Tutkiskelin käytettyjen veneiden hintoja. Mikä ihmeessä niissä oikein maksaa? Viisi vuotta vanha vene maksaa jopa enemmän kuin vastaava uusi.
Rakkausko maksaa?
Mikä-maksaa
96537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Vapaa maa, vapaa hinnoittelu
Yksi asia on tietysti se, että ellei ole pakkomyynnin paikka, niin myyjähän asettaa hinnan siihen, millä on valmis aarteestaan luopumaan. Niinhän ne markkinat toimivat. Se on sitten eri asia, löytyykö ostajaa.
Mutta on siinä toinenkin asia: se "vastaavan uuden" listahinta ei useinkaan ole summa, joka oikeasti pitää maksaa, ennen kuin pääsee veneellä seilaamaan. Tästähän on toistuvasti keskusteltu ja mm. "välttämättömistä" lisävarusteista on esitetty monenlaisia näkemyksiä.
En nyt halua mitenkään saivarrella, mutta tuo ilmaus " Niinhän ne markkinat toimivat." särähti pahasti. Juuri noin kun ne markkinat eivät toimi.
Tuote menee kaupaksi vain, jos ostaja on halukas maksamaan tietyn hinnan. Hinnan ollessa tuota "rajaa" korkeampi kauppa jää tekemättä. Ainoastaan jotkut välttämättömyystuotteet voivat noudattaa myyjän asettamaa korkeaa hintaa.
Sinulta jää nyt huomaamatta, että markkinataloudessa ei ole myyntipakkoa.
Pyyntö on aina pyyntö, tee tarjous jos vene kiinnostaa. Tarjoukseen ja vastatarjoukseen jne. myynti perustuu.
..eikä ostopakkoa. :)
Edelleenkin pätee vanha sanonta: Ei se ole hullu joka pyytää, vaan hullu se joka maksaa.
Höpsis ;)
Eikö ostopakkoa, paitsi välttämättömyystuotteissa.
Markkinat perustuvat ostamiseen, eivät myymiseen. Tuon havaitseminen edellyttää koulutusta ja kokemusta.
Firma valmisti kenkiä ja ajattelivat kenkien myyntiä myös ulkomaille. Lähettiin konsultti ensin Afrikkaan. Otettiin halpa konsultti. Merkonomi lähti matkaan, viipyi viikon, tuli takaisin ja antoi raportin: ei markkinoita, kaikki kulkevat ajojaloin. Päätettiin varmistaa asia ja lähetettiin kalliimpi konsultti. Ekonomi lähti matkaan, viipyi viikon, tuli takaisin ja antoi raportin: valtavat markkinoita, kaikki kulkevat ajojaloin. Ihmisille pitää vain luoda mielikuva, että avojaloin kulkeminen on köyhyyttä ja naapurit kadehtivat jokaista kengissä kulkevaa.
Eli merkonomin tapaan pelkkä myynti ei tuota tuloksia, ekonomi luo ostotarpeen ja kauppa käy.
Onneksi välttämyystuotteissakin yleensä voi valita keneltä sen tuotteen ostaa.
>>pitää vain luoda mielikuva
Valitettavasti tämä ei ole pelkkä vitsi. Monissa kehitysmaissa ovat markkinamiehet onnistuneet luomaan mielikuvan, että teollinen vastikemaito on vauvalle parempaa kuin rintamaito. Seurauksena köyhät ostavat vähillä rahoillaan äidinmaitovastiketta ja köyhyyttään laimentavat jauhetta liikaa (usein likaisella) vedellä. Seurauksena vauvojen aliravitsemusta ja sairastumista.
Mutta mitäpä tuolla väliä kun vain bisnes käy hyvin.
No, apteekeilla on hintakartelli eikä lääkkeitä saa ostaa mistään muualta.
*yleensä* voi valita. Ei niitä monopoleja suomessa kovin montaa ole. Maailmalla vielä vähemmän.
Kyrvänjatkeesta pitääkin maksaa.
Höpsis. Lienet Tom of Finland.
Mutta kun oma kyrpä on niin pitkä ettei sitä tarvi jatkaa.
Yhtä varmasti kuin kuolema korjaa, niin joku aloittaa tämän saman keskustelun. On se prkle...
Jos hinta ei miellytä niin tehkää tarjous. Jos kauppa ei senkään jälkeen synny niin se on voi voi.
Höpsis. Jos ei hinta miellytä, niin siirry pari kymppiä halvempiin.
Mitäs täällä nuriset, soita sille myyjälle ja kysy perusteluja hinnalle. Jos perustelut ei miellytä tee oma ehdotus.
Höpsis. Ei myyjän tarvitse perustella mitään. Jos ei hinta sovi sun kukkarolle niin siirry katselemaan halvempia, äläkä tule esittämään niitä naurettavia tarjouksiasi ;)
No eihän se nyt noin mene. Ei sitä pyyntihintaa tarvitse mitenkään perustella. Ainoa oikea tapa on tehdä tarjous ja katsoa, miten reagoidaan (tuleeko vastatarjousta esim.)
Sekin on typerä tapa, että aletaan vain vinkua hinnan alentamista tms. Tarjouksen teko on se tapa, jolla kerrotaan, että voitaisiin olla tosissaan kaupantekomielellä.
Joo. Kun pyyntö on viisi tonnia ja tarjous tonnin, arvaa myyjän reaktio!
Mikäli hinta alunperinkin on noin pielessä, miksi tehdä tarjous ? Tai jos hintapyynti on oikeassa linjassa, miksi tehdä tonnin tarjous ? Eihän sellainen ole mitenkään silloin perusteltua sekään.
Parempi tuo on molempien kannalta kuin ruikuttaa hintaa. Selviääpä heti molemmille kannattaako uhrata aikaa ko. ostajaan tai myyjään.
On se noinkin. Itse ihmettelin vuosia sitten venettä myydessäni, kun ensimmäinen katsoja, joka sinänsä vaikutti aidosti kiinnostuneelta, tutki venettä tarkoin jne. soitti illalla ja kysyi "voiko hinnasta neuvotella". Minä tietysti sanoin, että ainahan se on neuvottelukysymys ja odotin, että hän tekisi tarjouksen. Ei tehnyt. Minusta tuntui käsittämättömältä, että hän nähtävästi odotti minun esittävän heti jotain alennettua hintaa. No, voi olla, että olisi pitänyt itseni kysyä "mitä tarjoat" tms., mutta joka tapauksessa siihen se kaupankäynti tyssäsi.
Vene meni kyllä kaupaksi myöhemmin.
Mutta on tuossa tarjouksen tekemisessä tietysti ongelmansakin. Se oma tarjous pitäisi osata tehdä sellaiseksi, että siinä on vielä omaltakin puolelta tinkivaraa mutta myyjä ei heti kättelyssä päätä, että kyseessä on "renkaanpotkija", johon ei kannata uhrata aikaa. Meillä kun ei ole totuttu ainakaan kovin laajasti sellaiseen arabialaisen torin tapaan, jossa sekä ostajan että myyjän ensimmäiset hinnat ovat ihan eri planeetalta kuin mikään realistinen hinta ja lopullinen hinta on aika usein jossain 50% seutuvilla alkuperäispyynnöstä ellei alempanakin. Joten, jos myyjä pyytää veneestä 50 000 ja ostajakandidaatti tarjoaa 25 000, niin keskustelu loppuu aika herkästi siihen, vaikka myyjän todellinen hintatavoite olisikin esim. 45 000 eli tinkivaraa olisi ajateltu 10%.
