Rakastatko?

Petturi saa mitä ansaitsee... Ja täällä huutelet värkkisi vankina. Pelle

Mää ainakin arvostan suuresti jokaista läheistäni.Ihan jokaikistä.Kaikilla meillaä hyviä ja suurenmoisia piirteitä ja niihin kannattaa keskittyä.En ikinä koskaan halua pahaa kenellekkään,päinvastoin.Tällänen oon ollut aina mutta se vain vahvistuu iän myötä.Mulle ei merkkaa tittelit,ulkonäkö tms.vaan ihminen siellä sisällä.Kun kuolema korjaa,haluan ajatella olleeni tai ainakin tehneeni kaikkeni että voisin ajatella olleeni suht hyvä tyyppi.Siihen pyrin.Tietty ulkoinen maailma laittaa raamit,joiden puitteissa voi yrittää olla tasapuolinen,joskus se on haasteellista,mutta niillä resursseilla on vain mentävä ja yritettävä löytää kultainen keskitie.Ystävyys on yksi elämän hienoimpia asioita ja jokaisen mietittävä onko halua sellaiseen.Nykypäivänä kun on kaikilla meillä kiirettä ja tehtävää,itsensä ja asioidensa kanssa.

Niin sen kuuluukin olla, tietenkin rakastaa vaimoaan.

Rakastin suhteemme alusta siihen hetkeen kun hän ilmoitti eroavansa minusta.Sillä hetkellä jokin kuoli minussa.Mikään ei ollut enää kuin ennen.Syitä en ala sen kummemmin ruotimaan,mutta kyse ei ollut pettämisestä.Sovimme ja jatkoimme.Ja olen ollut tyytymätön aikaan eroilmoituksesta tähän hetkeen.Joskus ihmiset eivät vain sovi yhteen.Jos suhteesta puuttuu hellyys,niin vaikeaa se on.Lasten vuoksi ajatellut,että pitää vain jaksaa ja venyä.
Sinä olet minulle rakas.Olen ajatellut elämääni ja olen valmis ajattelemaan tulevaisuutta kanssasi.Tiedän,että rakastamme varmasti toisiamme.Yllätyksenä tämä rakastuminen kuitenkin tuli varmasti meille molemmille.Aion katsoa tämän kortin.En voi tehdä mitään muuta.Yksi elämä.