Miksi en ole enää iloinen asioiden parissa jotka oikeasti on minulle miellyttävää? On todella ahdistava ongelma. Minulla on ihania kavereita, mutta aina heidän seurassa minulle tulee joku mutismi. En jaksa yksinkertaisesti puhua yhtään mitään, haluaisin vain olla hiljaa ja seurata vierestä. Sitten kun kaverit lähtevät kotiin niin minulle iskee hirveänmoinen ahdistus, pettymys ja masennus siitä että en puhunut mitään ja kaverit kyllästyvät ennen pitkää. En koe enää mistään asiasta iloa. Haluaisin nauraa ja olla aidosti pirteä. En myöskään enää tunne mitään tunteita, tarkoitan että kun olen yllättynyt niin se ei tule aidosti esille, en koe olevani yllättynyt. Minun täytyy esittää että "aijaa :o niinkö" Ja se kuulostaakin siltä kuin joku amatööri näyttelijä olisi ensimmäistä kertaa kameran edessä näyttelemässä. Asia vaivaa minua paljon. Tuntuu että olen aina jotenkin alakuloinen ja väsynyt. Haluan olla iloinen! Menetän kohta kaikki kaverini tämän vaivan takia koska olen yksinkertaisesti TYLSÄ ihminen. :(
Miten saada ilo takaisin? Minun pitää esittää
turhatylsäihminen
8252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onkos tullut vedettyä joskus elämässä "psyykenlääkkeitä"? Ne vievät tunne-elämän loppuelämäksi.
En ole koskaan syönyt mitään lääkkeitä. Elämässä ei ole tapahtunut hirveästi mitään, mistä olisin voinut vaikka masentua tms. Yhtäkkiä alkoi vain tällainen kaiho, väsyttävä tunne. :(
Hei
En ole ammattilainen, mutta tekstissäsi oli joitain kohtia, jotka ovat hyvin, hyvin, hyvin tyypillisiä läheisriippuvaisille ihmisille (Läheisriippuva ei tarkoita sitä, että olisi riippuvainen läheisistään vaan se on nimi tietynlaiselle ihmisryhmälle).
Jos haluat tutustua aiheeseen, niin Ben Mliselta on ilmestynyt Kirja "Taakkana läheisriippuvuus", jota saa nyt kirjakaupasta. Lisäksi tunnetuinta Suomalaista teosta aiheesta, Tom Hellstenin "Virtahepo olohuoneessa" löytyy myös lähes kaikista kirjakaupoista.
Lisäksi on hyvät nettisivut:
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
Joita pitää yksi parantuva läheisriippuvainen.
Läheisriippuvuus lienee ylivoimaisesti Suomen yleisin psyykkinen ongelma.
Jos tutustus siihen sivuun, niin itse pidin erityisesti seuraavasta kirjoituksesta:
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Bus1.html
Joka kertoo mielestä, niin kuin se olisi bussimatka.
Minusta tuo kuulostaa klassiselta masennukselta. Mene juttelemaan oman terveyskeskuksesi lääkärin kanssa. Koin itsemasennuksen alkuvaiheessa samoin ja koska en osannut hakea apua, masennuin lopulta todella vakavasti. Onneksi elämässäni oli anoppi, joka huomasi etten ole kunnossa ja vei minut lääkäriin. Muuten en olisi varmaan pitkään enää selvinnyt.
Hae apua. heti.
Jos et huomannut alkutekstistä muuta kuin alkavan masennuksen, niin silloin kyllä itselläsikin on paljon asioita käsittelemättä!
Masennus ei ole koskaan sairaus, vaan oire.
Jokaiseen alkavaan masennukseen on olemassa syy ja se syy ei mene pois sillä että kyllästää elämänsä mielialalääkkeillä.
En sano että kyse on välttämättä läheisriippuvuudesta, mutta jos on, niin kyseiseen sairauteen liittyy masennusjaksot.
Lääkkeillä saa turrutettua mielen, mutta sairaudesta pystyy paranemaan vain käsittelemällä asiat. Kun asiat on käsitelty, niin masennusjaksotkin helpottuu ja tavallaan häviää kokonaan.
Elämässäni on kyllä eräs asia joka on vaivannut minua. Voikohan se olla sitten syy tähän? Aiemmin menetin hermot siihen ja sen jälkeen lupasin ja jankutin itselle että asia ei saa häiritä minua. Mutta nyt asia on alkanut ahdistaa kuitenkin taas. Tässä on vain yksi paha ongelma; sille asialle en voi tehdä yhtään mitään. :( Tänään minun päässä tuntui oudolta ja ajattelin että minun varmaan pitäisi puhua. En jotenkin vain uskalla.
Ei varmaan ole ihmistä, jolla olisi vain yksi asia, joka vaivaa alitajunnasta.
Tuskin se huonoa tekee vaikka avaat sen.
Jos kyseessä on asia, josta ei voi tunnistaa ketään, eikä yhdistää kehenkään, niin voit avautua myös keskustelupalstalla (tosin on hyvä huomioida ja varautua mielessään siihen, että joku mieleltään järkkynyt saattaa tulla kommentoimaan sitä ...ja sellaisen mielipiteestä ei pitäisi välittää).
Jos se on sellainen, mitä ei voi avata ilman, että joku pystytään tunnistamaan (esim. kun olin pääministerinä ja Merkel tuli ensimmäiselle valtiovierailulle... ehkä vähän liioiteltu, mutta ymmärsit varmaan idean). niin on parempi, että avaudut uskotulle ystävälle, terapeutille, papille tai vertaistukiryhmässä.
Saatat yllättyä ihmisten reaktioista, mutta tuskin huonolla tavalla.