Löytyykö siis muitakin metsäakkuharrastajia? Jos löytyy, perustetaan klupi! Mutta ei mitään tuning-akkuja valkosilla kuorilla ja punaisilla korkeilla. Pääkaupunkiseudulla on pitkään kytenyt eräänkin ikämiestallin joukossa salaista metsäakkuhimoa ja tiettävästi on jopa suunniteltu metsäakkusafareitakin Mäkkylän metsiin. Voitaisiin järjestää metsäakkunäyttely ja tutustua internetissä ulkomaalaisiin metsäakkuihin.(Mikähän metsäakku on englanniksi...) Venäjältä sais halvalla puretuista panssarivaunuista tosi isoja metsäakkuja. Kuus- ja kakstoistavolttisille omat osastot. American Car Showhun vois laittaa metsäakkuosaston missä valittais sammaloitunein akku. Vanhoista ruumisautoista sais metsäakkujen tyylikkäitä kuljetusautoja. Mahtuis monta. Kustomoijat choppais niitä ja lyijyt olis jo valmiina kohteessa sisällä. Mikä pannaan yhdistyksen nimeksi?
Metsäakkuharrastajia?
akkujenharrastaja
10525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viron poika on jo haalinut kaikki irrallaan olevat akut lyijynhimossaan pois näkösältä, jopa omistajiensa pihoista. Minä en juuri noista metsäakuista perusta mutta mökille on kertynyt pari piha-akkua. Toisen toi äidin velipoika Ruotsista muuttoakkuna joskun 70-luvun alkuvuosina ja toinen on naapurin isännän traktorista. Noita jälkimmäisiä tulee keräilijöille vastaan aika usein ja monelle alku harrastukselle. Tuon tuontiakun entisöintiä olen harkinnut tovin, valitettavasti sen kilpi on niin kulunut ettei valmistenumerosta saa enää oiken selvää. Näin ollen esimerkiksi uusien korkkien tilaaminen netistä pelkän kuvan perusteella on melkoista tikanheittoa. Värisävytkin näissä repro-osissa heittää usein alkuperäisestä. Alkuperäinen akkukin on haalistunut vuosien mittaan eli korkkejakin pitäisi jollain tapaa haalistaa. Minusta näistä nykyajan huoltovapaista akuista ei saa sellaista fiilistä kuin kuin vaikapa vm 67 kuuskytamperisesta Tudorista.
Mukavaa tosiaan että muitakin harrastajia on. En keräile metsälöytöjä vaan juurikin korkkeja, etikettejä ja akunkenkiä. Erikoisin taitaa olla vm 57 Jugos käynnistysakku jossa navat ovat samassa päädyssä. Korkkikokoelmassa on toista sataa erilaista ja värejä on kuusitoista.
Joo mulla on aito panssarivaunun akku jolla on kokoa ja näköä. Korkit on tuollaisia jääkiekon kokoisia ja akulla painoa niin että pitää olla neljä miestä nostamassa. Happoja siinä ei enää ole sisässä.
Voiko näitä metsäakkuja teidän mielestä harrastaa virtuaalisesti? Mulla kun on tietokoneella ainakin tuhansia kuvia joita olen ottanut nähdessäni vähän erikoisemman akkuyksilön. Nämähän ovat ikäänkuin kokoelmani vaikka minulla ne eivät ole autotallin hyllyillä riveissä niinkuin puristit ehkä edellyttäisivät. Yritän myös aina jäljittää akun alkuperän eli minkä tehtaan tuotantoa, mitkä on alkuperäiset hapot ja minkä vuoden erää on. Piirrän yleensä myös kartan akun vaiheista aina tehtaalta hylkäämiseen.
Kumpa olisi käytössä joku vanha talli tai navetta johon voisi alkaa keräilemään akkuja.
metsähakkuissa ei ole muita hyötyjä kuin se että jos tehdään pienimuotoisena, puukaasuauto pääsee lähikauppaan ja takaisin jois ei jää matkalle
https://www.youtube.com/watch?v=74YsaKnm0Jw
tässä on samanlainen joka vei meitä uimaan kuin ruotsissa asuvalla sedälläni sellainen sattui olemaan tavallisena bensakäyttöisenä pelinä.
Olen kehittämässä appiä metsäakku/akkuharrastajille ja kerään ideoita kentältä millaisia ominaisuuksia pidetään tärkeimpinä. Tällä hetkellä mukaan on otettu paikkatieto, karttaesitys, kuvan ottaminen, akun ominaisuustietojen syöttö (tietojen täydentäminen Motonetin verkkokaupan rajapinnasta), tietokanta pilveen, jakaminen facebookiin, twitteriin, instaan, mailiin jne. Seuraavaksi työn alla on tietokannan avaaminen Google Earthissa katsottavaksi. App on tarkoitus julkaista keväällä 2017.
Miten tuolle appiprojektille kävi? Millä nimellä se Google playssa löytyy jos se saatiin julkaisukuntoon? Onko Oreo-versio? Olisko mitään veikkauksia tukeeko uniparts-rajapintoja?
Tossahan on sen gmail osoite, kokeile toimiiko yhä
Keskitetty tietokanta metsäakkuharrastuksesta on hyvä ajatus. Yksittäisten harrastajien vaivalla keräämä historiallinen aineisto ja tieto on aina vaarassa kadota tai pirstaloitua epäoleelisiin yksittäisesinekokoelmiksi jos harrastajan innostus sammuu tai tulee terveyssyyt vastaan. Monesti ulkopuoliset eivät tiedosta metsäakkuharrastuksen kulttuurihistoriallista arvoa ja kattavatkin kokoelmat akkuja tai niihin liittyvää esineistö saattaa päätyä hävitettäväksi harrastaja vaikkapa kuolee vanhuuttaan.
Olisi harkittava järjestäytymistä ja sponsorien hankkimista tukemaan metsäakkuihin liittyvää kulttuuriperintöä.
Onko tämmösiä metsäakkuja oikeasti olemassa ja kuinka yleistä niiden harrastaminen Suomessa on?