Tämä ei ehkä ole oikea paikka seuraaviin pohdintoihin, mutta haluan asiallisia kommentteja minua askarruttavasta aiheesta.
Olen tavannut kaksi naista, jotka saattavat olla raiskauksen uhreja. Pelkään siis heille menneisyydessä tapahtuneen jotakin vastaavaa. Vain yksi henkilö on aikoinaan kertonut minun kuulteni, että hänet raiskattiin vuosikymmeniä sitten. Tämän ihmisen käytöksessä en havainnut mitään poikkeavaa, esim. katseen välttelyä tai olemuksen hermostuneisuutta, joiden joskus väitetään olevan tyypillisiä seksuaalista väkivaltaa kokeneille.
Toinen, jonka epäilen olevan raiskattu, tuli teini-ikäisenä raskaaksi eikä tehnyt aborttia, mutta yritti päästä eroon lapsestaan, kun raskaus oli jo huomattavan pitkällä. Lapsi sai elinikäisen vamman, eikä hänelle koskaan kerrottu koko totuutta syntymäänsä johtaneista tapahtumista. Olen päätynyt siihen, ettei mikään muu kuin väkivalta ole ymmärrettävä syy äidin tuollaiselle menettelylle. Kyseisestä lapsesta on kasvanut lähipiiriini kuuluva ihminen.
Tein viime keväänä pari kuukautta yhteistyötä naisen kanssa, jolla ilmeni jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Hän puhui menneisyydestään epämääräisiä asioita, jotka kiihdyttivät häntä - sanoi muun muassa kokeneensa koulukiusaamista. Sen saatoin vielä ymmärtää, mutta sittemmin henkilö väitti minun perheeni tuntevan jonkun, joka oli kiusannut häntä, vaikkei meillä ollut aavistustakaan mainitusta henkilöstä, ja syytti minun valehtelevan, kun sanoin, etten tiennyt mitään. Kaiken lisäksi hän mitä ilmeisimmin näki harhoja - väitti minun isäni olevan meillä hänen tekemisiään kyttäämässä, vaikka läsnä ei ollut muita kuin hän, minä ja pieni lapseni. Osan ajasta henkilö käyttäytyi normaalisti, mutta hänen kanssaan oli vaikea tulla toimeen.
Raiskausepäilyni syntyi siksi, että harhainen henkilö sanoi kärsineensä muistikatkoksista ja muistinsa palailevan pätkittäin, sekä hänen ajoittaisesta kiihtyneestä puhetavastaan. Tiedän, että osalla raiskatuista on muistikatkoksia.
En ole enää tekemisissä viimeksi mainitun henkilön kanssa enkä tietenkään voi kysyä läheiseni äidiltä, onko epäilykseni totta. Yritän kovasti ymmärtää seksuaalisen väkivallan uhrien käyttäytymistä myös sen vuoksi, että olen kirjoittamassa kaunokirjallista tekstiä, jossa käsittelen hieman tätäkin aihetta. Onko muuten totta, mitä olen joskus lukenut, että raiskauksen vähän aikaa sitten kokeneet tunnistavat toisensa?
Raiskatun käyttäytyminen mietityttää.
23
1810
Vastaukset
- Pimeässä.laaksossa
Hmmm. Ihan älykästä ja kohteliasta kysyä, mutta on hiukan vaikea vastata, sillä raiskauksen uhri ei yleensä katsele muita sillä silmällä, että pohtisi onkohan tuo toinenkin raiskattu. Varsinkin nuori raiskauksen uhri nimittäin useimmin vahvasti uskoo, että hän on jotakuinkin ainoa maailmassa, - tai jos muita onkin, niin ei kuitenkaan "tällä tavoin" raiskattu - ja häpeissään hän varjelee kauheaa salaisuuttaan. Hän saattaa miettiä, että onkohan kukaan esim. tuttavapiirissä kokenut saman, mutta yleensä raiskauksen uhri ei paljasta asiaa muille. Joillain kestää useampi vuosikymmenen, ennenkuin hän julkisesti kertoo asiasta.
Tietenkin ihmisen hermostuneesta, tai arasta köytöksestä voisi päätellä, että henkilö epäilemättä on kokenut jonkinlaista väkivaltaa, mitä se sitten on ollutkin. Raiskaus ja / tai seksuaalinen ahdistelu, häirintä, hyväksikäyttö on niin yleistä, että "jokaisen" lähipiiristä löytyy tällaisen uhri, tai uhreja. Niin vanhuksista, keski-ikäisistä, kuin lapsistakin, jossain elämänvaiheessa koettua.
Mitä tulee tuon tuttavasi "harhaisuuteen", on kyseenalaista, mikä hänen puheissaan todella on "harhaa" ja mikä itseasiassa totta. Jokin peruslähtökohta on ollut todellinen, sitten siihen päälle ovat tulleet hänen omat tunteensa, kuinka hän on asiat kokenut, itselleen selittänyt, jotta hän itse ymmärtäisi tapahtuneen ja nämä tunteensa, henkisen kokemuksensa hän kertoo totena, joka tässä mielessä onkin totta. Hän kertoo tosikertomusta omasta psyykestään, mitä hän kokee, mitä hän uskoo. Usein uhri myös "valehtelee", lähinnä itselleen: hän sepittää kertomuksen, joka hänen on helpompi kestää, sillä hyvin väkivaltaista kokemustaan, totuutta hän ei kestä. Valhe suojelee häntä täysin romahtamasta. Yleensä valhe on siis totuutta kevyempi versio, hän saattaa jopa uskotella itselleen, että oikeastaan raiskausta ei tapahtunutkaan, vaan kyseessä oli hänen väärinymmärryksensä, itseasiassa kyseessä olikin rakkaussuhde! Tämä on itsesuojelua, eikä tässä ole mitään väärää. Uhrin kaikki keinot, selviytyäkseen läpi tulen ja helvetin, ovat oikeutetut. Myöhemmin, kun hän kestää totuuden, hän kykenee tunnustamaan tapahtuneen itselleen, kaikkine julmine yksityiskohtineen. Tuolloin hänellä ei enää ole harhakuvia sen enempää raiskaajasta itsestä, kuin tapahtuneen todellisesta luonteesta.
