Lehdissä esitellään koteja jos jonkinlaisia. Monesti todetaan, että vieraiden kanssa aterioidaan terassilla tai jossain muussa paikassa. Minua häiritsi jo lapsena, kun vieraille varattiin sitä sun tätä. Oma kotini on ensisijaisesti ollut perheenjäsenien paikka, vaikka oli avoin esim. lasten kavereille.
Vieraille vai omille?
koti-immeinen
2353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Elämästä vieraantuneet nuoret kännykänräplääjäthän näitä toisille samanlaisille suunnittelevat, esittelevät ja niistä kirjoittelevat kun eivät vain osaa muuta kuin toisten hörhöjen juttuja papukaijoina toistella. Lehtien tarkoitus on saada värikkäillä kuvilla yms ihmisiä ostamaan sitä roskaa, mitä paperille on painettu. Lähes kaikissa esitellään erittäin virheellisin olettamuksin suunniteltuja asuntoja muka hienoina ja trendikkäinä mitä ikinä se tarkoittaneekaan. Vähänkään omakohtaista asumis- ja korjaushistoriaa omaavat huomaavat jo kuvissa ja piirustuksissa täysin järjettömiä ratkaisuja.
Rakennusala kokonaisuudessaan lienee eniten korruptoitunut alue Suomessa ja sen piiriin kuuluu ylivoimaisesti suurin osa kaikista huijareista ja onnenonkijoista koska sillä alueella liikkuu suuria rahoja. Se asuminen kun muutenkin on kallista Suomessa jo ilmastonkin takia ja kaikkinainen byrokratia maksaa hirveästi, vaikka se ei mitään lisäarvoa tuo. Esimerkiksi rakennustarkastukset tehdää grynderin piikkiin ravintolassa sitten kun juopumusaste on riittävä. Ei rakennustarkastajat edes grynderin piirustuksia tarkasta saati että kävisivät tyämaalla tai lopputulosta tutkimassa. Rahaa kyllä virtaa pimeässä ja julkisesti ja sen maksavat kaikki asunnontarvitsijat.
Omakotitalon rakennuksesta sitten erikseen joskus toiste. Siellä se vasta byrokratia kukoistaakin, rahaa palaa tyhjäntoimittajille ja tulos on mitä sattuu, koska järjen käyttö on kategorisesti kiellettyä.
Noista kirjoittamistasi asioista ei minulla ole kokemusta. En esim. koskaan ole asunut lapsuukotiani lukuunottamatta omakotitalossa saati sitten ollut rakennuttamassa sitä. Sivusta olen seuraillut ja todennut mm. että hyvä kirvesmies on kullanarvoinen. Oman kotini raamit ovat aviomieheltä perityt ja sisustus kertoo koko elämänkaarestani. Viihdyn mainiosti.
Aina.sama.juttu
Toit nagatiivisen puolen, sitä kyllä on mutta on toinenkin puoli. Rakennusalalla työskentelin en kyllä kenenkään renkinä se mitä näin oli aika positiivista mutta isommilla työmailla esiintyy hämäräisyyttä riippuen rakennuttajasta.
Asuntomarkkinoilla on välistä vetäjiä ollut aina ja tulee olemaan.
Ammattiosaaminen on muuttunut entisestä koska työtavat on erillaistuneet, vanhoja moniosaavia rakentajia esim.omakotitalon rakentaja joka hallitsee työn melkein laidasta laitaan niitä saa hakea.
Yksin jäätyäni havaitsin, että olisi hyvä osata yhtä sun toista. Vieläkin harmittaa, kun täällä järjestetty muurarin kurssi meni sivu suun, kun en nähnyt ajoissa ilmoitusta. Miesystävälläni oli tuollainen monitaitoinen kirvesmies ja paikat pysyivät kunnossa. Ystäväni kuoli, kirvesmies jatkaa tarvittaessa seuraavan sukupolven palveluksessa. Hyvin tehdystä työstä maksan kyllä mielelläni. Luulin saaneeni hyvän mökkitalkkarin, mutta eipä taida olla niin, kun ei edes vastaa puhelimeen, johon olen sanellut asiani. Sain myös hyvän peltityön tekijän ja välitin yhteystiedot naapurillenikin. Hänelläkään ei ollut aikaisemmin onnistanut toisen firman kanssa. Ei luulisi nykyaikana olevan varaa olla palvelematta asiakkaita.
