mä olen tämän vuoden alussa ensin menettänyt äitini ja sen jälkeen ei ollut kuin pitkäaikainen 1 kaveri joka sairastui ja menehtyi viime perjantaina ja aivan yksin,ainoat ihmiskontaktit on sisarukset ja niiden kanssa olen tekemisissä yleensä vain viikonloppuisin,itkenyt olen tänä vuonna enemmän kuin koskaan ja joutunut ottamaan rauhoittavia ja toisinaan poltan tupakan ja alkanut käyttämään alkoholia,itken lähen joka päivä,en ole hakenut apua itselleni,olen itkuinen kokoajan ja jos sisarukset soittaa niin pidättelen itkua kun puhun heidän kanssaan ja toisinaan itkenkin koska he ovat ainoita joden kanssaan haluan olla tekemisissä ja kun minulla muita ihmisiä ei ole edes kertakaikkiaan ja kaipaan sisaruksiani kun he ovat minulle äitini korvikkeita tällähetkellä,tämä vuosi on ollut kauhea,en jaksa enää,yritän thdä kaikenlaista,liikun ulkona,puuhailen kotona jotain ,ja tietokoneella eniten vietän aikaan ja sitten vain hengailen jossain kaupungilla yksin tai pyöräilen,mutta paha on olla melkein kokoajan,ihmisiin on vaikea tutustua,en enää osaa,enkä tiedä että miten,olimme läheisiä äitini kanssa kun hän eli ,kävin siellä suunnilleen joka päivä,olen lähempänä 40 vuotta oleva yksinasuva mies,ei perhettä,ei harrastuksia,mikään harrastus ei ole oikein koskaan kiinnostanut niin paljon,en vain tiedä mitä tehdä jos vain jumalia tai enkeleitä on olemassa niin ottaisin mieluiten avun vastaan on henkiset voimat niin lopussa,mä tarvitsisin voimia ja kaikki rukoukset on tervetulleita,mä todellakin pyydän apua nyt.
miten selvitä tästä?
yksinäinen_ahdistunut
384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuule, kuulostaa siltä, että olet masentunut, koska olet koko ajan ikuinen etkä jaksa mitään. Kuulostaa siltä, että tarvit nyt ulkopuolista apua.
Oletko puhunut tästä ollenkaan sisaruksillesi? Koska sinulla on sentään heidät, niin puhu heille. Sano, ettet jaksa. Pyydä heitä hankkimaan sinulle apua, jos sinusta itsestäsi ei siihen ole... Jos jaksat, soita vaikka johonkin auttavaan puhelimeen, alla yksi linkki. Mutta jos et jaksa sitäkään niin oikeasti, kerro jollekin sisarellesi ja pyydä auttamaan. Jos olisi kyse omasta sisaruksestani (tai tuttavasta) ja tietäisin hänellä olevan tuollaisen tilanteen, auttaisin ilman muuta.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin
Äitisi on mennyt pois elämästäsi ja vielä kaverisikin, niin koet ettei sulla ole enää mitään eikä ketään, ja olet surullinen. Suru on luonnollinen asia jokaisen elämässä jossain vaiheessa olipa kyse kuolemasta, erosta jne. ja se on vaan käytävä läpi sekä hyväksyttävä tapahtunut. Jossain vaiheessa se helpottaa ihan varmasti, käyt läpi monia tuntemuksia ilosta vihaan, jopa katkeruuteen saakka, mutta vain sillä tavalla alat eheytyä ihmisenä. Hyvää on se, että olet sentään lähtenyt jo ihmisten ilmoille ja pyöräily on oikein mukava harrastus sekä myös muu puuhaaminen, koska se vie ajatuksia pois siitä tapahtuneesta. Yritä pysyä erossa alkoholista, koska se ei ole se hyvä tie siihen toipumiseen, päinvastoin. Jos sulla on joku lääkitys, niin käytä sitä sen ohjeen mukaan, on luonnollista sekin, että joskus tarvitsee näissä tilanteissa sitä lääkinnällistäkin apua jonkun aikaa, jotta saa nukutuksi ja elämän tasaisemmaksi. Anna itkun tulla, kun se tulee, älä estele. En tiedä oletko töissä oleva, mutta joskus sieltäkin tarvitsee hengähdystauon, jos ne omat tunteet on niin voimakkaat ettei vain jaksa. Hae apua työterveyshuollosta tai terveyskeskuksesta/sairaalasta, josta varmasti järjestävät sitä keskusteluapua sinulle tähän tilanteesi jäsentämiseen tai netissäkin voi olla tällaisia keskusteluryhmiä, josta saisit sitä vertaistukea tilanteeseesi. Ennen kaikkea sinä tarvitset keskusteluapua eli sitä toista ihmistä siihen kuuntelemaan, mitä sulla on kerrottavana. Itselläni on myös vaikeaa ja olen hiljattain eronnut, mutta itselleni se paras keino on tässä vaiheessa purkaa niitä omia tunteita ihan itsekseen vaikka tänne tai sitten kirjoittamalla päiväkirjaa, ja muutamalle kaverilleni olen asian jo pystynyt kertomaan. Itsekin harrastan liikuntaa ja se on myös yksi fyysinen purkautumiskeino siihen stressiin, mikä kehossa muodostuu henkisestäkin kuormituksesta. Muista syödä, nukkua ja liikkua, ne on ne perusasiat ,joita ei kannata unohtaa.
että sinulla on sentään ne sisarukset tukenasi. Minun sisarukset niin ilkeitä, että tuskin edes minulle ilmottaisivat, jos äitimme sattuisi kuolemaan. Pitävät siis keskenään yhtä, mutta minut on savustettu ajat sitten pihalle, enkä tiedä heidän asioistaan juuri mitään. Olen jo luopunut toivosta, enkä jaksa edes yrittää ottaa yhteyttä, tai luoda mitään kontakteja.