Yhteiskunta sanoo; esim.
-Et ole mitään etkä mikään, jos et käy töissä (ei väliä mikä syy miksi et käy)
Terapiassa sanotaan; esim.
-Sinulla on oikeus elää ja olla olemassa, olet sitten millainen tahansa
Yhteiskunta; esim.
-"Jokaisella on oikeus tappaa itsensä," tai "tapa itsesi jos on pakko, mutta ei se ole mikään ratkaisu."
Terapia läheiset;
- "Et saa tappaa itseäsi tai jos yrität, saatat joutua lukkojen taakse"
Siinä vain kaksi yleistä esimerkkiä. Koita tässä nyt sitte tasapainotella..
Ei tässä vaan ole mitään järkeä..
Kun koittaa olla ja antaa itselleen oikeutta elää nii ei kestä ku hetki nii lehden palstalla tai jossain muualla on taas joku vieny sen oikeuden multa sanomalla että olen pelkkä rasite yhteiskunnalle. Hallituksen nykyaikainen kaasukammio; Yritetään saada kaikki mt-ongelmaiset, köyhät ja muut vähävaraiset loiset tappamaan ittensä.
-Et ole mitään etkä mikään, jos et käy töissä (ei väliä mikä syy miksi et käy)
Terapiassa sanotaan; esim.
-Sinulla on oikeus elää ja olla olemassa, olet sitten millainen tahansa
Yhteiskunta; esim.
-"Jokaisella on oikeus tappaa itsensä," tai "tapa itsesi jos on pakko, mutta ei se ole mikään ratkaisu."
Terapia läheiset;
- "Et saa tappaa itseäsi tai jos yrität, saatat joutua lukkojen taakse"
Siinä vain kaksi yleistä esimerkkiä. Koita tässä nyt sitte tasapainotella..
Ei tässä vaan ole mitään järkeä..
Kun koittaa olla ja antaa itselleen oikeutta elää nii ei kestä ku hetki nii lehden palstalla tai jossain muualla on taas joku vieny sen oikeuden multa sanomalla että olen pelkkä rasite yhteiskunnalle. Hallituksen nykyaikainen kaasukammio; Yritetään saada kaikki mt-ongelmaiset, köyhät ja muut vähävaraiset loiset tappamaan ittensä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hullua
Aloittaja, mitä tarkoitat "yhteiskunnalla", jonka kerrot sanovan köyhille ja työttömille, että "olet pelkkä rasite yhteiskunnalle" ja että "jokaisella on oikeus tappaa itsensä" jne.? Kerrot, että lehden palstalla sanotaan näin – minkä lehden? Puhutko lehtien epäsuorasta viestinnästä? Vai tarkoitatko lähinnä nettipalstoja?
Kerrot, että terapiassa sanotaan, että "sinulla on oikeus elää ja olla olemassa sellaisena kuin olet" ja että läheisetkin sanovat niin. Onhan terapialaitoskin yhteiskuntaa. Myös sinä ja läheisesi olette osa yhteiskuntaa.
Lähettääkö yhteiskunta sinusta ristiriitaisia viestejä koskien sinun ja ylipäätään köyhien ja mt-ongelmaisten olemassaolon oikeudesta tässä yhteiskunnassa? Et tiedä, ketä kuunnella?
Sinun on palattava filosofisen peruskysymyksen äärelle: mihin ihmisarvo, ja sitä myöten oikeus elää ja olla olemassa, perustuu? Sinun on aluksi kysyttävä tätä itseltäsi. Tiedätkö vastauksen?
Toisin kuin koulut ja valtaosa nyky-yhteiskunnasta väittää, tähän kysymykseen on olemassa oikea vastaus ja vääriä vastauksia. Miten vastaat?