Mikä entiseen joskus ollut niin hinnoittelu, kenellä on kohta varaa, varmaan menee jos ei muutu tavat kun sanot firmalle päivää se maksoi 50 €. Vähän karrikoinen siis vaikka haluat viallisen tv arvion paljonko maksaa, liike sanoo sitten ei kannata mutta maksat tämän ehkä 50 € jonka toteamisen ei menny 5-10 min.kauempaa, oma kokemus.
Vieraille vai omille?
Minun lapsuudenkodissani maalla oli vierashuone, jossa kalusteet olivat hienompia kuin lastenhuoneissa tai muissakaan huoneissa.
Sinne aina laitettiin vieraat nukkumaan öiksi, ja erään tätini (äitiäni parikymmentä vuotta vanhemman sisaren) vierailut muistan
miellyttäviltä, kun hän usein sanoi aamulla herättyään: "Tuo nyt vielä kahvi minulle tähän, kun olen muutenkin niin tyytyväisellä mielellä!"
Tuo Marjo-tätini eli 98-vuotiaaksi, vaikka hänellä oli ollut surua poikansa kuolemasta rintamalla ja tyttärensä miehen alkoholismista, johon mies menehtyi myöhemmin. Tädistä tuli leskenä kuuden lapsen yksinhuoltaja,
ja hän sai heidät kaikki koulutettua köyhistä oloista virkoihin ja ammatteihin.
Sisäistä voimaa ja iloa oli hänessä paljon. Kovista kokemuksista huolimatta.
"Monenlaisia elämänteitä kuljemme kohti samaa päämäärää," oli yksi hänen lauseistaan. Niin se taitaa olla.
Vierailut olivat lapsien mielestä aina hauskoja, niistä iloittiin ankeinakin aikoina.
Nykyisin asunnot ovat pieniä ja niissä on TV joka näyttää meille sodat ja onnettomuudet uutisina, joita ihmiset pitävät velvollisuutenaan katsoa, kun pitää seurata aikaansa.
Tuonkin tädin vierailu oli aina kivaa lapsille, äidin pyynnöstä kymmenvuotiaana kävimme joskus nuoremman siskoni kanssa hakemassakin häntä kylään reellä, jota hevonen veti.
Maailma on muuttunut aivan erilaiseksi kaikin tavoin.
Nykyään enää harvoin järjestetään esim. juhlia kotona. On olemassa ulkopuolisia tiloja, joihin voi tilata tarjoilun. Omassa pikkukodissani voi kokoontua vain ydinporukka: lapset ja lastenlapset. Vaan eipä noita juhlia enää juuri olekaan, lapseni yleensä järjestävät synttärini pikkuporukalle jossain ravintolassa. Ihan varhaislapsuudessani meillä oli vain yksi huone helloineen ja siinä asui 6 henkeä. Mieheni kodissa oli suuri sali vain vieraskäyttöön. Se oli sopiva leikkitila lapsille kesäloman aikana. Lapsuudessani meilläkin kävi yksi täti ja lisäksi serkkuni. Myös äidin vanhemmat kävivät ja yöpyivätkin. En enää muista miten, kesäaikaan ainakin avovintti oli käytössä.
Minun lapsuudenkotini oli alle 60 neliön mökki maalla. Ei ollut vierashuonetta eikä lastenhuonetta ja harvoin niitä vieraitakaan. Syntymäkotini vielä pienempi.