Onhan se hyvä kysyä, jos ei tiedä tai ymmärrä.
Tässä on kuitenkin sellainen ajatusvirhe, että kysytään multa kuin siltä, joka tietää vastauksen. Ihan kivaa jutusteluahan se on, mutta oikean vastauksen saa tietää vain myyjältä jos siltäkään.
>>Viisi vuotta vanha vene maksaa jopa enemmän kuin vastaava uusi.
Autoissakin 5 vuotta vanha Audi maksaa enemmän kuin uusi Nissan, eikä kukaan ihmettele. Ei vaikka autot vanhenevat tosi paljon nopeammin kuin veneet.
Veneissä ei vaan niin yleisesti hoksata että vaikkapa 45-jalkainen Saare ja 45-jalkainen Hanse eivät ole "vastaavia".
(Vaihda tuotemerkkien tilalle omat suosikkisi. Olennaisin pointti ei ole täsmälleen Audi/Micra/Saare/Hanse- nimissä)
Ei tietenkään viisi vuotta vanha vene maksa yhtä paljon kuin sama vene uutena, vaan vähemmän. Sama pätee käytännössä kaikkeen tavaraan.
Vai onko sinulla esittää jokin esimerkki päinvastaisesta, kun kerran tuollaisen väitteen esitit?
Mitäs ihmettelet?
Jos todella olet löytänyt samanmerkkisen ja -mallisen veneen uutena halvemmalla kuin käytettynä, kannattaisi varmaan ostaa pois ja myydä sitten samantien käytettynä eteenpäin. Ja tehdä voittoa!
Ehkä sinun ei olisi kannattanut kuitenkaan paljastaa liikeideaasi täällä netissä, koska nyt me kaikki kopioimme sen ja sitten se varmaan kielletään lailla, tai jotain...
Lähinnä ymmärryksestä kyse. Se uusi ei ole vastaava, vastaavassa, joskin tietysti luulatavastikin hiukan uudemmalla varustuksella kuin se viisivuotta vanha, uusi maksaisi n. 30 % enemmän. Siis viisi vuotta vanhempi onkin n. 25 % halvempi kuin uusi vastaavalla varustuksella. Kaikki siis juuri niin kuin pitääkin, lisäksi kun teet tuosta viisi vuotta vanhasta tarjouksen, joka on n. 15 % pyyntihinnan alle - se on siinä.
Uuden ja vanhan vertailu on hankalaa. Valmistajat tekevät muutoksia eikä tavara ole enään samanlainen. Vanhat veneet myydään yleensä varusteiden kanssa eikä ainakaan tästä ketjusta tullut ilmi miten aloittaja on varustelun ottanut huomioon.
Johdonmukaisesti väite vanha on kalliimpi kuin uusi tarkoittaa sitä, että pitäisi vertailla samaa tavaraa samoilla asennetuilla varusteilla riippumatta siitä pitääkö jokaista varustetta tarpeellisena vai ei. Uuteen veneeseen varusteet pitäisi laskea uusien hinnalla mukaan lukien asennus.
Jos tämän jälkeen uusi on halvempi, niin en ymmärrä mitä järkeä on vanhoja edes katsella kun voi ostaa uuden ja olla onnellinen. Jos taas rahat ei vain riitä, niin siten ne ei riitä. Haaveilu on yleensä ihan hyvästä, mutta jos tulee pakkomielle, että jotain pitää saada, niin sitten asiat on aika huonosti.
Olisi kiva saada jotain tasutaa näihin valituksiin esimerkiksi että rahaa on joku tietty määrä ja sillä pitäisi saada vene, on ihan fiksu ajatus. Näyttää kuitenkin siltä, että tietty vene pitäisi saada, mutta siihen ei riitä rahat edes käytettyyn. Se on taasen ikävä tosiasia, jonka kanssa aikuiset ja lapsetkin joutuu elämään. Onnellinen on se, joka haaveilee asioista, jotka voi saavuttaa.
Pistin veneen myyntiin, pyysin yli 6 tonnia vähemmän kuin seuraavaksi halvin.
Oli myynnissa liki 7 kk. Ostaja tarjos 7 tonnia vähemmän, päädyttiin -5.5t.
Ostin seuraavan, tingin sen 5t ja tehtiin kaupat.
Ne muut saman merkkiset notkuu nettiveneessä vieläkin. Jo viidettä vuotta. Ei kaikki niitä oikeesti haluu myydä, kunhan odottelevat että joku pöllö maksaa.
Ei toi kauppojen teko mitään rakettitiedettä ole. Melko helppoa, eikö.
Upeeta, toiset lukee markkinointia 7 vuotta korkeakoulussa ja yksi kiteyttää kaiken parin lauseeseen.
Ihan sama muuallakin.
Vanha toimiva Tunturi-mopo maksaa yli kaksituhatta euroa. Sillä rahalla saa kaksi uutta moposkootteria.
Kyllä se on se tunnearvo ja kokemukset jotka maksavat.
Itse ostin 80-luvun veneen 70 tuhannella eurolla ja sain mukaan kaiken tunnearvon ja kokemukset.
Kannatti todellakin, olisin maksanut vaikka 200 tonnia.
Kannattaa kokeilla.
Mutta muista vaatia kauppakirjassa tunnearvo ja kokemukset mukaan.
Myin runsas vuosi sitten 5 vuotta vanhan 40 jalkaisen purkkarin 120.000€, suunnilleen samalla rahalla olisi saanut uuden samaa merkkiä. Tosin heti alkuun hinnan päälle tulee rahti tehtaalta, lähes 10.000€ ja veneeseen olin asennuttanut lisävarusteita n. 40.000€. Näin uuden veneen hinta varustettuna myrkkymallattuna vesillä on ihan muuta kun maahantuoja ilmoittaa. Kysyjä voisi joskus ostaa uuden veneen niin asia tulee takuulla tutuksi.
Huomautus oli aiheellinen siksi, että uusien veneiden hinnat voivat hämätä. Ehkä hintakilpailun seurauksena uuden veneen hinta on ns. perushinta, johon helposti joutuu uhraamaan kymppitonnisia lisää ennenkuin vene on purjehduskunnossa, matka- tai kilpapurjehdusvalmiudesta nyt puhumattakaan.
Uutta venettä harkitessa kannattaakin tarkkaan selvittää mitä kaikkea ilmoitettu myyntihinta ei sisällä. Jopa tuuletusventtiilit voivat olla melko kallis lisävaruste, jälkiasennuksena vielä kalliimpi! Tämä selvisi Southamptonin venemessuilla, kun ihmettelin joidenkin uusien veneiden tuuletusventtiilien puuttumista. Perusvarustukseen voi kuulua liian pienet skuuttivinssit, isommat saa lisähintaan jne.
