Toista se oli ennen vanhaan, kun veneissä oli vielä karttapöydät! Uusimmassa Kipparissa oli testissä Finnmasterin uudistettu 7-metrinen. Kuvatekstissä valitettiin sitä, että karttapöytä oli jätetty paikoilleen, että se oli vanhanaikainen, samalla kun muu runko oli uusittu! Lehden mielestä, siis kun nykyisin "kaikilla veneilijöillä on"(?) elektroniikkaa suuntimavälineinä, ei entisenlaisia karttapöytiä tarvita? Ne lienevät turhia ja tilaa vieviä? Säälittävää, jos tämä on veneilyn tulevaisuus. Toivon, että tämä oli vain Kippari-lehden toimittajan lipsahdus.
Nykykehitys Kippari-lehden mukaan
Nostalgia
253842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Karttapöydän tarve on vähenemään päin ja navigointielektroniikka vaatisi jo tämän koko-ja hintaluokan veneeseen oman tilansa" Että voisihan tuosta olla toistakin mieltä.Voihan sitä lukea, nuin piru raamattua.Vai mitä :)
Joo , kyllä se kipparilehti puhelee ihan kamalia. Apuva!!!!! ei uusia laitteita ainakaan mun veneeseen. Säälittäviä ovat.
ymmärtänyt koko hommaa, vai mitä...ulise kadulla vaan...
Sinusta en tiedä, mutta minä en ainakaan pysty lukemaan karttaa 20 solmun vauhdissa ja ohjaamaan venettä samanaikaisesti (vanhuus tulee, per..). Näin ollen kartturi voi huutaa ajo-ohjeita ruokapöydän äärestä aivan yhtä hyvin kuin mistä muualta tahansa.
Tarkoitan siis, etten ymmärrä mihin liukuveneessä erillistä karttapöytää tarvitaan.
Nyt kyllä palataan ihan perusasioille. Jos merikorttia ei pysty lukemaan/tulkitsemaan 20 solmun nopeudessa, on syytä harkita hitaanpaa venettä. Myös kartturin olisi hyvä nähdä maisema..ja ainakin erottaa vasen oikeasta.
kenelle tuo oli tarkoitettu?Haluuks joku taas"matsata"?lainasin Kipparista....Lue itse! Mielestäni keskustelun avauskin oli asiallinen.Kyllä navikointitaitoja ja karttoja tarvitaan...
AOS esitti mielestäni ihan asiallisesti oman mielipiteensä, et tainnut ymmärtää sitä. Kaverin näkemys oli ettei hän kykene keskittymään kahteen tarkkutta vaativaan tehtävään yhtäaikaa ja syytti siitä omaa vanhenemistaan. Olen kyllä osittain samaa mieltä AOS:n kanssa, jos liikkuu vierailla vesillä 20kn nopeuksilla ja joutuu keskittymään sekä kartan lukuun, että veneen ohjaamiseen niin kyllä siinä on tekemistä. varsinkin jos sen tekee kokonaan ilman gps:n tausta tukea ja jos siellä on vielä paljon muita veneitä minkä liikkeitä joutuu seuraamaan
Tarkoitin juuri niin kuin Masa on ymmärtänyt.
Koska tunnen omat rajani, en ajele vierailla vesillä 20 nopeuksilla paitsi silloin jos on kartanlukija käytettävissä tai elektroninen kartta, joka huolehtii joka sekunti sijainnin määrittelystä. Silloinkaan ei ole tapana luukuttaa missään rännissä.
Uppoumaveneessä kantanluku, liikenteen seuraaminen ja ohjaaminen onnistuu hyvin yksinkin. Ehtii jopa väistelemään öykkäripurjehtijoita (kokemusta on).
Olen sitä paitsi aina silloin tällöin tavannut liukuvia matkaveneitä, jotka syöksyvät mailin kerrallaan ja sitten pitävät taukoa niin kauan, että meikäläinen on 7 solmun vauhdilla ehtinyt lähes paikalle. En tiedä mistä on ollut kysymys, mutta mieleen on juolahtanut, että ehkä veneessä selvitetään tauon aikana sijaintia.
>Uppoumaveneessä kantanluku, liikenteen >seuraaminen ja ohjaaminen onnistuu hyvin >yksinkin. Ehtii jopa väistelemään >öykkäripurjehtijoita (kokemusta on).
