Oon 18-vuotias tyttö ja olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuneisuudesta jo yhdeksän vuotta. Kaikki sai alkunsa koulukiusaamisesta ja parhaan ystävän kuolemasta. Koulukiusaaminen oli lähinnä henkistä, joten meni yli viisi vuotta ennen kun asia huomattiin. Tämä tapahtui samaan aikaan kuin ystäväni kuolema. Olin silloin ihan rikki, mutten tajunnut, että pahempaa on vielä edessä.
Menin hoitoon nuorisopsyk. poliklinikalle viisitoista kesäisenä. Muutaman kerran ehdin polilla käydä, kun minut laitettiin ääniharhojen ja itsetuhoisten ajatusten vuoksi Törnävän nuoriso-osastolle T19.
Huomasin silloin, että tää on pohjaton suo, eikä kenelläkään ole taitoa/voimia/halua auttaa minua. Mietin vakavissani kuolemaa ja itsemurhan tekemistä.
Olin niin helvetin ahdistunut.
Olin osastolla kahteen eri otteeseen, 2 viikkoa ja toisella kerralla 9 viikkoa. Mutta silloinkaan en ollut vielä näin pohjalla.
Terapiassa kävin kolme vuotta, mutta lopetin terapeutin alkaesa syyllistää minua joka asiasta. Nyt etsin parhaillaan uutta terapeuttia.
Vuodet menevät eteenpäin. Joka ilta mietin, että miksi en tappanut itseäni tänään. Joka aamu mietin, että tänään on hyvä päivä kuolla. Ahdistus valtaa mieltä päivä päivältä enemmän. Ajan iltaisin autolla maanteitä ja etsin sopivaa hetkeä itsemurhan tekemiseen. Muutaman kerran olen ajanut vastaan tulevien kaistaa 160km/h rekkaa päin. Viime hetkellä olen aina palannut omalle kaistalle.
Nyt viimeiset kolme kuukautta on ollut ihan helvetillistä tän masennuksen ja ahdistuksen takia. Olen käynyt nyt juttelemassa akuuttipsykiatrian polilla joka päivä kuukauden ajan. Minulle on tarjottu osastohoitoa, mutta vanhemmat kieltävät minua menemästä sinne. On annettu keinoja ahdistuksen lievittämiseen. MUTTA MIKSI MIKÄÄN AUTA?
Vuosien varrella minua on syytetty laiskaksi ja minulle ahdistusta tuottavien asioiden on kertottu olevan vain hyviä tekosyitä jäädä pois koulusta ja töistä. Näin olen saanut kuulla ahdistuksestani ja masennuksestani isältäni.
Olen todella epätoivoinen tulevaisuuden suhteen. En osaa edes kuvitella, että minkälaista minulla voisi olla 10 vuoden päästä.
Nyt tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Tuun kohta hulluksi. Itsemurha pyörii mielessä joka päivä yhä enemmän. Pelkään itseäni ja tätä tilannetta. Mutta sen olen päättänyt, että vielä joku päivä teen sen. Tapan itseni. Tarkkaa päivää ei minulla ole valmiina, mutta toivon, että se tapahtuu ennen joulua.
Pitää vain olla rohkea loppuun asti!
Menin hoitoon nuorisopsyk. poliklinikalle viisitoista kesäisenä. Muutaman kerran ehdin polilla käydä, kun minut laitettiin ääniharhojen ja itsetuhoisten ajatusten vuoksi Törnävän nuoriso-osastolle T19.
Huomasin silloin, että tää on pohjaton suo, eikä kenelläkään ole taitoa/voimia/halua auttaa minua. Mietin vakavissani kuolemaa ja itsemurhan tekemistä.
Olin niin helvetin ahdistunut.
Olin osastolla kahteen eri otteeseen, 2 viikkoa ja toisella kerralla 9 viikkoa. Mutta silloinkaan en ollut vielä näin pohjalla.
Terapiassa kävin kolme vuotta, mutta lopetin terapeutin alkaesa syyllistää minua joka asiasta. Nyt etsin parhaillaan uutta terapeuttia.
Vuodet menevät eteenpäin. Joka ilta mietin, että miksi en tappanut itseäni tänään. Joka aamu mietin, että tänään on hyvä päivä kuolla. Ahdistus valtaa mieltä päivä päivältä enemmän. Ajan iltaisin autolla maanteitä ja etsin sopivaa hetkeä itsemurhan tekemiseen. Muutaman kerran olen ajanut vastaan tulevien kaistaa 160km/h rekkaa päin. Viime hetkellä olen aina palannut omalle kaistalle.
