Ciao!
Olen lueskellut tänään ensimmäistä kertaa tätä palstaa. Huomasin keskustelua heteroihin ihastumisesta, mutten löytänyt vastausta omaan ongelmaani.
Olen nuori ja sinkku heteronainen. Olen kokenut ihastumista semmoiselta naiselta, jonka kanssa joudun olemaan säännöllisesti tekemisissä ns. viranomaistilanteessa. Olin kokenut jo aikoja sitten, että tämä ihminen olisi lesbo, mutta en ollut IKINÄ ajatellut, että lesbot voisivat ihastua heteroihin.
Kun palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, pohdin mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Ystäväni ehdottivat ihmissuhteen katkaisemista heti paikalla. Mietin pidempään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei yhteistyömme voi enää jatkua, sillä mielestäni luottamus ei enää pelaa. Ihmisenä minulla ei ole mitään häntä vastaan, eikä minua haittaisi tulevat yhteistyöasiat eri muodossa kuin tämä.
Mutta mitä ihmettä minä hänelle teen? Olen puhunut asiasta hänelle rivien väleissä, mutta haluaisin kyllä oikeastaan puhua asioista oikeilla sanoilla. Koen syyllisyyttä siitä, että olen varmasti antanut hänelle väärää kuvaa itsestäni, mutta minkä minä sille voin, että olen kiinnostunut ns. miesten asioista enkä ole muutenkaan ihan missukka. Olen pohtinut seksuaalista suuntautumista, tunnen erilailla eläviä ja olen silti päätynyt siihen, että huonoista puolistaan huolimatta miehet ovat ne, jotka minun päätäni pyörittävät.
Hän ei varmasti tule puhumaan asiastaan ammattiroolinsakaan takia, mutta mitä minun kannattaisi tehdä? Katkaistako vain ko. suhde ja liueta tilanteesta toivoen ihmisen ymmärtävän tilanteeni? Vai kannattaisiko ottaa asia esiin oikeilla sanoilla ja saada itsellekin samalla varmistus siitä, mitä on tapahtunut?
Olen lueskellut tänään ensimmäistä kertaa tätä palstaa. Huomasin keskustelua heteroihin ihastumisesta, mutten löytänyt vastausta omaan ongelmaani.
Olen nuori ja sinkku heteronainen. Olen kokenut ihastumista semmoiselta naiselta, jonka kanssa joudun olemaan säännöllisesti tekemisissä ns. viranomaistilanteessa. Olin kokenut jo aikoja sitten, että tämä ihminen olisi lesbo, mutta en ollut IKINÄ ajatellut, että lesbot voisivat ihastua heteroihin.
Kun palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, pohdin mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Ystäväni ehdottivat ihmissuhteen katkaisemista heti paikalla. Mietin pidempään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei yhteistyömme voi enää jatkua, sillä mielestäni luottamus ei enää pelaa. Ihmisenä minulla ei ole mitään häntä vastaan, eikä minua haittaisi tulevat yhteistyöasiat eri muodossa kuin tämä.
Mutta mitä ihmettä minä hänelle teen? Olen puhunut asiasta hänelle rivien väleissä, mutta haluaisin kyllä oikeastaan puhua asioista oikeilla sanoilla. Koen syyllisyyttä siitä, että olen varmasti antanut hänelle väärää kuvaa itsestäni, mutta minkä minä sille voin, että olen kiinnostunut ns. miesten asioista enkä ole muutenkaan ihan missukka. Olen pohtinut seksuaalista suuntautumista, tunnen erilailla eläviä ja olen silti päätynyt siihen, että huonoista puolistaan huolimatta miehet ovat ne, jotka minun päätäni pyörittävät.
Hän ei varmasti tule puhumaan asiastaan ammattiroolinsakaan takia, mutta mitä minun kannattaisi tehdä? Katkaistako vain ko. suhde ja liueta tilanteesta toivoen ihmisen ymmärtävän tilanteeni? Vai kannattaisiko ottaa asia esiin oikeilla sanoilla ja saada itsellekin samalla varmistus siitä, mitä on tapahtunut?
Vastaukset 72
Vanhimmat
"olen varmasti antanut hänelle väärää kuvaa itsestäni"...
Siinä ote tekstistäsi ja siinä samalla vastaukseni sinulle. Eli muuta taktiikkaa äläkä valita.
Olen liian monta kertaa törmännyt tohon "auttakaa, lesbo kiusaa"- asenteeseen! Alkoi suoraan sanoen v-tuttaa.
Kannattaisiko siis miettiä oman kuvan kirkastamista? Olet ehkä kuullut siitä, että muutos alkaa itsestä, myös kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa.
Et valitettavasti ole ainoa hetsku, joka teutaroi kuin teinityttö lesbon lähettyvillä. Onhan toki imartelevaa ja ehkä kiihottavaakin olla huomion polttopisteessä. Lesboilla on tunteet, he eivät ole leikkikaluja haloo! Mistä lesbonainen sitä paitsi varmuudella voi tietää, että olet nimimerkkiäsi lainaten "Varma Hetero", jos itsekin koet väärää kuvaa antaneesi?
Toivot loppulauseessasi saavasi varmistuksen siitä, mitä on tapahtunut. Ei vaikuta tosiaankaan siltä, ettet itsekin olisi jollakin tavalla hommassa mukana, vähintään kiinnostunut, eikähän siinä sinänsä mitään. Avaa nyt kuitenkin ihmeessä suusi ja puhu hänelle, jos asia noin kuohuttaa.
Olen sitä mieltä, että harvemmin lesbot ihastuvat todella varmoihin heteroihin. Heiltähän ei tule flirtin flirttiä, ei mitään vastakaikua tässä nimenomaisessa mielessä.
Ensinnäkin: Olen jo muuttanut taktiikkaani. Käytökseni on muuttunut ja siihen ei tarvittu edes tahdon voimaa, kyllä se tuli ihan selkäytimestä. Olen nykyään jäykkä kuin puukalikka, vältän katsekontaktia, en vitsaile kuten ennen jne. Olen myös rivien väleissä pyrkinyt tuomaan esille oman näkemykseni ja suuntautumiseni.
En todellakaan usko, että lesbot olisivat leikkikaluja. Ajattelen, ettei kukaan ihminen ole leikkikalu.
Huomion polttopisteessä olo, kuten asian ilmaiset, ei itse asiassa ollut lainkaan imartelevaa eikä kiihottavaa. Minulle tuli pahoinvointia, valvoin kaksi yötä, itkin, häpesin ja lopulta onneksi tajusin hakea apua ystäviltä sekä muutamalta ammattilaiselta.
Kyseiseistä naista kohtaan olen käyttäytynyt mukavasti, sillä minusta meillä on synkannut, olen kokenut tulleeni ymmärretyksi. Vaikka arvelin hänen olevan lesbo, en ole mielestäni käyttäytynyt koskaan häntä kohtaan erityisesti (en yli-kivasti, enkä ikävästi), sillä en ole IKINÄ ajatellut, että lesbo voisi ihastua heteronaiseen. Olen kuullut juttuja "skannerista" ja luulin sen olevan aukoton.
Ja mistä tämä lesbonainen voisi varmuudella tietää heteroudestani? Esimerkiksi siitä, että olen itkenyt hänelle rakkaushuoliani ja jakanut elämäni ilot sekä surut. Luulin sen riittävän. Näiden lisäksi olin yrittänyt kertoa hänelle rivien väleissä, että olen tietoinen hänen lesboudestaan ja se on minulle ok.
Miten minusta tuntuu, että tälle palstalle on ennenkin kirjoittanut "varma" hetero..? ;) Mutta muista: VARMA hetero ei anna koskaan väärää kuvaa itsestään. Ei edes vahingossa.
Tulin katsomaan olenko saanut yhtään vastausta ja olihan noita kolme. En viitsi niitä kommentoida.
Tulen kuitenkin myöhemmin uudestaan katsomaan, jos joku on halunnut kysyä minulta jotain asiallista tai kommentoinut viestiäni asiallisesti.
Ja tämä on todellakin ensimmäinen kerta, kun vierailen lesbojen keskustelupalstalla. Vähän erikoinen mielikuva lesboista kyllä nyt jää...
Vai onko syytä olettaa, että Suomi24-palstalla keskustelevat lesbot edustavat lesbojen pohjasakkaa?
Ensimmäisessä viestissä kuvaamani nainen on älykäs, akateemisesti koulutettu ja mukava nainen, joten kai heitäkin lesboissa löytyy.
..täällä on paljon uskomattoman ihania ja ymmärtäväisiä lesboja, ei koko porukka ole pohjasakkaa.
Koitahan selvitä ongelmasi kanssa.
Sain vähän näppylöitä, kun ensimmäiset vastaukset tuntuivat niin ikäviltä. Joku niistä poistettiinkin heti. Varmasti suurin osa on mukavia ihmisiä ja kiva, että täänne saa tulla ulkopuolinenkin lukemaan ja kirjoittamaan.
minusta olet pohtinut asiaa hienosti ja varmasti löydät oikeat sanat tavan kertoa että et ole kiinnostunut hänestä muuten kuin ammattimielessä ja/tai kaverina, kuinka asia nyt onkaan..