Ei öykkäripurjehtijoita olekaan kuin saduissa:-)
Osta purkkari niin ehtii lukemaan karttaakin ja hermo lepää.
>>> Ehtii jopa väistelemään öykkäripurjehtijoita (kokemusta on).
Erikoista, tunnen samoin mutta päinvastoin ;) Lieneekö syynä se että koneihmiset ja purjehtijat eivät tunne toistensa alustyyppien käyttäytymistä? Oikeastaan harva konemies tuntee västämissäännöt purjevenettä kohtaan, ja samoin on valitettavasti purjehtijoilla epätietoisuutta väistämissäännöistä keskenensä.
Ongelmana usein on se, että monet konemiehet ajavat 'ränneissä' 20kn ja sellaisen näyn kohtaaminen tuntemattomassa paikassa on purjehtijalle ns. 'paskat housussa' tilanne. Usein ei p-vene voi väistää kuin yhteen suunbtaan, josta vene tulee. Toisessa suunnassa on väylän reuna tms.
Ja tilanne kertautuu, jos on toinen purkkari vastassa/vieressä ja kummatkaan seilipaatit ei tiedä miten kuuluu väistää ja ketä. Tilanteet on usein enemmänkin monen tapahtuman summa, kuin selvästi jonkun tietyn venetyypin syytä .
On asiansa osaavia konemiehiä ja asiansa osaavia purjemiehiä. Sitten on taas niitä.... Ja molempia ihan yhtä paljon!
Viime kesänä iso hesalainen purkkari tuli Puumalan paikkeilla vastaan luovimalla. Väylässä oli leveyttä runsaasti, joten uskoin hänen jatkavan samalla halssilla vielä 100 metriä, mutta hänen piti ehdottomasti vaihtaa puolta juuri siten, että jouduin hidastamaan. Onneksi olin varautunut kaikkeen, joten ei mitään sattunut eikä se mitään ongelmaa meikäläiselle aiheuttanut kun alun perinkään vauhtia ei ollut kuin 10km/h. Jäi vaan sellainen mielikuva, että sääntökirjasta oli opeteltu vain se kohta, jossa selvitetään väistämissäännöt purkkarin ja motskarin välillä, mutta oli unohtunut se ensimmäinen perussääntö, jonka mukaan kaikkien on tehtävä kaikkensa törmäämisen välttämiseksi.
Eipä katsonut kaveri silmiin keulan alitse mennessään puhumattakaan moikkaamisesta. Onneksi noita ei ole paljon, mutta yksikin saa paljon pahaa maineelle.
Joo, onhan noita tapauksia - valitettavasti. Itse olen 25 vuotisen seilauskokemuksen aikana törmännyt veneen kanssa toiseen veneeseen 2 kertaa, joista molemmat konepaatteja. Tai oikeastaan 1 kerta, koska eka kerta oli sellainen kun kapeahkoa sunttia luoviessa (noin 3 kplm eveä) tuuli tuli vasemmalta ryntäältä ja oli oikealla reunalla vihreän merkin vieressä (ajoin nimelliskulkusuuntaa), ja piti heittää venda. Mutta fiskari "100 vuotias" pappakombinaatio tuli takaa/rinnalle liki ja en voinut heittää vendaa koska olisin ajanut kylkeen, vaan oli mentävä merkin väärälle puolelle odotettava että pappa ajoi ohi. Sitten kolahti ennen kuin vendan kerkesin heittää.
Tämä nyt lyhykäisyydessä näin, mutta paljon muutakin trafiikkia ym. oli siinä joka esti minun väistömanööverit taikka vendan heiton ajoissa/ennakkoon. Mutta tilanne oli niin selvä että firkaripapan olisi pitänyt lukea tilanteita,
Noooh, vhf:llä ilmoitus Merivartioistoon ja kaveri maksoi pienen tappelun jälkeen, koska se oli kivelleajo eikä kolari. Piti vähän todistajia vakuutusyhtiölle ohjata. Ei sen mitään kun rahat sai, mutta tuli vaan sellainen olo että jos on oikeessa ja väistäminen hankalaa, ja jos sen johdosta tapahtuu kivilleajo, niin kannattaa pitää suunta ja katsoa osaako toinen meriteiden säännöt.