"Harhaisuus" on oikeastaan psykiatrien luoma helppo termi, jonka alle voi laittaa kaiken sen, mitä he, psykiatrit ja lääkärit eivät itse osaa selittää. Lääketieteemme on melkoista puoskarointia, erityisesti psykiatria. Lääkärit kuulostavat hyvinkin viisailta ja tietäviltä, mutta todella sairastunut ihminen huomaa, että heidän tohtorointinsa on melko pintapuolista ja diagnoosinsa arvailuja. Potilaasta alkaa tuntua, että varsinainen hullu taitaa olla tohtori itse. Huijari, puoskari. Sillä mieleltään järkkynyt ihminen kokee maailmoja, joita puoskaritiede ei tunnusta ja kaiken mitä tiede ei tunnusta, se ilmoittaa ne "harhoiksi". Jos potilas alkaa kertoa mitä hänen mielenmaailmoissaan liikkuu ja hän tietää mielenkokemuksensa tosiksi, hän saattaa tuntea olevansa uuden rikoksen uhri: edes lääkäri ei ymmärrä, että hän puhuu totta! Tai sitten ymmärtää, mutta on jokin syy, miksi potilaan kertomusta ei haluta uskoa.
Voin kuvitella ystäväsi ahdistuksen. Hän on kokenut jotain hyvin järkyttävää, mutta hänen kertomuksensa on vaiennettu. Näin hän sairastuu, järkyttyy entistä enemmän, sillä itsepuolustuksenaan hän haluaisi, että joku uskoisi häntä, auttaisi häntä. Avun tulisi tulla ulkopuolelta, sillä jos hän pystyisi itse auttamaan itseään, hän tekisi niin. Hän ei pysty tähän ja hän jatkuvasti anoo apua, saamatta sitä.Kyse ei ollut ystävästä vaan yhteistyökumppanista, jonka kanssa en voinut työskennellä kovin pitkään.
En siis tiedä, oliko tämä henkilö raiskauksen uhri, mutta tämäkin mahdollisuus tuli mieleeni hänen käyttäytymisestään. Jos todella tiedän, että joku on kokenut väkivaltaa, totta kai kuuntelen ja ymmärrän häntä ja ehdotan ammattiapua, jos en itse pysty riittävästi auttamaan. Tällä henkilöllä todella oli aistimuksia, jotka eivät voineet minun silmissäni olla tosia.
On hyvä pitää mielessä, ettei raiskauksen uhri useimmiten kerro kokemuksestaan. Olisi tietysti helpompi ymmärtää epätasapainoiselta näyttävää käytöstä, jos uhri pystyisi kertomaan totuuden.- Pimeässä.laaksossa
Suomi-tyttö kirjoitti:
Kyse ei ollut ystävästä vaan yhteistyökumppanista, jonka kanssa en voinut työskennellä kovin pitkään.
En siis tiedä, oliko tämä henkilö raiskauksen uhri, mutta tämäkin mahdollisuus tuli mieleeni hänen käyttäytymisestään. Jos todella tiedän, että joku on kokenut väkivaltaa, totta kai kuuntelen ja ymmärrän häntä ja ehdotan ammattiapua, jos en itse pysty riittävästi auttamaan. Tällä henkilöllä todella oli aistimuksia, jotka eivät voineet minun silmissäni olla tosia.
On hyvä pitää mielessä, ettei raiskauksen uhri useimmiten kerro kokemuksestaan. Olisi tietysti helpompi ymmärtää epätasapainoiselta näyttävää käytöstä, jos uhri pystyisi kertomaan totuuden.Silloin, juuri sen jälkeen, kun uhri raiskattiin, hän ehkä kertoi asiasta jollekin läheiselleen, ehkä parhaalle ystävälleen. Uhri kuitenkin on traumaattisessa tilassa ja hän saattaa soitella kaverilleen vähintäänkin kerran päivässä ja toistaa tapahtunutta, käyttää häntä psykiatrinaan. Hän ei ole itsekäs, hän hakee apua. Hän on hukkuva, joka huutaa pelastusrengasta, etsii apua.
Kukaan ei voi kuitenkaan aavistaakaan, minkälaista psykoosia hän käy läpi. Uhri nimittäin saattaa joutua sellaiseen psykoosin, ikäänkuin "mielen pimeään putkeen", jossa hän kulkee muistoissaan, muistaen uusia yksityiskohtia, tulkiten niitä itselleen. Hän makaa viikkoja sängyllään kuin kuumeessa, tapahtuma pyörien hänen silmissään, non-stoppina ympäri vuorokauden. Muu maailma näkyy silmissä epäselvänä.
Saman aikaisesti hän yrittää teeskennellä ihmisille, että "kaikki on hyvin", sillä psykiatrinen osasto on vihonviimeinen paikka mennä kertomaan ongelmistaan. Jos kerran erehtyy sieltä apua hakemaan, sinne ei välttämättä uudestaan halua. Uhrin on löydettävä oma tiensä auttaa itse itseään. Tämä teeskentely, yhtäaikaisen, kestämättömän henkisen tuskan kanssa kuluttaa voimia.