Kyllä varmasti monikin lesbo ihastuu heteronaisiin ja vielä kuvailemassa tilanteessasikin, muistan joskus kaukaa menneisyydessä kun ihastuin hetkellisesti ei niin perinteisessä ammatissa olevaan naiseen, työn puitteissa olin tekemisissä hänen kanssaan.
Mitä tulee noihin "varmoihin tapauksiin",nimimerkkeihin yms. niin tuntuu että aina kun uusi kirjoittaa tänne niin, niin vastauksissa takerrutaan pieniin sanakäänteisiin tai nimimerkkeihin tms. millä ei pitäisi olla käsitellyn asian kanssa mitään tekemistä. =/.
seurasin kun ex. tyttis kirjoitti aikanaan ja käytti vääriä sanamuotoja ja nimimerkkiä, mitä mielipahaa asia aiheutti kirjoittajalle ja nimimerkkien käyttäjille. asiat ovat tärkeitä, ei nimimerkit. Niin ja nythän onneksi voi rekata nikinkin.
Niin no. Ihan totta, että ei yksityiskohdilla ole mitään merkitystä, mutta jotkut asiat vain pistävät tällä palstalla silmään :/ Mutta mitäpä siitä, ei tässä itsekään kieliopin mukaisesti kirjoittele - todellakaan.
Alkuperäiselle kirjoittajalle; jos tilanne tosiaan on tuo, ei minulla ole oikeaa vastausta. Jättää ihastunut henkilö huomioimatta, ottaa asia esille ja kertoa mikä on tilanne...? Ihastumisia tapahtuu joka paikassa, mutta ongelmaksi se mielestäni muodostuu, jos toinen ahdistelee toistuvasti ja näkyvästi.
Niinpä. Minä olen täällä todellakin tänään ensimmäistä kertaa. Olen lukiessani huomannut, että palstalla käytetään aika voimakasta kieltä minuun makuuni ja joitakin minulle vieraita termejä, jotka kuitenkin pystyin ymmärtämään yhteydestä. Minä en kuitenkaan varmaan osaa kirjoittaa slangin mukaan, joten se pitää minulle varmaankin anteeksi antaa.
Ja nimimerkkini tuntuu nyt ääliömäiseltä, mutten sitä enää vaihda, ettei tule väärinkäsityksiä. Siis tuntuu ääliömäiseltä määritellä itseään nimimerkissä typerällä tavalla. Tämä kertomani episodi on aiheuttanut minulle kuitenkin paljon harmia.
Miten olet kokenut ihastumista? Mitä hän on tehnyt ja miten se on ilmennyt? Miten itse olet siihen reagoinut? :)
Tähän on itse asiassa aika ikävä vastata. Kuvittelen pienessä päässäni, että ihminen josta kirjoitan lukee näitä.
Olen kokenut ihastumisen eniten katseina, eleinä ja kehonkielenä. Ihmissuhteemme perustuu ammattirooleihin, joissa toimiminen on määritelty aika tarkasti. Hänen esiintymisensä ei mielestäni enää sovi ko. rooliin. Olen kokenut hänen käyttäneen rooliaan ja asemaansa väärin tavoilla, joita en halua internetissä kertoa. Näiden lisäksi hän on kertonut pitävänsä minusta ja on osoittanut tunteitaan eleillä (esim. itku). Jotkut hänen puhuistaan voisi myöskin tulkita monella tavalla, mutta jätän sen tekemmättä, koska sanoja voi aina väännellä vääriin suuntiin.
Minä olen reagoinut hänen eleisiinsä varmasti monella tavalla. Omia surujani tilittäessä on tietysti ollut mukavaa huomata, että joku pitää ja välittää minusta. Joissain yhteyksissä jotkut reaktiot ovat tietenkin herättäneet minussa kummastusta. Sen jälkeen, kun tajusin tilanteen, olen käyttäytynyt varmaan varsin torjuvasti, mutta samalla koko tilanne nolottaa myös hänen puolestaan.
ehditkö?
En halua täällä kertoa siitä, millaisessa ihmissuhteessa olemme toisiimme ja minkä työn kautta tunnemme.
Asian ymmärtämisen helpottamiseksi kerron kuitenkin, että ko. nainen on asemassa, jossa hän käyttää valtaa minua kohtaan. Tavallaan on kyse yhteistyöstä, tavallaan asiakkuudesta. Koko tilanne on kuitenkin muuttunut niin absurdiksi ja minun luottamukseni on kadonnut, joten tämän takia aion lopettaa yhteistyömme. Yhteistyön menettäminen on myös minulle iso harmi.
Luin viestit ja muutamassa oli ihmetelty sitä, missä yhteydessä olen tämän naisen kanssa. Kovin selkeästi en sitä tähän edelleenkään laita, mutta asian tekee hieman monimutkaisemmaksi se, että välillämme on tavallaan ammatillinen hoitosuhde. Eli minä olen asiakas ja hän palvelun tarjoaja. Toisaalta olemme kuitenkin myös kollegoita.
Ymmärrän tilanteen, tai luulen niin. En ole tietääkseni rakastunut heteroihin, pientä ihastumista on saattanut olla, mutta kerrankos sitä aletaan ihailla jotain ihmistä sukupuolesta riippumatta. Oikeastaan olen alunperin ollut varsinainen tumpula tajuamaan viestejä naisilta, ennenkuin melkein neonvaloja on räiskytelty (turha luulla, että moni olisi räiskytellyt). Sittemmin viritys on tarkentunut. Poikien/miesten aikeet oppi näkemään jo varhain, samoinkuin oppi olemaan muka huomaamatta.
Joten neuvoni voivat olla huonoja. Rakastumiselle ei voi mitään. Jos sinuun on rakastuttu, niin sitten on. Akateeminen ihailijasi tietää sen, hän todennäköisesti myös tietää sinun olevan heteron. On vain niin, että rakastumista on vaikea peittää.
Luuletko, että hän pitää toivoa yllä? Toivoa saada sinut? Jos niin on, niin siinä tapauksessa jossain sopivassa tilanteessa voisi keskustelu olla paikallaan. Esim. jos joutuisit torjumaan lähentelyä, "ehdotuksia" tms. Selkeä raikas totuus on paras vaihtoehto, ystävällisen ymmärtäväisesti esitettynä. Olet varmaan torjunut myös mukavia miehiä? Samaan tapaan.
Jos kuitenkin kyseessä on rakastuminen, jossa rakastuja tietää epätoivoisen tilanteensa, en uskoakseni ainakaan itse haluaisi rakastuneen osassa, että minulle ruvetaan vakavasti selittämään suhteen mahdottomuutta. Olisi hienoa, jos unelmien kohde jaksaisi kestää tämän vaiheen, kunnes se hiipuu. Välttäen tarkasti kaikkea yllyttämistä lisäihastukseen. Asiallisesti, ystävällisesti, kyllä se viilentää, minun tapaiset ainakin. Olen tavis, mutten tiedä, kuinka tavis.
Kiitos Pir!
Viestisi oli vihdoinkin mukavan myötätuntoista. Samalla tosin tuntuu epämiellyttävältä, kun tuntuu että piirien on pakko olla niin pienet, että joku kyllä tunnistaa tapaukseni...
Olen mielestäni nyt räiskytellyt neonvaloja. Riittääkö se vai olisiko aikuismaista puhua asioista oikeilla nimillä? Me emme siis esimerkiksi koskaan sanoneet ääneen sanaa "lesbo", vaikka asiasta on puhuttu niin paljon, ettei mielestäni ole mahdollisuutta että olisin ymmärtänyt asian väärin.
Kumpi siis on parempi vaihtoehto?
1) Puhua lesboudesta oikeilla sanoilla kuitenkaan turhia jaarittelematta.
2) Jättää asia "neonvaloihin" ja unohtaa sen jälkeen koko juttu sekä toivoa, että olemme molemmat ymmärtäneet oikein.
Onko siis avutonta kiertää lesbous-termiä? Vai onko epäkohteliasta puhua suoraan tällä sanalla?
Poikia ja miehiä olen joskus torjunut, mutta en nyt tunnu saavan siitä asiasta mitään apua tähän tilanteeseen. Koen itseni tosi noloksi ja koen itseni syylliseksi tilanteeseen. Viime kerralla tavatessani minusta jo tuntui, että yritin jopa "hyvitellä" tapahtunutta ja sitten taas koin saavani liikaa hymyjä ja muuta. Ja se vielä harmittaa, että koen menettäneeni tärkeän ihmisen, yhteistyökumppanin ja ystävän.