Toinen kerta oli kun hämärissä motari ajoi ohittaessa päälle. Ja tämä tapahtui laivaväylällä, tai sen alussa, mutta väylällä kuitenkin (motari tuli Turusta ja kurvasi ennen Pikku Pukkia laivaväylälle, ja oltiin just lähsössä TPS:lta ja siinä kun ohitti niin kolahti).
Mutta olen toki 'poskipusuja' saanut ja antanut purkkareillekin, mutta kisoissa ;)
Ihan 'aikuisten oikeesti' tilanne on se, että liian usein todellakin tuijotetaan sääntökirjaa - kuten mainitsit - ja ollaan niin oikeessa että. Terve järki ja itse pääasia unohtuu, eli merellä ja luonnossa liikkuminen. Moottoriveneilijä ja purjehtja ovat kuitenkin samaa heimoa, niin kuin matka-autoilija ja asuntovaunuijlija. Matkatapa vaan on erilainen, oman mieltymyksen mukaan.
Olen purjehtija, opetan merenkulkutaitoja ja tietoja, olen purjehduskouluttaja ja takana on noin 30.000 mailia vanavettä niin konevoimalla kuin purjevoimallakin.
MUTTA yksi on varma; teen kesällä monia virheitä ja jotkut niistä nostattavat niskavilloja pystyn niin moottorimiehillä kuin purjehtijoillakin.
Sille nyt vaan ei voi mitään, että joskus jää katselemaan jotakin mielenkiintoista ja sitten jää pari tilannetta huomaamatta, vaikakkaan mitään vaarallista ei tapahtu, mutta on aiheuttanut jotakin tilanteita että muut joutuu huomioimaan sellasen tilanteen joka olisi kuulunut minun huomioida. Se on tietysti hirveän väärin, koska aina on poidettävä riittävä tähystys päällä ja oltava kokoajan hereillä, mutta ihminen on inhimmillinen olento ja tekee aina virhitä - enemmän tai vähemmän.
En siis väitä olevani täydellinen, enkä edes lähellä sitä.
Sellainen toisen huomioiminen ja vähän löysempi pipo voisi olla lääke tähän :) Ollaanhan silloin pääasiassa lomalla.
Ja totuushan on se, että vaikka A:lla olisikin ensisijainen väistämisvelvollisuus, ei B:llä ole päälleajioikeutta.
jo sängystä vai heräsitkö kosteassa sellaisessa,aikuinen ei tuollaista touhua,eihän.suntti on muuten lääkärin tai putkimiehen hommia,sunti on merellä,salmi suomexsi.:)
Nuo just on vaarallisia kun eivät usko mitä kaikkea hölmö kuski merellä saa aikaan, ja sitten ne töpeksii kun ei osaa itse varoa. Sitten taa saa lehdistä lukeä kuinka monta kuoli. Ja syyttömät tietty. Näitä asioita saa lukea varsinkin juhannuksen tietämillä kun moottoriveneet karauttavat liikkuvaan maaliin tai muuten vaan koheltaa ja teloo itseään tai mukanamatkustavia. En muista koska purjehtijoista olisi tällä tavalla tullut tappajia, vaikka joskus huonolla taidollakin menee. Töppäävät joskus niin että harmittaa, mutta eivät tapa.
...näin moottoriveneilijänä sinulle siitä, että määrittelit 3 kaapelinmitan eli n. 550 metriä leveän salmen kapeahkoksi. Yleensä kun murisee kapeissa paikoissa luovimisesta, saa vastaukseksi, ettei 100 metriä ole mikään ahdas tai kapea.
Itse tapahtumasta kyllä ihmettelin vähän, millä perusteella toisen osapuolen vakuutusyhtiö on suostunut maksamaan sen. Jos käsitin oikein, niin kaveri ohitti sinut ja ajoi itse väylän suunnassa ja sinä et missään vaiheessa ollut tulossa häneen nähden oikealta leikkaavalla kurssilla?
Vai menikö juttu niin, että toisella osapuolella ei ollut mitään vakuutusta ja sinun yhtiösi painosti papan maksumieheksi, kun tämä onneton ei tajunnut, miten heikoilla yhtiö oli? Tahi puuttuiko tarinasta jokin olennainen elementti? Nyt syntynyt vaikutelma nimittäin oli se, että fiskarikipparilla ei ollut mitään aihetta olettaa, että sinua tarvitsisi väistää, vaan ajoit samaa kurssia tai peräti loittonevaa kurssia häneen nähden?