Lopulta joku epäkohtelias kaverinsa saattaa tiuskaista: "Emmä enää jaksa sun juttujas kuunnella, hei mee valittaan jolleki toiselle." Uhri huomaa, että hänestä ehkä kuiskitaan ja häntä kartetaan. Häntä ei haluta kuulla. Nyt hän sulkeutuu.
Hän oppii, että raiskauksen uhri hylätään. Hän jää yksin oman henkisen murhansa kanssa. Hän on kuollut ja jota itse, mukavaa elämää haluavat ihmiset, entiset tuttavat nyt jopa vihamielisyyttä osoittaen karttavat. Hänet koetaan jollain tavoin likaiseksi.
Vuosikymmenien ajan hän ajoittain herää painajaisiinsa, herää yöllä omaan huutoonsa. Itse vieläkin herään joskus, huutaen, jo yli 50 vuoden takaisen lapsuuden hyväksikäyttäjäni nimeä: "Ei, ei, ei... ei!" Myös monet muut vastaavat, julmat tapahtumat huudattivat minua öisin jopa 30 vuoden ajan. Niistä en enää (ainakaan toistaiseksi) ole nähnyt painajaisia. Mutta aikoinaan kyllä näin, myös valvetilassa.
- Kun-psykologisoi-asioita
niin aivan varmasti ne menee täysin sekaisin...
Yritä löytää vastauksia noihin sekaviin kysymyksiisi vaikka logoterapian kautta..
Kysymyksesi vaikuttavat lapsellisilta ja tarpeettomilta... Ns tyhjän p...n jauhamiselta.- Suvaitaan.hyvää.aietta
Ota huomioon, että aloittaja on "Suomi-tyttö", siis kaiketi melko nuori, eikä hänellä ole tietoa tästä aiheesta. On ihan kaunista, että hän yrittää ymmärtää asiaa.
Raiskauksen uhrit harvemmin kertovat oma-aloitteisesti tästä asiasta ja kysyttäessäkin varmasti suurin osa vaikenee.
Tietenkin, koska aihe on uhrille arka, henkisesti raastava, uhri ei välttämättä vastaa joka kysymykseen, jos mihinkään, tai vastaa omilla ehdoillaan.
"jotka saattavat olla raiskauksen uhreja."
Mielenkiintoinen kommentti... Eli tytöt ollut tuhannen kännissä ja miettii onko he ollut tarpeeksi kännissä että yhdyntä olisi ollut "raiskaus"
Tai sitten ne on ollut just senverran vähän kännis et mennyt oman tahdon piikiin :D- Tästä.on.kysymys
Laki määrittelee, mikä on raiskaus ja mikä on jokin muu seksuaalisen väkivallan teko.
Raiskauksen voisi pääpiirteittäin määrittää olevan yhdyntä, jota uhri itse ei ole halunnut, tai antanut sille lupaa. Raiskaus useimmin sisältää tekijän taholta myös enemmän tai vähemmän väkivaltaa päämääränsä saavuttamiseksi ja jota uhri on ainakin jossain määrin uskaltanut vastustaa. Tosin tämä uhrin vastustus saattaa hänen peloistaan johtuen olla myös varsin minimaalista. Kyseessä on kuitenkin raiskaus.
Hyvä olisikin uhrin heti alussa edes sanallisesti, mieluiten myös fyysisesti, selkeästi vastustaa tekoa, jolloin tekijä itse ensinnäkään ei voisi luulla, mutta ei myöskään voisi väittää, että uhri halusi sitä, kun ei sanonut, tai pistänyt vastaan. Tosin, monet raiskaajat silti kuvittelevat, että "kyllä se halusi sitä, mutta sanoi vastaan, kun on sellainen tekopyhä huora". Tälle, tekijän mielenvikaiselle luulolle, me uhrit emme voi mitään.
Oikeussalissa tekijä saattaa jäädä vaille tuomiota, jos uhri ei millään tavoin ole vastustanut tekoa. Sitäpaitsi, tällöin uhri saattaakin itse joutua syytetyksi perättömästä ilmiannosta.
Raiskauksen uhri useimmiten on täysin tietämätön siitä mitä raiskaajan päässä liikkuu. Luin kauan sitten HS Nyt-liitteessä olleen raiskauksesta tuomittujen vankien haastattelun. Järkytyin todella. Pahimmissa kuvitelmissani en ollut osannut kuvitella, että joidenkin korvien välissä voi muhia sellainen määrä matoja. Heidän kertomuksensa, mitä he olettivat tapahtuneen oli aivan uskomatonta soopaa. Mutta epäilemättä "totta" heidän omassa mielikuvituksessaan.
Raiskauksen olemus on: yhdyntä, jota uhri itse ei ole halunnut ja joka loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan ja koskemattomuuteen.
Kukaan ei voi haluta raiskatuksi tulemista. Jos joku esim. pitää väkivaltaisesta seksileikistä, kyseessä ei ole raiskaus, sillä sen todellinen uhri ei voi siitä pitää. - auttajantraumat
"Raiskauksen olemus on: yhdyntä, jota uhri itse ei ole halunnut ja joka loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan ja koskemattomuuteen."
Tämä on vain lain sana. Se kuvaa vain sitä seksuaalista väkivaltaa mikä meidän yhteiskunnassamme on lain puitteissa määritelty rikokseksi.
Seksuaalinen väkivalta on hyvin laaja käsite johon sisältyy paljon sellaista mikä ei ole meidän lainsäädäntömme mukaan edes rikollista toimintaa.
