Oletko koskaan tosissasi miettinyt laihduttavasi?
Tunnetko piston sisimmässäsi astuessasi puntarille tai katsoessasi peiliin? Joudutko suihkussa käydessäsi pesemään "jotain ylimääräistä"? Onko ulkomuotosi enemmän pyöreä kuin linjakas?
Olisitko mieluummin ylipainoinen vaiko normaalipainoinen?
Montako kilogrammaa SINÄ haluaisit poistaa massastasi?
Tunnetko piston sisimmässäsi astuessasi puntarille tai katsoessasi peiliin? Joudutko suihkussa käydessäsi pesemään "jotain ylimääräistä"? Onko ulkomuotosi enemmän pyöreä kuin linjakas?
Olisitko mieluummin ylipainoinen vaiko normaalipainoinen?
Montako kilogrammaa SINÄ haluaisit poistaa massastasi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen miettinyt laihduttavani ja teenkin niin parhaillaan. Ja tunnen todella piston, vai pitäiskö sanoa kurkusta nousevan oksetuksen, nähdessäni itseni peilistä. Ihan fyysistä kuvotusta. Joo, ja oon miettiny suihkujuttuakin et miten paljon enemmän on pestävä, samoin naamassa on enemmän pestävää... kyllä ne aina huomaa tuollaiset pikkujutut.
Ja kyllä jokainen ylipainoinen olis mieluummin normaalipainoinen, ihan varmasti!! Minä haluaisin olla -10kg, sitten olisin tyytyväinen. Nyt olen 161/62, ja ihrainen vartalon koostumukseltani.
Oletko ajatellut tehdä asialle jotain?
No tietysti.
Mutta mitä?
laihdutan parhaillaan, vielä on tuo 10kg jäljellä. Joten tällä hetkellä olen ylipainoinen ja se etoo itseäni. Mutta n. puolen vuoden kuluttua tilanne on toinen. Vastasin tämänhetkisen tilani mukaan.
Tekisi mieleni sanoa, että en tunne itseinhoa, vaan pystyn elämään ihan normaalia elämää kiloistani huolimatta ilman, että tuntisin itseni jotenki ällöttäväksi.
Mutta jos niin sanon, niin heti on 50 n ihmistä valittamassa miten elän itsepetoksessa yms., joten enpä taidakaan sanoa noin ;)
jos allekirjoittaisit alitajuntasi ja mielesi näppäimistölle tuomat tunnustuksesi.
Ylitä tuo kynnys ja uskalla sanoa se ääneen.
Ach, ensimmäinen valittaja ;) ihanaaah ;) Ja sitä paitsi, enhän mä mitään sanonukaan, kun juurihan tuossa kirjoitin, että perun tuon, minkä kirjoitin ;) Mutta tietääkseni puhun kyllä aivan totta, jos sanon, etten koe itseäni huonoksi ihmiseksi ja sinä taas selität aivan omiasi, jos väität, että en hyväksy itseäni, koska et tietääkseni kenenkään ajatuksia pysty lukemaan?? ;)
Ja sitä mä en ymmärrä, että miten se voi sun onnestas olla poissa, jos mä nyt olisinkin tyytyväinen itteeni? Tai no yleisesti, kun joku kääkkä tuolla jo valitti, että mä elän itsepetoksessa. Ku vaikka miten mietin, niin en sitä tajua, että mikä siinä on niin ärsyttävää. Koska jos mä oon tyytyväinen, niin sit mä oon, en mä nyt ihan väen vängällä ala angstaamaan siitä, että olenpas läski ja nyt v*tuttaa taidanpas tappaa itteni!!!11 Jos onneton olisin, sen kyllä myös näyttäisin, mutta en näe mitään syytä teeskennellä sitä.
No ei todellakaan inhota, vaan ilahduttaa oma runsas paino ja rehevät muodot. Hyvää ihmistä pitää olla paljon! Saan ihailua ja palvontaa, koska monetkaan miehet eivät pidä kuivista kurppanoista. Hersyvä nauru ja herkässä oleva hymy ovat ilmeisesti mukavampaa katsottavaa/kuultavaa kuin ainaisissa laihdutuspaineissa kamppailevien tuskaiset ilmeet ja ärtyneet marinat. Olkoot normaalipainoisia ne, joille se on elämän tärkein asia. Minusta kaikenlaiset "läskipoliisit" ovat niin karmivalla tavalla ajatusmaailmaltaan rajoittuneita että heitä täytyy visusti kartella tai mielenterveys on vakavassa vaarassa.
