Kissa ja vauva

Olen sikäli samaa mieltä, että kissa ei aina sovellu pikkulapsiperheeseen. Mutta poikkeuksia on, kun lapsen vanhemmat opettavat lapsen kunnioittamaan kissaa.

Mistä näitä ihmeellisiä kissanomistajaotuksia oikein riittää? Ja vielä sellaisia, joiden kissat ovat vähintään yhtä ihmeellisiä otuksia?

"Muutenhan on vähintään 50% todennäköisyys, että kissa lopetetaan...."

Perustele! Vaikka kissanomistaja lapsen saisikin vasta kissan kotiuttamisen jälkeen, niin mistä sinä repäisit sellaisen luvun kuin 50%?

"Onko kenellekään vauvaa odottavalle/ suunnittelevalle tullut mieleen, että asia on vähän niin kuin joko tai?"

No ei todellakaan ole tullut pieneen mieleenkään, sillä omaan aivot.

"Lapsi kiusaa kissaa (ihan siksi, ettei omaa kehittyneitä aivoja) /kissa raapii (koska sitä kiusataan) ja sitten kissa lopetetaan, ettei raapisi enää lasta?!"

Ei, lasten ei todellakaan ole normaalia antaa sen ihmeemmin kissaa kiusata, mutta kissankin on oltava sen verran järjissään, että se sietää hassuakin käsittelyä. Huomaan kyllä, kenellä täällä on ne kehittymättömät aivot.

Minulla on ollut elämäni aikana yhteensä seitsemän kissaa ja lähipiirissä lisää vähintään toinen samanmoinen määrä. Tämän lisäksi olen työskennellyt kissojen parissa ja nähnyt sitä kautta satoja kissoja. Ei todellakaan ole normaalia, että kissa antaa aina joka tilanteessa kynsistä tai hampaista. Ei todellakaan. Tervepäinen kissa luottaa asearsenaaliinsa vasta tosipaikan tullen, ja sitä ei yksikään pieni lapsi saa aikaiseksi. Mistä helevetistä te muut siis revitte kissoja, jotka ovat muka aina kynnet edellä vauvan kimpussa siinä määrin, että ne piikille viedään?! Itse en edes huolisi niin sekopäistä kissaa, enkä todellakaan ole tälläkään kissakokemuksella törmännyt kovin moneen niin sekopäiseen ja sosiaalistamattomaan kissaan. Herää kysymys, että miksi kenelläkään normaalijärkisellä olisi sellaista petoa lemmikkinä? Jos minun kissojani joku kiusaisi, niin kissa ottaisi ja siirtyisi itse pois tieltä, jollei hermot riittäisi paikoillaan oloon. Äärimmäisessä tapauksessa saattaisivat sähistä, mutta että kynsistä tulisi? Hyvä vitsi! En väitä, että kissat yksistään kehittäisivät minkäänlaisia hermoja sen enempää kuin pienet lapsetkaan. Sen sijaan, että toiset saarnaavat lasten kasvatuksen puutteesta ja toiset kissojen kasvatuksen puutteesta, voitaisiin järkevästi olettaa, että sekä kissat että lapset on kasvatettava oikeaan suuntaan eikä antaa niiden rähjätä miten sattuu.

Tällä perusteella väitän, että kyllä nyt on hullulla kissanaisella vähintään yhtä hulluja kissoja, jos tilanne on todella tuo.

Onko aloittaja ikinä kuullut sosiaalistamisesta ja vastuullisesta lemmikinpidosta? Jos kasvattaa elikkonsa niin kieroon, että se ihmiseen käy kiinni kovin herkästi (oli se sitten kissa tai koira tai mikä vain muukin), niin sitten voi syyttää ihan itseään, jos piikille joutuu sellaisen elikon viemään.

Kissa on utelias ja haluaa katsoa ja haistella ihan kaikkea uutta. Jos vauvvaa pidetään aina piilossa ja huudetaan, kun kissa yrittää siihen tutustua, kokee se lapsen joksikin vaaraksi. Jo hyvin pienelle lapselle voi opettaa, että kissaa EI revitä, EI herätetä EIKÄ häiritä sen syödessä! Mallia nämä pikku "apinat" ottavat aina isommistaan!

Kissa on kyllä hyvä opettaja vauvalle varmasti räppää kynsillään jos kissa kokee jotain epämielyttävää. Meillä oli lapsuusaikanani noin 10 kpl kissoja hyvin me sisarukset niiden kanssa pärjättiin pienenäkin.

Aloittaja on jotenkin hakoteillä.Meillä suvussa ollut aina kissoja, ja ylläri lapsiakin.Itelle tuli kissa jo ennen lapsia, sitten tuli neljä lasta, ja kun lapset oli teini ikäsiä.Niin sitten meijän kissa vasta jouduttiin lopettamaan.Se eli siis kaksikymmentä vuotiaaksi, lapsiperheessä, ja alkuu ei ollut lapsiin tottunut ollenkaan.Mutta tottui kun lapsia alkoi yksi kerrallaan perheeseen ilmestyä.
Ei ongelmia kissan kanssa lapsien suhteen ollut,ihan sisäkissakin viellä oli.
Tiedän ihmisiä, jotka ottaa elukoita, ja sitten lopettelee tai laittaa niitä kiertoon milloin mistäkin syystä.Mutta, elukasta ei tarvitse luopua lasten takia, ellei kyseessä ole erityisen agressiivinen yksilö.Silloin on vika omistajassa, joko ei ole osannut yksilöä kouluttaa oikeille tavoille, tai sitten on valinnut itselleen sopimattoman eläimen.Ja syyhän on silloinkin omistajan.
Kaikille ei elukat sovi, sen huomaa siitä että niistä luovutaan ennen aikaisesti, ei olisi siis kannattanut ottaa ollenkaan.Lemmikit otetaan niiden eliniäksi, ei hetken huumaksi.Miettikää siis tarkoin, kissa elää 20vuotta, koirakin 10.Eli niin pitkäksi aikaa on niiden hoitoon sitouduttava.Tai jos ei kykene, niin kannattaa jättää ottamatta kokonaan.

Meille on tulossa vauva, oisko kellään antaa hyviä vinkkejä?! Jos vaavi sitten myöhemmin repii kissaa hännästä (kissa on 7-v norjalainen). Että pitääkö lyödä kissaa, vai millä sen saa oppimaan, ettei pidä raapia?

Hei, minä kirjoitin alkuperäisen viestin. Tarkoituksenani oli saada paljon vastauksia ja havahduttaa vähän ihmisiä. Oikeasti en ajattele noin kuten kirjoitin :-) Oletteko rakkaat suomi24:n lukijat huomanneet, että asiallisiin kirjoituksiin ei kukaan vastaa? Tällä hetkellä luetumpia ovat: "Onko persialaisellani silmätulehdus" ja "Onko kissallani astma". Kukaan ei vastaa näille henkilöille, sen sijaan trollit, kuten omani, saavat 15 vastausta! Teille, jotka vastasitte kirjoitukseeni, haluaisin ystävällisesti sanoa, että voisikohan ne työpäivän jälkeiset agressiot purkaa jotenkin muuten kuin tällä palstalla? Pidättekö totena kaikkea lukemaanne??? Mars vaikka juoksulenkille ;-)