Edessä ovi jota ei avata
ikkuna josta tuoksut
ei tulvahda
suljettu on talo
ja paikat sen
hukattuja päiviä
kovakorvaisuutta
tuijottelua oman navan
turhat tulitikun läimähdykset
ei kasvoja ikkunassa
tuntematon
lukituissa ovissa
sisimmässä lukittu rakkaus
Sääli
kun sisin sulkeutuu
sineitein
taa lukkojen
ja rakkaus kaipaa
vapautta
ja irtipääsyä käsirautain
ikkuna josta tuoksut
ei tulvahda
suljettu on talo
ja paikat sen
hukattuja päiviä
kovakorvaisuutta
tuijottelua oman navan
turhat tulitikun läimähdykset
ei kasvoja ikkunassa
tuntematon
lukituissa ovissa
sisimmässä lukittu rakkaus
Sääli
kun sisin sulkeutuu
sineitein
taa lukkojen
ja rakkaus kaipaa
vapautta
ja irtipääsyä käsirautain
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kerro hieman ketä kaipaat. Oletko kertonut hänelle?
Hienoja ajatuksia.
Syvällinen kirjoitus.
Tämä tuli mieleen: https://youtu.be/V2GlmMC1iGU
Mikä estää rakastamasta?
Kyllä ne surulliset kasvot on ikkunassa. Ne ei vaan näy ulos, kun valot on sammutettu
Niin olisipa pöydässä
ylimääräinen lautanen
rakkaalle
jos muru tulisi taloon
koskaan ei tiedä
vaikka valot
on sammutettu
sillä sydän ei ikinä
ole niin lukossa
etteikö se aukeaisi
ja etteikö siihen mahtuisi
lisää.
Kaunista ja aidon tuntuista runoilua. Lieneekö luovuttamisen tunnelma mielessä - aina on toivoa, jos molemmilla on tahtoa. Tahtoa ja rohkeutta toivotan tähän ja tuleviin hetkiin. Elämä kantaa ja avaa oven silloin, kun olemme valmiita siihen.
Elämässä on vain niitäkin
jotka eivät uskalla
paljastaa kasvojaan
Vaikka katsot kasvoja
on enemmän puu
enemmän kallio
ja enemmän meren aallot
ne sentään ovat
puu , kallio ja aallot
kasvot ovat
kassakaappi
avaimeton kassakaappi
Uskallatko kysyä tuntemattomalta tunnetaanko me? Se voi joskus olla helpompaa kuin kysyä tunnetulta mitä sinulle kuuluu, mitä mietit? On myös vaihtoehto kysyä nuo kaikki tunnetulta tai tuntemattomalta.
Tunnemmeko toisemme?
vai mitä sinulle kuuluu?
Kysytty on ja kassakaappi
ei edes aukea rakkaudentunnustukseen
eikä muuhunkaan
vaan pakenee aina paikalta
ja hetkistä
vaikka ns".tuntemattomana"
avaa kassakaapin
Jos sinulla on avaimet
niin kerro
miksi lukot ei aukea?
Yksinäinen ei voi
kuin jatkaa matkaa!
Vaikka sydän pysähtyykin
ja jää hetkeen.
Elämä on !
Kaunista runoilua. Kerrohan, paljasta jotain mistä sinä tykkäät?
Kosketuksista , hymyistä
hiljaisuudesta
aaltojen tyrskeistä kasvoihin
jos saan aikaan
toiselle hymyn
tai alun uusiin hetkiin
syvistä keskusteluista
musiikista
tanssista
painaa pää vasten olkapäätä
ja tuntea ja olla hetkessä
tuntea liikkumisen riemu
ja hyvä olo
nähdä lapsen aito ilo
ryömiä ja kontata lattialla
ja nauttia hetkestä
tuntea lämpö kylmyydessä
avanto ja sauna
yleensä hetki joka koskettaa
Ei ole avaimia. Laitoin kysymyksiä elävään elämään.
Ihanasti kirjoitit tuossa mistä tykkäät.
Kun antaa itsestään jotain niin tärkeää ja syvällä olevaa harkiten ja varovasti, kuin itse tein, tulee lukkoja jos ilmaisusta ei tykätä tai pelkää loukkaavansa. Olen onnellinen jos joku voi kirjoittaa. Minun ajatukset on olemassa ja kasvavat johonkin suuntaan omassa kotelossaan. väärään tai oikeaan.
ap, mistä sinä tykkäät?
Kun antaa itsestään lukemattomille tuntemattomille, satunnaisia kohtaamisia, kylmiä silmälaseja, kuulee vain selityksiä valitusten lomassa. Vaatimuksia, ivaa, elämän kireyttä, rumuuttakin. Päässä kaikuu: tee minusta rauhasi kanava..
