Etsin aikoinaan tyttöystävää mutta en yrityksestä huolimatta onnistunut luomaan suhdetta. Aloin elämään omaa elämääni, tekemään sitä mistä nautin ja lopetin mm. oman ulkonäköni tuijottelun. Nyt toki homma on se, että olen entistä yksinäisempi ja valvon öisin sun muuta, parta rehottaa kasvaa, välillä lihon ja välillä taas laihdun, koen itseni hieman pöhköksi mutta mitä väliä. Elämä on nyt hauskaa ja naiset saa rauhassa katsella minua. Minäkin katselen hyviä perseitä silloin tällöin, kun jaksan. Ottakaa oppia, älkää turhaan YRITTÄKÖ. Siitä ei tule muuta kuin ahdistusta, suruja, itsemurhia jne. Olkaa sellaisia kuin olette aina halunneetkin olla.
Luovutin jo aikoja sitten
kjkjkjkj
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta. Minä tyttönä joskus kahtelin poikia mutta kun en ole mikään suosittu tyttö niin ei ketään kiinnosta tai jos kiinnostaa niin uskalla tulla kertomaan sitä. Mut joo. Mä päätin, että mä en löydä miestä, mies saa luvan löytää minut.
Joskus olin oikeasti rakastunut yhteen poikaan. Tiesin etten ikinä vois saada sitä mutta aivan sama. Sitä kun on rakastunut niin ei tajua sitä. Sain jonkinlaista masennusta siitä mutta aikanaan kaikki meni ohi.
Nyt oon tämmönen naisen alku, edelleen sinkku eikä se haittaa. Ihmettelen ja säälin näitä 12 vee tyttöjä jotka ehtii poikakaveria... Siis niiden kuuluu vielä olla lapsia ja leikkiä pihalla keppihevosilla. Ei, nykyään leikitään sillä että kuka saa ekana poikakaverin ja kenellä on ollu eniten poikakavereita... :/
Naah mustaki on tuntunu tuolta mutta nyt näin uudessa koulussani kauneimman tytön, jota olen koskaan nähnyt. Nyt ajattelen, että laitan 100% siihen, koska elämä on liian lyhyt. Vituttaisi myöhemmin jos en nyt tee jotain :)
Ihan totta osittain. Toisaalta jos kaikesta ajattelee noin, niin elämässä lopulta jääkin aika paljon tekemättä. Minäkään en todennäköisesti pääse koskaan käymään kuussa vaikka miten laittaisin 100% itsestäni siihen. En todennäköisesti koskaan saa miljardin euron omaisuutta vaikka miten yrittäisin. Ja onhan se harmi ettei tuollaisia tapahdu, koska elämme vain kerran.
Tarvitseeko joko etsimällä etsiä poika/tyttökaveria tai luovuttaa?
Eikö voi pitää silmät auki, mennä puhelemaan ihmisille kun vaikuttavat kiinnostavilta, edetä jos tuntuu siltä.
Kumppanin metsästys tosiaan käy työstä ja tekee ihmisen onnettomaksi, mutta ei sitä rakastumista tarvitse itseltään kieltääkään.