Koko seksuaalisen väkivallan käsite olisi syytä ottaa ihan uudenlaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun koska meillä on Suomessa hyvin suppea käsitys siitä mitä se tarkoittaa. Seksuaalisen väkivallan vakavuus määritellään sen mukaan onko siihen sisältynyt jonkinlainen mekaaninen teko. Nämä suppeat käsitykset väkivallasta pohjautuvat mekaaniseen ihmiskuvaan.
Vakavaa seksuaalista väkivaltaa on myös esimerkiksi lasten seksualisoiminen aikuisten silmissä. Jos aikuiset seksualisoivat vaikkapa eri sukupuolia olevien lasten välisen kanssakäymisen tai muulla tavalla ovat vain suunnattoman kiinnostuneita lastensa oletetusta seksuaalisuudesta, se on seksuaalista väkivaltaa. Tai jos joku joutuu koulussaan leimatuksi lutkaksi, ja joutuu elämään läpi kouluelämänsä tässä roolissa, se on seksuaalista väkivaltaa. Siihen ei tarvitse sisältyä fyysistä kajoamista. Mekaaninen ihmiskuva sulkee pois kaiken sen valtavan määrän väkivaltaa johon ei liity fyysistä kajoamista.
Kiitos kommenteista. Selvennän vielä: En ole puhunut näiden henkilöiden kanssa mitään epäilyksestäni, eivätkä he ole sanoneet sanaakaan siitä, että heidän seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olisi loukattu. Kyseessä on ainoastaan minun pohdintani siitä, voiko esimerkiksi raiskaus aiheuttaa taannoisella yhteistyökumppanillani ilmenneen epätasapainoisen käytöksen ja harhoilta näyttäneet havainnot.
- Syndroomasta.vapaaksi
Aivan. Mutta älä missään tapauksessa mene kysymään heiltä! Se loukkaisi heitä vielä enemmän ja aikaansaisi traumaattisessa mielessä ahdistuksen ja harhoja, että "kauheaa, kaikki näkee, mitä mulle on tehty!" ja voisi pahimmillaan johtaa jopa uhrin itsemurhaan.
Olin äskettäin tallentanut joitain Criminal Mindsin sarjoja, joita en ollut katsonut. Aloin eilen katsoa erästä sellaista. Jo filmin alussa mustiin pukeutunut, naamioitunut mies oli katkaissut eräästä talosta sähköt ja nainen piileskeli keittiöpöydän takana. Naamiomies kulki pimeässä. Edemmäksi en voinut katsoa, vaihdoin kanavaa. Aiemmin olen kyennyt tyynesti jossain määrin katsomaan rikossarjoja, jotka käsittelevät tätä aihetta. Ajattelin mielessäni, minkälainen on mieleltään iso, aikuinen mies, joka voi tuolla tavoin huppu päässä hiiviskellä pimeässä ja käydä pelokkaan naisen kimppuun, joka kirkuu lattialla.
Tuo kuva tulee jonkun aikaa säilymään silmissäni.
Nämä keskustelut näissä ketjuissa ovat herkistäneet myös itseni, tuoneet uudelleen muistiin menneisyyden tapahtumia. Olenkin kirjoittanut täällä melko paljon. Muuan tapaus muutama päivä sitten nimittäin sai minut purkamaan sydäntäni tälle palstalle.
Olen kirjoituksillani halunnut tukea myös muita uhreja, kirjoittaa sellaista, mitä monet heistä itse eivät koskaan, ainakaan tuoreeltaan kykenisi kirjoittamaan. Toivottavasti uhrit ovat saaneet näistä jotain tietoa, lohtua ja tukea. Itse aikoinaan en saanut juuri mitään tukea. Raiskauksen uhri jää yleensä aivan yksin "kauhean salaisuutensa" kanssa.
Tällaista uhrin salailua, rikollisen / raiskaajan teon ja tekijän itsensä varjelua kutsutaan nimellä tukholma-syndrooma:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma
Mm. monet pedofilien uhrit varjelevat tekijää, aivan kuin tekijässä olisi jotain varjeltavaa. Hän on itse julman tekonsa tehnyt, ei se ollut pahaa unta! Ihmisen on kohdattava omat tekonsa. Eivät ne teot olleet salaisia, vaan ne tapahtuivat todellisuudessa, esim. omassa kodissa, naapurissa, tai metsätiellä. Jos voi esim. kertoa, että opettajani opettaa luokassa historiaa, voi samoin kertoa: "opettajani raiskasi minut."
Hän on ollut aikuinen ihminen tekoa tehdessään ja tiennyt varmasti mitä teki. Ei hän "erehtynyt", jumaliste, vaikka itse jälkeenpäin "pyytelisi anteeksi" ja selittäisi, että se oli vahinko! Vahinko?! Aikuinen ei tee tuollaisia vahinkoja. Näin hyväksikäyttäjä vain yrittää saada uhrin hiljaiseksi. Ei häntä tarvitse varjella häpeältä, vaikka hän olisi muutoin "arvostettu" opettaja, lahkosaarnaaja, pappi, tai lukkari. Hän on törkeä, aikuinen rikollinen! Hänen krokotiilinkyyneleistään ei tarvitse piitata. Seksuaalirikolliset ovat taitavia, varsinkin lasten manipuloijia.
Olen itse nämä asiat kokemusten kautta oppinut. Etsinyt vastauksia, pimeässä. - yhteiskunta.patologia
Syndroomasta.vapaaksi kirjoitti:
Aivan. Mutta älä missään tapauksessa mene kysymään heiltä! Se loukkaisi heitä vielä enemmän ja aikaansaisi traumaattisessa mielessä ahdistuksen ja harhoja, että "kauheaa, kaikki näkee, mitä mulle on tehty!" ja voisi pahimmillaan johtaa jopa uhrin itsemurhaan.