Jottei esittämäni filosofinen kysymys vahingossa jää vastausta vaille, vastaan siihen itse :-)
Ihmisen elossa- ja olemassaolon oikeus perustuu ihmisen arvon ehdottomuuteen eli ihmisarvon itseisarvoiseen luonteeseen. Ihmisen arvo puolestaan perustuu siihen, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja puhaltanut henkäyksensä ihmiseen. Jokainen olento, jolla on ihmisen perimä, on Jumalan kuvaksi luotu, ja siten ehdottoman arvokas. Jumala on jo päättänyt luomistyönsä, ja se on peruuttamaton. Kukaan ihminen ei voi mitään omalle arvolleen, eikä kenenkään toisen ihmisen arvolle.
Ihmiseltä ei pelkästään _puutu_ oikeus tappaa itsensä – ihmisellä on suorastaan velvollisuus elää!
Yhteiskunnassamme on tahoja, jotka tarjoavat vääriä vastauksia esittämääni filosofiseen kysymykseen; esim. että ihmisen arvo perustuu tunteeseen, joka on jonkinlainen elämänhalu tai "arvokkuuden" kokemus (ns. digniteetti), tai että ihmisen arvo perustuu hänen työkykyisyyteensä, hyödyllisyyteensä, tai että ihmisen arvo perustuu hänen hyväntahtoisuuteensa tms. Nämä ovat kaikki vääriä vastauksia, ja voivat olla tuhoisia, jos / kun masentuneet / työkyvyttömät / hyödyttömät / pahaa tehneet ihmiset sisäistävät nämä vääristyneet käsitykset.
Ottamatta kantaa muuhun esittämiisi näkemyksiin, sanon vaihtoehtona kantaasi kuolemasta, että jokaisella ihmisellä on ja tulee olla, vapaassa yhteiskunnassa, ei pelkästään oikeus vaan myös vapaus kuolla ja elää oman tahtonsa mukaisesti (lakia toki noudatettava eläessään). Velvollisuuteen elää voi yrittää vedota esimerkiksi erilaisissa lasten tai vanhusten huoltajuusasioissa, mutta ne ovat jo vähän enemmän ruohonjuuritason keskustelua. Meillä jokaisella pitää olla vapaus päättää elämämme, kun tahdomme syistä riippumatta. Vain siten voimme taata humaanin kohtelun ja elämän jokaiselle ihmiselle.
Vapaus_kuolla, kirjoitit: "ei pelkästään oikeus vaan myös vapaus kuolla".
Mitä tarkoitat 'oikeudella' verrattuna 'vapauteen'?
Siis ihmisellähän toki yleensä on vapaus tappaa itsensä, enkä halua siihen vapauteen puuttuakaan, mutta moraalista oikeutta oman elämänsä päättämiseen, eli itsensä tappamiseen, johon aloittaja viittasi, ihmisellä ei ole. Juridisesti kansalaisen luonnollista vapautta ei tulisi rajoittaa, joskaan ei tule myöskään luoda lakia, joka kannustaa itsemurhaan, esim. eutanasialain muodossa.
On siis kolme käsitettä: 1. vapaus, 2. moraalinen oikeus ja 3. juridinen "oikeus" eli laillisuus.
1. Vapaus on tässä asiassa sitä, että sinä tai minä tai kuka tahansa voimme valita, että esim. menemme tänään K-Rautaan, josta ostamme köyttä, jolla hirttäydymme tai kirveen, jolla surmaamme jonkun satunnaisen ohikulkijan yks kaks. Meillä on jatkuvasti valinnanvapaus pahoihin tai neutraaleihin tai hyviin tekoihin. Jotta ihmisen _vapaus_ esim. tappaa itsensä tai toinen ihminen poistettaisiin, se täytyisi tehdä sitomalla kaikki ihmiset pakkopaitaan 24/7 tms., mutta se ei ole Jumalan tahto. Jumala on antanut ihmiselle valinnanvapauden – se on Jumalan tahto. Ihmisellä on siten lähtökohtaisesti luonnollinen vapaus vaikkapa tappaa itsensä.
