Sitä nainen olen miettinyt,että jos sinulle tai minulle sattuisi jokin onnettomuus esim. töissä tai liikenteessä,olisi vääryys ,että toinen ei saisi tietää kuinka paljon toinen rakasti.Olisiko toiselle helpompaa surra menetettyä rakkautta,jos olisi edes kirje?
Mitä jos jotain tapahtuisi
Kirjetallelokeroon
63620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Jos ei ole saanut sanottua sitä irl niin ei kovin paljoa ole välittänyt ta iedes rakastanut.
Jos ei ole saanut itsestään sen verran irti että tapaisi toisen ja kertoisi tunteistaan niin ei silloin rakasta.
Aion kyllä kertoa,mutta odotan sopivaa tilaisuutta.
Sopivia tilaisuuksia ei odoteta, vaan tehdään, milloin vain on sopiva tilaisuus.
Tolla asenteellasi et saa kerrottua ikinä.
Olet oikeassa.Lupaan yrittää kaikkeni.
Minä joskus ajattelin, että jos minun kaivattuni kuolisi, niin minä en välttämättä saisi siitä tietää. Ehkä kuulisin pitkän ajan kuluessa, että hän ei ole enää täällä. Se olisi hirveintä, mitä voisi tässä elämässä tapahtua. Ihan hirveää. Kävisin varmasti loppuelämän hänen haudallaan joka sunnuntai sytyttämässä kynttilän ja itkisin ja rukoilisin. Tulisin hulluksi, ei pää varmastikaan kestäisi. Pelkkä ajatuskin on aivan kauhea. Miettikää miten joku ihminen voi merkitä niin paljon, vaikuttaa niin syvälle, että ei sanotuksi saa. Katuisin varmasti koko loppu elämäni. Ei ole liioin sanoa, että elämäni olisi siinä. Kauheaa, kun yhteenlaskukin osui 1 9. Apua
Hieno ja koskettava kirjoitus sinulta. Todellakin. Se olis avan hirveä tilanne.
Olipa kerran
nuori mies, joka syntyi sairaana. Sairaus, josta ei
voinut parantua. 17-vuotias ja hän voisi kuolla milloin
tahansa. Hän aina eli kotona äitinsä hoidossa. Hän
oli todella väsynyt/kyllästynyt ja päätti lähteä edes
yhdeksi kerraksi ulos ja pyysi lupaa äidiltään. Äiti
suostui. Kun hän käveli kortteliansa pitkin, hän
näki paljon kauppoja. Hän käveli musiikkiliikkeen ohitse
ja tuijottaessa ikkunaa hän huomasi samanikäisen, sievän
ja herttaisen tytön. Hän koki rakkautta ensisilmäyksellä.
Hän avasi oven ja astui kauppaan katsomatta mitään muuta kuin
tyttöä. Lähestyessä vähitellen hän saapui näyteikkunaan
jossa tyttö oli. Tyttö katsoi häntä ja hymyillen
kysyi: 'Voinko olla avuksi'? Samalla poika ajatteli, että
tytön hymy oli kaunein näkemänsä hymy, minkä oli koskaan
elämässään nähnyt. Hän tunsi halun suudella tyttöä heti.
Änkyttäen hän sanoi: 'haluaisin ostaa CD-levyn'. Miettimättä mitään
hän otti ensimmäisen CD:n, joka osui käteen ja
ojensi tytölle rahaa. 'Haluatko, että paketoin sen',kysyi tyttö.
'Kyllä', vastasi poika ja käänsi ujosti päänsä pois.
Tyttö meni, paketoi CD:n ja ojensi sen
pojalle. Poika otti sen ja lähti kaupasta. Hän meni
kotiinsa ja kävi siitä päivästä lähtien musiikkikaupassa päivittäin
ostaakseen CD:n. Sen paketoi aina sama tyttö. Poika vei
CD:t kotiinsa ja työnsi ne vaatekaappiinsa. Poika oli
liian ujo kutsuakseen tyttöä ulos, vaikka hän yritti. HÄN
EI KYENNYT. Äiti sai tietää tästä ja yritti auttaa poikaansa,
että hän uskaltautuisi. Seuraavana päivänä hän
laittautui ja lähti kohti kauppaa ostamaan uutta CD:tä ja
kuten aina, tyttö meni paketoimaan sen. Kun tyttö ei
katsonut häntä, hän kirjoitti pikaisesti puhelinnumeronsa,
jätti sen tytölle pöytään ja juoksi pois.