Mikä 40-jalkainen on nykyään (no runsas vuosi sitten) noin halpa uutena? Bavaria 41 Cruiser maksaa Saksassa 166 t€: http://www.allertmarin.de/wp-content/uploads/2015/08/01_2016_Preisliste_Cruiser_41_D_15-08-10.pdf
Suomen ALV:llä se on 173 t€ ja 37:kin 130 t€.
Jo 2008 Bavaria 40 maksoi Saksassa 125 t€. 2013 41 maksoi Saksassa 149 t€.
Aika paljon olit lisävarusteita asennuttanut, jos 40 000 egeä sait kulumaan?
Mutta totta on, että veneiden listahinta ei juuri koskaan ole käyttövalmiin hinta. Rahti tehtaalta Suomeen ja pohjan myrkkymaalaus vähintään tulevat lähes aina päälle. Tietysti "käyttövalmiin" määritelmä riippuu sekin määrittelijästä, kuten tälläkin palstalla on tullut esiin. Esimerkiksi spinnuvarustusta eivät kaikki pidä tarpeellisena lainkaan, jotkut taas aivan välttämättömänä.
Ne vaan tuntuu kalliilta koska sä oot köyhä ja ajelet telfacatilla ahvenanmaalla. Runkku.
Mitä vikaa Telfa cat 27:ssä on?
Tämä "käytettyjen hinnat" aihe ei koskaan kuole!!! Siitä tuntuu aina vaan löytyvän jotain uutta purtavaa! Hienoa!
Lienee kuitenkin niin, että tätä aihetta jaksavat ruikuttaa ne, joilla 1) Ei ole itsellä venettä (koska veneen omistajia kiinnostaa vain väliraha) sekä 2) Ei niin ollen ole kokemusta siitä, miten h...tisti veneen pito vaikka vuositasolla tulee maksamaan. Siihen verrattuna ostohinta ei ole kovin relevantti asia. Tai siis eteenkin niin, että mitä "halvemmalla" saa, sitä enemmän joutuu käyttämään rahaa päivitykseen. Purkkarissa helposti kone purjekerta elektroniikkasälä = noin 15 10 3= 28 tEUR. Tuo kertoo vain suuruusluokan. Päälle tulee juoksevat kulut, eli vakuutus, laituri, telakointi, polttoaineet, viinat, satamamaksut, jne... Ai niin ja venevero, tietenkin.
"Purkkarissa helposti kone purjekerta elektroniikkasälä = noin 15 10 3= 28 tEUR. "
Meniköhän taas pikkuisen liioittelun puolelle? Melkein sanoisin, että tuplasti. Moottorin vaihto on n. 7-8000 töineen, purjekerta (isopurje rullakeulapurje) alle 5000. Nämäkin jo 35-jalkaisen tai vähän isommankin veneen mukaan arvioituna, pienemmässä tietysti halvemmat.
Vuotuiset kulut riippuu sitten tosi paljon siitä, millaisessa satamassa pitää ja miten telakoi. Kaupallisen telakan hintalappu on äkkiä kymmenkertainen seuran tai kunnan talvitelakointialueeseen nähden.
Purjeita on tietysti kovin erilaisia 35-jalkaisissa, kuten myös vaatimustasoja purjeille. Alle 5 tonnilla voi saada Kiinassa tehdyt vaakaleikatut dacron iso + rullakeulapurje, jos veneessä on pieni riki. Omaan 35-jalkaiseen kun viimeksi kysyin tarjousta pelkkä isopurje maksoi 7 tonnia.
Tässä on aika kattavasti hintoja eri veneiden purjeille Kiinassa tehtynä:http://www.boding.se/priser/
En tiedä onko hinnoissa mukana riittävä määrä reivejä, UV-suoja jne. Tuon mukaan iso+rullageuna vaakaleikatusta dacronista maksaisivat hiukan alle 6 tonnia.
Ostohinta on hyvin relevantti veneilyn todellisten kustannusten kannalta. Ainakin itsellä juoksevat kulut ovat pienemmät kuin vaikkapa 5% korkokannalla laskettu pääomakulu, vaikkei vene kallis olekaan kokoisekseen.
Myönnän, että täsmälliset hintatietoni ovat n. viiden vuoden takaa; toisaalta inflaatio ei ole ollut kovin raju, joten tuskin klappia valtavasti on. Kotimaisessa purjeneulomossa teetettyinä isopurje rullafokka olivat n. 3500; seuraavana vuonna teetin vielä rullagenuan, 1800. Pinta-aloja en nyt muista ihan tarkasti, mutta isopurje on jotain n. 30 neliötä ja fokka reilut 20. Kaksi reiviriviä ja UV-suoja rullapurjeissa. Läpilatat isossa.
Vaakaleikattua dacronia, jos oikein käsitteet tunnen. Grammoja en muista.
Se on ihan totta, että hintahaitaria on isosti; jos johonkin kevlar-purjeisiin lähtee, niin jo vain käy hurrikaani lompakossa. Mutta pyrin tässäkin arvioimaan sellaisen "valtavirtaveneilijän" eli käytännössä perheen kanssa matka-/retkipurjehtivan näkökulmasta.
Purjeiden hintatasoa jo kommentoitiinkin. Itseäni ihmetytti käsityksesi, että uusi moottori asennustöineen maksaisi ainoastaan 7-8000 euroa. Eikö pelkkä moottori maksa tuon verran, esim. 3-syl. Yanmar ? Aika usein moottorin vaihdossa tulee uusittavaksi myös tiivistyslaakeri ja perälaakeri, jos akselivetoisesta on kysymys. Jos taas on kysymys vetolaitteella varustetusta moottorista, 7-8000 ei välttämättä riitä edes koneen ostamiseen. Esim. 14 hv Yanmar 2YC15c hinta on ollut 7900 ja 3YM20C maksoi vuosi sitten 8650euroa. Päälle asennustarvikkeet potkuri työt. Tuskinpa venemoottorit ovat nyt niin paljon halventuneet, että hinta asennustöineen olisi väitteesi mukainen? Mikä käsityksesi on asennuskustannusten suuruusluokasta?
Näyttää olevan syksyisin D1-20 7 tonnia ja D1-30 tonnia vetolaitteineen tai vaihteineen: http://fennomotors.com/wp-content/uploads/2015/09/VP_Tips_H15_Fin_Final.pdf
Muita merkkejä saanee halvemmalla. Vetolaitetta ei usein vaihdeta lainkaan eikä välttämättä potkuriakaan. Vanhasta moottorista voi saada myös paremman hyvityksen ja harvoin moottori on niin huono, ettei sitä voisi myös remontoida.
Juuri hankittuna 40 m^2 isopurje matkakäyttöön 5500. Perusdacron vaakaleikattuna olisi ollut tietenkin halvempi, hiukan alle 5000. Otin paremman, koska se on mukavampi, parempaa nopeutta varten on kisapurje, joka ei paljoa kalliimpi ole hankkia, mutta lyhytikäisempi.
Moottorien hinnasta myös hyvin tuoreet tiedot, mutta niitä ovat jo muutkin käsitelleet. 7000-8000 riittää tosiaan pelkkään moottoriin.
40-neliöinen on jo aikamoisen iso. Mielenkiintoista kuitenkin, että 10 neliön ero toisi noin rajun nousun hintaan. Toisaalta voisin kuvitella, että se on neulomollekin ihan työmielessä melko tavalla hankalampi käsiteltävä eli hintaeroa tulee sitä kautta. Mutta hämmästyttää silti, että olet joutunut maksamaan pelkästä isosta lähes puolet enemmän kuin minä ison fokan yhdistelmästä.
Moottoreiden hinnoista sen verran, että tuo Volvo on suunnilleen kallein, muita merkkejä saa halvemmalla. Asennus tietysti maksaa, mutta sen arvioinnissa ei oikein ole järkeä, koska asentajien hintahaarukka on aikamoinen ja moni osaa ja haluaa tehdä sen itsekin. Ja siinä on melkoisesti heittoa senkin suhteen, mihin veneeseen ja sopiiko kenties vanhaan petiin suoraan.
Vaihdoit purjeet. Kuka kävi solmimassa isopurjeen reiviköydet puomiin? :-)
Oliko kallis tämä solmupalvelu?
Varsin monessa n. 35 jalkaisessa on 40 m2 iso. 30 m2 taas on todella pieni tuohon kokoluokkaan. Vaikkapa Comfortina 32:ssa ja Inferno 31:ssä on jo 30 m2.
Vene 4/2007:ssä oli kilpailutettu Inferno 31:n iso rullagenua ( genaakkeri). Tuolloin halvimmat vaihtoehdot olivat n. 3 tonnia (iso rullagenua), mutta suurin osa n. 4 tonnia. Nuo siis halvinta vaihtoehtoa pyydettäessä. Suositeltua vaihtoehto oli 4-5500. Tuosta hinnat ovat kyllä nousseet reilusti.
Neliöhinta kasvaa hieman koon mukana. Tarvitaan paksumpaa tai parempilaatuista kangasta, jykevämpiä heloja jne.
Selailin Sailboatdataa läpi, asetin pituusväliksi 34-36. Ei tainnut osua yhtään vastaan ainakaan näistä meidän vesillä jotenkin yleisistä merkeistä (ainakin Arcona, Bavaria, Bene, Jeanneau, X, Linjett, Jod, Hanse, Elan, Gib'sea, Dufour, FG nyt ainakin tuli katsottua), jossa olisi ollut 40-neliöistä isoa. Yli 30 oli jo sekin harvinainen.
Käviköhän sinulle nyt ajatusvirhe tuossa 30 ja 40 välillä?
Sailboatdatassa ilmoitetaan isopurjeen pinta-ala kolmiona (P*E/2), mikä on tavallista tunnuslukuja laskettaessa. Normaali isopurje on suuruusluokkaa 20% isompi ahvenselän ansiosta. Tätä todellista pinta-alaa käytetään poikkeuksetta purjeneulomoissa ja yleensä myös esitteissä.
Esimerkkinä vaikkapa Omega 36.
Sailboatdata 33,13 m2: http://sailboatdata.com/viewrecord.asp?class_id=1717
SRS-taulukko 41,11 m2: http://matbrev.svensksegling.se/files/srspdf/Omega%2036.pdf
Bodin Segel 39,8 m2: http://matbrev.svensksegling.se/files/srspdf/Omega%2036.pdf
Mielenkiintoista, tuo ero oli minulle tuntematon. Tosin siitä seuraa, että en osaa sanoa varmasti, mikä minun isopurjeeni "neulomomitta" sitten on eli mikä on vertailuluku hinnan suhteen. Ruotsalainen sailguide antaa neliöiksi 31, sailboatdatasta en omani mittoja löydä. Muuten, tuon Omega 36 iso on sailguiden mukaan 37 neliötä.
Tässäkin on siis suure, joka vaatisi aina esitysyhteyteensä tarkennuksen mittaperusteista.
Tosin, jos ero on n. 20%, niin lähes kaikki sailboatdatasta katsomani olisivat siis max. 36-neliöisillä isopurjeilla varustettuja eli 40 ei vieläkään olisi tavallinen.
Pistit muuten vahingossa väärän linkin tuohon viimeiseen.
n. 40 m2 isopurje on tuon Omegan lisäksi mm. FG36, Dehler 34 SV/35/36 JV, X-34/35/362, First 35/36.7, Elan 350 jne.
Sailboatdata ei ole kovinkaan luotettava lähde, ainkaan monen Suomessa yleisen veneen osalta. Sailguide on parempi.
Varmaankin jokainen ymmärtää, että uuden moottorin asennustöiden hinta riippuu monista tekijöistä (mm. siitä, mikä on oman työn osuus). Pontti olikin se, että pelkkä moottorin hinta (7-8000 eur) ei ole sama kuin moottorin uusimisen kokonaiskustannukset.
Kun siihen lisätään uusien purjeiden hinta ja mahdollisesti elektroniikan päivityksiä ollaankin helposti lähellä sitä 28 tonnin hinta-arviota, jonka nimim rakkauseiruostu aiempana esitti.
Tietysti vaakaleikattu dacronpurje on halvempi kuin high-tech cruisingpurje tai racing-purje. Uusissa veneissä hintaan voi kuulua melko heikkolaatuiset purjeet, jotka menettävät muotonsa jo parissa kaudessa. Eikö vanha sanonta ole: "ei kannata kahta kertaa astua samaan p--an"? Siksi ei kannata tilata samanlaisia uudelleen.
Jos ei alle 10 000 euron saa moottoria "avaimet käteen" asennettuna, niin silloin syy on siinä, ettei osaa yhtään kilpailuttaa tekijöitä. Olen edelleen sitä mieltä, että 28 000 euroa on järkyttävästi yläkanttiin ja edellyttää aikamoista hifistelyä, kalleimman mahdollisen vaihtoehdon valitsemista.
Kylläpä koetat sitkeästi puolustaa näkemystäsi! Nyt sentään korotit hieman alkuperäistä uuden moottorin hintaa asennuksineen.
Kun kerroit "osaamattomuudesta kilpailuttaa" asennustöiden hintaa, miten kilpailuttaminen onnistuu käytännössä? Ymmärrän kyllä, että työtuntien hinnoittelussa voi olla kilpailuttamisen mahdollisuus. En tiedä, että moottorin asennustyölle olisi pakettihintoja - tuskin ainakaan silloin, kun uusi moottori on eri kokoinen kuin entinen ja voimansiirtolaitteisto ym joudutaan uusimaan. Eikö tarvikkeiden ja työn määrä ala selvitä vasta, kun vanha moottori poistetaan?