Nyt asun yksin vähän yli 70 neliön asunnossa, jossa mm tilankäyttöä, saunaa, keittiötä, ilmanvaihtoa, parvekeviemäröintiä ei ole suunniteltu ollenkaan. Talo on alle 10 v vanha. Televisiota minulla ei ole koskaan ollut enkä sitä kaipaa. Radionkin kuuntelu on jäänyt tosi harvinaiseksi; ei sieltä juuri mitään mielenkiintoista kuule, propaganda ja asioitten vääristelykään ei jaksa kiinnostaa.
Eikä käy minulla vieraita. Eikä tuttuja. Ainut toisen ihmisen kosketus tulee, kun hoviparturini tukkaa leikatessa hipaisee...
Televisioni on yli 10 v vanha. Digiboksi sammahti enkä ole uutta hankkinut, en kaipaa. Ennen vanhaan kuuntelin aina radiota autolla ajaessani, nyt en yleensä, kotona joskus. Tämä kaksioni noin 60 neliötä on mulle sopiva sopivassa paikassa.
on tullut tänne meillekin, pienen kulkijan kannalta katsellen
ja hänen elämäntapahtumiaan ajatellen
ei ehkä onnellisinta ole suuruus ja koko maailman taistelut ja murheet
koko ajan tiedossa ja mielessä.
Luonnostaan ihminen luultavasti eläisi aika pienellä aleella töitään tehden ja lapsiaan sekä läheisiään hoitaen aivan tyytyväisenä.
un olemme nähneet Etelä-Euroopan ja Väimeren, Tyynen meren rantaa, Amerikan ja Thaimaan... niin mitä se muutti meidän omassa tilanteessamme?
Luultavasti olisin yhtä onnellinen tai tyytyväinen kuin nytkin, tai sitten en?
Emme voi kulkea kahta tietä ja sitten vertailla niitä.
Olen mielestäni matkustellut ihan tarpeeksi. Yleensä lähden, jos joku läheinen pyytää seuraksi. Kesällä kävin Riiassa. Ihan tyytyväinen olen näissä kotoisissa ympyröissä vaikkapa omenasosetta valmistaen.
Lapsuuteni kodissa oltiin käsittämättömän vieraskoreita. Maailman tärkein asia oli mitä omat vanhempani kuvittelivat muiden ajattelevan heistä.
Tuohon ajatteluun sain perusteellisen, vaimoni mielestä ylisuojaavan rokotuksen.
Ainoa vierasvara löytyy viinakaapista.
Mitä tulee nykyiseen rakentamisen ja remontoinnin tasoon niin omien ja kaverini kokemusten perusteella se on törkeän huonoa. Kahden korjamisen jälkeenkään tulos ei ole kuvallinen. Taloyhtiömme julkisivuremppaaja teki varmiiden vuoksi konkurssin.
Piharemontti meni per seelleen. Pukirempan jälki on surkeaa. Vesi vielä kestää putkissa mutta rakenteisiin tehdyt muutokset ovat sikamaisen kehnoja joita olen itse paikkaillut.
Julkisivua ehtivät korjailla ennen konkkaa. Parvekkeen lasitusta kävivät korjaamassa ja nyt toisen pään lasien käyttöön tarvitsen enää keittöveistä aiemman puukon asemesta. Parvekkeen oven salvan hela tunkee ulos kahdesta korjauksesta huolimatta. Parvekkeen katto vuotaa. Käyttövesiputkien läpiviennit ovat kuin rotan jyrsimiä. Jne. Jne.
Kaverini osti osakkeen uudesta talosta. Siellä on ilmastoinnista tippunut vettä sisään. Ovat joutuneet uusimaan ikkunat. Sielläkin parvekkeen katto vuotaa. Kaato on väärään suuntaan. Jotain sanomista pihatöissä ja josakin muussa.
Niin mistäpä laadun tarkistaisi etukäteen? Puskaradio on hyvä olemassa ja ilo on seurata asiansa osaavan työn jälkiä.
Eikö vieraanvaraisuus tarkoita juuri sitä, että varataan vähän extraa ja parempaa tarjottavaa kuin normaalina arkena kun on vain kotiväki koolla? Tosin voihan kotiväellekin tarjota extraa joskus ...