RINGGGG!!!!!!!! Hänen äitinsä vastasi puhelimeen. No? Se
oli kaupan tyttö, joka kysyi poikaa. Äiti surullisena
rupesi itkemään ja kysyi tytöltä: 'Etkö tiennyt, että hän kuoli
eilen?' Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka rikkoi vaan äidin itku.
Myöhemmin äiti astui poikansa huoneeseen
muistaakseen poikaansa. Hän aloitti vaatteista, joten hän
avasi vaatekaapin. Hänen yllätyksekseen hän törmäsi
suureen kasaan CD:tä, jotka oli edelleen paketeissa.
YHTÄKÄÄN NIISTÄ OLLUT AVATTU. Hän yllättyi nähdessään, että niitä
oli niin paljon. Hän istuutui sänkyyn katsoakseen niitä.
Näitä tutkiessaan huomasi hän, että CD-kannen sisällä
oli pikku lappu, jossa luki: 'Hei, olet todella
söpö.Haluaisitko lähteä kanssani ulos?T. Sofia.' Äiti oli
niin yllättynyt, että avasi seuraavan ja seuraavan CD:n ja
löysi aina toisensa jälkeen samanlaisen kirjeen.
TÄSSÄ SIIS OPETUS: Tälläistä on elämä, älä odota liian
itkään sanoaksesi sille erikoiselle/tärkeälle ihmiselle mitä
tunnet ja ajattelet häntä kohtaan. HUOMENNA SE VOI OLLA LIIAN MYÖHÄISTÄ
Koskettava tarina.
Olen miettinyt samaa useita kertoja ja se ajatus hänen menettämisestäään( vaikka ihastustasolla ja ihastukseni. ei tiedä) saa minut olemaan avoimemmin hänen miehen kanssa niinä päivinä kun tuo ajatus on tullut mieleen. No- minäkin ehkä odotan tilaisuutta ja uskon
Minä en edes odota tilaisuutta irl, koska tiedän että sitä ei enää tule. Sitä vaan en ymmärrä, miksi hän toi minut tänne leikkimään, jos nyt sitten edes oli hän. Ehkäpä ne tilaisuudet tuli aikanaan hukattua ulkoisten käyttäytymisnormien ja ujouden vuoksi. Ja sen vuoksi on jäänyt oravanpyörään pyörimään.
Kiitos tarinasta. (Pidän itse kovasti saduista.) Kiitän luojaani, että olen sanonut kaikille joita rakastan, että niin teen. (Isällekin tuli vielä toistettua, kun itkin hänen kaulassaan 0,5 vuotta ennen poismenoaan.)
Pitäisikin varmuuden vuoksi tuhota loputkin "raapustelmansa", ettei niitä kukaan lue, jos vaikka jää auton alle vahingossa.
Ei rakkautta oo pelehtiminen palstoilla naisten kanssa.
Älä käytä vääriä sanoja.
Mä en saanu sulta koskaan muuta kun pilkkaa osakseni.
Älä mieti elämäänne kunnes toinen teistä on kuollut, ajattele elämäänne nyt, osoita hänelle hänen merkityksensä itsellesi, se on paljon tärkeämpää kun vielä molemmat olette hengissä kuin ajatella kirjelappuja toisen mentyä taivaantielle, tärkeää ei ole suureellisuus vaan vaikka kuinka pienesti näyttää toisen tärkeys ja merkitys itselle, nyt.
Näyttää ja osoittaa se kaikki omalla olemisella ja käytöksellä.
Tänäkin päivänä kun vielä se on mahdollista.
Kiitos kommentistasi.Täytyy ottaa itseä nyt niskasta kiinni ja tehdä jotain."Olet söpö" pieni paperipala voisi olla sopiva avaus.