Olin äskettäin tallentanut joitain Criminal Mindsin sarjoja, joita en ollut katsonut. Aloin eilen katsoa erästä sellaista. Jo filmin alussa mustiin pukeutunut, naamioitunut mies oli katkaissut eräästä talosta sähköt ja nainen piileskeli keittiöpöydän takana. Naamiomies kulki pimeässä. Edemmäksi en voinut katsoa, vaihdoin kanavaa. Aiemmin olen kyennyt tyynesti jossain määrin katsomaan rikossarjoja, jotka käsittelevät tätä aihetta. Ajattelin mielessäni, minkälainen on mieleltään iso, aikuinen mies, joka voi tuolla tavoin huppu päässä hiiviskellä pimeässä ja käydä pelokkaan naisen kimppuun, joka kirkuu lattialla.
Tuo kuva tulee jonkun aikaa säilymään silmissäni.
Nämä keskustelut näissä ketjuissa ovat herkistäneet myös itseni, tuoneet uudelleen muistiin menneisyyden tapahtumia. Olenkin kirjoittanut täällä melko paljon. Muuan tapaus muutama päivä sitten nimittäin sai minut purkamaan sydäntäni tälle palstalle.
Olen kirjoituksillani halunnut tukea myös muita uhreja, kirjoittaa sellaista, mitä monet heistä itse eivät koskaan, ainakaan tuoreeltaan kykenisi kirjoittamaan. Toivottavasti uhrit ovat saaneet näistä jotain tietoa, lohtua ja tukea. Itse aikoinaan en saanut juuri mitään tukea. Raiskauksen uhri jää yleensä aivan yksin "kauhean salaisuutensa" kanssa.
Tällaista uhrin salailua, rikollisen / raiskaajan teon ja tekijän itsensä varjelua kutsutaan nimellä tukholma-syndrooma:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma
Mm. monet pedofilien uhrit varjelevat tekijää, aivan kuin tekijässä olisi jotain varjeltavaa. Hän on itse julman tekonsa tehnyt, ei se ollut pahaa unta! Ihmisen on kohdattava omat tekonsa. Eivät ne teot olleet salaisia, vaan ne tapahtuivat todellisuudessa, esim. omassa kodissa, naapurissa, tai metsätiellä. Jos voi esim. kertoa, että opettajani opettaa luokassa historiaa, voi samoin kertoa: "opettajani raiskasi minut."
Hän on ollut aikuinen ihminen tekoa tehdessään ja tiennyt varmasti mitä teki. Ei hän "erehtynyt", jumaliste, vaikka itse jälkeenpäin "pyytelisi anteeksi" ja selittäisi, että se oli vahinko! Vahinko?! Aikuinen ei tee tuollaisia vahinkoja. Näin hyväksikäyttäjä vain yrittää saada uhrin hiljaiseksi. Ei häntä tarvitse varjella häpeältä, vaikka hän olisi muutoin "arvostettu" opettaja, lahkosaarnaaja, pappi, tai lukkari. Hän on törkeä, aikuinen rikollinen! Hänen krokotiilinkyyneleistään ei tarvitse piitata. Seksuaalirikolliset ovat taitavia, varsinkin lasten manipuloijia.
Olen itse nämä asiat kokemusten kautta oppinut. Etsinyt vastauksia, pimeässä.Tukholman syndrooma on väkivallantekijään samaistumista ja hänen tekojensa hyväksymistä mielen tasolla. Sille miksi seksuaalisen väkivallan uhri päättää olla paljastamatta tekijää on monenlaisia muitakin syitä. Esimerkiksi se, että asian paljastamatta jättäminen on joskus olosuhteiden vuoksi järkevää. Kannattaa tarkasti harkita ja puntaroida kenelle asiasta kertoa. Monilla väkivallan uhreilla ei ole ainuttakaan luottamuksen arvoista henkilöä lähipiirissään. Myös ihmiset joita on luullut luottamuksen arvoisiksi osoittautuvat usein selkäänpuukottajiksi kun seksuaalinen väkivalta omassa yhteisössä (perhe/kyläyhteisö/uskonnollinen yhteisö tai kokonainen yhteiskunta) nostetaan päivänvaloon. Ongelma ei ole uhrin oma luottamuksen puute vaan tosiasia, ettei ympärillä oleviin edes virkavaltaan ole luottamista.
Useimmat asiaan perehtyneet ovat sitä mieltä että seksuaalisen väkivallan taustalta löytyy yleensä aina jonkinlaista yhteisöpatologiaa. Se on yhteisöjen ja kokonaisten yhteiskuntien ongelma. Vain harvoin on asialla joku yksittäinen pervo joka toimii yksin kenenkään tietämättä. Seksuaalista väkivaltaa tapahtuu ympäristössä jossa on sille otollinen ilmapiiri. Myös Suomi on yhteiskuntana ilmapiiriltään seksuaaliselle väkivallalle otollinen ja tätä todistaa jo meidän oikeuskäytäntömme. Tämän vuoksi seksuaalisen väkivallan uhriksi valikoitunut henkilö voi tehdä itselleen vaarallisen karhunpalveluksen jos hän nostaa kokemuksensa päivänvaloon siinä yhteisössä joka on sen alunperinkin mahdollistanut.