Hmmm... Nyt minulle tuli semmoinen ajatus päähäni, että ilmeisesti ihastuminen ei siis katoakaan tuosta vaan, vaikka torjuisi toisen sanallisesti. Odotin siis että ihastuminen häviää heti, kun selvitän tilanteen ja ajatukseni. Luulin siis, että kyseessä on väärinkäsitys, joka poistuu kun selvitän asian. Eli tämä siis toimiikin samaan tapaan kuin miesten kanssa? Eli ihastuminen kestää jonkun aikaa ja mukava käyttäytyminenkin voi "ruokkia" ihastumista, vaikka olisi muuta sanonut. Eli jos käyttäydyn samoin kuin ennen, tilanne ei muutu ainakaan nopeammin.
Hei. Luin kirjoittamasi tarinan ja aihetta koskevan kirjoitusketjun. Ulkopuolisena tässä on helppo antaa vinkkejä ja ohjeita, koska todellisuudessa asia on aina mutkikkaampi mitä me saamme lukea. Enhän tiedä tilannettanne kuin pintaraapaisusti, mutta kannustaisin sinua keskustelemaan hänen kanssaan asiasta. Jos haluat hyvitellä huonoa omaatuntoasi, tee se siten että annat hänelle aikaa toipua ihastumisestaan (mahdollisen keskustelunne jälkeen), katakaisematta välejä.
Älä katkaise välejä, jos vain itse koet että voit olla jatkossa hänen ystävä ja yhteistyökumppani ihastumisesta huolimatta. Luulen että keskusteltuanne asiasta hän ei halua enää osoittaa ihastumisen tunteitaan missään muodossa, vaan yrittää parhaansa mukaan toipua kokemistaan tunteista. Toivottavasti hän vaikka löytäisi uuden ihastuksen, aikanaan ja toivuttuaan ainakin. Totaalinen välien katkaisu selittelemättä varmasti satuttaisi häntä paljon enemmän kuin suora keskustelu. Kokonaan välien poikki pistäminen osoittaisi myös kyvyttömyytesi nostaa kissa pöydälle. Rakentavalla keskustelulla jäisi varmasti sinullekkin parempi mieli koko episodista. Jos tämän jälkeen hän vielä jatkaisi tunteiden osoituksia, silloin pohtisin vasta välien katkaisua...Ei ole oikeinkaan että sinä kärsit hänen ihastumisestaan.
Mutta tämä olikin vain minun mielipide.
Itselläni oli myös hurjan mutkikas tilanne takana. Lyhyesti ja tiivistetysti näin.
Olin hetero, en edes fantasioinut naisista kunnes pikkuhiljaa löysin itsestäni bi-seksuaalin. Rakastuin naiseen joka on luullut koko ikänsä olevansa hetero. Herkkää intuitiota käyttäen, löysimme yhdessä hänestä uuden puolen. Hän rakastui minuun. Nyt seurustelemme. (Uskomatonta mutta totta).
***Elämä on ihmeellistä***
Toivon todella että saat asian selvitettyä. Hyvää jatkoa ja rauhallista Joulun aikaa!
olisi varma vastaus. Sanot ettet osaa etkä ymmärrä kaikkia lesbosanastoa, tämä mua kummastuttaa, mitä ihmeellisiä sanoja me käytetään?
No niin aiheeseen, sulla siis ongelmana että joku sun yhteistyökumppani yms on lätkässä suhun ja sun on pitänyt oikein hakea ammttiapua tähän asiaan. Mä en vain ymmärrä yhtä asiaa, jos se olisi mies niin mitä sä sitten tekisit? Luuletko että nainen ei ymmärrä eitä tai ettei sinua kiinnosta kun sen hälle selkeesti sanot? Sulla riittää juttua siitä kuinka ja mitä ja uskaltaako käyttää sanaa lesbo, jota ihmettelen että mistä lähtien se on ollut pannassa?
On ylen hassua että tuo sun tilanne on noin vaikea koska jos et osaa tehdä selväksi tälle henkilölle että sua ahdistaa yms koko tilanne niin todellakin on parempi olla tekemissä hänen kanssaan. Mun päähän ei vain mahdu mikä siinä on niin vaikeata tehdä asia selväksi. Se ettet tiedä tai uskalla käyttää sanaa lesbo?
Tuollainen itkeminen ja yms on hiukan lapsellista tilanteessa jossa ei auta heittäytyä avuttomaksi blondiksi. Eikä tämä nyt koske lesboja vaan heteroitakin, kyllä sitä on saanut itsekkin muutaman kerran sanoa että kiitos vain en ole kiinnostunut. Turha se on alkaa pelätä kelle suo liian pitkän hymyn ettei tule vääriä käsityksiä, tärkeintä on heti korjata asia jos niin käy. Pientä vastuuta omasta käytöksestä on aina paikallaan ja siihen liittyy myös asioiden korjaaminen jos ne menee ei itseään mielyttävään suuntaan.
@
on motivaatioiden ristiriita.
Mietin ihan samaa kuin sinä.
Ikävä kyllä, luettuani näitä heteron kommentteja minulle tuli sellainen fiilis, että tässä taas taustalla jyllää "olen-niin-upea-heteronainen-ettei-lesbo-kykene-vastustamaan"-asia. Että joutuu itkien pyytämään rauhaan jättämistä ja joutuu ihan elämässään varomaan, ettei anna lesbolle väärää signaalia. Lesbohan ei ymmärrä selvää suomea, asiallista keskustelua ja ystävällismielistä asioiden selvittämistä.
Mietin myös, että ei kai piilossa ole TOIVE tällaisesta kaiken järjen voittavasta ihailusta?? Muutenhan asia olisi helppo hoitaa loppuun.
Hyvän ystäväni ystävä on juuri tätä vastustamaton heteronainen-lajia. Hän ei edes katso minua kohti, kun puhuu kanssani niinä harvoina kertoina, kun on suostunut samaan seuraan. Pelkää katsos, että ihastun häneen heti, jos hän suuntaa tähtisilmänsä minuun.
"mitä ihmeellisiä sanoja me käytetään?"
Esimerkiksi lepakko on ollut mulle tähän asti lentävä nisäkäs tai Hesan edesmennyt nuorisotalo. Bisse taas on mulle ollut paitsi erään koiran nimi myös olutta. Jotkut muut teikäläisten sanat olivat hankalampia kun noita viestiketjuja luin, mutta niitä en enää muista.
"jos se olisi mies niin mitä sä sitten tekisit?"
Miehen kanssa olisi mielestäni helpompi puhua suoraan tai torjua selvemmin omilla eleillä. Tässä jutussahan suurin ongelma on ollut se, että en ole edelleekään 100% varma, onko tämä nainen lesbo. Olen ihmetellyt hänen eleitään pitkään ja ollut niistä vaivautunut, mutta en todellakaan voinut kuvitella, että minuun voisi joku lesbo ihastua. Jos samassa suhteessa minuun olisi mies, joka käyttäytyisi samalla tavalla, olisi mielestäni suhde katkaistava sillä asia häiritsee työntekoa etenkin koska on kyse kahdenkeskisestä työstä.
"Luuletko että nainen ei ymmärrä eitä tai ettei sinua kiinnosta kun sen hälle selkeesti sanot?"
En luule, mutta miten sen sanon? Enhän minä ole edes täysin varma hänen lesboudestaan ja olen koko ajan epäillyt omia huomioitani vääräksi. Kysynkö siis ensin, olenko oikeassa kun epäilen häntä lesboksi?
"Sulla riittää juttua siitä kuinka ja mitä ja uskaltaako käyttää sanaa lesbo, jota ihmettelen että mistä lähtien se on ollut pannassa?"
Tunnen 5 lesboa. Heistä kaksi seurustelee keskenään ja toiset kaksi rekisteröivät viime kesänä suhteensa. Kukaan heistä viidestä ei kuitenkaan ole koskaan muistaakseni käyttänyt sanaa lesbo. Nuorempi pari on puhunut seurustelusta ja rakkaudesta, mutta iäkkäämpi (nyt jo yli 60v) pariskunta ei esimerkiksi koskaan puhunut suhteensa luonteesta eikä muutenkin aiheesta. Eniten kuulen lesbo sanaa lasten suusta haukkumasanana. Onko lesbo siis paras termi vai onko sille sopivampia synonyymeja?
Hmmm... Taidetaan leijua aika erilaisilla aaltopituuksilla.
Mutta täytyy myöntää, että tällä hetkellä päässä pyörii "toivottavasti-olen-niin-ihana-heteronainen-ettei-uusin-miestuttavuuteni-kykene-vastustamaan". Olen oikeasti vähän ihastunut, pitäkää peukkuja!
Ja tuosta lesbojen miellyttämisestä vielä. Minä. En. Ole. Kiinnostunut. Naisista. Romanttisessa. Mielessä. Enkä tällöin halua heidänkään olevan kiinnostuneita minusta. Ystäviä sen sijaan ei ole koskaan liikaa ja sinne sektorille on tervetulleita kaikki ihmiset, joiden kanssa synkkaa, riippumatta seksuaalisesta näkemyksestä tai kokemuksesta.
