ikuisesti kiusattu?

Olen aina ollut sellainen hiljainen ja arka. Täys nössö tyttö luokkalaisteni mielestä. Mulla kiusaaminen alkoi siitä kun viitosella vahingossa pieraisin koko luokan kuullen. Sen jälkeen olin "haisuli", "sika", "paskapate" ja "pörinä-pirjo" jne. En koskaan uskaltanut sanoa kiusaajilleni vastaan ja lopulta kiusaamiseni meni niin vakavaksi että minua kohtaan alettiin käyttää jopa ruumiillista väkivaltaa. Minua potkittiin, silmälasini hajoitettiin ja päälleni syljettiin. Kiusaajiani olivat niin tytöt kuin pojatkin. Opettaja puuttui pari kertaa kiusaamiseen, muttei ottanut sitä kovin vakavasti. Vanhemmilleni en uskaltanut kertoa. Yläasteelle siirryttyäni tilanne rauhoittui joksikin aikaa, kunnes jatkui taas seiskan puolivälissä ja mukaan tuli uusia kiusaajia. Alkoi tuntua siltä kuin koko koulu olisi ollut minua vastaan. Kävelimpä missä tahansa sain kuulla haukkuja ja ilkeyksiä liittyen minuun. Ruumillista väkivaltaa en enää yläasteella kokenut, mutta henkinen oli sitäkin pahempaa. Nyt olen kasiluokalla ja kiusaaminen on onneksi vähentynyt huomattavasti. Olen jopa uskaltanut ruveta puhumaan koulussa ihmisten kuullen, vaihtanut silmälasini piilolinsseihin ja alkanut pukeutumaan hiukan trendikkäämmin ja minua ei enää pidetäkään niin nössönä kuin ennen.
Olen jopa katsellut erästä poikaa "sillä silmällä", mutten usko että välillemme kehittyy mitään, koska hän on suosittu ja hyvännäköinen. Vanhempani eivät vieläkään tiedä koulukiusaamisestani, enkä heille haluakaan kertoa. Toivon nyt vain että minutkin hyväksyttäisi ja jätettäisiin lopullisesti rauhaan. Kysymys teille kaikille kiusaajille: Miksi te aina kiusaatte meitä hiljaisia ja ujoja oppilaita? Mekin saatamme olla todella mukavia ihmisiä, ja meistä voi saada hyvän kaverin kunhan vain ensin tutustuu.
3629
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

paskahan haisee koulussa muutenkin, kiusaajat on yleensä niitä jolla menee kotona huonosti . annetaan niille se ilo mut kun kasvetaan isommiksi niin annetaan köniin.tsemppiä . kyllä se elämä voittaa.

Äänestä

....kiusaajan koulustani ja ne on sieltä kamalimmasta päästä.He ovat varmanakin tehneet jonkun elämästä yhtä helvettiä.Mutta se tulee niille takas jo nyt.Niillä menee tooosi huonosti koulussa,ne on tarkkailuluokkalla mutta ne ei ees käy ikinä koulussa (ehkä kerran 2viikossa),ja kaikilla niillä on juoppoporukat ja tää yks niistä sai neljä 4 todistukseen.Mä nauran ja oon ilonen muiden puolesta.

Ja mun mielestä on turhaa alkaa kiusaajia säälimään ku niillä on huonot porukat.No tekisivät asialle jotakin!Soittaisivat viranomaisille,kävisivät koulussa,olisivat juomatta joka viikonloppu ja opiskelisivat!

Äänestä

Hei!

Ei se, että olet ujo ja hiljainen, tarkoita, että sussa olisi jotain kiusattavaa. Olet samanarvoi-
nen kuin muutkin, mutta tarvitset rohkaisua pystyäksesi tuomaan esille sun hyvät puolet. Mikset halua puhua vanhemmillesi?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Johanna kirjoitti:

Olen aina ollut sellainen hiljainen ja arka. Täys nössö tyttö luokkalaisteni mielestä. Mulla kiusaaminen alkoi siitä kun viitosella vahingossa pieraisin koko luokan kuullen. Sen jälkeen olin "haisuli", "sika", "paskapate" ja "pörinä-pirjo" jne. En koskaan uskaltanut sanoa kiusaajilleni vastaan ja lopulta kiusaamiseni meni niin vakavaksi että minua kohtaan alettiin käyttää jopa ruumiillista väkivaltaa. Minua potkittiin, silmälasini hajoitettiin ja päälleni syljettiin. Kiusaajiani olivat niin tytöt kuin pojatkin. Opettaja puuttui pari kertaa kiusaamiseen, muttei ottanut sitä kovin vakavasti. Vanhemmilleni en uskaltanut kertoa. Yläasteelle siirryttyäni tilanne rauhoittui joksikin aikaa, kunnes jatkui taas seiskan puolivälissä ja mukaan tuli uusia kiusaajia. Alkoi tuntua siltä kuin koko koulu olisi ollut minua vastaan. Kävelimpä missä tahansa sain kuulla haukkuja ja ilkeyksiä liittyen minuun. Ruumillista väkivaltaa en enää yläasteella kokenut, mutta henkinen oli sitäkin pahempaa. Nyt olen kasiluokalla ja kiusaaminen on onneksi vähentynyt huomattavasti. Olen jopa uskaltanut ruveta puhumaan koulussa ihmisten kuullen, vaihtanut silmälasini piilolinsseihin ja alkanut pukeutumaan hiukan trendikkäämmin ja minua ei enää pidetäkään niin nössönä kuin ennen.
Olen jopa katsellut erästä poikaa "sillä silmällä", mutten usko että välillemme kehittyy mitään, koska hän on suosittu ja hyvännäköinen. Vanhempani eivät vieläkään tiedä koulukiusaamisestani, enkä heille haluakaan kertoa. Toivon nyt vain että minutkin hyväksyttäisi ja jätettäisiin lopullisesti rauhaan. Kysymys teille kaikille kiusaajille: Miksi te aina kiusaatte meitä hiljaisia ja ujoja oppilaita? Mekin saatamme olla todella mukavia ihmisiä, ja meistä voi saada hyvän kaverin kunhan vain ensin tutustuu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu