Polttoainelisämaksuvedätys

Enemmän voisi kysyä kuinka monet yhtiöt kehtaavat ottaa lisämaksuja viihdeyksiköstä ja huovista ja tyynystä.

Tietysti ne kehtaavat. Miksi ne luopuisivat hinnan keinotekoisesta jakamisesta osiin, kun luopumisesta ei olisi niille mitään hyötyä?

Ei jakamisesta enää mitään hyötyäkään ole, nyt kun EU on tehokkaasti kieltänyt sellaisen markkinoinnin, jossa esitellään kuvitteellista ”nettohintaa” ilman sellaisia lisiä, joita ei voi välttää, kuten ”polttoainelisä”. Mutta järjestelmän muuttaminen vaatisi työtä ja saattaisi lisäksi hämmentää osan asiakkaista.

Lisäksi jaolla on sikäli merkitystä, että tavallisen turistiluokan lipun ostaneellakin on teoriassa oikeus saada käyttämättä jääneestä lipusta takaisin lentokenttämaksut ja polttoainelisämaksu (joita alalla kutsutaan harhaanjohtavasti ”veroiksi”). Käytännössä tämä on pääosin mitätöity sillä, että palauttamiselle on asetettu sekä palvelumaksu että alaraja, jonka alle jäävää summaa ei palauteta – ja tietysti myös sillä, että oikeudesta ei kerrota asiakkaille.

Polttoainelisämaksu oli alkujaan todellinen lisämaksu, joka otettiin käyttöön ns. ensimmäisen energiakriisin yhteydessä 1970-luvulla. Silloin asiakkaalta, joka oli jo lippunsa maksanut, saatettiin vaatia lisämaksu polttoaineen hinnannousun takia.