2. Moraalinen oikeus on sitä, että vaikka meillä on vapaus monenlaisiin tekoihin, vaikka surmata toinen ihminen K-Raudasta vapaasti ostamallamme kirveellä tai surmata itsemme köyteen hirttäytymällä, teemme moraalisesti väärin, eli teemme syntiä, jos menettelemme niin. Ihmisellä ei ole moraalista oikeutta tappaa itseään.
3. Juridinen "oikeus" demokraattisessa yhteiskunnassamme on sitä, että ihmiset parlamentaarisen vaikuttamisen kautta valitsevat edustajat, jotka säätävät valtiollisen lain, eli sopimuksen siitä, millä tavoin ja missä määrin kansalaisten vapautta rajoitetaan sanktioin eli rikosoikeudellisin seuraamuksin (tehdään teko vähemmän houkuttelevaksi) tai pakkokeinoin eli ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä (pyritään estämään teko rajoittamalla luonnollista vapautta esim. laitostamisella tai jopa sillä pakkopaidalla). Perustelut lakien säätämiselle lähtevät äänestäneiden kansalaisten moraalisista arvoista (tai näin se demokratiassa ainakin periaatteessa menee), kun taas lain säätämisen kohteena on kansalaisten luonnollinen vapaus, sen sääntely.
Palatakseni aloittajan aiheeseen, ihmisellä on siis vapaus tappaa itsensä, muttei oikeutta tappaa itseään. Itsemurhaan päätyvä on mieleltään rikkinäinen, mutta se on silti moraalisesti väärä valinta, eli syntiä. Mielisairaskin ihminen voi tehdä moraalisesti vääriä valintoja, vaikka hän juridisesti ilmaistuna olisikin syyntakeeton. Mitä tulee itsemurha-asian juridiseen ulottuvuuteen, meidän yhteiskunnassamme mieleltään rikkinäinen, itsemurhaa yrittänyt ihminen on siinä epäonnistuttuaan avun tarpeessa ja avun kohteena, jotta hän ei uusisi yritystään; tämä nykykäytäntö ja lainsäädäntö peilaa omaa arvomaailmaani riittävällä tavalla.
P.S. Muistakaamme myös, että ihmiset ovat kuolevaisia. Kukaan ei täällä palloile loputtomiin, vaan ihmisten elämä päättyy luonnolliseen kuolemaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ihmiselämän päättäminen tahallisesti ja ennenaikaisesti on syntiä.
UskovaNoora. Kiitos paljon vastauksestasi. Mutta olen agnostikko enkä usko mihinkään ennenkuin näen ja koen sen.
T.Ap
Vastaan vain lyhyesti, ettei mene palstan keskustelu Ap:n aiheesta ohi.
Vapaudella ja oikeuden erolla yritin ilmaista, että jo lähtökohtaisesti kansalaisella on vapaus tappaa itsensä, kun haluaa, ilman, että kellään on oikeutta puuttua siihen. Oikeudella tarkoitin valtion antamaa "poikkeuslupaa", mutta siitä ei saa olla juuriltaan kysymys. Valtiolla ei saa olla lupaa kieltää ketään tappamasta itseään, koska jokainen omistaa oman kroppansa ja henkensä. Ehkä ilmaisuni oli hieman epäselvä. Joka tapauksessa ihmisellä pitää olla vapaassa maailmassa oikeus tappaa itsensä, kun tahtoo.
Moraalinen oikeus on kokonaan mielipideasia. Toisen moraalinen teko on toisen moraaliton. Moraalius riippuu muun muassa arvioijan arvomaailmasta/maailmankatsomuksesta, arvioitavasta henkilöstä, kontekstista ja niin edelleen. Synti taas on uskonnollinen konsepti, joten sillä ei ole merkitystä ei-uskoville.
