Hei!
Kertokaapa kuinka olette päässeet vihasta, jota olette tunteneet siskoa tai muuta läheistä kohtaan? Meitä on useampia sisaruksia, mutta tämä minua 10 vuotta vanhempi sisko käyttäytyi minua kohtaan tosi ilkeästi monta vuotta. Toisen siskon tekemistä kyllä kehuttiin ja ylistettiin ja siskoni heti kun olimme kahden töksähteli ja äksyili minulle, vaikka en varmasti tehnyt hänelle mitään pahaa. Hänelle ei kelvannut mikään tekemiseni. En tiedä - olin varmaan liian kiltti ja yritin liikaa miellyttää häntä. En tiedä miksi. Pelkäsin varmaan hylkäämistä. Nyt en ole pariin vuoteen ottanut siskooni yhteyttä, eikä hänkään soita minulle. Alussa kun päätin,että kiltteyteni loppuu tähän - helpotti - mutta nyt minä taas ajattelen, että minä olen se ilkeä ihminen. Minua vaivaa, että elämässäni pitää olla tällainen ongelma.
Hyvistä neuvoista olisin kiitollinen!
Kertokaapa kuinka olette päässeet vihasta, jota olette tunteneet siskoa tai muuta läheistä kohtaan? Meitä on useampia sisaruksia, mutta tämä minua 10 vuotta vanhempi sisko käyttäytyi minua kohtaan tosi ilkeästi monta vuotta. Toisen siskon tekemistä kyllä kehuttiin ja ylistettiin ja siskoni heti kun olimme kahden töksähteli ja äksyili minulle, vaikka en varmasti tehnyt hänelle mitään pahaa. Hänelle ei kelvannut mikään tekemiseni. En tiedä - olin varmaan liian kiltti ja yritin liikaa miellyttää häntä. En tiedä miksi. Pelkäsin varmaan hylkäämistä. Nyt en ole pariin vuoteen ottanut siskooni yhteyttä, eikä hänkään soita minulle. Alussa kun päätin,että kiltteyteni loppuu tähän - helpotti - mutta nyt minä taas ajattelen, että minä olen se ilkeä ihminen. Minua vaivaa, että elämässäni pitää olla tällainen ongelma.
Hyvistä neuvoista olisin kiitollinen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
On luonnollista tuntea vihaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on kohdellut huonosti. Se ei ole millään tavoin ilkeää, vaan hyvä asia, joka auttaa suojelemaan omaa itseä muilta ihmisiltä. Ei kuulu pitää yhteyttä niihin, jotka kohtelevat huonosti. Anna vain ajan kulua ja ole ylpeä siitä, että olet päässyt eroon liiallisesta kiltteydestä.
Kun tuntee tehneensä ihan kaikkensa,selvitelläkseen välit,sopinut tapaamisia ilman vastakaikua,on aika katkaista välit.Ihan lopullisesti.Ilmeisesti he ovat tyytyväisiä nykytilaan,mutta sinun ei ole pakko siihen tyytyä.Ja tuosta haukkumisesta sanoisin..He ovat jotain vaille jääneitä,katkeria.Haukkuvat ja solvaavat väärää ihmistä.Vaikka jokaisenhan sitä on peiliin katsottava,josko sieltäkin katsoo "syyllinen".Virheistä pitää ottaa opiksi.Joskus kovienkin oppien kautta.Itse en ole haukkunut,arvostellut enkä kiusannut.Kun sitä on saanut tarpeeksi itse kokea,ei sitä halua muille jakaa.Ja jos tilanne menee oikein vaikeaksi,voithan näyttää muille läheisille haukkumiset.Joskus joku,joka näyttää rauhalliselta ja kiltiltä,voi olla täysin pitelemätön suuttuessaan.Senkin olen itse nähnyt,voi tapahtua jotain peruuttamatonta.Mutta,toivotan voimia elämääsi ja parempaa huomista.
Itse en ainakaan pääse vihasta, en enää koskaan. Olen katkaissut välit siskoihini.
Minulla on kaksi itseäni huomattavasti vanhempaa, alkoholisoitunutta siskoa ja molemmat ovat tosi ilkeitä minua kohtaan. Toinen on leuhka ja nostaa itsetuntoaan ja ylpeilee, nenä pystyssä väärin perustein. Esim. lastensa ammateilla ja omaisuudellaan ja toinen on katkera, elämänsä pilannut ja menettänyt kaiken itsetuntonsa. Koskaan en enää halua olla heidän kanssan tekemisissä. En saa siitä kuin pahaa mieltä.