Nyt viimeiset kolme kuukautta on ollut ihan helvetillistä tän masennuksen ja ahdistuksen takia. Olen käynyt nyt juttelemassa akuuttipsykiatrian polilla joka päivä kuukauden ajan. Minulle on tarjottu osastohoitoa, mutta vanhemmat kieltävät minua menemästä sinne. On annettu keinoja ahdistuksen lievittämiseen. MUTTA MIKSI MIKÄÄN AUTA?
Vuosien varrella minua on syytetty laiskaksi ja minulle ahdistusta tuottavien asioiden on kertottu olevan vain hyviä tekosyitä jäädä pois koulusta ja töistä. Näin olen saanut kuulla ahdistuksestani ja masennuksestani isältäni.
Olen todella epätoivoinen tulevaisuuden suhteen. En osaa edes kuvitella, että minkälaista minulla voisi olla 10 vuoden päästä.
Nyt tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Tuun kohta hulluksi. Itsemurha pyörii mielessä joka päivä yhä enemmän. Pelkään itseäni ja tätä tilannetta. Mutta sen olen päättänyt, että vielä joku päivä teen sen. Tapan itseni. Tarkkaa päivää ei minulla ole valmiina, mutta toivon, että se tapahtuu ennen joulua.
Pitää vain olla rohkea loppuun asti!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei. Jos sinulle on tarjottu osastohoitoa,niin kyllä sinun kannattaisi kokeilla sitä,vanhempiesi vastustuksesta huolimatta.Jos vaikka siellä löytyisi jokin uusi hoitolinja,ja olisi motivoitunut henkilökunta sinua auttamaan.
Toivon todella että saisit avun,ja masennus helpottaisi.
Olet nuori vielä,oikea hoitolinja kun löytyy,saatat päästä masennuksesta.
Tsemppiä sinulle
Jos saamasi hoidot eivät ole tuottaneet toivomaasi tulosta, niin tutkippa tuosta toisenlaista näkemystä ja hoitoa masennukseen!
http://www.elinahytonen.fi/2011/08/masennus-kiinalaisen-ja-lansimaisen-laaketieteen-silmin/
Jos suoraan sanotaan, niin tämä tilanne on aivan helvetillinen. Isä sanoi juuri eilen illalla, että "sulla on niin paljon jo niitä nappeja, kohta sä meet kouluunkin kädet täristen." Todella kannustavaa... Tuntuu, että nyt tulen hulluksi. Ahdistaa niin jumalattomasti. Kun alan puhumaan osastosta, niin isä ei hyväksy asiaa ollenkaan ja äiti väittää, ettei siitä ole mitään hyötyä. Tulee sellainen olo, että petän ne, jos menen osastolle.
> 1990-luvulla havaittiin suuressa tutkimuksessa, että itsemurhaa yrittävillä oli lähes poikkeuksetta liian alhaiset kolesteroliarvot. Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin vähärasvainen dieetti aiheuttaa masennusta: kysymys on nimenomaan eläinrasvojen vähäisyydestä. Kolesterolilääkkeillä lisätään siis muiden haittojen ohella masennusta. Kahvin lisäksi sokeri runsaasti nautittuna aiheuttaa masennusta. Eräässä tutkimuksessa masennus lieveni heti, kun kahvi ja sokeri lopetettiin yhdeksi viikoksi. Ruoka-aineallergiat ja homeet ovat masennuksen aiheuttajia. Homeisten päiväkotien, koulujen ja sairaaloidenkorjaamisen pitäisi olla kansanterveyttä parantavien ja kuluja säästävien toimenpiteiden ykköslistalla juuri homeen vaarallisuuden vuoksi. Masentuneista lapsista ja aikuisista 85% osoittautui eräässä tutkimuksessa allergikoiksi. B-vitamiinien puutos on tavallinen masentuneilla, erityisen tärkeitä foolihappo ja B6, mutta myös B1, B2 ja B12. B6 hoitaa esim. E-pillerien aiheuttamaa masennusta. C-vitamiinin puutos on yleinen masennuksen syy. Liian paljon kalsiumia voi aiheuttaa masennuksen, samoin liian vähän. Magnesiumin puutos on yleinen itsemurhapotilailla. Alhainen verensokeri aiheuttaa masennusta.
Nappeja on, mutta onko näitä nappeja?