Mä en kyllä osta tuota että sanot ette ole varma minkätyypistä ahdistusta tämä nainen suhun tuo. Ette tiedä onko se lesbo vai onko se vain yliystävällinen naisihminen.
Ja miten se että sun pitää hänelle sanoa että "anteeksi oletko lesbo,no jos olet niin siinä tapauksessa lopetetaan tällainen lähestely"
Sähän voit sanoa, jos kerta sä voit puhua sille sydänsurujasi yms niin ihan suomeksi että sua ahdistaa se ja se käytös hänessä, tarviiko siihen ensin todeta että oletko lesbo.
Jos sä haluat kysyä nätisti onko se lesbo ja et halua käyttää lesbo sanaa niin kysy onko se homoseksuaali.
Mutta kyllä toi koko juttu on edelleen hassun epäilyttävä juuri siksi että sä olet voinut kertoa sille ihastuksistasi ja kaikkee mutta et saa sanottua että jokin sen käytöksessä häiritsee sua.
Nimimerkki "Sinut itsensä kanssa" on tuolla eräässä viestissään kirjoittanut ja ymmärtänyt jotain oleellista. Yhteistyötämme tämän naisen kanssa säätelee mm. Suomen laki. Toisella meistä on selvästi määritelty ammattirooli tässä tilanteessa. Ongelmatilanteissa uhkana on esim. huomautus, sakkoja, työstä määräajaksi poistaminen jne. Tämän takia on entistä vaikeampi keskustella asioista reilusti tai osoittaa asioita kehonkielellä tai muuten. Ja sen takia taas minulle on ollut hyvin pitkään täysin epäselvää, mistä on kyse ja edelleen olen epävarma asioista.
Mutta itse asiassa juuri noin tein, että kerroin hänelle, että minua ahdistaa hänen käytöksessään se-ja-se. Ehkä tuo on nyt riittävää, mutta kyllä minua vähän häiritsee se, ettei asioista puhuta oikeilla nimillä ja tällä reseptillä homman todellinen juoni jää ainakin minulle epäselväksi.
Minusta on hyvä, että haluat selvittää, mistä on kysymys ja miten hoitaa arkaluonteinen tilanne ystävällisen kohteliaalla tavalla. Jotkut täällä arvelevat sinun brassailevan heterohurmaajana, en ole käsittänyt sitä ollenkaan niin. Sellaisessa ei olisi järjen häivää, koska tämä on anonyymien kirjoittajien palsta ja itsekin esiinnyt anonyyminä, mitä ihmeen glooriaa saisit rakastumisen kohteena olemisesta TÄÄLLÄ?
Mutta itse asiasta. Olin ymmärtävinäni, että olet jo tehnyt ratkaisun, irrottaudut yhteistyösuhteesta. On sekin yksi ratkaisu, mutta jotenkin nolo ehkä, sinulle tietenkin helpotus. Avoin ystävällinen keskustelu olisi varmaan parempi, kertoisit, mitä koet ja arvelet, ja kysyt sitten, oletko väärässä, kuvitteletko vain. Jos pääsette hyvässä hengessä etenemään, niin on syytä tehdä selväksi, että rakastut vain miehiin ja nytkin olet ihastunut yhteen, olet varattu sinkku, olet iloinen ystävyydestä ja yhteistyökumppanuudesta yms. Näin ne kiusallisesti rakastuneet mukavat miehetkin hoidellaan, eikö? Varsinkin, jos he ehdottelevat tapaamisia jne. Päällekäyviä varten on eri strategia.
Miksi et vain suhtautuisi häneen samoin kuin vastaavalla tavalla käyttäytyvään mieheen?
Jos tilanne häiritsee, ei sukupuolen tarvitse antaa hämätä. Jos häiritsee niin häiritsee eikä siinä mielestäni ollenkaan tarvita todistuksia seksuaalisesta suuntautumisesta. Lesbo, bi tai vaikka itseään heteroksi nimittävä, samapa tuo kai?
Kekittyisin sinuna omiin tuntemuksiisi, jos et voi jatkaa nykyisenkaltaisessa tilanteessa, on tuo työsuhde varmaan lopetettava.
..sanoa, tuli varmaan tuossa viestissä meille kaikille selväks. Ei sua kukaan epäilekään lepakoks, joten hengittele ihan rauhassa vaan!:)
Mun mielestä ihmistä voi vasta silloin alkaa kutsua lesboks, ku se oikeesti alottaa ihmissuhteen naisen kanssa, tollasten juttujen pään sisällä ajattelu on sen sijaan ihan normaania kaikilla, eikä niiden takia ketään voi rueta nimittelemään. Joten jos susta tosiaan tuntuu että oot varma hetero, nii unohda kokonaan tää lepakkotyttö(=lesbotyttö), ja elä elämäääs eteenpäin!!!!!
"Olen nuori ja sinkku heteronainen. Olen kokenut ihastumista semmoiselta naiselta, jonka kanssa joudun olemaan säännöllisesti tekemisissä ns. viranomaistilanteessa."
Vai että "viranomaistilanteessa"? Minuunkin ovat monet viranomaiset ihastuneet ja heidän ihailunsa ottaa minua päähän. He lähettelevät minulle lomakkeita...
"en ollut IKINÄ ajatellut, että lesbot voisivat ihastua heteroihin. "
Harva nainen sanoo suoraan olevansa lesbo ja vapaa seurustelusuhteeseen noin niin kuin viranomaiskontaktissa. Harva sellaisessa tilanteessa tai paljon muussakaan puhuu seurustelutilanteestaan mitään.
"Olen puhunut asiasta hänelle rivien väleissä, mutta haluaisin kyllä oikeastaan puhua asioista oikeilla sanoilla."
Tee se!
"Koen syyllisyyttä siitä, että olen varmasti antanut hänelle väärää kuvaa itsestäni, mutta minkä minä sille voin, että olen kiinnostunut ns. miesten asioista enkä ole muutenkaan ihan missukka. Olen pohtinut seksuaalista suuntautumista, tunnen erilailla eläviä ja olen silti päätynyt siihen, että huonoista puolistaan huolimatta miehet ovat ne, jotka minun päätäni pyörittävät."
Sano sille se vaikka noin.
Jaa-a, tässä taas perisuomalaista kulttuuria. Näissä tilanteissa sanon aina: meille on annettu sanat kommunikointia varten.
Hei!
Olen ollut muutaman kerran tilanteessa, jossa toinen ihminen on ollut minuun ihastunut tai rakastunut, mutta en ole itse voinut antaa tunteille vastakaikua.
Olen suhtautunut näihin ihmisiin lämmöllä, myötätunnolla ja ymmärryksellä. Asia ei ole minua vaivannut, enkä ole kokenut oloani vaivautuneeksi näiden ihmisten seurassa.
Yksi näistä ihmisistä jopa kirjoitti minulle kirjeen, jossa ilmaisi tunteensa, ja pelkäsi, ettei voi minua enää tunteidensa takia kohdata.
Minä vastasin kirjeeseen ja kerroin hänelle, että en valitettavasti ole häneen rakastunut, ja että olen toisen oma. Mutta että pidän hänestä ystävänä ja olen ystävä jatkossakin. Ilmaisin myös sen, että ihmisen pitää olla onnellinen, kun kykenee vielä rakastamaan ja rakastumaan tässä julmassa maailmassa. Tunteissa ei ole pahaa, ei kertakaikkiaan mitään pahaa. Ne ovat se yksi osa ihmisen mieltä, jota on kaikkein vaikein hallita ja kontrolloida.
Mitä pahaa siinä on, että joku sinua rakastaa? Ei se tarkoita, että Sinulla on jotain velvollisuuksia häntä kohtaan. Ei sinun tarvitse tehdä asialle yhtikäs mitään. Ei rakastaminen tarkoita sitä, että ollaan vaatimassa vastarakkautta, tai ollaan vaatimassa tekoja.
Tämä ihminen ei ole Sinulle edes tunteistaan kertonut. Anna hänen olla ihastunut. Kyllä ihastuminen hiipuu ja katoaa, kun sen aika on.
Vielä yksi juttu:
Olisiko tilanne toinen, jos sinuun ihastunut ihminen olisi mies? Tuntisitko/kokisitko asian yhtä voimakkaasti?
Miksi se, että nainen on sinuun ihastunut aiheuttaa sinulle tällaisia epämukavia tuntemuksia?
Minuun ihastuneet ihmiset ovat olleet sekä miehiä että naisia. En ole huomannut mitään eroa, koska en osaa olla tuollaisesta moksiskaan. Ainoa, mikä minua vaivaa, on liiallinen empatia. Olen oikeasti ja aidosti kertakaikkiaan pahoillani, jos en pysty vastaamaan minuun ihastuneen ihmisen tunteisiin. Ja ihmettelen pienessä mielessäni, miksi tämä ihminen juuri minuun on ihastunut, kun maailma on täynnä toinen toistaan mukavampia ja kivannäköisiä ihmisiä:-)
Ei ihastumisessa tai rakastumisessa ole tosiaan mitään pahaa. Enkä minä tästä olekaan vihainen. Vähän pettynyt ja harmistunut olen siitä, ettei hyvin toiminut yhteistyömme voi enää jatkua. Joudumme sitä paitsi molemmat nyt näkemään vähän lisävaivaa järjestäessä asioita toisin ja opettelemalla tuntemaan uuden ihmisen.
