrastaa terveellistä liikuntaa, liikkua raikkaassa ulkoilmassa ja nauttia terveellistä ruokaa.
5. Oppi paljon uusia taitoja, kuten ampumaan, tetsaamaan, antamaan ensiapua, suunnistamaan, sekä monia hyödyllisiä erätaitoja, sekä johtajataitoja yms.
6. Intin käyminen todella opettaa arvostamaan mukavuuksia, joita pitää itsestäänselvänä. Se antaa hyvää perspektiiviä elämään.
7. Intin aikana oppii toimimaan mitä erillaisimpien ihmisten kanssa yhtenä joukkona. Siellä todella näkee koko ikäluokan niin hyvässä kuin pahassa. Se on todella arvokas oppitunti siitä, että miten erillaisia ihmisiä tässä maassa asustaa. Omatkin hieman "kovat" asenteeni pehmenivät, kun aloin ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia tai kykyjä.
8. Sotkun legendaariset munkkikahvit.
9. Intti on vaan kertakaikkiaan loistavaa vaihtelua normaalille elämälle. Ei ole huolenhäivää eikä murhetta, kun kaikki on suunniteltu ennalta. Se on todella valtion järjestemä kokemusrikas aktiviteettileiri. Kannattaa todella ottaa ilo irti siitä!
10. Pääsi osaksi monikymmenvuotista kunniakasta maanpuolustusperinnettä. Se on mukavaa todella miten nämä kokemukset yhdistävät eri ikäpolvia ja eri yhteiskuntaryhmiä.
1. Oppi paljon itsestä ja omista rajoista. Oli mukava huomata, että se kuuluisa stressinsietokynnys on kuitenkin aika korkealla, eikä missään vaiheessa tuntunut ylivoimaiselta selviytyä annetuista tehtävistä.
Kun jaksoi väsyneenä, nälkäisenä, hiestä märkänä ja kylmissään painaa eteenpäin täyspakkausselässä keskellä yötä metsässä, niin on kyllä todella mukavaa ajatella näin jälkeenpäin, että henkinen kantti ei antanut periksi. Hommat oli vaan hoidettava kunnialla.
2. Yhteisöllisyyden tunne oli tosi vahva. Ei sitä turhaan kehuta, että intissä saa paljon hyviä kaveita. Toki yhteydenpito hiipuu vuosien mittaan, mutta kyllä edelleen parin hyvän kaverin kanssa pidetään yhteyttä.
Kaikki myös todella puhalsivat yhteen hiileen ja tekivät aidosti töitä yhdessä, vaikka paskaa satoi niskaan. Ei siinä kannattanut kenenkään ruveta tuhertamaan itkua ja parkua, koska teltan pystytys kohmeisin sormin ei suju yhtään sen nopeammin ja venkoilemallahan tuottaa vain vitutusta kavereille.
Vaikeassa paikassa sitten myös jaksettiin tsempata toisia ja pidettiin yhtä. Paras hetkihän oli sitten kasarmilla jälkeenpäin kun päästiin vihdoin suihkuun ja sotkuun pitkän metsäviikon jälkeen. Ja lomille lähtiessä kaikilla oli aina niin pirun hyvä fiilis.
3. Paljon unohtumattomia kokemuksia. Esimerkiksi juoksu palavan napalmimetsän läpi jäi aika hienosti mieleen, samoin kovapanosammuntaleirit, sekä leppoisat ammuntaratapäivät. Ja aikahan aina kultaa muistot. Kovia harjoituksia erityisesti on aina hauskaa muistella jälkeepäin.
4. Fyysinen kunto nousi. Olin aika keskinkertaisessa kunnossa intin alussa, mutta niin siinä vaan kävi, että kunto nousi kohisten, kun sai jatkuvasti harrastaa terveellistä liikuntaa, liikkua raikkaassa ulkoilmassa ja nauttia terveellistä ruokaa.
5. Oppi paljon uusia taitoja, kuten ampumaan, tetsaamaan, antamaan ensiapua, suunnistamaan, sekä monia hyödyllisiä erätaitoja, sekä johtajataitoja yms.
6. Intin käyminen todella opettaa arvostamaan mukavuuksia, joita pitää itsestäänselvänä. Se antaa hyvää perspektiiviä elämään.
7. Intin aikana oppii toimimaan mitä erillaisimpien ihmisten kanssa yhtenä joukkona. Siellä todella näkee koko ikäluokan niin hyvässä kuin pahassa. Se on todella arvokas oppitunti siitä, että miten erillaisia ihmisiä tässä maassa asustaa. Omatkin hieman "kovat" asenteeni pehmenivät, kun aloin ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia tai kykyjä.
8. Sotkun legendaariset munkkikahvit.
9. Intti on vaan kertakaikkiaan loistavaa vaihtelua normaalille elämälle. Ei ole huolenhäivää eikä murhetta, kun kaikki on suunniteltu ennalta. Se on todella valtion järjestemä kokemusrikas aktiviteettileiri. Kannattaa todella ottaa ilo irti siitä!