Sanottakoon selvyyden vuoksi, että minä pyrin itse (liukuvalla veneelläni) ajamaan, tietysti käytettävissä olevan tilan puitteissa, sen verran väljästi ohi, ettei purkkari kertakaikkiaan ehdi kylkeen vaikka yrittäisi sitä tahallaan. Olen joskus sanonut niin, että jos normaalinäköinen kykenee näkemään ohitettavan veneen väen kasvot niin hyvin, että tunnistaisi sieltä tuttavansa, niin on aivan liian lähellä...
Asian kirjoitin esimerkiksi, mutta ainahan niitä sitten löytyy jotka parhammiten asiaa yrittää poisselittää oikeudenistunnoista ja lehtiartikkeleita tai muista asioista huolimatta :)
>>> eli n. 550 metriä leveän salmen kapeahkoksi. Yleensä kun murisee kapeissa paikoissa luovimisesta, saa vastaukseksi, ettei 100 metriä ole mikään ahdas tai kapea.
Tässä näkee moottoriveneilijän ja purjehtijan eron. Leveys/kapeus ei ole märiteltävissä metreillä vaan veden syvyydellä, tuulen suunnalla ja kuljetulla ajalla. Jos salmi on 1 kplm leveä ja on syvää vettä sekä myötätuuli, ei salmi ole kapea;) Asioita täytyy purjepelillä ennakoida toisella tavalla, ja se ei ole vain se mitä kartasta näkyy. Se on myös sitä, mitä kartasta ei näy.
Mutta itse tilanteeseen: Salmen leveys kartasta on tuo mainitsemani leveys koka sittemmin oikeudenkäynnissä mitattiin. Mikä on lateraalien tai väylän väli, en muista. Mutta kun ottaa huomioon maaston ja vesistön, se lienee ollut jotakin kaapelin, ehkä vajaa. Ja jos sinä ihmettelit tapahtumaa, mitäpä luulet minun tehneen :)
Ajoin matalaan/kivelle kun hänen veneensä minut ajolinjallaan sinne työnsi, jossa sitten omat todistajat, eräs toinen vene, gps (ei kuitenkaa riittävä yksin) sekä loppuvaiheesa papan oma lausuma sen tuomitsi. Ei siis hätää. Hänen sanoi että ei nähnyt. Annoin myös äänimerkkejä, ja kuten kirjoitin, oli tilanteessa muutakin kuten liikennettä. Tilanne oli sikäli 'näyttävä' että huudettiin, töötättiin ja huidottiin. Pappa vaan ajoi, ja hänen linjansa suhteessa väylään muuttui navigoinnin ja veneenkäsittelyn kannalta olennaisesti. Väylä nimittäin teki loivan mutkan vasempaan, ja näin ollen hän väylän suunanssa kaartoi eteeni. Pappa oli menossa saareen.
>> Vai menikö juttu niin, että toisella osapuolella ei ollut mitään vakuutusta ja sinun yhtiösi painosti papan maksumieheksi, kun tämä onneton ei tajunnut, miten heikoilla yhtiö oli?
Eiköhän oikeudessa asiaa puitu ja oikea tuomio saatu. Tuo nyt kirjoitelmasi on vaan niitä juttuja; että niin tai näin, purjehtijan vika. Papalla oli oma vakuutuksensa.
Kuten sanoin, kirjoitin tuon esimerkiksi ja lyhyen kuvan tapahtuneesta, joka toki oli epäonnistunut, mutta parempaan en pysty sillä tutkintapöytäkirjoja, lausuntoja ym. oli kaikkiaan kolmattasataa. Mutta tilanne ei ollut edes ongelmallinen koska oli todistajia ym.
Tämä esimerkkini oli kaikkiaan oikeastaan hyvä, sillä reagointisi oli juuri sellainen joka kertoo palon. Usein konemiehet valittaa että seilipaatti ei väistä: Mutta kannattaako väistää, sillä jos ei ole todistajia tms. niin juttu hävitään oikeudessa vastavassa tilanteessa.
