Suomalaista työelämää on kuvattu luterilaisen ajattelun läpäisemäksi. Monesti sillä tarkoitetaan, että suomalaiselle työ on kunniatehtävä, joka halutaan hoitaa hyvin ja tunnollisesti. Joskus se nähdään kielteisenä asiana ja sanotaan, että suomalainen on työn orja, jolle työ merkitsee kaikkea ja jolle lepo ja virkistyminen aiheuttavat omantunnon tuskia. Nykyään maassamme suurempi ongelma lienee se, että työ ei tunnu maistuvan kaikille ja että monet eivät ole löytäneet työtä kovasta etsimisestä huolimatta.
Luterilainen näkemys työstä nousee Raamatusta. Jumalan sana kehottaa tekemään työtä ja tekemään sen hyvin, mutta ohjaa antamaan aikaa myös läheisille ja levolle. Jumala pyhitti erikseen seitsemännen päivän lepoa varten (2. Moos. 20:10–11). Pyhäpäivä on tarkoitettu erityisesti Jumalan sanan kuuntelemista ja oppimista varten, kuten Martti Luther toteaa katekismuksissaan.
Kirkkomme vuoden 1948 Kristinoppi kertoo työn siunauksesta: ”Työllä hankimme elatuksemme ja tarpeemme. Työ varjelee meitä joutilaisuuden vaaroilta. Työ kasvattaa meissä velvollisuuden ja yhteyden tunnetta.
Tunnollinen työn tekeminen antaa meille työn iloa. Silloinkin, kun työ on raskas taakka, Jumala kätkee siihen siunauksen.” (KO 89.)
Kaikki työikäiset eivät tee ansiotyötä sairauden, työttömyyden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloinkin ihmisellä on Jumalan antama tehtävä, jota kristinoppi kutsuu kauniisti kutsumukseksi. Kristinoppi toteaa, että kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme (KO 88).
Jokaisella on tässä maailmassa oma paikkansa työtehtävästä riippumatta. Jo pelkkä läsnäolo, kuunteleminen tai toisen puolesta rukoileminen on tärkeää lähimmäisen palvelemista. Uskon kautta me jokainen saamme katsella tulevaisuuteen luottavaisesti, olipa työtilanteemme mikä tahansa. Jumala pitää meistä hyvää huolta.
Uskonasioista puhuttaessa on aina tärkeää muistaa, että autuutta ei voi ansaita työtä tekemällä. Pelastumme yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen sovintotyön tähden.
Luterilainen näkemys työstä nousee Raamatusta. Jumalan sana kehottaa tekemään työtä ja tekemään sen hyvin, mutta ohjaa antamaan aikaa myös läheisille ja levolle. Jumala pyhitti erikseen seitsemännen päivän lepoa varten (2. Moos. 20:10–11). Pyhäpäivä on tarkoitettu erityisesti Jumalan sanan kuuntelemista ja oppimista varten, kuten Martti Luther toteaa katekismuksissaan.
Kirkkomme vuoden 1948 Kristinoppi kertoo työn siunauksesta: ”Työllä hankimme elatuksemme ja tarpeemme. Työ varjelee meitä joutilaisuuden vaaroilta. Työ kasvattaa meissä velvollisuuden ja yhteyden tunnetta.
Tunnollinen työn tekeminen antaa meille työn iloa. Silloinkin, kun työ on raskas taakka, Jumala kätkee siihen siunauksen.” (KO 89.)
Kaikki työikäiset eivät tee ansiotyötä sairauden, työttömyyden tai jonkin muun syyn vuoksi. Silloinkin ihmisellä on Jumalan antama tehtävä, jota kristinoppi kutsuu kauniisti kutsumukseksi. Kristinoppi toteaa, että kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme (KO 88).
Jokaisella on tässä maailmassa oma paikkansa työtehtävästä riippumatta. Jo pelkkä läsnäolo, kuunteleminen tai toisen puolesta rukoileminen on tärkeää lähimmäisen palvelemista. Uskon kautta me jokainen saamme katsella tulevaisuuteen luottavaisesti, olipa työtilanteemme mikä tahansa. Jumala pitää meistä hyvää huolta.
Uskonasioista puhuttaessa on aina tärkeää muistaa, että autuutta ei voi ansaita työtä tekemällä. Pelastumme yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen sovintotyön tähden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.