Haluaisin aina olla yhtä iloinen ja positiivinen kuin yleensä annan ihmisille ymmärtää.
En ymmärä mistä jatkuva alakuloisuus uhkuu.. Olen parisuhteessa ja minulla on ihana perhe ja ystävät. Olen siis opiskelija ja koulupäivän ajan jaksan olla normaali iloinen parikymppinen nuori.
Todellisuus iskee silloin kun pääsee kotiin tai kun on vapaa-aikaa. Pienetkin arjen askareet tuntuvan ylitsepääsemättömilta ja haluaisin vain nukkua. Päätösten tekeminen on helvetin vaikeaa. Ystäviäni en koskaan jaksa enkä edes halua nähdä.
Usein perun kaikki sovitut tapaamiset.
Poikaystävänikään ei kohta enää jaksa minua.
Alan itkemään joka asiasta ja elämä tuntuu romahtavan vaikka oikeasti ei ole mitään hätää!?
Flippaan varmaan kohta ja heitän lusikan nurkkaa.
En ymmärä mistä jatkuva alakuloisuus uhkuu.. Olen parisuhteessa ja minulla on ihana perhe ja ystävät. Olen siis opiskelija ja koulupäivän ajan jaksan olla normaali iloinen parikymppinen nuori.
Todellisuus iskee silloin kun pääsee kotiin tai kun on vapaa-aikaa. Pienetkin arjen askareet tuntuvan ylitsepääsemättömilta ja haluaisin vain nukkua. Päätösten tekeminen on helvetin vaikeaa. Ystäviäni en koskaan jaksa enkä edes halua nähdä.
Usein perun kaikki sovitut tapaamiset.
Poikaystävänikään ei kohta enää jaksa minua.
Alan itkemään joka asiasta ja elämä tuntuu romahtavan vaikka oikeasti ei ole mitään hätää!?
Flippaan varmaan kohta ja heitän lusikan nurkkaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syötkö e-pillereitä? Syötkö tarpeeksi vitamiineja ym. ? mulla ainaki e pilsut vaikutti silleen että itkin ihan mistä tahansa ja olin äreä kuin karhu.... Kannattaa ehkä hakeutua hoitoon jos ei mitään syytä löydy... Jos olet teini ikäinen niin odota muutama vuosi niin helpottaa...
Hei huhhuj.
Kuulostaa ankaralta vaatimukselta, että pitäisi olla ulospäin aina iloinen ja positiivinen vaikka sisältä on ihan loppu ja mielipaha valtaa elinvoimalta tilaa.
Jospa armahtaisit itseäsi tuosta vaatimuksesta, ja rupeaisitkin nyt hoitamaan sitä sisäisempää puolta itsessäsi? Lääkärin kanssa voisit tehdä mielialatestin ja ruveta kartoittamaan, millaista tukea, esim. keskusteluapua voisit paikkakunnaltasi saada. Lääkäri myös arvioi, onko lääkityksestä hyötyä.
Myös monissa seurakunnissa on vertaistukea masentuneille, esim. retki- ja ryhmätoimintaa. Diakoniatyöntekijänkin kanssa voit varata luottamuksellisen jutteluajan. On helpompi tavata toisia, kun tietää jo etukäteen, etteivät he vaadi sinulta ulospäin pirtsakkaa roolia, vaan voit olla ihan se mikä olet.
Voisitko jo olemassa olevien kavereittesikin kanssa ryhtyä aidommin näyttämään, kuka olet ja luopua iloisesta pakkonaamiosta? Jos kerrot, että voit huonosti, voihan olla, että muutkin paljastavat omia tuntemuksiaan ja koet aikaisempaa parempaa yhteyttä.
Mielen hyvinvointiin voit vaikuttaa itse paljon, mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin, vaan hae siihen tukea!
Merja, diakoni
Lukuisilla lääkkeillä voi olla tuollainen vaikutus, e-pillerit muun muassa.