10. Pääsi osaksi monikymmenvuotista kunniakasta maanpuolustusperinnettä. Se on mukavaa todella miten nämä kokemukset yhdistävät eri ikäpolvia ja eri yhteiskuntaryhmiä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihme runkkari, haista vittu sinä ja sun homoarmeija.
Et tainnut ottaa palvelustasi oikealla asenteella. Minä ainakin viihdyin niin hyvin sen 8 kukautta, että kotiutuspäivänä en hehkuttanut asiaa kummemmin. Työnantaja suhtautui positiivisesti kertausharjoitukseeni, maksoi palkan ja päivärahan erotuksen.
"Oppi paljon itsestä ja omista rajoista."
Rajat on syytäkin opetella, koska niiden puolustamistahan armeijassa opetetaan.
Rajoista oppii myös kun ottaa spollen patukkaa hanuriin, se nimittäin koskee aika lailla jos liian pitkälle työnnetään!
Miesten välinen intiimi läheisyys oli armeijassa parasta. Opin huolehtimaan taistelijaparini kaikista tarpeista, ja hän hoiteli minun tarpeeni.
Komppaniasaunassa oli mukavaa!
Aloittajalla oli tervehenkinen kirjoitus, näillä muilla näyttää olevan tarve mollata
Suomen armeijaa, mistä syystä lienee. En ole armeija intoilija, mutta kyllä se
henkisesti oli kasvattavaa, jokainen lähti samalta viivalta, oli muut lähtökohdat
sitten mitä tahansa.
Luulen että mollaajat ovat useimmiten vielä niin nuoria, etteivät edes tiedä mikä on heille hyväksi.
Nuorille miehille on tosiaan hyväksi olla sadomasokistisen alistamisen kohteina. Myös kantahenkilökunta nauttii homoseksuaalisen sadomasokismin tuomista yhteiskunnallisista hyödyistä.
Jep. Kantajäärät saavat katsella nuorten miesten vartaloita ja osa heistä pääsee jopa toteuttamaan fantasioitaan näiden nuorukaisten kanssa.
Jumalauta, että tällasia vinkuintiaaneja Suomesta vielä löytyy. Taidat olla sen verran kakara, että sulla on vielä armeijan palvelus edessäsi.
Palvelus on kaukana menneisyydessä. Onneksi ei enää tarvitse..
Armeija on kaikille paska lampaille. Kaikki vitun paska lampaat vois painua helvettiin. Itse olin armeijassa viikon ja oli pelkkää paskaa, jossei kiinosta niin ei vaan kiinosta. Hetikun laitoin ne reput makuupussit ym kaikki roinat kaappiin alkoi olemaan niin vasten mielistä, kun vain voi olla ei vaan voinut kiinostaa vittuakaan. Hommasin c paperit ei ainakaan täydy ketään tappaa tai pahoinpidellä intissä KOKO PASKA SAISI OLLA VAPAA EHTOINEN NIINKU MELKEEN KOKO MAILMASSA EI SINNE OLE JÄRKEE PAKOTTAA KETÄÄN, KEITÄ EI KIINOSTA NE HOMMAA KUMMINKI C PAPERIT. ARMEIJA ON PELKÄSTÄÄN AIVOTTOMILLE PASKAPERSE LAMPAILE JOTKA ON JO PIENENÄ AIVOPESTY NOUDATTAMAAN KÄSKYJÄ KUN MULLE HUUDETTIIN RINTAMA SUUNTA KÄÄNTYY SANOIN HAISTA SINÄ VITTU ET SÄ MUA MÄÄRÄILE PAINU HELVETTIIN SIITÄ EIPÄ ALIK USKALTANU SANOA SIIHEN MITÄÄN TÄLLÄSELLE 2 METRISELLE MITÄÄN VAAN MENI ITKEE JOHTOPORTAALE JOTKA KÄSKI LÄÄKÄRILLE LÄÄKÄRI ANTO SIT C PAPERIT. AAHHAHAHAHAH NAURAN TEILLE VITUN PASKA LAMPAILE MÄDÄTKÄÄ INTISSÄ AHAHAHAHHAHAHA JÄRKEVÄ HOMMAA C PAPERIT AHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAAHAHHHHHHHHHHHAHHAHAHAHHAHAHAHAHAAHAAHHAHAHAHAHAHAHAHHA
Kirjoituksesi perusteella uskon että lääkäri teki täydellisen oikean ratkaisun kun vapautti sinut. Nähdäkseni suurin voittaja tässä on armeija...
Tälläisia kommenteja tulee ainoastaan henkisesti häirintyneen suusta.Onneksi et ole kelvannut palvelukseen,olisit itsellesi ja palveluskavereillesi sekä ympäristöllesi todella vaaraksi.Onneksi näitä sivuja lueskelee ammattinsa puolesta viranomaisetkin.
Vain kaksi (2) ruokamyrkytystä koko 11 kk:n aikana. Ei sen enempää!
Laskuvarjojääkärikoulusta ei ole pahaa sanaa sanottavana. 11kk palvelusta, hyppysiivet, ja punainen baretti. Siitä voi läskipersenörtit repiä vitsejä.
Ikävä kyllä ei mikään. Ei jäänyt mitään kotiin tuomisia. Ei kyllä mitään ylitsepääsemättömän kurjaakaan. Kaikki jäi enempi vähempi kesken tai ee vain toiminut.
No tuossa on ainakin nuot kymmenen hyvää syytä.On niitä toki enemmänkin.Joillekkin se koti ja äidinhelma on vain yksinkertaisesti paras ja ainoa oikea paikka.
Itse en keksinyt kymmentä positiivista asiaa, mutta tuossa on viisi asiaa, jotka intissä olivat ainakin olosuhteisiin nähden positiivisia:
1. Sotkussa oli ihan hyvä ruoka ja palvelu.
2. Useimmista uskonnollisista kissanristiäisistä sai käytännössä vapautuksen, kunhan erikseen mainitsi, ettei kuulu kirkkoon.
3. Unirytmi oli helppo pitää tasaisena.
4. Ei-sotilaallinen henkilökunta oli kautta linjan asiallista ja ystävällistä.
5. Sitä sirkusta täytyi lopulta kestää vain kolme viikkoa.
ja laitanpa ihan vastavuoroisuuden vuoksi ensimmäiset viisi mieleen tullutta negatiivista asiaa:
1. Sukupuoleen perustuva henkinen ja fyysinen vapaudenriisto, jolle koko homma perustuu.
2. Sotilaallinen henkilökunta oli suurimmalta osin ylimielisiä kusipäitä.
3. Liikuntaa pääsi harrastamaan tosi vähän, vaikka olin joukon kovakuntoisimmassa pataljoonassa ja itseasiassa lihoin armeija-aikanani kilon tai pari.
4. Alokastoverien ja aliupseerien lapsellisuus ja näiden harrastama tarpeettoman alatyylinen keskustelukulttuuri.
5. Erinäiset tympeät kissanristiäiset, joissa piti seisoa paikallaan auringonpaahteessa kuuntelemassa tunnin verran tyhjää paatosta vailla mitään varsinaista asiasisältöä.
Negatiivinen kohta 4, ei ole mitenkään vieras siviilissäkään.
En omakohtaisesti osaa sitä kyllä allekirjoittaa. En tosin ole yhteenkään armeija-tuttavaani ollut jälkikäteen yhteydessä, joten mene tiedä ovatko he siviilissä samanlaisia ja muutenkin tällä hetkellä ainoat läheisemmät miespuoliset ystäväni ovat omat veljeni ja he tai naispuoliset ystäväni eivät tuollaista pahemmin harrasta.
Lapsellisuus tulee esiin, kun ei ole naisia joidenka läsnäollessa pitäisi yrittää käyttäytyä. Samanlaista menoa intissä oli kuin myöhemmin työporukoissakin.
Ei kai elämän aina edes niin tosikkomaista tarvite olla?
Lapsellinen huumori on elämän suola.
Juu no tokihan elämässä saa ja pitää huumoria olla, enkä tosiaan sano, ettenkö itse koskaan hölmöilisi ja nauttisi rehellisen typerästä huulenheitosta.
Syy miksi tuo armeijaköörissä heitetty lapsellinen läppä vaan ohitti sen pisteen mihin minun huumorintajuni ulottuu, oli se että se pyöri suurin piirtein koko ajan navan alapuolella ja iso osa siitä oli seksiin liittyvillä kokemuksilla retostelua. Ei niin ettei alapääläppäkin voi oikein toteutettuna olla hauskaa, mutta itse koen sen huumoriarvon tippuvan tosi nopeasti, jos sitä viljelee koko ajan ja toisaalta toisten seksielämän retostelu, huumorin varjolla tai ei, on omasta vinkkelistäni lähinnä kiusallista.
"Lapsellisuus tulee esiin, kun ei ole naisia joidenka läsnäollessa pitäisi yrittää käyttäytyä. Samanlaista menoa intissä oli kuin myöhemmin työporukoissakin."
Olen muuten joskus sitä ohimennen miettinyt, oliko tuolla armeijan makkarakerhossa vietetyllä ajalla jotain tekemistä sen kanssa, ettei minulla ole enää aikuisiällä ollut intressejä hankkia miespuolisia ystäviä, enkä yleensä viihdy muutamaa henkeä isommissa porukoissa. Voi tietenkin olla, että ne ovat vain luonnollista seurausta siitä, etten ole koskaan ollut mitenkään yltiösosiaalinen.
- hiukkavaaran sotkussa kävin vielä vuosia armeijan jälkeenki nauttimassa kahvit ja munkit ,samalla tunnustellen armeijan yleistä atmosvääriä ,että sen verran lukkarinrakkautta sinne oli kumminkin ,vaikka eihän sitä hiukkista enää taida olla edes olemassa