nukkua kaiken pois enkä herätä enää koskaan. En enää jaksa. Olisi pitänyt aikoinaan kaatua niin kovasti, että selkä olisi poikki enkä töihin enää olisi päässyt tai perna olisi revennyt ja sydäri tullut. Olisi säästynyt paljolta.
Haluaisin vain
haluannukkuapois
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Surullista. Kuuntele itseäsi tarkasti. Jos kuitenkin haluaisit yhtään mitään muuta niin valitse se asia ja pidä siitä kiinni! Mä tuntiessani aikoinaan noin mietin ettei mun lapsi pärjäis ilman mua. Ja paljon hyvääkin kokenut sen päätöksen jälkeen.
Läheisen kuoleman aiheuttama tuska sai ajattelemaan etten ikinä haluaisi aiheuttaa sellaista tuskaa kellekään, mutta ei tää elämäkään mitään herkkua ole. Ymmärrän sua ap. mutta voisiko olla että kaipaat vain lepoa, et poisnukkumista, ainoastaan pientä lepotaukoa kaikesta, maisemanvaihdosta, aikaa olla vain ilman mitään pakollisia nykyisiä asioita? Muutosta? Muutos lähtee itsestäsi, toiset voi olla siinä avuksi kun vain aloitat.
Kaikki ihan varmasti muuttuu, mikään ei ole maailmassa varmempaa kuin se että kaikki muuttuu, joten sunkin elämän tilanne ja tunteet tulee muuttumaan.
Jossain vaiheessa useimmat ovat ajatelleet noin. Elämä on pitkä juoksu
Jatkan, koska osa tekstistä jäi pois. ...tulee sunkin elämään toisenlaisia tunteita. Synkät hetket on jotta valoisista voi nauttia. Elämä ottaa joskus kaiken, siltä tuntuu, mutta se myös antaa runsauden ja sen aika koittaa vielä sullekin.
Kaikki kuuluu elämään.
Sama fiilis. Aamuista on taas tullut vaikeita ja siitä tiedän, ettei mene taas kovin hyvin. Ehtihän tässä melkein yhdeksän kuukautta ollakin jo aika hyvä olo. En osaa tehdä työtäni, en osaa elää elämääni enkä varsinkaan osaa ihmissuhteita. Tiedän, etten tule enää koskaan onnelliseksi ja tämä paha olo seuraa minua kuin tummat pilvet taivaalla. Valmiina hyödyntämään tilaisuutensa heikon hetken koittaessa.
Jotain on mennyt peruuttamattomasti rikki minussa ja se tekee elämästä suurimmalta osin aika raskasta. Jatkuva väsymys, alakulo ja saamattomuus vaivaavat. Kun ei osaa eikä jaksa keskittyä, niin ei tee edes mieli opetella, koska kaikki valuu käsistä kuitenkin. Joka aamu ja ilta toivon, että kuolisin pois rasittamasta itseäni ja muita.
Valitettavasti ne hyvät hetket eivät korvaa määrässä eivätkä laadussa tätä yleistä raskautta. En pysty enää nauttimaan niistäkään. En osaa olla onnellinen tai hyväntuulinen, kun tiedän tämän toisen puolen.