En henkilökohtaisesti tunnustu virallista mielisairaus-konseptia, joten kaikki siihen perustuva argumentointi on itselleni merkitsemätöntä. Herää kuitenkin kysymys millä perustein itsemurhaa yrittänyt olisi avun tarpeessa? Jos hän selvästi haluaa kuolla ja hänellä on siihen välineet eikä pyydä apua järjestelyissä, mistä tiedät, että hän on avun tarpeessa? Itsemurhien pakkoesto taas on ihmisoikeusrikos ja johtaa kaiken lisäksi brutaaleihin käytäntöihin, kuten psykiatrisesta järjestelmästä pystymme havaitsemaan. Se mikä tuntuu alkuunsa humaanilta voi käytännössä osoittautua kaikeksi muuksi.
Ymmärrän kyllä aloittajaa hyvin ja olen itse kokenut samalla tavalla. Kehotan ehkä vähän hassulla tavalla suhtautumaan eli että ole kapinallinen. Päätä että elät juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu äläkä välitä mitä yleisesti sanotaan. Ajattele että jos joku toivoo sinun tekevän itsemurhan että uhoat takaisin: "Enpäs tee, ihan vaan piruillessani sinulle!" Ajattele että saat purkaa kaiken vihasi ja turhautumisesi tällä asenteella. Ja mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Ihmiset osaavat olla v-maisia mutta sitäkin vaan aikansa.
Minua on kiusattu ja ahdisteltu eri tavoin mutta huomasin ja tajusin jossain vaiheessa että eivät ihmiset jaksa loputtomasti vaivautua saman ihmisen takia käyttämään energiaansa kiusaamiseen. Vuosikymmenien yhden ihmisen vainoaminen (onneksi) vaatisi niin ison määrän resursseja että niitä ei vaan ole. Gang stalking on tavallaan mahdollista mutta luulen että kohteet vaihtuvat muutaman vuoden jälkeen koska yhteen ei voi tuhlata kaikkea.
Pahin mitä voi tapahtua on että menetän ystäväni jotka elävät siinä maailmassa missä työ ja työ ja työ määrittää ihmisen arvon. He nytkin vain kokoajan painottavat minua, jopa ovat vieneet kädestä hakemaan töitä ja yllätys.. En ole päässyt minnekään. He sanovat jo nyt että olen raskasta seuraa, ja he välittävät minusta mutta minun pitää muuttua jne. Olenkin alkanut olemaan positiivinen ja iloinen väkisin jotta en menettäisi heitä. Olen jopa valehdellut käyvän töissä yms. Mutta se ei kanna pitkälle. Haluan vaan olla normaali.
T.Ap
Yhteiskunta ei sano mitään, yhteiskunta ei ole henkilö. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Olen joskus ajatellut asioita paljonkin, enää en jaksa. Eli kyse on kirjoittamattomista säännöistä ja arvoista. Toisaalta mielestäni lääkäritkin tietyssä mielessä kannustavat itsemurhaan, koska kirjoittavat leväperäisesti psyykenlääkkeitä suisidaaliselle ihmiselle. Eli annetaan toisin sanoen tietoisesti itsemurha-ase.
Ymmärrät varmaan, miksi olen nyt kieltäytynyt terapiasta. Eli sinä ymmärrät, moni muu ei. Omassa nuoruudessani ei terapiaa saanut kuin vain omakustanteisesti. Minulle on lukuisia kertoja sanottu "sinulla on kaikki erinomaisesti, älä valita". Minulle on lukuisia kertoja ilmoitettu, että on luonnollista olla työtön. Minulle on siis ilmoitettu, että tilanteeni on normaali, ajatukseni ja tunteeni eivät ole hyväksyttyjä.