>>> Olen joskus sanonut niin, että jos normaalinäköinen kykenee näkemään ohitettavan veneen väen kasvot niin hyvin, että tunnistaisi sieltä tuttavansa, niin on aivan liian lähellä...
Määritelmäsi on loistava. Saaneen lainata sitä tunneillani? ;)
Tämä siis tapahtui jo aikaa sitten, ja seilauskokemusta vain vajaat noin 5.000 mailia.
Jos nyt tilanne tulisi eteen näin, ja on ollutkin (esim purj.kisoissa), niin olisin heittänyt riittävän ajoissa 180* oikeaan, ja jos se olisi kolahtanut pohjaan niin sitten olisi.
Myös navakalla tuulella jiipin kautta tehtävät käännökset jotenkin oli alitajuisesti sulkeutuneet mielestäni, varsinkin kun koko ajan odotin että fiskarikuski minut huomaa, sillä oltiin jo niin lähellä! Mutta ei huomannut ajoissa.
Mutta näin siitä olisi selvitty. Toki jälkiviisaus on aina sitä suurinta viisautta, mutta totuus on se että vahingot opettavat. Ja jos ei opeta, on pahempi juttu.
Määritelmää saa käyttää vapaasti, en vaadi Teosto-korvauksia vaikka se ns. omakustanne onkin :)
Mitä tapahtumaan tulee, niin oli kuten arvelinkin: hyvin olennainen asia jäi kertomatta eli se, että annoit äänimerkkejä yms. Katsos kun alkuperäisen selostuksesi perusteella syntyvä kuva oli se, että sinä vain ajoit pokkana ulos väylältä yrittämättäkään kääntyä tai pyrkimättä ilmaisemaan, että nyt käännyt. (Itse asiassa hiukan oletin, ettei se niin mennyt, mutta vähän niinkuin yleisenä oppituntina muillekin jätin tekemättä mitään oletuksia vaan pitäydyin täsmälleen omassa kuvauksessasi; huonoilla tapahtumakuvauksilla on nimittäin moni vakuutuskorvaus jäänyt ihmisiltä saamatta.)
Kun puhun väylän leveydestä/kapeudesta, tarkoitan itse nimenomaan käyttökelpoisen väylän leveyttä, ts. sitä aukkoa, joka on veneelle käytettävissä. Onhan tuolla saaristossa montakin paikkaa, joissa sinänsä avovedeltä näyttävää on mailitolkulla mutta matalikkojen vuoksi vain hyvin kapea aukko on ajettavissa. Esimerkin vuoksi, Kustaanmiekka on kapeimmillaan hiukan yli 100 metriä (eli hieman yli puoli kaapelinmittaa); jopa purjehtijoiden keskuudessa näyttää vallitsevan lievää erimielisyyttä siitä, onko siinä luoviminen asiallista vai ei. Olen kuitenkin kohdannut muutamankin purjehtijan, joiden mielestä paljon kapeammastakin paikasta saa luovia ilman mitään epäselvyyttäkään.
Oli miten oli, pidän alkuperäisen hatunnostoni voimassa, vaikka kavensitkin jo salmeasi reippaasti.
Tuli mieleen Karin mainitsemasta sokeahkosta fiskarikipparista, että aina silloin tällöin tulee ihmeteltyä kanssaveneilijöitä, joita näyttää vaivaavan jonkinlainen niskalihashalvaus. Ääriesimerkkinä kerran idästä Hevossalmeen tultaessa kiinnitin huomiota Bellaan, jonka kanssa edettiin likimain tasanopeutta. Okei, kaveri oli minusta oikealla, mutta siitä huolimatta minua ihmetytti, etten koko sen 5-6 minuutin aikana, jonka olimme lähekkäin, nähnyt hänen päänsä kääntyvän milliäkään mihinkään suuntaan. Eikä nähnyt kukaan muukaan veneessäni olleista... Saattoihan hän tietysti pyöräytellä päätään salamannopeasti aina niinä hetkinä, joilloin minä katsoin toisaanne, mutta uskallanpa eppäillä... Samanlaisia näkee silloin tällöin ja ne aina hiukan huolestuttavat.
Ja kun nyt tarinoimaan aloin, niin tähystysen huippuja oli tilanne kun ajoin konelle ulos Hangon Itäsatamasta ja vastaan tulee 'aitio' purkkari. Siis ketään ei veneessä näkynyt ja kaveri oli jo molemmat itäviitat ohittanut. Oli siis käytännössä aallonmuratajalla.