Kysyn siksi, että kahteen veneeseeni olen itse vaihtanut uuden moottorin. Yllättävän paljon vaivaa ja aikaa saattoi mennä vaikkapa akselilaipan irrottamiseen, pakoputken uusimiseen, vesilaakerin vaihtoon tms. "pikkuhommaan". Taittolapapotkurikaan ei ole halpa. Dieselmoottorit ovat sen verran pitkäikäsiä, että moottoria uusiessa niiden mallit ja mitat eivät ole enää samoja kuin monia vuosia aikaisemmin. Potkurin mitoitus riippuu mootorista ja vaihteen välityksestä.
"Kallein mahdollinen vaihtoehto" (siis uusi moottori, kaikki uudet purjeet ja elektroniikan päivittäminen) maksaa kyllä reippaasti enemmän kuin 28 000 euroa ellet tarkoittanut pientä venettä. Kustannukset tahtovat nousta progressiivisesti veneen koon mukana. Minkä merkkiseen/kokoiseen veneeseen laskelmasi perustui?
Minä arvioin n. 35-jalkaisen mukaan eli oman veneeni kokoluokan. Yksi aspekti, joka muuttaa sinun arviotasi omastasi on, että näköjään ajattelet akselivetoa, minä taas nykyaikaisempaa eli s-vetolaitetta. Ammattilaiset osaavat yleensä arvioida kustannukset hyvin tarkasti jo sillä tiedolla, mikä on uusi kone ja minkä tilalle se tulee. Lähes aina he nimittäin tietävät silloin esimerkiksi sen, sopiiko vanha peti vai pitääkö tehdä laminointeja yms.
Tuo "kaikki uudet purjeet" ilmaus kertoi sekin osaltaan erilaisesta lähestymistavasta. Tiedän, että aktiivisesti kilpapurjehdusta harrastavilla saattaa olla veneessä jopa viisi erilaista keulapurjetta. Normaaleilla eli lähinnä perheen kanssa matka-/retkipurjehdusta harrastavilla veneilijöillä on usein vain kaksi purjetta yhteensä eli isopurje ja rullakeulapurje, joka on veneestä riippuen joko fokka tai genua. Jo se, että on sekä genua että fokka hankittuna kuten minulla, on hiukan epätavallista. Spinnuakaan ei ole läheskään kaikilla.
Eikö olisi ollut paikallaan ilmoittaa jo alunperin, minkä kokoista moottoria voimansiirtoa ja minkälaisia kokoisia purjeita tarkoitit!
Pidin itseäni normaalina, vaikka nuoren perheeni kanssa tarvitsin veneseemme sekä uuden spinnun että uuden kryssifokan kaksi genuaa . Kaikkia tarvittiin.
Itse asiassa mainitsin sen jo alunperin, minkäkokoisesta veneestä puhuin. Hieman meille tosin tuli Joakimin kanssa erimielisyyttä siitä, mikä on 35-jalkaisessa tavanomainen purjeala.
35-jalkainen on joka tapauksessa Suomen purjevenekantaan nähden melko iso 75% on Trafin avoimen datan mukaan pienempiä. Tosin tuntuu hieman epäilyttävältä, että noinkin isoja olisi edes sitä 25%,
Uudessa Vene-lehdessä oli kaksi moottorimainosta, joissa vajaan 30 hv diesel maksoi 5500-6000 €. Ainakin halvemmassa mukaan tuli merikytkin ja ohjauspaneli.
Tutkailin asiaa hieman, koska minulle todella oli yllätys, että tuollainen periaatteessa yksiselitteinen mittatieto voisi vaihdella niin paljon. Kaivoin mm. esiin oman veneeni alkuperäisen esitteen (minulla todella on sellainen olemassa 1980-luvulta, samoin alkuperäinen käyttäjän ohjekirja, kiitos huolellisten aiempien omistajien). Ja hämmästyen huomasin, että esitteen kaaviokuvissa nuo P- ja E-mitat todella poikkesivat siitä, mitä purjeentekijä oli käyttänyt tehdessään minulle uudet purjeet muutama vuosi sitten. Mutta mielenkiintoisinta asiassa oli, että samassa esitteessä annettu isopurjeen koko vastasi sekä purjeentekijän kertomaa että Sailguiden kertomaa. En ole aiemmin törmännyt asiaan ja olen hieman hämmästynyt siitä, että valmistaja itsekin on antanut kaksi keskenään ristiriitaista tietoa. Eipä siis ole ihme, että netin "tietokannoissakin" on ristiriitaisia tietoja.
Kävin Sailguiden avulla läpi uudestaan joukon aiemmin listaamiani veneitä ja muutaman lisää. Havainto oli, että 35-jalkaisen veneen tyypillinen isopurjeen koko on välillä 30-35. Muutama yksittäinen lähellä 40 neliötä tai jopa hituisen yli löytyy raasereiden (kuten X:t) joukosta. Vastaavasti pari cruiser-tyyppistä oli hituisen alle 30.
Ja lopuksi huomautus katsastuksesta viisastelijoille: ei katsastustoiminnassa todellakaan puututa purjeisiin käytännössä millään tavoin.
No ei noista luettelemistani n. 40 m2 isopurjeen n. 35 jalkaisista raaseri ole kuin X-35.
Bavaria Cruiser 36 (2010) sinäkin varmasti pidät cruiser-tyyppisenä. On toki jo hiukan yli 35 jalkaa. Isopurje 41 m2: http://www.sailguide.com/batfakta/info.php?id=1882
Taitaa olla erittäin harvinainen tapaus sellainen, jossa laitettaisiin 28 k€ koneen, purjeiden ja elektroniikan uusimiseen. Kyllä sellaisen summan saa helposti menemään 35-jalkaiseen veneeseen, mutta mikä on se tilanne, jossa tuollainen tulisi vastaan. 90-luvulta lähtien tuon kokoisten veneiden koneet ovat olleet makeavesijäähdytteisiä ja niistä todella harva on vaihtotarpeessa. Tietysti huollon puutteen, asennusvirheen, todella poikkeuksellisen runsaan käytön tai huonon tuurin takia kone voi olla vaihtokunnossa uudemmassakin. 70- tai 80-luvun veneeseen taas harvempi enää viitsii laittaa noin suuria uusintoja, ainakaan kerralla.
Sitten kun tuo 28 k€ on laitettu, on veneellä edessä monta melko halpaa ja helppoa vuotta eikä vertailu siihen toiseen, jossa kone on 10 vuotta vanha ja purjeet 2-10 vuotta vanhat ole reilu. Toisaalta myydessä tuosta 28 k€ remontista ei saa puoliakaan takaisin eli rahallisesti ei kannattanut.
Purjeiden ja elektroniikan uusinta voi tulla eteen jo 10 vuoden paikkeilla, ehkä aikaisemminkin. Tosin jotkut purjehtivat edelleen 80-luvun purjeilla ja elektroniikalla.
Mitä noihin moottoreihin tulee, uskallan mennä jopa vähän kauemmas historiaan ja väittää, että suuressa osassa 80-luvunkin veneistä on makeavesijäähdytteiset koneet etenkin täällä Pohjoismaissa, joissa Volvolla on aina ollut vahva markkinaosuus. 2000-sarjan koneiden tuotanto alkoi joskus 1980-luvun alkupuolella, olikohan -82 tai -83.