Eli nyt kun elämäni ja nuoruuteni on valunut hukkaan kaikkien ongelmieni vuoksi, niin en enää todellakaan suostu mihinkään aivopesuun, jolla minusta yritetään tehdä normaali työtätekevä ihminen (luetaan normaali standardiajatteleva työvoimapoliittisiin kyykytyksiin alistuva kone). Kun minulle on taottu päähän, että ajatukseni ja tunteeni eivät ole hyväksyttyjä, niin miksi helkutissa menisin terapiaan kuulemaan, että nyt (pari vuosikymmentä myöhemmin) ne ovatkin hyväksyttyjä? Minä hyväksyn ainoastaan yhden asian tässä vaiheessa, ja se on eläke. Keskityn olemaan maksimaalisen hankala ihminen sen saadakseni. Siihen saan voimautettua itseni ihan ilman mitään terapiaa. Yhteiskunta -niminen koneisto on epäonnistunut kohdallani.
Ymmärrän täysin. Arvaa kuinka monta kertaa olen harkinnut samaa, mutta yritän ja yritän edelleen läheisten vuoksi, koska pelkään jääväni muuten yksin. Olen sellainen ihminen että en kestäisi ilman ystäviä. Tiedän mitä he sanoisivat, he eivät ikinä hyväksyisi että minä "alentuneesti mutta kuitenkin työkykykyinen" en yrittäisi päästä töihin.jne.
T.Ap
Monet psyyken ongelmat olisivat hoidettavissa soveltuvan terapian avulla ilman laakkeita.
Suomessa kuitenkin on erittain vaikea paasta psykiatrseen hoitoon puhunattakaan psykoanalyysista, joka aikaisemmi kuului KELA:n osittain korvattavaksi.
Olen noin 20 vuotta katsellut tata pelleilya Suomen terveyskeskuksissa. Jos potilas haluaa psykitatriseen hoitoon, terveyskeskuslaakari ei siihen suostu, vaan kirjoittaa reseptin SSRI-laakkeisiin ja lisaksi viela benzodiatsepiineihin.
Onko Suomi niin köyha maa, ettei ole varaa julkisella puolella laadukkaaseen terveydenhuoltoon?
Olen jo lääkkeiden syönti aikani kitunut. Eli olen syönyt tarpeeksi kauan lääkkeitä joten minun ei tarvitse enää niitä syödä vaan olen saanut "luvan" olla ilman. Alaikäisenä minulla ei ollut vaihtoehtoja, koska tehtiin selväksi jossei niitä syö joudun lukkojen taakse. Nyt aikuisena saan ihan vapauden..
T.Ap
Käyttämäsi aineista on todennäköistä saada jonkun tason aivovaurio, mikä voi näyttäytyä tunteettomuutena, mielihyväkokemusten katona, apaattisuutena, ajoittaisena sekavuutena, uninogelmina, kognition ongelmina (muisti, hahmotus, keskittyminen, suunnittelu, ajattelun hitaus ja takkuisuus etc.), epätodellisuuden tuntuisuutena (kuin olisi lasiseinä kasvojen edessä), tasapainohäiriöinä, impulsiivisuutena, lyhytpinnaisuutena, lihasnykinöinä ja -vapinoina, itseilmaisun vaikeus (ilmeettömyys, puheen "raskaus", itkemisen vaikeus...) ja niin edelleen.
Jos sinulla on ollut jotakin näistä oireista lopettamisesta lähtien ilman muutoksia on syytä epäillä, että olet saanut vaurion. Asiaa kannattaa lähteä selvittämään, koska vaiva voi olla elinikäinen. Virallisesti niin sanottujen psyykenlääkkeiden aiheuttamia aivovaurioita ei juuri tunnusteta, joten diagnoosia, korvauksia tai tukea on lähes mahdoton saada neurologisista syistä. Monet suomalaiset, nuoretkin, ovat eläkkeellä mielenterveyssyistä vaikka on syytä epäillä, että useilla todelliset syyt ovat iatrogeeniset. Aivovaurio-oireet heikentävät elämänlaatua ja toimintakykyä (esim. opiskelu- ja työkyky) merkittävästi, minkä vuoksi monet ajautuvat psykiatrian kautta työkyvyttömyyteen ennen pitkään. Valtaosa ei ymmärrä tai tiedä, että syy on pitkässä juoksussa käytännössä lähes aina neurologinen, koska psyykkinen osuus poistuu ajan kuluessa ("luonnollinen parantuminen").