Kohta ko tuli mies kiparihattu päässä ulos ja nappasi pinnapilotin irti ja moikkasi leveesti. Olin todella ihmeissäni sekä kiukuissani ja huusin siihen 10m pähän veneeseen että "Mitä hittoa sä pelleilet?". Kaveri vaan sanoi että laitoin paikkoja kuntoon satamaa varten.
En tiedä kuinka kauaan kaveri oli pilotilla vetänyt vajaa 50m leveää sisääntuloväylää ehkä Suomen eniten käydyn sataman edustalla, mutta se oli jo typeryyden huippu. Tullaa sisään ko. satamaan keskellä kaunista heinäkuuta ja tähystys tuota luokkaa. Ja vielä pilotilla.
Niin, ja kysehän oli purkkarista.
PS. Samaa vähän pelotttaa nuo plotterit, kun aina ei ymmrretä että ne ei näytä vastaantulevaa.... Vastuunsa saisi kantaa myös laitemyyjät, joiden olen kuullut sanovan että "tällä kun ajaa niin eksyä ei voi". Ja sitten se uskotaan, ja kun vika tulee plotteriin/karttagepsiin, niin kuusessa ollaan.
Siihen suuntaan ollaan menossa! Eikös Kippari -lehti ole koneväen lehti...... ;) Jospa se koskeekin heitä? Ja jos on näin, selittää se monia asioita ;)
Itse navigoin aika perinteisin keinoin ja
paperikartta, kompassi ja loki ovat keskeisiä
välineitä. Gps on tuplakompassina ja toki hyödynnän sitä tarvittaessa muutenkin.
Jos karttatasot jäävät pois, niin sylissäkö
veneen kuljettaja karttaa pitää, jos vaikka elektroniikka on poissa pelistä tai ei ole kartturia ? Vai onko nopeissa veneissä lähdetty siitä, että on aina kartturi, jolla on pelit ja vehkeet ja kippari vain ajaa ? Karttapöydällä on mielestäni käyttöä myös läppärin paikkana, jos sitä haluaa hyödyntää. Mielestäni paperikarttaa
varten tulisi olla joka tapauksessa taso ja mielellään myös kipparilla. Iso ongelma tietenkin
syntyy, jos ei osaa navigointia kuin vain gps:n
reittipisteitä ajaen tai plotteria / karttaohjelman ruutua tuijottaen ja sitten
tuleekin vastaan ko. laitteiden toimintahäiriö -
huh-huh.
Hyvää joulunaikaa kaikille palstalaisille ! :-)
Itse ainakin aina ajan merikortti sylissä jos olen vierailla vesillä. Ei ole tullut vastaan sellaista venettä jossa olisi karttataso riittävän lähellä kovempaa vauhtia ajaessa, 20-25 solmua tuntuu olevan raja jolloin veneen ohjaaminen vaatii niin paljon huomiota että katsetta ei voi pitkäksi aikaa irroitta meren pinnasta.
Asiansa osaava kartturi ja hänellä vaikka hyvä karttataso on sitten asia erikseen.
Kovempaa mentäessä ei auta mikään muu kuin erittäin huolellinen ennakkovalmistelu/tutuilla vesillä ajaminen. Kovan vauhdin navigoinnista on vi Båtägare lehden nettisvuilla ihan hyvä artikkeli- naispuolinen navigaattori kertoo miten hän navigoi miehensä ohjaamassa veneessä 60 solmun keskinopeudessa.
ÄÄLIÖ!
>>> Itse ainakin aina ajan merikortti sylissä jos olen vierailla vesillä. Ei ole tullut vastaan sellaista venettä jossa olisi karttataso riittävän lähellä kovempaa vauhtia ajaessa
Mikis ihmeessä ajaa kovaa jo on vierailla vesill???? ÄÄLIÖ, ajatko autoakin täysillä kaupungissa kartta sylissä jos olet eksyksissä.
Pitäisköhän ajaa hiljempaa jos ei tiedä missä on, eikä pää riitä kartanlukemiseen vauhdissa?
Jutun juonihan oli se, että ko. veneessä, vaikka on siis uudistettu juuri, ei ole oikein paikkaa mihin asentaa kaiku, gps/plotteri jne.