2002 ja 2003 esiteltiin syksyllä -83, mutta vakiomallit olivat merivesijäähdytteisiä ja pienempää 2001:stä ei kai edes saanut makeavesijäähdytyksellä. Vasta 1994 esitetellyt 2010, 2020 ja 2030 olivat vakiona makeavesijäähdytteisiä. 90-luvun alussa makeavesijäähdytys lisäsi moottorin hintaa n. 10% 2002 ja 2003:lle.
Yanmar 2GM ja 3GM siirtyivät hiukan aiemmin (-90?) pelkkään makeavesijäähdytteiseen, mutta 1GM on edelleen pelkästään merivesijäähdytteinen. Silti 80-luvun 1GMiä on paljon päivittäisessä käytössä, osassa on kansi vaihdettu, jolla saa kuulemma n. 50% lisää käyttöikää ja kustannus on tonnin luokkaa.
Sitä en tiedä kuinka moni valmistaja/ostaja on valinnut makeavesijäähdytyksen lisävarusteena 80-luvulla, jos sitä on edes ollut valittavissa venettä ostettaessa.
Katsos peijakasta, enpäs tuotakaan tiennyt. Siis että 2003 on todellakin ollut ainakin alunperin vakioversiossa raakavesijäähdytyksellä. Omani on vuodelta 1989 ja merivesijäähdytteinen, samoin ne pari katsastuspuuhissa vastaantullutta muuta 2002/2003 -konetta ovat. Piti guuglata esiin alkuperäinen tuote-esite, josta tuo makeavesijäähdytyksen optionaalisuus löytyi.
Eli saatatpa olla oikeassa siinä, että 80-luvun veneissä makeavesijäähdytys on ehkä ollut vähemmän yleistä kuin luulin.
Ihmettelit mikä voisi olla sellainen tilanne, jossa vanhan 35 ft -kokoluokan veneen koneen. purjekerran ja elektroniikan uusimiseen laitettaisiin 28 k eur.
Luulisin, että sellaisia tilanteita voisi löytää myynti-ilmoituksien perusteella. Joidenkin yachtworldissä myytävien veneiden varusteluettolossa mallit ja vuodet on ilmoitettu (esim. moottorin malli ja valm.v., purjeiden valmistajat vuosineen, tutkan, autopilotin yms. elektroniikan vm:t ja valmistajat, sähköjen modernisoinnit). Ehkä niistä voisi arvioida.
Hiljattain BalticYachtsin julkaisussa oli juttu Baltic 35:n täydellisestä "kasvojen kohotuksesta", jossa kaikki mahdollinen oli uusittu. Ainakin kuvassa lopputulos oli tosi hieno. Vahinko vain, ettei kustannuksia kerrottu!
Noilla tiedoillako toimit katsastajana? Et osaa solmuja, et tunne tavallisten helojen nimiä, et tiedä purjeista mitään, etkä näköjään paljoa moottoreistakaan. Ja sitten katsastajan pitäisi toimia neuvonantajana veneen omistajille!
Kerrotaanpa vielä yksi asia purjeista, joka varmasti tulee uutisena. Samalla tavalla kuin isopurjeiden aloja annetaan kolmioituina ja todellisina, myös keulapurjeissa on eri tapoja. Joko ilmoitetaan keulaharuksen ja maston väliin jäävän kolmion ala, tai sitten purjeen todellinen ala. Ja veneen purjealan voidaan ilmoittaa niiden kolmioiden summa tai purjeiden pinta-alojen summa. Ero on merkittävä genoaveneissä.
Mikä pursiseura hyväksyy katsastajaksi ihmisen, joka "periaatteesta ei osaa solmuja" ja pitää niitä täysin turhina?
Voisi kenties edellyttää, että veneseuran katsastaja ainakin tuntisi veneilijän perustaidot ja -tiedot. Niihin kyllä kuuluu solmujen osaaminen, vaikka pimeässä. Katsastustehtävässään hänen ei tulisi levittää omia mielipiteitään solmujen tarpeettomuudesta eikä muutenkaan vähätellä merimiestaitojen tärkeyttä.
http://venelehti.fi/wp-content/uploads/vene/library/attachments/tapa3.pdf
Seurat eivät valitse tai hyväksy katsastajia, heidät kouluttaa ja hyväksyy liitto. Itsekin sen koulutuksen läpikäyneenä voin sanoa, ettei siellä mitään puhuta solmuista tai purjeiden mittaustavoista tai helojen nimistä. Eikä tarvitsekaan, koska niillä asioilla ei ole mitään tekemistä katsastuksen kanssa.
Purjeiden mittaus on ihan oma lajinsa, joka lähinnä liittyy kilpapurjehdukseen ja mittamiehet on erikseen.
Nimenomaan katsastajana minun velvollisuuteni on kertoa veneilijöille, että te solmupellet valehtelette. Mitä tuohon linkkiisi tulee, niin ko. artikkelin kirjoittaja dementoitui jo 1970-luvulla.
Tiesin kyllä, että artikkeli oli laadittu kauan sitten. Haluaisitko perehtyä tuoreempaan? Tietysti kirjoittajan sairastuminen dementiaan oli surullista.
Luitko muuten uutta tutkimustietoa dementiasta? Dementian kaikkein ensimmäiset oireet voivat ilmetä härskien vitsien kertomisina ("te solmupellet valehtelette") jo 9 vuotta ennen dementian havaitsemista.
Minäkin olen käynyt katsastajakursiin ja melkoisen monta kertauskurssia määrävuosin sen jälkeen. Katsastusmiehen ei tarvitse tuntea purjeiden mittausta sillä tavalla kuin sitä kilpaveneisiin sovelletaan. Muttakatsastusmiehen täytyisi olla tietoinen käsitteistä purjeiden mitat ja pinta-alat. Pitäisi olla myös käsitys siitä, mikä pinta-ala on suuri tai pieni johonkin veneeseen, jotta voisi päätellä tarpeet kovaan tuuleen.
Kaiken kaikkiaan katsastusmieheltä sopii odottaa keskimääräistä laajempaa yleistietoa veneistä. Siihen yleistietoon kuuluvat sekä solmut että helat. Miten muuten edes arvioida, onko vene kiinnitetty laituriin asianmukaisella tavalla? Ei ole tarkoitus, että veneenomistajat yleisesti neuvovat katsastusmiestä, vaan päinvastoin. Näistä kyllä mainitaan katsastajien vaatimuksissa. Mutta vastuu katsastajien valinnasta jää lähes yksinomaan seuroille, kurssin reputtaneita ei taida juuri olla olemassa.
Ei ole korrektia levittää jonkun henkilön sairaustietoja julkisuuteen eikä varsinkaan, jos ne eivät täysin pidä paikkaansa. Julkaisuluettelon mukaan ko. kirjoittaja oli toiminut kirjallisesti aktiivina vielä 1980 luvulla ja myöhemmin. Sellainen ei olisi ollut mahdollista, jos dementia olisi todettu jo 1970-luvulla!