Jos kuuntelee esim. ihmiskaupan parissa työskentelevien asiantuntemusta niistä faktoista joita seksiperäiseen ihmiskauppaan liittyy se paljastaa seksuaalisen väkivallan massiivisuuden ja siihen reaalielämässä liittyvän asenneilmaston koko karmeudessaan. Siis sen mikä ihminen loppujenlopuksi on ja miten ihminen käyttäytyy kun seksuaaliseen väkivaltaan törmää reaalielämässään. Vain paraatipuheissa seksuaalinen väkivalta tuomitaan. Tosielämässä tilaisuus tekee varkaan ja seksuaaliseen riistoon suhtaudutaan vähättelevästi. Mitä se kertoo että esim. YK:n rauhanturvaoperaatioihin pestautuneet miehet päätyvät ylläpitämään bordellia jossa naisia raiskataan järjestelmällisesti? Kenen rauhaa nämä miehet turvaavat?
Tapahtui se sitten pienessä tai isossa mittakaavassa seksuaalisen väkivallan kohteeksi valikoituneen kannalta tilanne on aina riskialtis myös sen jälkeen kun asia on paljastettu (eli usein kaikkien tiedossa ollut asia on nostettu pöydälle). Kysymyksessä ei ole siis aina tukholman syndrooma (eli uhrin henkilökohtainen ongelma) jos hän ei asiaa paljasta, vaan todellinen vaara joka tulee siitä yhteisöstä tai yhteiskunnasta jonka armoilla hän elää.
- kunnioita
traumatisoituminen voi alkaa oireilla näkyvästi ehkä vasta vuosikymmenien jälkeen.
trauma voi olla myös vaikka ei sitä tietoisesti kykene käsittelemään. on vaan outo olo.
oireena voi olla esim alisuorittaminen eli normaali tai korkeaälyinen kykenisi suurempiin haasteisiin esim työelämässä, mutta ei vain pysty keskittymään trauman takia.
mikään ei oikeuta seksuaaliseen eikä muuhun väkivaltaan.
syy on aina vain ja ainoastaan tekijässä. netissä on kyllä monia palstoja jossa
pahat miehet hakevat oikeutusta teoilleen ja samanhenkisten hyväksyntää.
pahuus on kuitenkin aina vain tekijässä.
kyse ei koskaan ole vain fyysisistä yksityiskohdista, vaan on ymmärrettävä että kyseessä on kokonaisvaltainen ihmisoikeuksien loukkaus.
jokaisella on itsemääräämisoikeus. kyse on ihmisoikeudesta.
ihmisen arvo on siinä miten hän kohtelee muita.
uhri ei ole koskaan syyllinen tai huono.
sen sijaan tekijät ovat saastaisia elukoita, eikä heitä kannata mitenkään ymmärtää. - suominainen1
Itse tunnistan joskus aika helposti pahasti traumatisoituneen ihmisen omien kokemusteni pohjalta. Joskus tulee tunne että nämä ihmiset voivat tahtomattaan vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä koska hyväksikäyttäjillä on tosi tarkka vaisto. Minuakin on moni psykopaatti kokeillut kepilla jäätä, varsinkin nuorempana, mutta onneksi itsesuojeluvaistoni on toiminut ja pysyin erossa.
Nim. pimeässä.laaksossa kuvailit tosi taidokkaasti traumatisoituneen kokonaisvaltaista prosessia, niin se vaan menee. Kiitos kirjoituksistasi vaikka ikävästä asiasta on kysymys. Oireiden kirjo on moninainen ja elämää tuhoava. Tekijät pääsevät monesti kuin koira veräjästä ja uhri kantaa kokemuksensa mukanaan hautaan saakka. - ttutyua
Minut raiskattiin vuonna 2001 ja tuo kuvauksesi sopii minuun. Olin hoidossa postraumaattisen stressihäiriön takia ( sama mikä talvisodan veteraaneilla). Minulle se oli totta, kun joku kosketti olkapäätäni ja olin vuosien takaisessa tilanteessa. Minulle se oli todellisuutta! Onneksi pääsin hoitoon...
- Pimeässä.laaksossa
Jotkut, nimenomaan pahimmat väkivaltatapahtumat olin aikoinaan onnistunut työntämään pois muististani ja itse asiassa tuli vaihe, etten ymmärtänyt mikä minua vaivasi, mistä paha oloni johtui! Jotkut asiat muistin edelleen, silti alkoi tuntua, että asiassa täytyi olla muutakin.
Tässä muistikuvia edeltävässä vaiheessa, ajoittain koin valvetilassa ikäänkuin jonkun haamun käyvän kimppuuni. Olin kauhuissani, en käsittänyt mitä se oli. Taistelin fyysisesti jotain näkymätöntä henkilöä vastaan.
Aloin pohtia asiaa ja tätä seurasikin sitten kammottava vaihe: sain jo kauan sitten mielestäni poispyyhittyjä tapahtumia takaisin muistikuviini. Katsoin vuoden ajan kauhistuttavaa, ympärivuorokautista nonstoppia kaukaisista tapahtumista. Mielessä näkyvinä "uusintoina" ne tarkentuivat ja tarkentuivat. Näin ne kuvina mielessäni, en sentään fyysisissä silmissäni. Opin myös, että muistikuvissa tapahtumat saattoivat sekoittua toisiinsa ja itselläni oli täysi työ seuloa mitä todella oli tapahtunut ja milloin.