Multa otettiin B-, C- ja D-vitamiiniarvot pari viikkoa sitten ja tulokset näytti hyviltä. Olen nyt kuitenkin ottanut joka aamu ko. vitamiineja reiluja annoksia. Ainoa mikä mun korvaan tuosta tekstistä särähtää ovat magnesiumin puute ja kalsiumin vähäinen käyttö. En saa ruokavaliostani juurikaan maitopohjaisia kalsiumin lähteitä. Jos nämä vitamiinit lääkkeet laskee yhteen pillereiden määräksi vuorokaudessa tulee lähes 20...
MIksi tulet tänne tyrkyttämään jotain ravintosoopaa alkuperäiselle ? ONKO SULLA MORAALIA; ETIIKKAA; OMAATUNTOA ollenkaan ?
Vie nyt noi viestis hevon sinne niin ja äkkiä ! >(
prkl, jotain tolkkua nyt tohon ravintolisävouhotukseen.
Sinulla on ollut kohtuuttoman rankka elämä, mutta hienoa että olet jaksanut taistella tähän asti ja olet vielä hengissä! Olen itse 27-vuotias, minulla on myös kokemusta koulukiusatuksi tulemisesta ja heikosta itsetunnosta. Sairastan masennusta ja ahdistun esim. sosiaalisista tilanteista. Elämääni on mahtunut myös onnellisempia aikoja, mutta nyt olen taas aika pohjalla. Olen myös harkinnut itsemurhaa joskus, mutta tällä hetkellä sen toteuttaminen ei ole mielessä.
Jos kaipaat ihmistä jolle puhua, niin minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Ala punkkariksi, siinä viha ja pelot ja ahistus saadaan kanavoitua kokonaan Punk-alueelle:
https://www.youtube.com/watch?v=ABhDiXbUaBE
Muuta omaan kämppään homeisten vanhempiesi luota, oot täysi-ikäinen. Sun pitää nyt ajatella että sä saat "Do What You Want". Haistata vitut kaikilla muilla. Kun lähet jatkossa liikkeelle tällä periaatteella niin löydät lopulta samalla tavalla ajattelevia.
Pelko on loukkauksen tai menetyksen aiheuttamaa.
Loukkaus tai menetys synnyttää vihan.
Pidätetty viha synnyttää syyllisyyden.
Ratkaisematon syyllisyys synnyttää masennuksen.
Tunnet vihaa kuollutta ystävääsi kohtaan, mutta et halua suuttua kuolleelle ihmiselle koska hän on jo maksanut kaikkein kovimman hinnan: kuoleman. Et saa oikein purettua tunnettasi kenellekkään, joka osaisi siihen samaistua, niinpä et saa myöskään käsiteltyä omaa suruasi.
Joudut käyttämään valtavasti puolustusmekanismejasi vihanylläpitämiseen ja sen takia energiatasosi ovat vähissä ja olet masentunut ja itsetuhoinen.
Luultavasti myös vanhempasi koittavat tukahduttaa vihaansa, mutta kokevat syyllisyytta jos joudut sen takia menemään mielisairaalaan.
Voin kirjoittaa myöhemmin lisää.
T.Riku
Vihan laukaiseminen suuntaamalla se sopivalla tavalla ulospäin on keskeinen koko tuskan ja vihan ongelmassa. Jos vihaa ei ilmaista vaan pidetään puolustusmekanismin sisäälläpäin, se alkaa tuhota vaivaamaansa ihmistä kuluttamalla hänestä kaiken, mikä tuntuu hyvältä. Kuitenkin jotkut ihmiset näyttävät olevan jatkuvasti vihaisia, mutta ovat silti vielä ärstyisiä ja harmistuneita. Miksi he eivät ole tasapainoisia ja onnellisia? Loppujen loopuksihna he päästävätä jatkuvasti vihaiset tunteensa ulos. Vai päästävätkö? Se että ihminen käyttäytyy vihaisesti, ei vielä merkitse, että hän on selvittämässä menetystä, tavalla joka sallii hänen päästä siihen käsiksi.
Sinulla on oikeus olla väsynyt ja masentunut. Kaikki ovat joskus, joillekin se vaan jää päälle. Tämä nyt on tällaista puoskarointia, mutta oletko ajatellut, että mitä tahtoisit tehdä, ennen sitä kuolemaasi? Tee ne asiat joita haluat, itsekkäästi ja röyhkeästikin. Ota elämältä mitä sillä on tarjottavana, jos vain suinkin pystyt ja jaksat.