Tiedän tämän, ja näin on minulle käynyt. Suurimpina kognitio yms vaikeudet, joiden vuoksi en pysty käymään töissä yms. Vaikka ennen psyyke lääkkeitä pystyin.. Sehän tässä ihanaa onkin. Mutta mitä voin asialle tehdä? Varsinkaan enää tässä kunnossa.
T.Ap
Et paljoa mitään muuta kuin odottaa toivoen, että jotakin parannusta tapahtuisi. Valitettavasti vauriot vaikuttaisivat eläinkokeiden perusteella olevan pitkälti pysyviä.
Tee lääkevahinkoilmoitus FIMEA:lle sekä ilmoita oireistasi reseptin kirjoittaneelle lääkärille. Psykiatreille ei välttämättä kannata mainita, koska saattavat diagnosoida sinut seuraavaksi paranoidiseksi ja vaurioittaa sinua lisää pakkotoimenpitein. Psykiatrit samoin kuin skientologit eivät koskaan myönnä tehneensä mitään väärin, joten korvauksia tai anteeksipyyntöäkään on naiivia odottaa.
Mikäli koet, että lääkäri ei ole informoinut sinua asiallisesti lääkkeen käyttöön liittyvästi aivavaurioriskistä, harkitse tehdä valitus lääkärin toiminnasta viranomaisille. Näihin prosesseihin saat apua, oikeat kaavakkeet ja palautusosoitteet ainakin terveysasemalta.
Vertaistukea psykiatrian uhreille on tarjolla mm. osoitteessa www.survivingantidepressants.org. Lisäksi sivustot www.madinamerica.com sekä www.cepuk.org ovat kannattavia seurata. Peter Gotzscheltä on tulossa suomeksi käännetty kirja Deadly Psychiatry And Organised Denial, joka julkaistiin syyskuun alussa englanniksi. Kirja on varsin erinomainen ja rehellinen psykiatrian toiminnasta, joten kannattaa hankkia läheisille ja esitellä vaikka lääkärillekin, kun saatavana. Julkaistanee suomeksi vuoden 2016 aikana. Lääkärikunta kuin psykiatritkin ovat totaalisen pihalla psyykenlääkkeiden vaaroista ja tuhoisista seuraamuksista käyttäjilleen.
Reseptin kirjoittanut lääkäri on psykiatri.. Että juu..
Eikä minulla ole tarvittavaa materiaali yms näyttöä millä tehdä mitään lääkevahinko ilmoitusta. En voi kun leväperäisesti epäillä ja kertoa oireista. En myöskään tiedä miten pääsen neurologisiin tutkimuksiin kun kaikki lääkärit ym katsoo minulla olevan vain päässä vikaa.
T.Ap
Koen että lääkäri eli psykiatri on tehnyt epäasialaisesti tässä tapauksessa koska määräsi 14vuotiaalle ketipinoria, seroquelia, diapameja joita ei saisi edes alle 18vuotiaille syöttää. Psykoosia ei ole todettu vaan kyllä vaan, kaikki lääkkeet on määrätty diagnoosilla "toistuva masennus" "ahdistuneisuus häiriö" "paniikki häiriö" ja "unettomuus".. Söin näitä lääkkeitä siis 17vuotiaaksi asti kunnes he eivät voineet enää kiristää minua millään ja lopetin.
T.Ap
Täsmennys, siis Seroquelia ja Seroquel Prolongia ja ataraxeja ja semmosta
T.Ap