Oli joka tapauksessa mukava lukea positiivinen viesti.
Kyllä varmaan kokisin asian eri tavoin, jos ihastuja olisi mies. Ehkä vain sen takia, että semmoisesta minulla on omaa kokemusta sekä muiden kokemuksia taustalla. Naisen ihastuminen oli kuin isku vasaralla päähän. Tunsin itseni syylliseksi ja tyhmäksi. Ensimmäinen ajatus oli, etten enää ikinä tapaa kyseistä henkilöä enkä kerro asiasta kenellekään. Sen lisäksi, että kyseessä oli nainen, tilannetta on hankaloittanut se, missä merkeissä olemme yhteistyössä. Ihastuminen ei kuulu siihen tilanteeseen oli sitten kyse samasta tai vastakkaisesta sukupuolesta. Näiden kahden asian yhdistelmä sai minut tuntemaan itseni täysin nollaksi ja yksinäiseksi eli ettei kukaan toinen ole varmasti kokenut samaa.
Ja se, että nainen ihastuu, herätti ainakin minussa pelkoa, epävarmuutta, häpeää jne. Tunsin itseni jostain syystä erittäin epänaiselliseksi, hyväksikäytetyksi ja pelokkaaksi. Epäilin hetken omaa suuntautumistani, koska ajattelin että tämän älykkään naisen täytyy tuntea minut ja tämän takia hän varmasti "huomaa" minussa jotain, mitä en itse ymmärrä. Kun mietin tuon asian läpi, tunsin itseni hyvin pieneksi ja heikoksi ja pelkäsin jopa muita naisia hetken. Jostain ihmeen syystä aloin pelätä tätä naista ja seuraavaan tapaamiseen olin varustanutkin parilla turvajärjestelyllä, jotka nyt jälkeen päin tuntuvat naurettavilta.
En usko, että kukaan nainen olisi aiemmin ollut minuun ihastunut tai ainakaan en ole ikinä semmoista havainnut. Nyt ajattelen jo lesbon ihastumista samaan tapaan kuin miehen ihastumista, kohdistuneena esimerkiksi minuun. Tästä kiitos teille keskustelijoille!
Empatia on minunkin toinen nimi ja haluaisin kovasti olla tämän naisen kanssa tekemisissä tästä eteenkin päin. Ehkä se joskus vielä onnistuu.
Miksi ihmeessä lopettaa yhteistyö vain siksi, että toinen ihminen on sinuun ihastunut?
Ihastuminen menee ohi, kuten kaikki muutkin ihmisten tunteet, kunhan aika kuluu. Kuullostaa todelliselta ylireagoinnilta lopettaa hyvin toiminut yhteistyö vain siksi, että toinen on sinusta kiinnostunut, etkä voi olla hänestä kiinnostunut.
Ei tuo kuullosta kovin järkevältäkään.
Älä hyvä ihminen hätäile ja hosu tunneasioissa.
Ihastunut ihminen ei ole paha ihminen oletusarvoisesti. Eikä se, että lesbonainen on sinusta kiinnostunut tee sinusta likaista eikä siinä ole mitään hävettävää, että lesbonainen on sinusta kiinnostunut.
Osasta viesteistäsi kuullostaa hiukan siltä, että et osaa pitää meitä lesboja ihmisinä lainkaan.
Me toimimme ihan samalla tavalla kuin heterotkin, siis tunnemaailmaltamme. Kun olemme ihastuneita, se näkyy. Kun ihastusta ruokkii, se pitkittyy. Vaikka saa tietää, että ihastuksen kohde ei olekaan sinusta kiinnostunut, ei se tunne heti katoa, kuten ei heteroillakaan.
Ainoa ero ehkä on, että me varomme yhä osoittamasta kovin avoimesti ihastumisiamme, koska emme voi koskaan tietää, sattuuko kohde olemaan konservatiivi-uskonnollispainotteinen ihminen, vai sattuuko hän olemaan lesbo.
Jos joku olisi minuun työasioissa ihastunut, en reagoisi mitenkään. Saattaisin olla jopa hiukan hyvilläni, että joku vielä näin vanhaa sillä silmällä katselee.
Tietysti jos olet kovin nuori, ja sinulta puuttuu elämänkokemusta, et voi vielä tietää, että ihastuksen kohteena oleminen ei ole vaarallista eikä siihen kuole. Se saattaa tuntua sinusta oudolta, varsinkin jos oma seksuaalisuutesi on sinulle itsellesi vielä hiukan uutta. Älä kuitenkaan tee harkitsemattomia ylilyöntejä ammatillisessa mielessä! Se saattaa olla paljon hankalampaa löytää toimiva yhteistyökumppani kuin odotella, että ihastuneen tunne menee ohi.
Tällaisia neuvoja antaa vanha täti.
Miten muuten, olisitko yhtä nolona, jos yhteistyökumppanisi olisi nuorimies ja sinusta samalla tavalla kiinnostunut?
Vai onko asia sinusta nolo juuri siksi, että se toinen osapuoli on nainen? Miksi?
Ainoat tilanteet, joissa luulisin, että sinulla voisi olla hankala olla, jos sinuun ihastunut ihminen on lesbo, ovat sellaiset ammattisuhteet, joissa olet itse esimerkiksi pyörätuolissa istuva henkilö, ja tämä toinen on avustajasi, tai toisinpäin. Tai että kyse on terapeutti-potilas tai lääkäri-potilas suhteesta. Silloin tilanne voi olla kiusallinen, koska kyse on monella tasolla muuten intiimeistä asioista.
Toimin itse jossain vaiheesaa hetken liikuntarajoitteisen naisen avustajana ja pidin identiteettini kyllä aivan visusti piilossa siltä varalta, että asiakkaani olisi kokenut tilanteen jotenkin häiritsevänä. Tosin seurustelin silloin jo saman ihanaisen naiseni kanssa, joten tuskin hän olisi moista edes pelännyt.
Aivan näin. Kyse on intiimeistä asioista, kuten hienosti muotoilit, ja se tekee tilanteesta erityisen hankalan. Tästä syystä koen, ettemme voi yhteistyötä jatkaa. Sen sijaan minulla ei olisi mitään muunlaista yhteistyötä vastaan ja olen melko varma, että törmäämme ammattipiireissä moneen kertaan. Uskon itse asiassa, että ko. henkilö on halunnut myös pitää identiteettinsä piilossa kuten kuvasit. Minä olen varmaan keskivertoa suvaitsevaisempi ja koska aistin lesbouden niin olen pyrkinyt osoittamaan, että se on ok. (Enkä ole täysin varma lesboudesta, mikä tekee asiasta monimutkaisen.) Olen myös ihan muissa yhteyksissä kertonut, että tunnen homoja, lesboja sekä muita kummallisuuksia ;-) ja olen esimerkiksi kerran puolustanut lesbokollegaani työpaikkakiusauksessa. Nämä ovat asioita, joista tunnen nyt syyllisyyttä eli olenko osoittanut esimerkiksi "liikaa" ymmärrystä ja ystävällisyyttä.
ottaa asiaa puheeksi tuon ihmisen itsensä kanssa? Minusta on ikävää, että olet puhunut siitä monien muitten kanssa, mutta et hänen kanssaan. Rohkeuden puutteesta ei siis ole kysymys, koska olet uskaltanut ottaa asian esille toisten kanssa. Minun mielestäni se antaa aika ikävän kuvan ihmisestä.
"Mutta mitä ihmettä minä hänelle teen?"
Älä tee hänelle mitään. Anna hänen olla ja elää rauhassa. Hyvä, että olet itse saanut selviteltyä omia asioitasi, niin että tiedät, missä mennään. Sitä puolta itsessäsi voisit valaista hänellekin, että hänkin osaisi suhtautua sinuun jatkossa oikein. Minun mielestäni ei ole mitään syytä panna välejä kokonaan poikki, koska eihän tässä ole mistään "sen kummemmasta" kysymys. Tietenkään en menisi rohkaisemaan, jos en tosissani olisi kiinnostunut, sillä sehän on kiusaamista. Luulisi, että sellaisesta tulisi itselle jotenkin omituinen olo...
Kyllä lesbon kanssa voi käyttäytyä ihan asiallisesti, ystävystyäkin, ei siinä useimmiten ole mukana mitään sen enempää - muuta kuin ehkä toisten mielikuvituksessa. Olisiko sekin jonkinlaista toiveajattelua tai sitten peloista johtuvaa?
Ihmisten pitäisi opetella tulemaan toimeen keskenään. Erilaisuutta pitää joskus vain sietää. Ehkä se on vain hyväksi, sillä emmehän voi kuitenkaan toisia ihmisiä muuttaa, voimme muuttaa vain omaa käyttäytymistämme. Henkisen kasvun paikkoja.