On ainakin eräs tapahtumasarja, jonka olemassaolon tiedän, mutten muista siitä paljoakaan. Tiedän, että se tapahtumasarja on ollut todella raaka ja että olen itseäni suojellakseni pyyhkinyt sen muististani. En yritä muistaa sitä, sillä se vain ahdistaisi. - sesiitä
Kai monien mielestä lasten viattomuus on maailman pahinta riistaa ja siksi niin monet syyllistyvät sen tuhoamiseen niin naiset kuin miehetkin
- pahinta ehken lienee joku pahan pappeus, mulla karseimpia muistoja sodanjälkeisestä kotimaasta, oli viinaa ja pervitiiniä, aatujen ihmerohdon käyttäjiä, kai se oli jotain synteettistä amfetamiinia- toisaalta ihmisillä armoton synnittömyyden vaatimus kansalla samanaikaisesti kun sen ajan hienosto vietti uskontojuhlia, joissa kastettiin immeisiä rannalla - palopuheita ja virsienhoilausta - alastomia juopuneita joku hurmostila päällä.
- arjessa naisia ja lapsia nimiteltiin huoriksi ja hakattiin ja ruoskittiin, pelurit veivät viikonloppuryypiskelyyn sortuneilta rahat - siinä missä muiltakin.
Ehkä kirkkojen touhut ovat nykyisellään siistimpiä, nuorten bileissä lienee enempi jotain teknomusan, viinan, huumeiden ja seksismin kanssa lääräystä
kui jäänteinä ihmiskunnan eläimellisestä menneisyydestä.
Sepä siitäkin vainosta ja pelon alla elämisestä - elämässä kun mikään eikä kukaan suojellut yhtään miltään. kaksinaismoraalin ja oikean moraalin ero -mikä? Sianpaskoiksi yleisesti nimiteltiin raiskattuja tyttöjä, lapsia ja naisia.- ihmismäistä.menoa
"kui jäänteinä ihmiskunnan eläimellisestä menneisyydestä."
Seksuaalisen väkivallan vertaaminen eläimellisyyteen ei ihan toimi selityksenä. Eläinmaailmassa seksi on yleensä hyvin tarkasti säädeltyä toimintaa. Siihen liittyy kiima- ajat, tiukasti määritellyt soidinmenot, vuodenaikojen mukaan muuttuvat luontaiset rituaalit liittyen siihen kuka saa paritella ja kenen kanssa, missä ja milloin. Näiden paritteluaikojen välillä ei seksiä harrasteta. Eläinten elämänmeno on usein paljon säädellympää kuin ihmisten. Vaikka eläinmaailmasta ei pidä kauheasti ottaa mallia ihmisten elämänmenoon koska eläimet ovat aika väkivaltaista sakkia, niin siltikin jopa niiden seksuaalikäyttäytyminen on huomattavasti ihmisen seksuaalikäyttäytymistä säädellympää.
Ihmisten maailmassa seksuaalinen väkivalta liittyy mm. vallankäyttöön, nöyryyttämisen ja alistamisen tarpeeseen, seksuaalikäyttäytymisen rajojen tarkoitukselliseen venyttämiseen josta voi seurata esimerkiksi seksiaddiktioita. Seksuaalista väkivaltaa vastaan on vaikea taistella juuri siksi koska seksuaalisen väkivallan kaikki muodot on seksualisoitu. Mikä tarkoittaa että psykoseksuaalisessa kehityksessä väkivaltainen seksi assosioituu aivoissa miellyttäväksi nautintoa tuottavaksi asiaksi ja sellaista aivotoimintaa on enää vaikea saada ymmärtämään miten suurta kärsimystä sama asia jollekin toiselle tuottaa. Ts. on vaikea taistella sellaista luonnotonta tuhovoimaa vastaan josta puhuessakin suurinta osaa kuulijakunnasta alkaa panettaa.
Sosiaalisena eläimenä ihmisten pitäisi olla ensisijaisesti seksuaalikäyttäytymisessä kiinnostuneita ihmissuhteista, millä tavalla ihmissuhteet toimivat ja mikä merkitys seksillä on parisuhteessa. Varsinkin suomalaisessa yhteiskunassa pitäisi kiinnittää huomiota myöskin käsityksiin intimiteetistä ja sen merkityksestä. Löysä käsitys intimiteettirajoista tekee ihmisestä seksuaalisesti haavoittuvaisen. - ihmismäistä.menoa
"Seksuaalista väkivaltaa vastaan on vaikea taistella juuri siksi koska seksuaalisen väkivallan kaikki muodot on seksualisoitu."
Seksuaalisen väkivallan kaikki muodot on erotisoitu, ei seksualisoitu. Väkivaltaan on siis assosioitu eroottinen nautinto.
- auttajantraumat
"Raiskauksen uhrit harvemmin kertovat oma-aloitteisesti tästä asiasta ja kysyttäessäkin varmasti suurin osa vaikenee."
Seksuaalista väkivaltaa kokeneella ei ole minkäänlaista velvollisuutta paljastaa yksityisiä intiimejä asioitaan yhtikäs kenellekään ikinä. Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneella on täsmälleen samanlainen oikeus intimiteettiinsä kuin muillakin. Jostain syystä seksuaalista väkivaltaa kokeneeksi leimatun kohdalla ympäristö velvoittaa häntä "tunnustamaan" tapahtuneen ja paljastelemaan kokemuksensa laatua ympäristölleen ikäänkuin tämänkaltainen sosiaalisen raiskaamisen kohteeksi joutuminen olisi joku tie eheytymiseen.