Usein heillä lienee vakavia itsetunto-ongelmia, joita paetaan moralisoimalla ja arvostelemalla toisten ulkonaisia ominaisuuksia. Sehän antaa itselle tunteen siitä, että on hyvä, kunnollinen ja menestynyt ihminen kun hallinnoi painoaan. Eräänlainen vakava "luonnevika" tuokin. Ihminen voi siis olla ulkonaisesti täydellinen ja ihannepainoinen, mutta henkisesti täysin kypsymätön.
En todellakaan hetkeäkään mieti laihduttavani. Mikä motivoisi siihen? Suklaa on hyvää, rehevissä naisissa on paljon hieromista ja siksi hierojia piisaa, kävely maittaa joka päivä ja paino kulkee hyvin mukana kun iskee vielä sauvoilla tahtia. Ja tämän palstankaan kommentit ei ahista kun suhtautuu niihin sopivalla huumorilla ja pamauttaa sitten saitit kiinni kun alkaa kuulua joutavaa konahtelua.
Hei!
Ihanaa, että on naisia, jotka suhtautuvat upeaan rehevyyteensä Sinun laillasi! Sinä ymmärrät, että olet todella haluttavan näköinen! Jospa voisit kirjoitella mulle!
Oikein hyvää vuoden loppua ja uuden ihanan rehevän vuoden 2005 alkua Sinulle!
Minä täällä taasen pönkitän itsepetostani ja kiellän ns. tosiasioita, vai miten se nyt menikään...
En kovin vakavasti ole harkinnut laihduttamista, enkä harkitse. Enkä koe pistosta sisimmässäni puntarille astuessani. Oikeastaan on aika hauska katsoa, kun asteikko kierähtää ympäri. :) Jotuuhan suihkussa pesemään myös "ylimääräistä", mutta peseytymisen takia minä sinne suihkuun menenkin, ylimääräinen puhdistuu "samaan hintaan". Ulkomuotoni on pyöreä ja se on linjakasta parempi niin.
Minulla ei edelleenkään ole mitään himoa olla normaalipainoinen!
Minä en myöskään halua poistaa itsestäni yhtään kilogrammoja.
Kuinka moni todellisuudessa laihduttaakaan muiden takia, ei itsensä. Meitä lihavia eivät kilomme useimmiten paljoakaan häiritse, mutta muita ne haittaavat, ihmeellistä. Pilkkaava asenne lihavuutta kohtaan ja laihdutuskehotukset saavat jotkut meistä lihavista inhoamaan vartaloaan. Tähän ei ole mitään syytä, koska kauneus on katsojan silmässä. Miksi kukaan laihduttaisi sen vuoksi, että joku ulkopuolinen henkilö näkee vaivaa jonkun toisen lihavuudesta...
Koko nuoruuteni on pilalla tämän takia. Luultavasti jopa aikuisikäni koska kukaan ei huoli XL kokoista naista jota on sanottu monta kertaa kauniiksi. (paitsi ehkä 40vuotiaat miehet.)
Tietenkin voisin tehdä asialle jotain, mutta ensin mun pitäisi saada tehtyä itsetunnolleni jotain. Laihduttaminen ei auta ellei jo valmiiksi pidä itsestään, edes pikkasen. Ainakin näin itse uskon.
Mulle on koko ikäni vittuiltu painosta. Rakkaat isot veljet sano aina läskiks, äiti ihmetteli kun mulle ei mahtunu sen vanhat pillihousut jalkaan jne.Aloin jo 10v vanhana harrastaa liikuntaa, ja en todellakaan ollut läski!Siis oikeesti, mutta olen aina pitänyt itteäni läskinä. Nykyään, melkeen kolmekymppisenä, OLEN läski. Johtunee neljästä peräkkäisestä synnytyksestä,ja paikalleen jämähtämisestä. Olen 156cm pitkä, ja painan nyt 87kg(enkat!!).
Olen malliltani isorintainen, rehevä, mutta silti auttamattomasti ylipainoinen.
Nyt haluaisin pudottaa painoani jonkun 10-20kg, eli keijukaiseksi en haaveile, haluan olla vielä naisen näköinen. Mutta, haluan painoni putoavan liikunnalla, ruokavalion muutoksella jne. Mutta en halua myöskään rehunsyöjäksi, herkkuja pitää elämässä olla!
Olen hyvin seksuaalinen ihminen, ja yksi iso motiivi laihdutukseen on parempi (helpompi) seksi!
Itsetuntoni on tällä erää miinuksella, itseinhoni on syvä. Joten pelkkä painon pudotus ei riitä. Haluaisin oppia rakastamaan itseäni. Mutta kertokaapa kuinka se käy?
Jos kaikki tietäiski miten tehdä sen niin kukaan ei enää inhoaisi itseään.
Minua ainakin inhottaa lihavuuteni.. Siksi laitoin itselleni tavoitteeksi laihtua 8 kiloa ennen kesää. Olisin paljon mielummin normaalipainoinen kuin liian painava..