Tuskin tuosta kukaan pahastuu. Itse olisin ainakin iloinen :)
tapahtua edes mitään onnettomuuksia, jommankumman päivien lukumäärä voi tulla täyteen jo tänään, siksi ihmiset hyvät puhukaa toisillenne.
Mä oon miettiny tota, ettei saisi edes koskaan tietää sitä, että on 10 jonkun kanssa rakastanut. Mut mieluummin sinut elävänä saisin.
Olen myös miettinyt tätä joskus. Tulee huolestunut olo, kun hän häipyy usein olemattomiin pitkäksi aikaa. Samoin haluaisin, että hän joskus saisi tietää, miten paljon hänestä välitän ja miten paljon häneltä sain aurinkoa elämääni.
Mä en ainakaan hyväksy sitä, että jotkut kuvittelisivat jossain, että rakastin heitä ja antaisi ihmisille siitä vääriä todistuksia.
kirjeeseesi? Miten kaukaa ja miten syvällistä, tuo ketjussa mainitsemasi " olet söpö " ei oikein vastaa kuvaa minkä sai aloituksesta enkä tiedä kannattaako sellaista tallettaa tallelokeroon. Ette ole sitten lainkaan puheväleissä?
Ajattelin sitä "olet söpö"-lappua vain ilahduttaakseni häntä ja merkiksi,että olen kiinnostunut hänestä.
Tallelokeroon sitten pitkä vuodatus.
Olemme puheväleissä.Näemme n.kerran viikossa,joskus useammin.Kohtaamiset aika lyhyitä.Muutama sana ollaan vaihdettu.
emävalheita kasapäin.
En ole valehdellut.Tilanteeni on juuri kuten kirjoitin.
aamulla 7.45 sanoit itse että pitää ottaa itsees niskasta kii ja tehdä jotain !! sillon viä ette olleet puheväleissä :))))
Oon kertonu mut mies on jossain tunnelukossa tai ei osaa edetä alkua pitemmälle. Kaikkien pitäis myös hakea hänet kotiovelta
Mykkä vai? Ei mene järkeen että pitää odottaa kuolemaa .
En tietenkään odota kenenkään kuolemaa.Oma työ vain sellainen,jossa suuria riskejä.En ole mykkä,mutta rakkausasioissa voin olla vähäpuheinen.
Miksi pitäisi odottaa toisen kuolemaa? Mitä millään on väliä enää sitten kun toinen on kuollut? Voi olla että katuisit hänen kuolemansa jälkeen että olit kaikesta hiljaa.
https://www.youtube.com/watch?v=49WfKFv80FU
Mikko Siltala. Jos meillä huomista ei ois.
Jos meillä huomista ei ois. Siinäpä miettimistä. Laulu, joka sopii tähän avaukseen.
Jos hän kuolisi tänään niin eihän hän mistään mitään tietoa saisi???
Olikohan tässä tarkoitettu niinkin päin, että se kuollut kertoisi kirjeellä, että rakasti, eikä ollut koskaan muka rohkeutta ja sopivaa hetkeä kertoa sitä eläessään.
Yhtä tyhjän kanssa kertoa kirjeellä rakkaudestaan, vasta sitten kun elämä on ohi.
Aina pitäisi kertoa elinaikanaan puolin ja toisin rakkaudestaan ja tunteistaan, miksi niitä panttaamaan ja pelkäämään. On suorastaan typerää olla kertomatta, odotellen sitä oikeaa hetkeä. Miten hemmetissä ihmisille on niin vaikeaa tunnustaa tunteensa ja rakkautensa? Tälläisen tunnustamisessa ei ole mitään pelättävää, koska se on tieto, joka tekee monet niin iloisiksi ja onnelliseksi. Kertokaa se välittömästi ja usein!
Olisin hiukan varovainen tunnustuksen kanssa siinä tilanteessa, jos kyse on varatuista tahoillaan.
Jäi kertomatta aloituksessa,että olen vielä varattu.Elämäni on kuitenkin muuttumassa lähikuukausien aikana.
Oma kommenttini oli yleishuomio kaikille. Että kaikkien tilanne ei ole sama.