Vieras tuntee olonsa mukavaksi kun kyläily on jotenkin huomioitu. Ja toisinpäin; minusta on kivaa mennä kylään mutta jos kylä on kaatopaikka ja kahvi katetaan siivoamattomalle pöydälle niin ... yöäk.
Meillä taas tarjotaan vaikka ateria, jos yllätysvieras tulee aterioidessani. Kaikki tarjottava on sellaista, mitä kuka vaan voi syödä. Tänään oli paistettua lohta, perunasosetta ja helmitomaatteja. Juomana rasvaton piimä tai omenatuoremehu. Tarjoilu ei ole pääaasia, vaan seurustelu.
Minusta on todella miellytttävää,kun saan vierailukutsun ja on katettu kauniisti,on nähty vaivaa tarjoilujen suhteen.sänky petattu muhkein petivaattein ,siis kaikki valmiiina.On ihana seurustella siistissä ympäristössä. Tarjoudun aina siivoamaan kuitenkin pöydän ja tiskaan,mitä koneeseen ei voi laittaa, jolloin emäntä /isäntä voi rentoutua.
Itse kutsun myös vieraita ja passaan oikein kunnolla. Ja -näinollen inhoan yllätys vieraita ( ne useinkin sattuu olemaan ajattelemattomia sukulaisia)
Mulle riittää perussiisti koti, mitä kotini yleensä on. Yleensä vain lapset porukoineen ovat yökylässä ja jokainen hoitelee itsensä. Liinavaatteet vien yleensä mukanani, koska liikun autolla. Yllätysvieraat ovat tervetulleita, eipä noita ole liian paljon näkynyt.
Ei ole meillä koskaan ollut noin hyvää ruokaa... Äitini tosin yli 60 v sitten joskus teki lihalimppiä, kampsuja, hernekeittoa ym herkkuja. Ruokabaareissa joskus 30-40 v sitten sai vielä esimerkiksi ossobucoa jossa se ydin oli herkullista, vaan ei saa enää. Lieneekö enää wieninleikettäkään?
Nyt on maha mennyt iän ja huonon ruuan takia pilalle. Melkein kaikki turvottaa ja mahalaukku on kutistunut niin, että lastenannos riittäisi erinomaisesti. Silti maha paisuu ja perse leviää... Verensokeri nousee vuosi vuodelta... Viittä kiloa olen ainakin viisi vuotta yrittänyt laihduttaa, mutta kaksi on tullut lisää...
Taidat pitää rasvasta kun luuydintä haikailet? Nuo ruokatottumukset ei ikäihmiselle enää sovi, joka ei kuluta vaan varastoi suotta jopa sisäelintensä ympärille. Pakkasen kourissa työskentelevät, ja yleensäkin fyysistä työtä tekevät tarvitsevat kaloripitoisempaa kuin vähän liikkuvat eläkeläiset.
Wieninleike on porsasta nykyään hintamenekin takia, ennenhän se oli vasikanlihasta ohueksi nuijittu leike, jonka kuorrutus kerää öljyä kovin rutkasti paistettaessa. Voihan sitä silloin tällöin suoda, "vähän mutta" hyvää itselleen, mutta kevyet ateriat, vihannes ja salaattitarpeineen, saa kyllä painon putomaan.
Mitä ihmettä varten syöt huonoa ruokaa? Tietoa löytyy pilvin pimein, jos vaivautuu oppimaan. Tai sitten pidät läskisi ja pilaat vatsasi, höh
Laktoosi-intoleranssi turvottaa monia, kannattaisi kokeilla laktoosittomiin maitotuotteisiin siirtymistä ja saada vatsa kuntoon.
Parempi olohan ja hyvä mieli.
Ruokailu ystävien kesken on oikein lepoa ainakin vieraille, mutta entä emännälle?
Senvuoksi kannattaisi yhdessä päättää yksinkertainen ja hyvä ateria, ettei kukaan näänny sen valmistamiseen.