Hyvä kun on tämä paikka jonne voi kirjoittaa mieltä painavasta asiasta. Otsikon piti olla väkivalta, mutta perheessä...koska kyseessä on perhe. Mies on huono mies. Ei kai tässä muuhun tulokseen ole 30 vuoden aikana tullut. Alussa jo oli väkivaltaisia kohtauksia...mutta ne unohtuivat. Väliin saattaa olla pitkiä jaksoja, että kaikki on kuta kuinkin hyvin. Kuitenkaan, siihen ei tarvi mitään, kun pimahtaa niin pimahtaa ja eniten siinä kärsivät muut...minä olen vain sivukärsijä... niin sen ajattelen. Tietysti tämä väkivaltainen käytös on vain yksi oire muiden joukossa, kyseessähän on pakko olla narsisti. Niin pitkällä ihmissuhteella sen tietää vain. Tietää, ettei mikään ole ollut normaalia koskaan. Tässä sitä ollaan. Eniten säälin ja murehdin lapsia. Turha ukista, että erotkaa. Sitä on mietitty monet kerrat, muttei se ole mahdollista. Eikä niitä syitä tänne tarvettakaan ole laittaa.
Eniten olisin vain halunnut olla onnellinen. Murehdin sitäkin kuinka yksinäinen olen, eihän narsistinen mies ole ystävä. Joskus jos jotain yrittää harrastaa, niin se on vain pintalumetta.
Eikä sitä aina itsekään ole pulmunen. Omalta kohdaltani voin kertoa, että huutomittari on täysi. Kun mies aloittaa huudon, oli syy mikä tahansa, monesti ruoka tai se kuinka huono olen, niin sitä ei vain jaksa. Ja siitä on soppa jo valmis. Nykyään mietin miksi juuri minä, olen miettinyt että olin raukka, itsekin, jotenkin lankesin.
Eniten olisin vain halunnut olla onnellinen. Murehdin sitäkin kuinka yksinäinen olen, eihän narsistinen mies ole ystävä. Joskus jos jotain yrittää harrastaa, niin se on vain pintalumetta.
Eikä sitä aina itsekään ole pulmunen. Omalta kohdaltani voin kertoa, että huutomittari on täysi. Kun mies aloittaa huudon, oli syy mikä tahansa, monesti ruoka tai se kuinka huono olen, niin sitä ei vain jaksa. Ja siitä on soppa jo valmis. Nykyään mietin miksi juuri minä, olen miettinyt että olin raukka, itsekin, jotenkin lankesin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.