Moi!
Hmm, mistähän aloittaisin....ensinnäkin se että lesbo ihastuu hetero naiseen on mun mielestä aika yleistä. Kun itse ihastun johonkin ihmiseen, en mieti hänen taustojaan. Itse ihastun johonkin määrättyyn piirteeseen ihmisessä, vaikka järki sanois ettei jutusta mitään tule. Toinen asia on se sanonko asian ihastukselleni vai jätänkö asian hautumaan omaan päähäni...
Minusta sinun pitäisi puhua henkilön itsensä kanssa asiasta suoraan, puhua omista tunteista ja kuunnella hänen kantansa. Kertoa, mikä sinua ahdistaa ja miettiä yhdessä miten jatkaa eteenpäin jottei ystävyys kärsi. Ei se aina helppoa ole sillekkään joka on ihastunut, monesti tuollainen tilanne stressaa molempia osapuolia.
Kerroit myös että luottamus ei enää toimi kyseisen henkilön kanssa..Onko hän tehnyt jotain sellaista ettei ansaitse sinun luottamustasi. Mietin vaan ettei oma ahdistuneisuuden tunteesi olisi syy miksi haluat etäisyyttä, ehkä pelkäät tulevia tilanteita ja hetkiä jolloin olet hänen lähellään (tämähän on vaan arvailua...).
Aina kannattaa puhua asiat selviksi, silloin kaikilla on yleensä parempi olla.
Hyvän Joulun toivotus sulle vielä ja tsemppiä=)
Keskustelussa on tullut pari kertaa esiin se, etteivät lesbotkaan tiedä toisten ihmisten suuntautumista. Nyt kiinnostaisi sitten se, että miten te selvitätte asian. Suoraan kysyminen lienee yksi keino, mutta onko muita?
ihmiseen voi tutustua kuin tutustumalla häneen, kuka tietää /tuntee paremmin nykyhetken ? :)
Kuinka sinä haluat sinuun tutustuttavan ?
kysyä. Ja tuossa oli puhetta että joku ei katso ihastuuko heteroon yms ettei välitä sillai taustoista.
Mun mielestä se on typerää, ja älkää nyt sanoko ettei sille vain voi mitään jos rakastuu tai ihastuu. Voi sille, ihmisen tunteet ei ole niitä maailman vaikempia ohjailtavia ja jos ei itse pysty edes katsomaan ettei rakastu toivottomasti heteroon niin syytä pistää uusiksi päässään jotain.
Eikä siitä isoa juttua tarvi tehdä, tarkoitan onhan niitä miljoonia muitakin syitä miksi ihastutaan ja rakastutaan johonkin, mulle se että toinen on lesbo kuuluu yhtenä niihin.
Se miten sä saat tietää esim duunipaikalla onko joku lesbo ei aina ole helppoa mutta kyllähän muutama oikein aseteltu kysymys aina paljastaa jotain.
Ja mun mielestä jos on hyvät välit niin saahan sitä kysyä suoraankin ja jos vaan uteliaisuuttaan haluaa tietää niin sitten hyvä niin jos joutuu näkee vaivaa tietonsa eteen.
Mikään tässä elämässä ei ole varmaa, paitsi että poistumme täältä puisessa arkussa, joka joko poltetaan, tai haudataan. SE on minun elämäni lähtökohta, ja minun mummiani mukaileva lauselma. Sisukas mummini sanoi: Mikään tässä elämässä ei ole pakollista paitsi kuolema (ja jatkoi saman kuin tuo ylläoleva:-)
Minulla on ollut onni muassani. En ole koskaan rakastunut heteroon. Ikinä. En edes ihastunut. Olin joskus asiakaspalvelussa töissä, nuorena tyttönä. Oli hauska huomata, kuinka heteronaisetkin flirttailevat melko avoimesti viattomannäköisen lesbotyttösen kanssa. Pian minulla olikin aika monta lesbovakkariasiakasta ja muutamia heterovakioasiakkaita. Flirtti oli viatonta, mutta teki asiakaspalvelutilanteesta kivan tapahtuman, pientä säpinää arkeen ja rutiineihin. Sainpa joskus kukkiakin, suklaata ja kaikkea kivaa. Työkaveritkin huomasivat, ja naljailivat näistä minulle flirttaavista keski-ikäisistäkin naisista. Minä en edes näytä lesbolta, joten kaipa se on se katse tai joku, millä meikäläiset bongataan.
En ymmärrä ihmistä, joka menee paniikkiin kun on ihastuksen kohde. En kertakaikkiaan ymmärrä. Silloin täytyy olla omassa itsetunnossa vielä nuorella ihmisellä paljon kesken, oman minän rakentamisessa. Kyllä yleensä tasapainoinen ja itsensä kanssa toimeentuleva ihminen kestää sen, että on jonkun sanattoman ihailun kohde. Siitähän voi jopa nauttia, ottaa sen kohteliaisuutena. Siitä pitäisi olla melkein hyvillään. Tuota paniikkiin menemistä en ymmärrä. Paitsi jos kuitenkin on sisimmässään homofobinen, eikä täysin ole sisäistänyt lesboihmisen inhimillisyyttä. Ei lesbous ole sen seksuaalisempaa kuin heterouskaan. Eikä lesbon ihastuminen johda sen kummemmin tekoihin kuin heteronkaan.
Kirjoituksesi herättää kummastuksen tunteita minussa. Miksi olet noin ihmeissäsi? Minä tulkitsen tuon jo melkein syrjintänä. Jos työkaverisi olisi mies, et olisi moksiskaan ollessasi ihastuksen kohteena. Nyt kun ihastunut on nainen, lopetat yhteistyön ja jätät toisen kuin nallin kalliolle. Selittämättä. Toisellehan voi olla tuosta myös taloudellisia seuraamuksia, jos kyseessä on asiakassuhde. En ymmärrä sinua. Miten joku voi pelätä toisen ihmisen tunteita noin paljon? Jos olette vielä samoissa ammattipiireissä, voi olla että tuolle sinuun EHKÄ ihastuneelle koituu tempauksestasi hankaluuksia. Jos piirit ovat kovin pienet ja lopetat hyväksi koetun yhteistyön tuosta noin vaan, niin kyllähän sitä ihmettelevät muutkin.
Ymmärtäisin, jos sinua olisi fyysisesti ahdisteltu, tai sinulle tulisi tulvimalla rakkaudentunnustuksia tai häiritseviä posteja ja emaileja. Mutta tuota en ymmärrä, että reagoit, vaikket edes tiedä, onko mitään oikeasti olemassakaan. Teet toiselle huutavan vääryyden, jos et uskalla edes selittää!
Kiitos Kaktustyttö,
viestissäsi oli kivaa asiaa! Myönnän, että olen itsekin alkanut miettiä, että olen ainakin jonkun verran lesbofobinen. Ja se on minulle melkoista myrkkyä, sillä olen ihmissuhdeammatissa ja olen aina pitänyt itseäni suvaitsevaisena. Lesbofobiallani taitaa olla selkeä syy historiassani ja tästä voisinkin keskustella näissä viesteissä pohtimani naisen kanssa. Tosin tämän keskustelupalstan kautta olen eilen ja tänään saanut hurjasti ajateltavaa.
Oli mukava lukea työkavereistasi, jotka ovat naljailleet sinulle. Minä olen aikanaan ollut monesti hämilläni, kun työpaikan naisporukalla olemme olleet kahvipöydässä ja joukon ainoa lesbo (eri ihminen kuin josta olen täällä kirjoittanut) on sanonut reteesti "onpas tytöllä hyvä peppu". Kyllä siinä vaihtuu hämillisen hymyilevä katse muiden naisten välillä ja jokainen ryystää innokkaasti kahviaan. Jos sanoja olisi ollut mies, niin hänelle olisi varmaan naurettu ja kehoitettu katselemaan itsensä ikäisiä ihmisiä tai mieluimmin omaa puolisoaan. Nytpä siis opin ainakin sen, että kun seuraavan kerran osun tällaiseen tilanteeseen niin naljailen lesbolle kuten naljailisin heterolle.
Ja tuosta paniikista vielä. Luulen, että suurin osa on johtunut siitä, että asia yllätti minut täysin. En ole koskaan kokenut vastaavaa, enkä kuullut vastaavasta. En edes tiennyt sen olevan mahdollista, mutta onneksi kuulin eräältä ammattilaistelta että tämä on mahdollista. Ja nyt täältä palstalta olen lukenut, että se on jopa tavallista. Olen siis oppinut jotain. Ja tämä oppiminen on saanut minut jopa kokemaan, ettei asia ole ollenkaan paha, vaikken edelleenkään ymmärrä miksi juuri minä, hän ja me. Uskon, että maailmassa pyörii minua monta monta kertaa söpömpiä, kauniimpia, ihanampia ja kaikkea muuta naisia.
