Haluaisin siis tietää miten lopettaa kynnysmattona oleminen ja alistuva käytös. Oma poikaystävä sanoo että testailee minua kuinka pitkälle annan mennä koska ei jaksa minua tällaisena heikkona ("eikä katsoa miten mätänen omassa paskassani ja apatiassani").. Kärsin masennuksesta ja paniikkihäiriöstä (plus toipunut syömishäiriöstä ja todella kurainen perhetausta) eli tiedän olevani taakka ja moniongelmainen tapaus.
Mutta en osaa taistella vastaan.. pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä mutta poikaystäväni osaa löytää ne ihan kauheat jutut minusta mitä en ole edes aiemmin huomannut.. Esim miten laiska todella olen enkä kiinnitä huomiota toisiin plus olen itsekäs.. Hän haluaa minulle hyvää ja minun muuttuvan paremmaksi itsekseni mutten tiedä miten sen tekisin.
Tämä hänen ankara käytöksensä onkin minut pakottanut skarppaamaan monessa asiassa ja esimerkiksi lopetin lääkitykseni tilanteeni parannuttua.
Tiedän myös että on varmasti raskasta olla suhteessa ihmisen kanssa joka ylireagoi jokaiseen kehon ongelmaan ja saa paniikkikohtauksia. Mutta tilanne on mennyt siihen että hän suuttuu minulle jos olen ahdistunut tai saamassa kohtauksen mikä pahentaa oloani hurjasti sillä hetkellä.
Häviän myöskin jokaisen väittelyn sillä en ole kovinkaan tunneälykäs kuten hän ja olen koko ikäni vältellyt kaikkia mahdollisia konflikteja.. Tai onhan sekin mahdollista että olen tässä tilanteessa täysin väärässä (hyvin mahdollista itseasiassa). Hän on kuitenkin todella hyvä ihminen (paras koskaan tapaamani) ja ollut todella kärsivällinen kanssani monessa eri asiassa, kuitenkin hänen pinnansa alkaa nyt kiristyä. Yriän vaivata häntä mahdollisimman vähän kaikella tällä ja olenkin saanut todella inhottavan tavan pyydellä kaikkea anteeksi koko ajan.
Ongelma tässä on se että tiedän kyllä tarvitsevani terapiaa monessakin eri asiassa mutta ainakaan vuoteen minulla ei ole sitä mahdollisuutta saada. Olen usein sanonut poikaystävälleni että aion mennä terapiaan mutta hänestä minun pitäisi myös pystyä hoitamaan ongelmani itse sillä olen älykäs ihminen. Hän on itse kärsinyt masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista ja pääsi niistä nopeasti yli itse taistelemalla (tosin tapasi myös terapeuttia muutaman kerran).
Haluaisin vain jostain saada taistelutahtoa ja itsekunnioitusta.. Tai ehkä sellaista varmuutta seistä yksin mielipiteideni takana ja uskoa että minunkin ajatuksilla ja tarpeilla on arvoa.
Miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni? Miten voin oppia arvostamaan itseäni?
Hyviä neuvoja kaivataan!
Mutta en osaa taistella vastaan.. pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä mutta poikaystäväni osaa löytää ne ihan kauheat jutut minusta mitä en ole edes aiemmin huomannut.. Esim miten laiska todella olen enkä kiinnitä huomiota toisiin plus olen itsekäs.. Hän haluaa minulle hyvää ja minun muuttuvan paremmaksi itsekseni mutten tiedä miten sen tekisin.
Tämä hänen ankara käytöksensä onkin minut pakottanut skarppaamaan monessa asiassa ja esimerkiksi lopetin lääkitykseni tilanteeni parannuttua.
Tiedän myös että on varmasti raskasta olla suhteessa ihmisen kanssa joka ylireagoi jokaiseen kehon ongelmaan ja saa paniikkikohtauksia. Mutta tilanne on mennyt siihen että hän suuttuu minulle jos olen ahdistunut tai saamassa kohtauksen mikä pahentaa oloani hurjasti sillä hetkellä.
Häviän myöskin jokaisen väittelyn sillä en ole kovinkaan tunneälykäs kuten hän ja olen koko ikäni vältellyt kaikkia mahdollisia konflikteja.. Tai onhan sekin mahdollista että olen tässä tilanteessa täysin väärässä (hyvin mahdollista itseasiassa). Hän on kuitenkin todella hyvä ihminen (paras koskaan tapaamani) ja ollut todella kärsivällinen kanssani monessa eri asiassa, kuitenkin hänen pinnansa alkaa nyt kiristyä. Yriän vaivata häntä mahdollisimman vähän kaikella tällä ja olenkin saanut todella inhottavan tavan pyydellä kaikkea anteeksi koko ajan.
Ongelma tässä on se että tiedän kyllä tarvitsevani terapiaa monessakin eri asiassa mutta ainakaan vuoteen minulla ei ole sitä mahdollisuutta saada. Olen usein sanonut poikaystävälleni että aion mennä terapiaan mutta hänestä minun pitäisi myös pystyä hoitamaan ongelmani itse sillä olen älykäs ihminen. Hän on itse kärsinyt masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista ja pääsi niistä nopeasti yli itse taistelemalla (tosin tapasi myös terapeuttia muutaman kerran).
Haluaisin vain jostain saada taistelutahtoa ja itsekunnioitusta.. Tai ehkä sellaista varmuutta seistä yksin mielipiteideni takana ja uskoa että minunkin ajatuksilla ja tarpeilla on arvoa.
Miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni? Miten voin oppia arvostamaan itseäni?
Hyviä neuvoja kaivataan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.