Aloittajan kaltaiset henkilöt jotka ovat pakkomielteisen kiinnostuneita toisten oletetuista seksuaalisen väkivallan kokemuksista ovat yleensä itse seksuaalista väkivaltaa kokeneita. Koska kokemus on sietämätön omalle psyykelle, se projisoidaan ympärillä oleviin ihmisiin jolloin tämänkaltainen henkilö käsittelee OMAA kokemustaan toisen ihmisen kautta. Oma kokemus ja sen tuomat ongelmat siirretään toiseen "traumatisoituneeseen" henkilöön jossa sitä omaa kokemusta on helpompi käsitellä. Tämä on yksi vaarallisista hyväksikäytön muodoista joihin seksuaalista väkivaltaa kokeneiksi leimautuneet voivat joutua. Kun seksuaalista väkivaltaa (tai mitä tahansa muutakin väkivaltaa) kokenut leimautuu traumatisoituneeksi hän joutuu usein juuri tämäntyyppisten "auttajien" preparoitavaksi kuin joku saatanan banaanikärpänen. Nämä ovat auttajia jotka viimeistelevät sen tuhotyön minkä raiskaaja aloitti. Nämä ovat "auttajia" jotka pakottavat traumatisoituneeksi leimatun henkilön uhrin asemaan ja usein myös invalidisoivat tätä koko ajan lisää omalla käytöksellään. Heidän OMAT ITSEKKÄÄT MOTIIVINSA vaatii että siinä vieressä on se toinen henkilö joka on objektisoitu heidän omien emotionaalisten ongelmiensa käsittelyvälineiksi.
Seksuaalisen väkivallan uhriksi leimattu voi joutua preparoitavaksi tietysti muidenkin tekosyiden varjolla. Kuten esimerkiksi "koska olen kirjoittamassa kirjaa" tai "olen ammattini puolesta tekemässä tutkielmaa".
Teillä suomi- tytöt ja pimeät laaksot ei ole minkäänlaista oikeutta puhua muuta kuin omasta puolestanne. Tarinat joita te keksitte muiden ihmisten ympärille heidän "oireidensa" perusteella syntyvät ihan omien korvienne välissä. Niillä tuskin on mitään tekemistä kyseisten sijaiskärsijöiksi valikoimienne henkilöiden kanssa.
Tämä ketju on täynnä myyttejä ja naurettavia uskomuksia siitä millainen on "raiskauksen uhri" ja miltä hänestä tuntuu. Kun kävelet kadulla noin 100% kaikista vastaantulijoista on jossakin määrin ja jossain muodossa kokenut elämänsä aikana seksuaalisuuteen liittyvää kajoamista ja seksuaalisuuden loukkaamista. Niin yleistä se on. Se millä tavalla kukin asiaan reagoi on ihan juuri niin yksilöllistä kuin kaikki muukin elämässä.
Jos on tarve puhua seksuaalisesta väkivallasta yleisesti ja julkisesti, jokainen sitä kokenut puhukoot vain omista kokemuksistaan. Kuka helvetti teille on antanut luvan keittiöpykologisoida jonkun kolmannen osapuolen, joka itse ei ole läsnä, oletettuja seksuaalitraumoja ja niiden oireita täällä netissä julkisesti? Ja kuka helvetti on antanut luvan puhua kaikkien seksuaalista väkivaltaa kokeneiden suulla yleispätevästi? - pööhh
Uskonnollista tai tarkoin harkittua väkivaltaa vielä tarkemmin määriteltyä kansanosaa kohtaan ?
- mitä.on.väkivalta
"Raiskaus useimmin sisältää tekijän taholta myös enemmän tai vähemmän väkivaltaa päämääränsä saavuttamiseksi "
Turpiinvetokin sisältää tekijän taholta usein myös enemmän tai vähemmän väkivaltaa.
Eletään toisen vuosituhannen länsimaassa eikä täällä vieläkään tajuta edes sitä, että raiskaus on itsessään väkivaltaa.- Selvennys
Anteeksi. Tarkoitin koko "raiskaustapahtumaa", joka yleensä pitää sisällään monenlaista väkivaltaa, sekä useita rikosnimikkeitä. Itse raiskauksen, sitten vapaudenriiston, mahd. törkeän pahoinpitelyn, mahd. taponyrityksen...
Raiskaustapahtuma voi sisältää lukuisia erilaisia rikosnimikkeitä, ei yksin "raiskausta". Joskus on näinkin, ei ole käytetty muuta väkivaltaa. Jokainen tapaus on yksilöllinen.
Kun / jos asia menee oikeuteen, siellä eritellään kaikki mahd. erilaiset rikosnimikkeet, joista yhdessä tulee tuomio.
Kun esim. lehtiuutisessa kerrotaan jonkun "joutuneen raiskatuksi", uutinen ei useinkaan vielä erittele tapahtumasarjan muita rikosepäilyjä, eli rikosnimikkeitä. - mitäonväkivalta
Selvennys kirjoitti:
Anteeksi. Tarkoitin koko "raiskaustapahtumaa", joka yleensä pitää sisällään monenlaista väkivaltaa, sekä useita rikosnimikkeitä. Itse raiskauksen, sitten vapaudenriiston, mahd. törkeän pahoinpitelyn, mahd. taponyrityksen...
Raiskaustapahtuma voi sisältää lukuisia erilaisia rikosnimikkeitä, ei yksin "raiskausta". Joskus on näinkin, ei ole käytetty muuta väkivaltaa. Jokainen tapaus on yksilöllinen.
Kun / jos asia menee oikeuteen, siellä eritellään kaikki mahd. erilaiset rikosnimikkeet, joista yhdessä tulee tuomio.
Kun esim. lehtiuutisessa kerrotaan jonkun "joutuneen raiskatuksi", uutinen ei useinkaan vielä erittele tapahtumasarjan muita rikosepäilyjä, eli rikosnimikkeitä.Ja vaikka raiskaustapahtuma ei sisältäisi muunlaista väkivaltaa, on itse raiskaus silti itsessään väkivaltaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik174873MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1022511Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5781871- 101784
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1131594Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671207Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331148Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31008Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641007Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt2191000