Ja tuo, että teen väärää jos en selitä, on oikeastaa se asia mitä tulin täältä palstalta hakemaan. Nyt kun vielä keksisin, miten tästä asiasta kannattaisi meidän mutkikkaassa tilanteessa keskustella.
Mikä olisi tämmöinen "oikein aseteltu kysymys"?
"Tuota paniikkiin menemistä en ymmärrä. Paitsi jos kuitenkin on sisimmässään homofobinen, eikä täysin ole sisäistänyt lesboihmisen inhimillisyyttä."
Pikkuisen puolustaisin Varmaa Heteroa. Tälläkin palstalla olemme kerta toisensa jälkeen lukeneet, miten melkein kaikki meistä naista rakastavista naisista ollaan itsekin mykistytty omien tuntemusten kanssa. Aluksi. Joillakin tunnekuohu ja torjunta on kestänyt pitkään, estänyt hakeutumasta kaltaistemme pariin, aiheuttanut tuskaa. Miksi ei sitten tämä uusi todellisuus mykistä heteroa, kun hän on ensimmäistä kertaa lesborakkauden kohde?
Tunnustan (helppoa näin anonyymisti), että minä olen aikoinaan ollut vähän vaivautunut miesten rakkauksien kohteena (enkä ole ollut mikään hurmuri, en osaa vieläkään iskeä ketään). "Voi ei" kuvaa lähinnä aatoksia, ja sitten oli kehiteltävä kohteliaita tapoja torjua. Nuo tavanomaiset: ei muka huomaa ihastumista, välttelee aktiivisesti kohtaamisia, muuttuu tylyhköksi, lopulta sanotaan, että on löytänyt jonkun ja aloittanut seurustelun - no juu, tai kokeili, josko kerrankin tuntisi jotakin tuon kanssa. Tämä ajalta ennen, kuin äkisti vasta aikuisena rakastuin naiseen. Ymmärrän Varmaa Heteroa, samantapaisia vaikeuksia muistan kokeneeni heterorintamalla.
Pir kirjoitti mielestäni loistavasti tuosta tuonnekuohusta ja muusta. Minä pistän paljon sen piikkiin, etten koskaan ollut kuullut tämmöisestä. Kuulin siis vasta tapauksen jälkeen, että lesbo voi ihastua heteronaiseen. Nyt jälkeenpäin tietämättömyyteni tuntuu tietenkin typerältä, mutta siten kuitenkin ajattelin ja se oli palanen minun elämääni. En ihmettelisi, vaikka joku muu olisi kokenut samoin, sillä en minä näköjään tiedä lesbojen rakkauteen liittyvästä tunne-elämästä mitään.
Kaikkea hyvää kaikille. Minä olen oppinut paljon, mutta toivon, että teistäkin joku tai jotkut miettisivät tätä asiaa heteroidenkin puolelta. Ei aina pitäisi tuomita niin nopeasti...
Hei!
En kyllä nyt ollenkaan käsitä ajatusketjuasi enkä edes ymmärrä, miksi koko asia on Sinulle edes ongelma. Allaoleva ote saa minut jo raivon partaalle:
"Ystäväni ehdottivat ihmissuhteen katkaisemista heti paikalla. Mietin pidempään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei yhteistyömme voi enää jatkua, sillä mielestäni luottamus ei enää pelaa. Ihmisenä minulla ei ole mitään häntä vastaan, eikä minua haittaisi tulevat yhteistyöasiat eri muodossa kuin tämä."
Miksi muka luottamus ei enää pelaa? Mitä tämä ihminen on tehnyt muuta kuin ihastunut sinuun? Herranjumala. Ei kait se että lesbonainen rakastuu heteronaiseen sentään RIKOS ole?
Mitä ihmettä päässäsi oikein liikkuu? Tuo on aika paksua väittää että ihminen ei ole yhteistyön arvoinen enää tämän takia. Pelaat todella likaista peliä jos et pysty käsittelemään omia hämmennyksen tunteita leimaamatta tuota ihmispoloa, joka kaiken lisäksi näkyy käyttäytyneen ihan asiallisesti.
Harkitse hyvä ihminen kannattaako tuhota toisen ammattiura omien pelkotilojen takia.
Kirjoitin jo toisaalla, että vaikka ihastuja olisi heteromies, yhteistyö ei voisi enää tässä suhteessa jatkua. Eikä ihastuminen tosiaan ole rikos, muttei myöskään sovi tähän tilanteeseen.
Toisen ammattiuraa päätökseni ei sentään tuhoa ;-)
Olen nyt lukenut tämän koko kysymys-vastausketjun, enkä ymmärrä, miten on mahdollista että yhden ihmisen mahdollinen ihastuminen, jolle ei ole edes varmuutta, voi sotkea sinut näin kokonaisvaltaisesti että hankaloitat kahden ihmisen elämän.
Jos et edes tiedä, onko päätelmäsi tosi, miten voit ryhtyä jatkotoimenpiteisiin?
Mielestäni on todella ylireagoitua hakeutua ammattiauttajalle tämän vuoksi että joku on ihastunut sinuun. Mielestäni tarvitsisit apua enemmänkin tunne-elämän köyhyyden kanssa,jos et kykene käsittelemään noinkin tavallista asiaa. Itse olen hetero. Minusta on imartelevaa jos joku lesbo minuun ihastuu. Tosin kunnioitan heitä sen verran etten lähde vedättämään ketään ja haluan olla suora.Kuitenkin toivon saavani hänestä ystävän. Kyllä saa taas hävetä meitä heteroita. Siskoni on lesbo, ja olen todella ylpeä hänestä että hän uskaltaa olla oma itsensä. Älkää yleistäkö meitä kaikkia heteroita tällaisiksi!
Minä pidin itseäni myös ilman muuta, automaattisesti varmana heterona enkä sitä pahemmin kyseenalaistanut, vaikka olin aiemmin ihastunutkin naisiin. Mutta ihastumisissa ei mielestäni ollut romantiikkaa ja pidin tunteita suht luonnollisina.
Sitten tutustuin naiseen, johon aloin ihastua. Viihdyin hänen seurassa ja ajattelin häntä usein. Huom. edelleen pidin itseäni heterona, eikä minua kiinnostanut hänen seksuaalinen suuntautuneisuutensa. Tein jollain tapaa selväksi että pidän hänestä todella paljon.
Hän alkoi rivien välistä antaa ymmärtää että hyväksyy homoseksuaalisuuden. Hämmennyin tästä ja ihmettelin mitä nainen yrittää vihjata, sillä minun mielestäni minun tunteillani ei ollut mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa. Epäilin jopa, että hän yrittää varovaisesti sanoa jotain itsestään.
Tunteeni säilyi ennallaan, ja sitten tuli aika analysoida niitä hiukan. Tein siis itselleni selväksi mistä on kyse, heitin hetero-määrittelyt mielestäni ja ymmärsin että ihastuminen ja tunteet ovat Ihastumisia ja Tunteita, turha niitä selitellä millään.
Todennäköisesti nainen johon ihastuin on hetero ja hämmentynyt tunteistani, mutta antoi minun pitää itsestään, sillä hän myös piti minusta mutta varmaankin ystävänä.
Tämä ei ole vastaus mihinkään, vaan yksi esimerkki siitä että asiat eivät suinkaan aina ole niin yksiselitteisiä ja musta/valkoisia.
Ihmiset haluavat usein sinunkin kaipaamaasi "varmuutta asiasta", mutta aina kaikesta sitä ei voi saada. Sillä jos nainen olisi kysynyyt minulta asioista suoraan, olenko lesbo, olisin vastannut "rehellisesti" olevani hetero.
Luulen, että myös sinun tapauksessasi tilanne tasaantuu ajan myötä. Anna naiselle aikaa mahdollisten tunteidensa kanssa ja ajan kanssa hän myös huomaa ettei tunne ole molemminpuoleinen. Ei tosiaan kannata yhteistyötänne vielä tuon perusteella katkaista.
T: ex-varma hetero
Todellakin ihmetyttää sinun suhtutumisesi toisen ihastuttua sinuun. Koet ahdistusta ja siitä pitää keskustella ammattiauttajan kanssa, outoa. Mielestäni kyse on vain siitä, että henkilö joka mielestäsi on sinuun ihastunut, on nainen, etkä osaa suhtautua asiaan. Käykö sinulle noin miestenkin kanssa, jotka osoittavat sinua kohtaan tunteita? Toiseksi mihin perustuu väittämäsi, ettei homoseksuaalinen ihminen voisi ihastua tai rakastua heteroon? Seksuaalinen suuntautuminen on kuitenkin aika pieni osa koko ihmistä. Minusta ihminen rakastuu ihmiseen, niihin erilaisiin piirteisiin, mitkä häntä toisessa viehättävät. Kysy tältä ihmiseltä rohkeasti asiasta ja keskustelkaa niistä tuntemuksista mitä sinä tunnet ja selvitä ovatko olettamuksesi edes oikeita. Työasiat hoidetaan työnä ja muu on asia erikseen. Tämä elämä kyllä tuo eteesi paljon huolestuttavampiakin asioita, kuin mitä nyt pohdit sydän syrjällään.
