Vuosi tuli nyt täyteen, kun romahdin täysin masennukseen jo vuosia kestäneen velkakierteeni johdosta.
Lääkärini "määräyksestä" menin velkaneuvojan pakeille ja nöyrästi kasasin tarvittavat tiedot kasaan, 13 velkojan tiedot ja muut tarvittavat dokumentit hakeakseni Takuu-Säätiöltä takausta pankkilainaan. Nyt mietin miten löysin voimia vielä edes yrittää, mutta onneksi yritin ja siitä alkoikin elämä kirkastua talouden suhteen.
Velkaa oli 20 tonnia, suurin osa korkeakorkoisille velkojille, joiden saldot ei tuntuneet alentuvan millään, vaikka maksoi joka kuukausi tonnin laskuja vuokran lisäksi.
Kokoaikatyön palkka ei silti yksineläjällä riittänyt edes kaikkiin laskuihin ja paikkasin sitten laskuja ottamalla lisää lainaa.
Puolisen vuotta odotin epäuskoisena säätiöltä vastausta, ja olin jo sen verran negatiivinen että luulin kaiken vaivan olleen turhaa.
Kuitenkin pinnistelin ohjeiden mukaan vielä tuon ajan ja osa veloista ehti perintäänkin,mutta ei ulosottoon.
Jaksoin aktiivisesti olla velkojiin yhteydessä ja tehdä maksusopimuksia pienemmillä erillä.
Vihdoin hakemukseni käsiteltiin, ja oli kuin lottovoitto saada säätiön takaus, jolloin iso taakka tippui harteilta, tonnin sijaan maksaisin yhteen paikkaan eli pankille 400.
En edes välittänyt luottohäiriömerkinnästä, sillä se ainakin varmistaa että reilun 4 vuoden päästä velat ovat sitten kokonaan historiaa.
Nyt on mennyt sitten kesä ja syksy näyttää monin kerroin valoisammalta.
Parasta se että ei tipu postiluukusta 15 laskua kuussa, puhelin ja sähkölaskunkin olen laittanut e-laskuksi niin ei tule yhtään laskua enää paperisena tähän asuntoon.
Ja nyt on se joka kuukautinen laskuhelvetti ohi, enää ei tarvi menettää yöuniaan miettien mitä pystyy hoitamaan ja mitä ei.
Jopa säästöönkin jää rahaa, ja rahat riittää seuraavaan tilipäiväänkin.
Parasta sekin että tottui niin säästeliääksi pakosta ennen, ettei jäänytnedes rahaa törsäilyyn niin sama piheys onneksimon vielä tallella =)
Suosittelen niitä jotka soveltuisivat takuusäätiön hakijoiksi, ottamaan edes selvää onnistuisiko takaus.
Minäkin olin epäluuloinen vaikka tiesin täyttäväni kriteerit, mm.olen töissä, velat enimmäisrajojen sisällä. Ja ennenkaikkea se toiminta hakuprosessin aikana.
Voimia kaikille ylivelkaantuneille, toivottavasti tästä joku sai innostusta.
Lääkärini "määräyksestä" menin velkaneuvojan pakeille ja nöyrästi kasasin tarvittavat tiedot kasaan, 13 velkojan tiedot ja muut tarvittavat dokumentit hakeakseni Takuu-Säätiöltä takausta pankkilainaan. Nyt mietin miten löysin voimia vielä edes yrittää, mutta onneksi yritin ja siitä alkoikin elämä kirkastua talouden suhteen.
Velkaa oli 20 tonnia, suurin osa korkeakorkoisille velkojille, joiden saldot ei tuntuneet alentuvan millään, vaikka maksoi joka kuukausi tonnin laskuja vuokran lisäksi.
Kokoaikatyön palkka ei silti yksineläjällä riittänyt edes kaikkiin laskuihin ja paikkasin sitten laskuja ottamalla lisää lainaa.
Puolisen vuotta odotin epäuskoisena säätiöltä vastausta, ja olin jo sen verran negatiivinen että luulin kaiken vaivan olleen turhaa.
Kuitenkin pinnistelin ohjeiden mukaan vielä tuon ajan ja osa veloista ehti perintäänkin,mutta ei ulosottoon.
Jaksoin aktiivisesti olla velkojiin yhteydessä ja tehdä maksusopimuksia pienemmillä erillä.
Vihdoin hakemukseni käsiteltiin, ja oli kuin lottovoitto saada säätiön takaus, jolloin iso taakka tippui harteilta, tonnin sijaan maksaisin yhteen paikkaan eli pankille 400.
En edes välittänyt luottohäiriömerkinnästä, sillä se ainakin varmistaa että reilun 4 vuoden päästä velat ovat sitten kokonaan historiaa.
Nyt on mennyt sitten kesä ja syksy näyttää monin kerroin valoisammalta.
Parasta se että ei tipu postiluukusta 15 laskua kuussa, puhelin ja sähkölaskunkin olen laittanut e-laskuksi niin ei tule yhtään laskua enää paperisena tähän asuntoon.
Ja nyt on se joka kuukautinen laskuhelvetti ohi, enää ei tarvi menettää yöuniaan miettien mitä pystyy hoitamaan ja mitä ei.
Jopa säästöönkin jää rahaa, ja rahat riittää seuraavaan tilipäiväänkin.
Parasta sekin että tottui niin säästeliääksi pakosta ennen, ettei jäänytnedes rahaa törsäilyyn niin sama piheys onneksimon vielä tallella =)
Suosittelen niitä jotka soveltuisivat takuusäätiön hakijoiksi, ottamaan edes selvää onnistuisiko takaus.
Minäkin olin epäluuloinen vaikka tiesin täyttäväni kriteerit, mm.olen töissä, velat enimmäisrajojen sisällä. Ja ennenkaikkea se toiminta hakuprosessin aikana.
Voimia kaikille ylivelkaantuneille, toivottavasti tästä joku sai innostusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella hienoa, että olet aikuismaisesti vastannut kaikista sitoumuksistasi, vaikka osa veloista ennätti mennä ulosottoon. Yleensähän tällä palstalla saa lukea velkajärjestelyyn 0-ohjelmalla päässeiden valituksia kauheasta lyhennysohjelmasta ja kituuttamisesta.
Hieno homma. Itsellä täysin sama tarina eli paikkailin talouttani pikavipeillä /pienlainoilla jotta olisin pystynyt joka kk maksamaan tunnollisesti normaalien laskujen lisäksi myös noita vippejä. Korttitalohan romahti pienestä klikistä palkanmaksussa. Itse puhalsin pelin poikki kun eräänäpäivänä tili ei riittänyt kattamaan kyseisen kuukauden maksuja. Oma jlainan takauksen hakuaika säätiöltä kesti n. 8 kk vuonna 2012. Kokonaisvelka oli hieman yli 34k€, vuosikausia maksettu velkoja lähes koko palkan edestä. Ulosotossa kerkesin oleen muutaman kuukauden takauksen hakuaikana ennekuin laina nostettiin pankista. Säätiön kanssa puuhastelun lisäksi tulee myös puuhastelu oman pankin kanssa mikäli lainan myöntävät. Mutta kyllä se oli sen arvoista. N. reilun vuoden päästä luottotiedot ok ja tänä aikana opittu uusi tapa käsitellä rahaa. Mukavintahan on se että kuukausittaisen rahankäytön täydellisen remontin takia nyt jää joka tilistä myös rahaa säästöön pantavaksi. Parissa vuodessa kelpo summa pahan päivän varalle.