Luin tästä aiheesta keskustelua, joka oli kuitenkin suljettu. Onko täällä muita ROCD:stä kärsiviä?
Mä luulen että mulla on ROCD. Kaikki alkoi keväällä - ahdistuin toisinaan siitä, että mitä jos kiinnostuisinkin jostain muusta/ mitä jos muut ihmiset on mun mielestä kuumia. Mulla oli silloin vahvoja rakkauden tunteita kumppaniani kohtaan. Työnsin ajatukset pois mielestä, mutta palasivat aina ja muuttivat muotoa. Tuli kysymyksiä, kuten:
- mitä jos en enää olekaan rakastunut/ rakasta kumppaniani
- mitä jos toinen ei ole enää viehättävä (välillä aloin nähdä kumppanini vääristyneen rumana ja kiinnitin ulkonököön pakkomielteisesti huomiota)
- mitä jos jonkun toisen tyypin kanssa olisi vielä upeempaa
Lopulta ajattelin tätä JATKUVASTI ja seurana ihan karuhea ahdistus ja masennus.
Kesällä tilanne paheni ihan sietämättömäksi. Aloin ahdistua seksuaalisesta suuntautumisesta; mietin, että mitä jos mun onkin pakko olla miehen kanssa, eikä ahdistus lopu, jos en lopeta suhdetta naiseen. Aloin tarkkailla ihmisiä kaduilla varmistellen, voisinko kiihottua miehistä vai naisista (tää kuulostaa ihan helvetin absurdilta ja sitä onkin). Sit välillä mietin että mitä jos en voi olla mun kumppanin kanssa, koska sillä ei kasva partaa tms. ihan kreisejä juttuja. Heti kun mietin yhden jutun läpi, toinen pamahtaa päälle.
Aloitin syksyllä lääkityksen. Se tuntui helpottavan hetken mutta nyt vajaan viikon on ollut taas helvetti päässä. Mun päässä vaaan soi, että on pakko erota ja on tosi heartbroken olo.
Hulluinta on se, etten oo koko elämässäni ollut näin rakastunut. Oon ollut tästä suhteesta niin varma ja sit tää hulluus vaan iski. En halua päättää suhdetta, koska mun tyttöystävä on tosi ihana ja rakas mulle. Se on ihan huikee ihminen. Tän ahdistuksen takia mun on vaan ees vaikee löytää niitä rakkauden tunteita, joita analysoinkin ihan neuroottisesti.
Kellään samankaltaista?
Mä luulen että mulla on ROCD. Kaikki alkoi keväällä - ahdistuin toisinaan siitä, että mitä jos kiinnostuisinkin jostain muusta/ mitä jos muut ihmiset on mun mielestä kuumia. Mulla oli silloin vahvoja rakkauden tunteita kumppaniani kohtaan. Työnsin ajatukset pois mielestä, mutta palasivat aina ja muuttivat muotoa. Tuli kysymyksiä, kuten:
- mitä jos en enää olekaan rakastunut/ rakasta kumppaniani
- mitä jos toinen ei ole enää viehättävä (välillä aloin nähdä kumppanini vääristyneen rumana ja kiinnitin ulkonököön pakkomielteisesti huomiota)
- mitä jos jonkun toisen tyypin kanssa olisi vielä upeempaa
Lopulta ajattelin tätä JATKUVASTI ja seurana ihan karuhea ahdistus ja masennus.
Kesällä tilanne paheni ihan sietämättömäksi. Aloin ahdistua seksuaalisesta suuntautumisesta; mietin, että mitä jos mun onkin pakko olla miehen kanssa, eikä ahdistus lopu, jos en lopeta suhdetta naiseen. Aloin tarkkailla ihmisiä kaduilla varmistellen, voisinko kiihottua miehistä vai naisista (tää kuulostaa ihan helvetin absurdilta ja sitä onkin). Sit välillä mietin että mitä jos en voi olla mun kumppanin kanssa, koska sillä ei kasva partaa tms. ihan kreisejä juttuja. Heti kun mietin yhden jutun läpi, toinen pamahtaa päälle.
Aloitin syksyllä lääkityksen. Se tuntui helpottavan hetken mutta nyt vajaan viikon on ollut taas helvetti päässä. Mun päässä vaaan soi, että on pakko erota ja on tosi heartbroken olo.
Hulluinta on se, etten oo koko elämässäni ollut näin rakastunut. Oon ollut tästä suhteesta niin varma ja sit tää hulluus vaan iski. En halua päättää suhdetta, koska mun tyttöystävä on tosi ihana ja rakas mulle. Se on ihan huikee ihminen. Tän ahdistuksen takia mun on vaan ees vaikee löytää niitä rakkauden tunteita, joita analysoinkin ihan neuroottisesti.
Kellään samankaltaista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oo kuullukkaan kuin nyt eka kerta. Varmaan kauheeta. Voiko tuo olla jotain identiteettikriisiä...siis en tiä mitään aiheesta, oot varmaan aika nuori, luulen. Kyllä tuo menee ohi, tai vaihtaa muotoa kuten monet ocd. Tai helpottuu kuitenki ajan kanssa.