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?lookfor=Polon, Lauri&type=Author
Hyvä, että selvitit. Veneseurojen katsastajat ovat monien mielestä lähinnä sammuttimien ja rakettien leimoista kiinnostuneita byrokraatteja eivätkä kokeneita merenkulkijoita, jotka pystyvät opastamaan aloittelevia veneilijöitä.
Ehdottomasti hyödyllisimmät ja samalla miellyttävät katsastukset ovat olleet Englannissa ja Uudessa-Seelannissa, mutta siellä katsastajat olivat ammattilaisia (virallinen katsastustodistus tarvittiin vakuutusyhtiölle sekä sen aikaisen MKL:n huvivenetodistuksen uusimista varten).
Nyt tulee aika kummallista stooria. Ei katsastajat puutu purjeisiin millään tavoin. Nyt kun tulin ajatelleeksi asiaa, niin en voisi valaehtoisesti vannoa, että jokaisessa katsastamassani purjeveneessä edes on ollut purjeita, koska kaikki eivät säilytä isopurjettakaan puomilla satamassaollessa. Saati, että olisi ikinä ollut aihetta ottaa kantaa purjeiden kokoon, koska sillä ei ole merkitystä katsastuksessa.
Aika kumma vaatimus sekin on, että katsastajan tarvitsi tuntea eri moottorimerkit ja niiden versiot, kuten tuossa näköjään vihjattiin. En minä ainakaan osaa heittämällä sanoa kovinkaan monesta moottorinimikkeestä, onko se makea- vai raakavesijäähdytteinen. Näkeehän sen sitten koppaan katsoessa, onko siellä lämmönvaihdinta ja paisuntasäiliötä jne.
Jos ei puutu purjeisiin millään tavoin, miten todetaan katsastusvaatimusten täyttyminen kovan tuulen purjeiden osalta? Ei purjeita tarvitse sen takia levitellä auki, mutta joku käsitys pitää olla esimerkiksi myrskypurjeen koosta. Katsastuksen tulee perustua käytännössä paljolti molemminpuoliseen luottamukseen. Silloin riittää, kun omistajalla on antaa kelvolliset vastaukset katsastajan kysymyksiin. Mutta ehdottomasti katsastajan pitää osata tehdä oikeat kysymykset. Siihen tarvitaan sitä keskimääräistä parempaa veneiden tuntemusta. Jotta keskustelu omistajan kanssa luontuisi, pitää tuntea tavallisten helojenkin nimitykset.
Eikä katsastajan tarvitse tuntea jokaisen moottorimallin ominaisuuksia. Mutta ei saa myöskään tehdä oletuksia väärän tiedon ja luulon perusteella.
"miten todetaan katsastusvaatimusten täyttyminen kovan tuulen purjeiden osalta"
Ei semmoiseen puututa. Tässä on tietysti sekin, että myrskypurjeita vaaditaan vain ykkösluokassa ja ne harvat, jotka sinne veneensä katsastavat, ovat jokseenkin poikkeuksetta niin kokeneita veneilijöitä, ettei katsastajaa enää pahasti kiinnosta heihin puuttua.
Jäi tuossa toisessa viestissä mainitsematta, että tietysti seurassa ensimmäistä kertaa runkokatsastettavan veneen tai omistajan jostain syystä halutessa luokan nostoa veneen rakenteita tutkitaan myös vähän perustavammalla tasolla, siis sopivuutta yleensä. Esim. aukkojen koko ja suljettavuus yms.
En ole koskaan nähnyt mitään tilastotietoa venekannan jakaumasta eri katsastusluokkiin. Kokemus on se, että kakkoseen katsastavat ne, jotka aikovat osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa tätä vaaditaan. Jotkut harvat katsastavat ykköseen ja valtaenemmistö kolmoseen eikä juuri kukaan pahemmin piittaa katsastusohjeiden purjehdusaluejaottelusta.
Disclaimer: kyllä varmaan joku pikkutarkka katsastaja löytyy, joka vaikkapa niitä myrskypurjeita kollaa. Mutta harvassa.
Katsastajan pitää osata vastata myös kolmosluokkaan venettään katsastavan kysymyksiin sopivista varusteista. Kaikkein huonoin selitys osaamattomuudelle on se, että niin harva katsastaa venettään ykköseen tai kakkoseen tai että valtaenemmistö tekee niin tai näin. Katsastajan velvollisuus on osata vastata kymyksiin luokasta riippumatta, ei tarkastaa asioita, joista veneen omistaja on selvästi itse perillä. Pitää osata vastata sellaiseenkin kysymykseen, kestääkö joku hela tietyssä paikassa.
Vaaditaanhan 2-luokassakin "myrskykeulapurje tai sitä korvaavana rullakeulapurje ja isopurjeen reivausjärjestely". Vaikka rulla on yleinen ei sitä sentään läheskään kaikissa veneissä ole.
Se on muuten tosi hämärästi ilmaistu ohjeissa. Tarkastuslistassa on merkitty "suositellaan", tekstiosiossa taas sanotaan "suositellaan, mutta voidaan hyväksyä".
Mikäs siinä on hämärää? Suositellaan siis myrskypurjeita, mutta voidaan hyväksyä myös pelkkä reivausjärjestely molemmissa purjeissa.
Tuo ristiriita tarkastuskohteiden listan ja tekstin välillä lähinnä. Mutta on se muutenkin hiukan epäselvästi sanottu. Ensin "suositellaan" eli oikeastaan sanotaan, että ei vaadita. Ja vasta sitten se "mutta". Ilmaisu on vähän sellainen, että sen helposti ymmärtää tarkoittavan "ei vaatimuksia".
Olisi ollut parempi kirjoittaa vaikkapa "vaaditaan vähintään...mutta suositellaan..."
,
Työni vuoksi joudun miettimään sopimusteksteissä ja vastaavissa juuri tällaisia merkityksiä ja tulkintoja, siksi tuo osui silmään. Alunperin menin katsomaan, mitä teksti sanoo, kun tiesin, että listassa on vain suositus. Satuttiin nimittäin ihan muutama päivä sitten puhumaan kaverin kanssa kakkosen vaatimuksista ja katsottiin hänen katsastuspöytäkirjaansa. Hänellä on myrskyfokka mutta oli sitä mieltä, että kakkosessa se on vain suositus ja pöytäkirjan perusteella oltiin samaa mieltä.
Ihanko totta olet katsastaja ja kerrot muille veneilijöille noin?
Vaikea uskoa.
Miksi en kertoisi, kun se on kerran FAKTA? Nuo solmujuttunne ovat nimittäin silkkaa paskaa.
Solmuista nyt ihan konkreettisesti ei ole tainnut olla koskaan puhetta katsastustilanteissa, kiinnitysköysistä kyllä ja ehkä siinä on joskus puhuttua haastakin. Mutta kyllä yhtä ja toista pientä tulee vastaan, joissa joutuu valistamaan kysyjää siitä, että historiaan ei kannata takertua vaan valita nykyaikaisempi toimintatapa.
Onneksi uskottavuutesi katsastajana on olematon. Listan mukaiset varusteet osaat varmaan lukutaitoisena käydä läpi ja nimesikin osaat kirjoittaa. Mutta muutoin olet katsastajana arvoton leimanlyöjä.
