On ihan ok toipua masennuksesta järkeistämällä koko ilmiö neurokemian tasolle. Mut jotenkin mun usko elämään kärsii jos pitää rakkaudestakin "toipua" samalla tavalla:'( Viitaten palstan muihin keskusteluihin ja elämääni. Käyköön loppukaneetiksi. Ymmärtää ketä huvittaa.
Mitä rakkaus on
PunaiseltaNäkemiin
11106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos et tiedä mitään rakastumiseenkin liittyvästä neurokemiasta, sinulle voi tulla yllätys siinä vaiheessa, kun se 1,5 - 2 v tunneryöppy tasaantuu. Siinä vaiheessa alat miettiä, onko kumppanissa vika, kun ei tunnu enää samalta kuin alussa. Mutta jos tiedät, että se kuuluu asiaan ja on ihan normaalia, ymmärrät, ettei kumppanissa ole vikaa eikä sinussa itsessäsikään, etkä erehtynyt "vuosisadan rakkaustarinassa". Silloin älyät olla heittämättä hanskoja tiskiin ja panostat parisuhteeseen ja läheisyyteen siinä, ja suhde kehittyy uudella tavalla, pysyy yllä.
Meillä se vuosisadan rakkaustarina kesti tasan vuoden eikä siihen auttaneet seuraavat lukuisat vuodet enää mitään. Että ei aina ole kyse pelkästä ymmärtämättömyydestä tai yrittämättömyydestä. Jos kahden vuoden jälkeen huomaa että parisuhde ottaa enemmän kuin antaa niin sit parempi ymmärtää kuunnella niitä muita kenties negatiivisia ja epäröiviä tuntemuksiaan kuin sitä edesmennyttä rakastumista muistella ja ihannoida. Menneissä ei voi kukaan elää eikä pelkissä tulevaisuuden toiveissa. Päivä kerrallaan paras.
Ei se kaikkiin tilanteisiin tietenkään päde. Mutta osalla tuntuu olevan ongelma se, että odotetaan sen tismalleen saman tunteen jatkuvan ikuisesti. Eikä se jatku koskaan täysin samanlaisena. Liian moni heittää nykyään liian herkästi hanskat tiskiin. Vai onko sittenkin niin, että nykyään liian moni päätyy liian heppoisin perustien yhteen...?
Viimeinen voisi olla totta.
Mut muuten aliarvioit ihmisten kykyä tuntea itse oma paras ja ohjeistat aika tavalla omista lähtökohdistasi. Joillekin voi olla jopa parempi elää niitä parin vuoden suhteita, vain ja ainoastaan - ja sekin heille sallittakoon. Jokaisella vain yksi elämä, eläköön kuten haluaa sen käyttää. Mikä ideaali pitkä parisuhde tai avioliitto on.
Voisit muuten opetella "minusta tuntuu-viestintää" ;).Se on hyvä parisuhteessakin.
Minusta tuntuu, että sinä koet, että aliarvioin ja ohjeistan. Ei ole tarkoitus, jokainen saaa toki tehdä niin kuin parhaaksi katsoo. Halusin vain tuonkin pointin tuoda esiin, koska hämmästyttävän moni ei sitä edes tiedä.
Jotkut hakee sitä tunnetta aina uudestaan ja uudestaan jättäen särkyneitä sydämiä jälkeensä.
Pitäis ehkä tiedostaa itse että aina tekee niin ja puhua jo etukäteen? Silti, jokaisen oma elämä. Toki voi hoitaa siten kaukaa viisaasti ettei muita vahingoita säännönmukaisesti mut ei toisen puolesta eikä vuoksi ole välttämätöntä omasta elämästään tinkiä.
Tää on muuten tekstiviestikieltä. MINUSTA TUNTUU että luulet minun olevan tiukka ja joustamaton mielipiteissäni, mutta kirjoitan vain yliselkeästi koska täällä ihmiset eivät lue ylipitkiä viestejä. Parisuhteestani tämä palsta ei kerro juuri mitään, mielestäni.
:), ehkä.
ihmiset muuttuvat jo tossa ajassa myös henkisellä tasolla
Rakkauden huuma on harhaa(huom avioerojen määrä). Minusta rakkaus on egosta luopumista ja hellää yhdessäoloa.
Minusta rakkaus on sitä, että haluaa tehdä toiselle hyvää, riippumatta siitä kuinka pitkään on oltu yhdessä. Se on halua ratkaista mahdolliset ongelmat ja toimia suhdetta edistäen. Kaikki eivät tähän pysty ja yksipuolisesta rakkaudesta ihminen riutuu.