Minäkään en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi joku tekee noin ison ongelman ja pohdintavyyhdin siitä, että toinen ihminen on ihastunut häneen. Siis IHASTUNUT, ei tietääksemme ahdistele eikä uhkaile eikä pakota mihinkään? :/
Suurin osa tässä keskustelussa asioita kommentoinut ei taida ymmärtää alkuperäisen kirjoittajan ongelman ydintä. En ole yllättynyt.
Aluperäiselle kirjoittajalle sanoisin että tämä avoin keskustelukanava on varmasti väärä paikka tätä asiaa ruotia. Parempia näkökulmia saisit varmaan Setan keskustelusivuilta.
Tsemppiä!
Eiköhän avoin keskustelu ole aina suotavaa ja eikö näiden keskustelujen tarkoitus ole tuoda julki erilaisten ihmisten erilaisia näkökantoja? Toiseksi setan keskustelufoorumin käyttö vaatii rekisteröitymisen ja tuskin kovin moni heteroksi itsensä tunteva haluaa sinne rekisteröityä. Kirjoitan minä sitten täällä tai vaikka setan foorumilla, on mielipiteeni kuitenkin sama. Netissä kirjoiteltaessa on kuitenkin hyvä muistaa, etteivät kaikki todellakaan ole sitä mitä väittävät tai sanovat ja provosointi on aina suurta. Maalaisjärjen käyttö on netissä kuten myös normaalissa arkielämässä sallittua.
En oikeasti käsitä, miten jollekulle voi olla noin iso ongelma olla jonkun ihastuksen kohde, ellei siinä samalla herää omakin tunnemaailma, ja ongelma syntyy siitä, että huomaakin itse kokevansa vastaihastumista omista preferensseistä riippumatta. Tällöin tämä vaistomainen torjunta ja välien katkaiseminen on luontevin ratkaisu, jos henkilö on vielä liian nuori ja liian epävarma omasta seksuaalisuudestaan käsitelläkseen luonnollisia, ohimeneviä ihastumisen tunteitaan.
Ei naiseen ihastuminen naisesta vielä lesboa tee.
Minäkin olen lesbona ihastunut mukavaan mieheen ja silti tiedostanut kyseessä olevan ohimenevän tunteen. Olen nauttinut tunteesta, kunnes se valitettavasti on mennyt ohi:)
Tsemppiä ketjun aloittajalle oman tunnekuohunnan keskelle. Anna itsellesi aikaa. Älä tuhoa hyvää ammattisuhdetta lukemalla liikaa rivien välistä.
Jos toinenkaan ei tietoisesti tee mitään, älä sinäkään.
Olen varmasti ihan kamalan, kamalan väärässä (anteeksi alkuperäiselle!) :/ Mutta mielessäni herää koko ajan ajatus, että tämän koko kirjoituksen pisti alulle MIES. Mutta kuten sanoin, anteeksi...
Siis tämän ihan alkuperäisen viestiketjun aloittajaa tarkoitin :0
Olen, Anteeksi:/
No niin.
Ihan hupaisa ajatus ja ymmärrän, että tämmöinen täysin avoin keskustelumuoto herättää aatoksia. Virtuaalisesti en voi tietenkään sukupuoltani mitenkään todistaa, enkä haluaisikaan. Meillä kaikilla on siis kai vain mahdollisuus käyttää omaa maalaisjärkeään, kriittisyyttään ja niin edelleen...
Kiitos tsempistä ja ymmärryksestä. Olen tuonut asiani tosiaan esiin epäsuorasti tärkeistä syistä. Käväisin Setan sivuilla, mutta en ainakaan nyt jaksa rekisteröityä päästäkseni lukemaan ja ehkä kirjoittelemaan. Tämän palstan kirjoituksien sävystä huolimatta viestien joukossa on ollut arvokkaita ajatuksia ja olen saanut niistä sitä, mitä tulin hakemaan. Loppu riippuukin varmaan itsestäni.
Siis käsitinkö oikein, että ihminen on tehnyt tällaisen kuohun ja tarvinnut ammattiauttajaa, valvonut ja itkenyt öitä - sen vuoksi, että toinen ihminen on EHKÄ ihastunut häneen?
Kaikkea luulin jo kuulleeni :)
Minulla oli parin vuoden "episodi" naisen kanssa, joka oli perheellinen (mies lapset) jne., mutta hän alkoi toistuvasti tehdä itseään tykö minulle. Hän kuulemma halusi olla ystäväni, eikä kukaan (hän itsekään) saanut selvää mitä halusi lopulta ja mistä oli kyse. Hän ei edes tuntenut minua hyvin, enkä itse ollut hänestä romanttisessa mielessä kiinnostunut. Kysyin häneltä muutaman kerran, onko hän ihastunut minuun, ja vastaus oli jyrkkä EI, "ei ikinä minulle niin, hyi ja hui kamala..!!" kuten hän asian ilmaisi ja ahdistui silminnähden selkeästi. Hän kuitenkin teki vuokseni mitä merkillisimpiä tekoja ja palveluksia.
Ajan kuluessa opin huomaamaan, miten paha hänen oli olla. Sittemmin kuulin, että hän elää nykyisin toisen naisen kanssa. Näin hänet pikaisesti joskus ja hän vaikutti rauhallisemmalta ja onnellisemmalta kuin koskaan sinä aikana, jolloin olimme enemmän tekemisissä. En tiedä mihin tämä tarina liittyy, mutta kaikkea voi tapahtua ja asiat eivät ole mustavalkoisia.
Ne asiat, jotka ovat syvällä piilossa ihmisen mielessä ja joita ei ole koskaan uskaltanut ajatella, ahdistavat esiin tullessaan eniten.
On se ihminen vaan tosi kummallinen otus. Joskus omia tunteitaan oppii ymmärtämään ja käsittelemään vasta vuosien kuluttua tietystä tapahtumasta.
Harva meistä voi yli nelikymppisenä sanoa, että elämä ei ole koskaan yllättänyt. Tai että on itse sitä mitä kaksvitosena kuvitteli "aikuisena" olevansa.
Tämä taitaa liittyä vielä vähemmän mihinkään. Varmalle heterolle toivotan hyvää jatkoa!
Luin koko vietiketjun läpi...aloittaessani ei nukuttanut,nyt kyllä.
Oli mielenkintoista miten erilaisia reaktoita ja mielipiteitä ongelmasi herätti.Arvostan rohkeuttasi edes anonyymisti asiaa täällä käsitellä,koska meitä lesboja on moneksi, mikä on myöskin hyvä asia. Ihastuminen tai ihastumisen kohteena oleminen on vakeaa molemmin puolin kuka nyt ongelmia itselleen tahtoo. Oletko ajatellut, että panikointi voi myös molemmin puolista ja ja aiheuttaa näin kehonkielen väristymistä.
Kaikkihan on mahdollista. Asiasi linee jo ratkennut tai aika on hoitanut tilanteen, koska sen aika tekee ennemin tai myöhemmin.
Parempaa tulevaa vuotta
Niin, töissä kollega sai tietää, että rakastan naisia. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli, että NYT hän ymmärtää miksi haluan käydä hänen kanssaan tupakalla ja miksi olen ystävällinen häntä kohtaan. HEH!
Nauroin, että herranen aika, enhän minä häneen ole ihastunut vähäisimmässäkään määrin. Elän onnekkaassa parisuhteessa, ja me taas olemme työkavereita. Pienillä paikkakunnilla(-kin) se on tällaista.
Nykyisin taidan olla ainoa virallinen lesbo paikkakunnalla, 13 000 asukasta. Mutta heteroille vaaraton, koska elän parisuhteessa :) Hauskoja juttuja olen kyllä saanut kuulla, kun naiset sitten vähän hiprakoissaan lähestyvät, haluavat pussailla ja kertovat sitä tuttua: oLen aina halunnut kokeilla naisen kanssa.. ja pikkuiset ukon käppänät antavat puhelinnumeroitaan: "Soeta miulle, kun lemmittys tulloo, ni tulen vaikka van kahtommaa."
Hyvää uutta vuotta kaikille.
:)
kertakaikkiaan. Hyvää uutta vuotta sullekin!
Hei!
Miten tässä asiassa kävi?
Rauhoittuiko tilanne vai irtisanoitko sinuun ihastuneen ihmisen, kuten olit päättänyt?
Katselin ketjuja, joihin on vastailtu.
Tämä alkoi kiinnostaa. Mitä tapahtui?
Kukaan ei lue näitä toisen sivun juttuja. Kannattaa aloittaa uusi ketju samasta aiheesta, koska tämä on jo vanhentunut sivu. (Minä seuraan tuota Puistatus-ketjua, joten eksyin tänne vahingossa).
Ymmärtääkseni ketjun alotti mies, joka vahingossa
käytti sanaa lesbo hintti sanan sijaan.
Sillon kaikki jutut muuttuu melkosen ymmärrettäväksi.