Toivottavasti olet poikkeus veneseuroissa toimivien venekatsastajien joukossa! Tuollainen "silkkaa paskaa"-tyylinen ylimielisyys ja "nykyaikaisemmista toimintatavoista" viisastelu viittaa kaikkeen muuhun kuin merenkulkuosaamiseen ja venekatsastajalta odotettavaan käyttäytymiseen.
Foorumilla esiintymisesi perusteella voin ymmärtää, miksi niin monilla veneilijöillä on vastenmielisyys katsastusta kohtaan.
Ehkä veneiden katsastus muuttuisi hyödyllisemmäksi, jos veneiden katsatustoiminta siirtyisi ammattikatsastajille.
Hinta ainankin nousisi moninkertaiseksi kun kehiin tulis ammattilaiset.
Oli aikakin.
Selitetään nyt vielä, mitä katsastuksessa normaalisti käydään läpi, kun asiasta kovin kummallista tietoa liikkuu. Tietysti vaihtelua tulee jo siitä, että ensimmäisen veneensä kanssa seuraan tulevan aloittelevan veneilijän kanssa istutaan taatusti kauemmin kuin jonkun vuosikausia samalla veneellä seilanneen kanssa (jälkimmäisen kohdalla ihan oikeasti katsastus voi tapahtua leimaamalla paperit laiturilla edes veneessä käymättä, jos kaveri tunnetaan veneensä hyvin hoitavaksi). Mutta yleisesti suunnilleen näin:
-veneen asiapaperit (virallinen rekisteritodistus, radiolupa "if applicable", samoin aseenkantolupa, jos veneessä valopistooli)
-turvallisuusvälineet (sammutin, soihdut, raketit, liivit, paukkuliivien kohdalla laukaisumekanismit ja kaasupatruuna)
-läpiviennit (hanojen toimivuus on ainakin minulla tapana testata)
-sähköjohtojen kunto
-moottorin yleiskunto silmämääräisesti, joskus saatetaan vähän tutkailla kumitassuja yms. jos näyttää kovin hapertuneelta paketilta
-kulkuvalot
-kiinnitysköysien mitoitus ja kunto
-rikin kunto silmämääräisesti siltä osin kuin nyt kannelta näkee
-ensiapuvälineet
-palohälytin ja sammutuspeite
-hätätyökalut
Runkokatsastuksessa telakoituna tämän lisäksi lähinnä
-läpivientien kunto
-peräsimen kunto
-potkuri
-rakenteita vähän tilanteen mukaan eli joskus koputellaan vähän aavistuksenvaraisesti esim. kölin lähistöä, jos köli näyttää siltä, että hittejä on tullut
Kansirakenteiden kuntoa saatetaan tutkailla vuosikatsastuksessakin, jos omistaja ottaa puheeksi tai silmään sattuu jotain huomiotaherättävää.
On siinä SPV:n listassa aika monta kohtaa, joihin ainakaan meidän seurassa ei puututa sen kummemmin, ellei jotain erityistä aihetta ole (vaikkapa huolestuttavan huonokuntoisen näköinen keitin tms.)
Mutta
Viestisi lopussa mainitsit huomauttavasi, jos keitin on "huolestuttavan huonokuntoisen näköinen". Olisko syytä muistuttaa, että koko nestekaasujärjestelmän vuosittainen tiiviystarkastus on omistajan vastuulla. Kiinteistä nestekaasujärjestelmistä ja nestekaasun käytöstä on kai säädettu asetuksella! En tiedä vaikuttaako tarkastusten laiminlyönti vakuutuskorvaustapauksissa.
Yksi käytännön juttu vielä. Katsastusmääräys edellyttää varaohjausta, käytännössä varapinnaa. Sellainen varmasti onkin jokaisessa rattiveneessä. Niin oli omassakin vuodesta toiseen. Se kelpasi itselleni ja katsastajalle. Monen vuoden päästä eräänä tuulisena yönä Gotska Sandön luona rattimekanismi sitten petti ja ratti alkoi pyöriä tyhjää eikä kääntänyt peräsinlapaa. Eipä hätää, ajattelin ja laitoin varapinnan paikalleen. Pinna ei mahtunutkaan kääntymään missään asennossa! Pinna oli valmistettu rosteriputkesta ja se jouduttiin vääntämään jyrkälle mutkalle, ennenkuin oli mitään mahdollisuutta ohjaamiseen.
Tarinan opetus: varapinna olisi syytä kokeilla! Ehkä katsastusmies voisi muistuttaa siitäkin.
Noinhan katsastus menee normaalisti. Mutta aina kun katsastuksesta keskustellaan, siitä todetaan, että sen pitäisi olla omistajan konsultointia. Tuon listan voi käydä läpi joko luontevasti tai natsityylillä. Turha mainitakaan, että se natsityyli aiheuttaa vastustusta, eikä takuulla johda siihen konsultointiosioon. Konsultointiosio jää yhtä takuuvarmasti puuttumaan, jos omistajalle tulee tunne, ettei katsastajalla ole siihen annettavaa osaamisellaan. Siinä osiossahan mennään pääsääntöisesti sen katsastajan käsikirjan tietojen rajoille ja niiden ulkopuolelle.
Veneiden nestekaasujärjestelmistä ei ole varsinaista säädöstä olemassa. Katsastusohjekin puhuu vain "vuotuisesta tiiviystarkastuksesta" mutta sitä ei täsmennetä millään tavoin. Ainakaan silloin, kun minä olen viimeksi kurssilla ollut, ei ohjeistettu mitenkään koko asiaa.
Meidän seurassamme on ohjeena, että valtuutetun tarkastajan pitäisi tsekata nestekaasusysteemit vähintään kerran peruskatsastuskaudella eli kun veneelle tehdään peruskatsastus, pitäisi löytyä alle viiden vuoden ikäinen tarkastuspaperi.
NEstekaasulle veneessä on tiukat vaatimukset asennuksen suhteen. Sen jälkeen ei ole mitään vaatimuksia tarkastuksen suhteen eikä katsastaja voi niitä omasta päästään keksiä.
On kuitenkin joitakin lakiin perustuvia asioita, kuten:
- asennustodistus
- CE-merkintä (siirtymäaika huomioon ottaen)
- osien käyttöpaine oikea 30bar
- letku on tarkoitettu paineelle ja lämpötilalle (oranssi)
- pullon ikä (paineastia-asetus).
Letkun kunnon voi tarkastaa taivuttelemaalla - ei murtumia
Paineastian leima ei saa olla yli 10 vuotta vanha
Muuta on hankala vaatia, kun ei ole perusteita. Toisaalta, jos noi on kunnossa, niis se on ihan hyvä.
Joo, noinhan se on. Löytyy Finlexistä 344/197, 14§ Kaasulaitteisto veneessä.
Tukes: Nestekaasun käyttö veneessä. Kaasuputkiston ja laitteiden tiiviys tulisi tarkistaa vuodonilmaisimella vähintäin vuosittain. Ellei ole vuodonilmaisinta, tulisi tehdä vuotokoe.