Inhottaa jo se, että jotkut kutsuvat heitä siskoikseni. Ei siskojen kuulu olla tuollaisia. Hieman haikeana katson aina, kun näen siskoksia, joilla on niin lämpimät välit. Siskoiltani puuttuu sellainen sisar-rakkaus kokonaan.
He vihaavat ja halveksivat pikkusiskoaan. He ovat riitaisia ja hankalia ihmisiä. Vaikka mitään pahaa en ole heille koskaan tehnyt, päin vastoin. Molempia olen koettanut auttaa ja olla esimerkillinen sisko. Mutta en enää. Minulle riitti heidän ainaiset ilkeät puheensa ja se kaikki kylmyys.
Minut jopa korvattiin siskona..
Haluaisitteko te tutustua minuun?
Joko kemiat kohtaa tai sitten ei.. :)
Parhaimmassa tapauksessa voisimme löytää toisistamme ns. sielunsisaret. :)
Itse samaistun kyllä teidän kommentteihinne täysin. Juurikin tuosta kylmyydestä tarpeeksi saanut..
Pääsin niin ,että tein totaalisen pesäeron koko sukuuni reilu 15 vuotta sitten.
En suoranaisesti vihannut,mutta oli muuta kismaa,välit olleet viileät jo lapsuudesta alkaen.
En edes ajattele heistä ketään,ja tai ajattelen heitä kuolleina.
Jos kysytään lähiomaisista,vastaan ettei ole,ja sitä kysytään ainakin sairaaloissa,jos sinne joutuisi.
Mietin olenko tunteiltani kylmä,ehkä olen,tai en vain välitä.
En ole tuntenut yksinäisyyttä sitten lapsuuden,ja ihmisten kanssa parhaiten tulee toimeen kun pitää heihin etäisyyttä.
Hyvä ystävä ei vaadi mitään.
Ihmiset on enimmiltään epäluotettavia,ja ystäviä on hyvä olla vain vähän,mutta sitäkin läheisempiä,jos niitä on olemassa.?
Ajatelkaa niin,että elätte elämänne hyvin,ja mahdollisimman kunnialla loppuun asti,ei elämästä kannata tehdä liian monimutkaista.
Sadan vuoden päästä kukaan ei muista meitä,ei edes tiedä meidän olleen olemassa,ja niin sen pitääkin olla.
On hyvin tavallista, että sukulaiset eivät tule toimeen keskenänsä. Kun sukulaisiaan ei kerta kaikkiaan voi valita, on ainoa mahdollisuus olla olematta heidän kanssaan, niin kuin monien muittenkin ihmisten kanssa. Ei nykyaikana voi ajatella, että sukulaisuus velvoittaisi jollakin tavalla.
Ongelman tuo se, että häiriintyneet ihmiset ovat toisia kohtaan mielin kielin ja toisia kohtaan hankalia. Siten on yleensä sukulaisia, joihin on välit sekä luonnevikaisilla että itsellä.
Minullakin on kaksi siskoa, jotka ovat niin vaikeita, etten kerta kaikkiaan JAKSA olla heidän kanssaan tekemisissä, enkä ole ollut vuosiin. Niille sukulaisille, jotka mahdollisesti ovat olleet heidän kanssaan tekemisissä, olen sanonut, etten halua kuulla siskoistani yhtään mitään ja toivon, etteivät kertoisi minusta yhtään mitään. En edes tiedä, ovatko siskoni olleet yhteydessä johonkin muuhun sukulaiseeni.
Eräs vaimoni ja minun ystävä valitti, ettei hänen siskonsa vastaa edes puheluihin, jotka soittaa tälle. Emme suinkaan ihmettele, sillä jouduimme lopettamaan kanssakäymisemme ystävämme kanssa, sillä hän osoittautui sekä suulaaksi että pohjattoman hävyttömättömäksi.
Samoin lopetimme kanssakäymisemme pitkäaikaiseen ystäväpariskuntaan, joiden rouva ilmoitti, että eräs puheenaihe ei käy. Pitäisi siis koko ajan pelätä, meneekö liian lähelle aihetta ja juttu olisi kankeata smaltalkia. Pakko lopettaa.
Ei ole mitään eroa sillä, onko tekemiset loppu sukulaisen tai muiden ihmisten kanssa. Tsemppiä teille kaikille, jotka ette ole tekemisissä sukulaistenne kanssa. :)