Vapaiden suhteen ihmettelisin mitään kirjeiden tarvetta, olen itse toiminnan ihminen joka ottaa ja tekee - silloin kun se ei ole väärin.
:))) :)))) :))) valhetta valheen perään.
Ymmärsit aloituksen oikein.Juuri niin tietenkin,että kirje hänelle,jos minä lähtisin täältä traagisesti työtapaturmassa.Kukaan kuollut kirjeitä tarvi...
En ole valehdellut.Tilanteeni on juuri niin,kuten kirjoitin.Varattuna kokenut sellaisen ihastumisen/rakastumisen,joka on jotain käsittämätöntä.Vaikea lähestyä ja kertoa tunteista,kun vielä varattu.
Näen ja aistin toisesta,että tilanne ei varmasti ole helppo hänellekään.Elämäntilanteeni kuitenkin vielä semmoinen,että ei helppoa kertoa toiselle omista tunteista.Pelkään vain sitä,että jos en saa sanottua hänelle ajoissa.Silloin hän jatkanut matkaa.Ei kukaan toista odota loputtomasti.
Turhaa pohtia tuollaista, vaikka totta kai ymmärrän että sellaista pohdit. Saatat sitä paitsi itse lähteä muutoinkin kuin työtapaturmassa, ja ihan samoin voi käydä hänellekin. Ihan milloin vain. Itse pelkään eniten liikenneonnettomuuksia. Joko vahingossa, tapaturmaisesti tapahtuneita, tai sitten niitä, että joku kaistapää ajaa tahallaan pahki, tai joku rattijuoppo tulee eteen.
että keskinäinen kommunikointi on nollassa ja siksi pitäisi tehdä tällaisia viritelmiä, en ymmärrä ollenkaan, jos se niin kamala on ettei sille puhua voi niin mitä niillä lappusille kukaan kuoleman jälkeenkään mitään tekee.
Lyhyesti niin että jos minulle ei voi / halua / viitsi puhua mitään silloin kun olen vielä elävien kirjoissa niin kuoleman jälkeenkään ei tarvitse vaivautua. En voi ymmärtää viestiä ollenkaan.
Sellaista ei ole, mistä ei mitään tiedä, haaveita vain, hajatelmia, ei muuta.
Kun jotain tapahtuu, eikä sen seurauksena tapahdu yhtään mitään, ei sanaakaan, siitä ainakin tietää mitä ja kuinka paljon kukin kenelle on.
Tallelokeron avaisivat henkilöt, joiden on tärkeämpää olla tietämättä koko asiasta, kuin hänen tietää.
ja alottaja alko muutenkin satuileen ja viemään asiaa ihan toiseen suuntaan mitä tarkotti alotuksen tehdessään.
En ole mielestäni satuillut.Aloituksessa en nähnyt tärkeänä kirjoittaa,että olen varattu.Kukin lukee ja ymmärtää asian omalla tavallaan.
No itse en tarkoittanut aloittajaa vaan ihan itseäni. Vastasin tavallaan viimeiseen lauseeseen ikään kuin se olisi tarkoitettu kaikille, vaikka aloittaja kirjoittaakin "omalle hänelleen".
Olet jotain mitä en pysty selittämään. Saat sydämeni hymyilemään. Toisaalta saalaa myös itkemään. En tiedä mitä tehdä, joten seurailen vain. Jonakin päivänä sitten, jos niin on tarkoitus. Meillä on viellä isoja esteitä, mutta jos edes, joku voisi viestin minulle toimittaa olisi jälleen helpompi odottaa. Tietäisin etten odota turhaan.
Olen jo niin hajalla tästä kaikesta,etten tiedä miten eteenpäin.Tuntuu,että päivät kuluu vain kulkemalla"laput silmillä".Lapset rakkaita, ja saisin vähemmän nauttia heidän seurastaan,jos muutto tulee eteen.Kuitenkin vaakakupissa rakkaus,jonka voi ehkä kokea kerran elämässä.Jos olet hän,olet varmaan huomannut kuinka samalla tavalla ajattelemme.Sanoja ei aina tarvita.Olet hieno ihminen.Saat myös minut aina hyvälle tuulelle.Haluaisin itse saada sanotuksi sen sinulle mitä merkitset minulle.Kiitos sinulle siitä,että viestikin riittäisi sinulle,että jaksaisit odottaa minua.Toivotaan,että saamme toisemme jos niin on tarkoitettu.