Jäisikö minusta enää edes pientä soppaluuta rakkaalleni.? aamen
Jos suodaan mahdollisuus
ja oikeus
olla lähellä toista
uskaltaa olla liki
tuntea kosketus
tumman pupun
tuntea hetket
ja painaa pää
oikeaan syliin
ja kokea ed.vastauksen
hetket
no,toivoa aina voi!
Jos sinulla on edes
sinapinsiemen uskoa
et pelkäisi karmaa
vaan kulkisit tyynenä
eteenpäin
kuin myrskyssä
tikittävä kello
sinulle kaikkea hyvää
Kuljen kuin myrskyssä tikittävä aikapommi.
Jos tekee mieli räjähtää,
meen vaikka vessaan leikkimään kuurupiiloa.
Puhun pelikuvalle rauhoittavia ja
rohkaisevia asioita ja hymyilen.
Sulla on hyvä maku. Miks menit pois,puskaan?
Jos antaa rakkautta
se ei ole soppaluu
Olemme oma itsemme
ja se on paljon se
ja kun arvostat itseäsi
ja tekemisiäsi
Löytyy aina joku
joka arvostaa ja tykkää sinusta.
Elämässä on monta
hyväksikäyttäjää
ja olemme kuin tulitikkutyttö
yrittäen kylmyyteen
sytyttää tikkuja
kannonnokassa
jos joku ohikulkija huomaisi
Luoja korjasi tarinassa
tulitikkutytön lämpöönsä
ja rakkauteensa
ja Luojan lämpöä olemme
saaneet syntymällä
juuri meiksi-soppaluuksi
Rakkauden lämpö ja valo
poistaa kylmyyden
ja ainakin joillakin se
lämmittää
ja soppaluu keitossa
on lämmin
ja herkullinen
ja tulitikun valo valaisee
löytämään sen aidon
rakkauden
jopa pimeä talo
ja kylmä ikkuna loistaa
kun soppaluu
ja tulitikku valaisee
maiseman
SITÄ ETSIEN
Olisitkohan?
Elän käsi sydämellä
vai muuttuiko
käsi sydämeksi
joten olen se
joka ojentaa molemmat
käden että sydämen
mutta ne ei tunnu
kellekään kelpaavan
no-sekin on
hyväksyttävä
mutta tapana ei ole
piiloutua
edes vessaan
vaan uskallan hymyillä
ihan julkisestikin
Mitä sä selität?
Sorry mut miksi
kyselet ?
turvallisilla vesillä
eikä ota riskiä
ei tunteetkaan voi kohdata
vaikka ne olisivat
täysin yhtenevät
Olen kyllä kohdannut
tyrskyt
ja kertonut tunteeni
mutta jos toinen
reagoi vain tuntemattomana
se on vain toisen kiusaamista
ja ne ei ole turvallisia vesiä
joten vain paljastamalla
kasvonsa voit saada jotain
ja minun kasvot on olleet
paljaat jo kauan
miksei toisen eli
jos tunteet ovat yhtenevät
miksei sitä voi sanoa
asianosaiselle
eli olen kanssasi samaa
mieltä riskinottamisesta
ja itse olen sen tehnyt
eikä toinen uskalla
joten hyväksyttävä on sekin
ja mentävä eteenpäin
jotain joko haluaa
tai sitten ei
ja ei varsinkaan väkisin
vaan kaikki on vapaaehtoista
ja vedätys vain tappaa
päivä päivältä
eikä rakkaus ole palstoilla
vaan tosielämässä
siis mitä haluat?
Puhutaan ihan selvällä suomen kielellä. Kaikki on täällä niin h.levetin sekavaa!
Jos kerran olet s e l v ä s t i kertonut hänelle, niin ei hän varmaan välitä sitten. Jos viittaat nimimerkin rekisteröimiseen niin olen odottanut, että selvästi kaipaisi minua. Odotan päivittäin jotain merkkiä hänestä. No, lupasin kyllä alkuun täällä yhteydenottoa... Kyllähän mä halusin ja haluan, mutta ajatus tältä pohjalta on järjetön. Nimimerkin tekeminen, sekin tuntuu aivan mielettömältä kynnykseltä. Entä jos hän ei mitenkään lähestyisi, olisin toivoton. Siellä yhdessäkin paikassa olin vain hänen vuokseen, ei lähestynyt.
Voin olla täysin hakoteilläkin, en jaksanut kaikkea lukea. Anteeksi.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Täällä tuska ja ikävä ja epätoivo
kasvaa eikä edes kynttilänliekki valaise
ja elämä vaatii kädet , suun ,katseen
ja jos suu ja katse eivät saa ruokaa tosielämässä
tekstit jäävät teksteiksi
ja itse ainakin yritän toimia
oikeassa elämässä ja joskus se ei vaan
onnistu eikä edes anteeksipyyntö tavoita.
Toivon sinulle oikeaa lähestymistä ja
hänen huomaavan mitä odotat ja saat
oikean anteeksipyynnön ja selvyyden tunteisiin.
Niimpä niin.
Kiitos ja kumarrus