Tässä on paljon solmuja. Odotan vain viestiä, tekoa tai jotain taas että jaksan uskoa.
Aloittaja oliko tämä m>n? ja oletteko työkavereita ja molemmat varattuja? onko hän vanhempi kuin sinä? ja minkänäköinen ihminen on kyseessä? tumma vai vaalea suomalainen nainen? tuntomerkkejä kenties...
Oli m>n.Emme ole työkavereita.Hänellä ei ole sormusta,muuta en tiedä.Hän on nuorempi kuin minä.Tumma suomalainen nainen.
minkä väriset silmät? ehkä saatan olla hän :P
Aloittajalla miehellä vihreät.
Minulla on hänelle (m) kirje... muutamakin... en vain uskalla niitä hänelle antaa. Joskus satuttanut itseäni, kun näyttänyt tunteeni. Ja muutenkin tilanne vähintään ongelmallinen, kun toinen (ainakin on) varattu... Ääh, kunhan puran tuntemuksia... Haaveilla voi aina paremmasta. Vaikken tunne, niin niissä silmissä on jotain jota en ennen ole katseesta nähnyt!
Ap. tee aloite keskusteluun. Tilanne kuulostaa aika tavanomaiselta:
Parisuhteessa elävä, lapsia omaava mies on IHASTUNUT TULISESTI itseään nuorempaan, tummaan, vapaaseen naiseen. Mies ei halua tehdä mitään aloitetta "sormuksettoman" naisen suhteen, koska pelkää vanhan suhteen kariutuessa menettävänsä yhteyden lapsiinsa.
Entäpä jos tämä vapaaksi luulemasi nainen ei olekaan täysin vapaa? Entä jos hän ei olekaan niin kiinnostunut sinusta kuin luulet? Asia varmasti selviäisi, jos avaisit varoen keskustelun ihastuksesi kanssa - töräyttämättä heti, että olet häneen ihastunut. Toinen vaihtoehto on ottaa etäisyyttä ihastuksen kohteeseen ja katsoa viilenevätkö omat tunteet; ethän halua riskeerata aiempaa, vakavaa suhdetta hetken huuman takia.
Itse en liity tähän tilanteeseen mitenkään. Olet sormukset sormessa kulkeva varattu nainen. Vastasin kuitenkin Ap:lle, kun hän yleisellä palstalla ihmisten mielipiteitä kysyi.
T: Nainen, sormukset sormessa
Kannattaa yrittää puhua teidän. Jos vakavat ihastumisen tunteet on tai jos liitto huonossa jamassa niin kyllä se liitto ennepitkää purkautuu syystä tai toisesta ehkä jonkun muun rakkauden myötä sitten.
Luulen kyllä,että liitto pitää purkaa ennen uutta suhdetta-Silloinhan se on oikeudenmukaista jokaista kohtaan.Putsata pöytä ennenkuin tuo uusia astioita.Eihän tunteilleen mitään ihminen voi,mutta sille,mitä niiden kanssa tekee,toimiiko vai antaako olla,sille voi.Kauhean yksinkertaista,mutta ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa se voi olla,varssinkin jos tunteet ovat niin voimakkaita,että peittävät järjen äänen.Jokainen varmaan kokenut tämän.
Hyvä kirjoitus sinulta.Oikeassa olet.Ei ole muuta vaihtoehtoa.Ensin ero.
No mutta hyvänen aika kirjoita.
Ap Jos ette ole työkavereita...niin missä tapasit hänet? ja milloin viimeksi näit kyseisen naisen?
Lounasravintolassa töissä.
Tänään näin hänet.Yksi lyhyt katse.Emme puhuneet.
Sainpas sanottua.Ylitin itseni.Nyt hän tietää,että olen ihastunut.
Hienoa!