Mä en oo aina miettiny tämmöstä että oonko narsisti vaan ihan viime aikoina vasta. Valotan nyt vähän taustaa sen verran että oon entinen juoppo ja narkkari ja ollu nyt muutaman vuoden raitis ja kuivilla. Oon raittiina aikana joutunu pistää koko elämäni palikat uusiks ja tekeen itsetutkiskeluu etten sortuis uudestaa käyttämään ja sinne helvettiin mä en todelkakaan haluu enää palata mistää hinnasta. Ja toi itsetutkiskelu on ollu ihan vitun vaikeeta ku musta tuntuu etten mä oo millään meinannu päästä näkeen omaa itteeni ja käyttäytymistäni. Nyt jotai ehkä alkaa aukeemaan enkä yhtään pidä siitä mitä löydän ittestäni. Ennen aattelin aina että mussa ei oo mitää vikaa ja luulin jopa seurustelleeni useamman narsistin kanssa ja oon nyt taas parisuhteessa jossa aloin n. Vuoden seurustelun jälkee tutkiin netistä asiaa että onko tää mun nykyinen kumppani narsisti ja omaksi kauhukseni käviki sillee että en löytäny kumppaniani niistä teksteistä vaan itteni.. siis häh. Mitä tää nyt on? Ku toisaalta kaikialla myös sanotaan että narsisti ei tunnista sairauttaan mut siis enhän mäkään ennen siitä mitään tienny tai aatellu ees maholliseks niin voisko sittenki olla niin että oonki ja oon jotenki ainaki osittain tajunnu sen...? Tää tilanne on ihan helvetin hankala ja mä oon kysynyki mun kumppanilta kerran suoraa et oonko mä sen mielestä narsisti ja se näytti jotenki pelokkaalta ja vastas tosi vältellen niinku ois pelänny et mä suutun tai jotain, tosi turhauttavaa mutta se vaan todisti mulle että jotain outoo täs meijän suhteessa kyllä on.. siis kumpikaan meistä ei oo väkivaltanen ollu suhteessa vaikka mä oon ennen ollu väkivaltanen aiemmin sillon ku käytin päihteitä. Mut miks hitossa se pelkää mua ja ahdistuu vaan koko ajan enemmän ja on ollu masentunu jo jonkin aikaa niin että syö siihen lääkkeitä eikä uskalla sanoo mulle vastaan juuri mistään? Mä oon tiedostanu ittessäni sen että oon aika manipuloiva, äkkipikainen ja vahvatahtonen ihminen joka on usein myös aina oikeessa ja osaan aistii ihmisistä kuinka olis paras käyttäytyy ja mitä sanoo kenellekin milloinkin. Helposti luen ihmisten heikkouksia ja oon myös käyttäny tätä taitoo hyväksi ja nyt tajuun että omaksi hyödyksi mä oon niitä keinoja käyttäny enkä toisten parhaaksi niinku ennen kuvittelin tekeväni. Mä oon myös usein tyytymätön muihin ihmisiin siis ettei mua pysty oikeen miellyttään. Musta voi hetken tuntuu hyvältä jos joku tekee niinku mä haluun mut pidemmän päälle se alkaa ärsyttään mut en tykkää siitäkään jos vastaan väitetään tms. Mietin lähinnä jos täällä olis joku joka tuntis narsistista käytöstä ja osais sen perusteella sanoo ees jotai tosta tekstistä tai kysyy lisäkysymyksiä jne. Ja tän tekstin pointti on et jos mä hakisin ittelleni apuu ku jos oon narsisti ni en enää haluu olla ja joitain juttui mä en pysty vaan lopettaan vaikka oon niin päättäny. Mistä vois saada apuu? Tietääkö joku? Sori jos on kirjotusvirheitä ku kirjotin tätä nopeesti enkä jaksa tarkistaa...
Oonko narsisti?
Narskuko
773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos viestistäsi
Tekstissäsi on joitain kohtia, jotka hiukan antaisi viitettä, että kyse ei ole paksunahkaisesta narsismista, mutta mahdollisesti ohutnahkaisesta narsismista.
Tämä on kuitenkin heitto metsään kun arvioi jotain pelkästään tekstin perusteella.
Todella monella alkoholistilla ja narkomaanilla löytyy taustalta ja alkusyynä nimen omaan ohutnahkainen narsismi.
Että suosittelisin tutustumaan ohutnahkaiseen narsismiin ja katsomaan, tuntuuko palaset loksahtavan paikoilleen.
En ole tavannut yhtään alkoholistia tai narkomaania jonka käytös ei olisi (ainakin jossain mielessä) narsistinen. Heistä kuitenkin harva on ollut oikeasti pohjimmiltaan paksunahkainen narsisti.
Ohutnahkaisen narsismin toinen nimi on läheisriippuvuus ja yleensä vain paksunahkaisia narsisteja kutsutaan narsisteiksi.
Alla ihan hyvä lähde asioista:
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
Voimia
Kiitos vastauksestasi! Tutkin asiaa ja lueskelin tekstejä ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsismista ja niiden syntymisestä ja se herätti hirveesti ajatuksia... mä oon ite lähtösin todella rikkinäisestä ja turvattomasta lapsuudenkodista missä oon joutunu ihan pienenä jo (alle 3 v) oppiin pärjäämään yksin ja ottanu tavallaan hoivaani nuoremman sisarukseni joka tietysti on ollu musta sillon täysin riippuvainen. Me päästiin sieltä onneks pois laitokseen ja lopulta meidät adoptoitiin uuteen perheeseen. Nuorempi sisarukseni on toipunu suht normaaliksi aikuiseksi mut mä oon joutunu takkuun ja ns. taisteleen koko tähän astisen elämäni läpi. Mä oon kantanu sisimmässäni epäluottamusta ihmisiin ja ääretöntä vihaa ja toisaalta myös selittämätöntä hirvittävää pelkoo, jota en aiemmin oo tunnistanu ees peloksi vaan joksiki epämääräseks inhottavaks tunne möykyks sisälläni josta oon kaikin tavoin yrittäny päästä eroon siinä kuitenkaa täysin onnistumatta.. uskottelin ittelleni etten tarvii muita ihmisiä ja rakensin ympärilleni suojamuurin, jonka taakse en päästäny ketään ja jos mua satutti joku asia niin opin piilottamaan sen muilta ja kärsin hiljaa ittekseni mutta myös sain hirveitä raivokohtauksia aika-ajoinoin. Oon omaa itteeni ja tunteitani tukahduttanu mm. .niihin päihteisiin (12 vuotta), joista onneks oo nyt eroon päässy. Mut joo hitto nyt ku en "pysty " enää pakenemaan kemiallisiin aineisiin niin on ollu pakko pysähtyy miettiin et mikä hitto on menny mussa niin pahasti vikaan että lähdin sille tielle tuhoon itteeni toivoen vaan kuolevani mahd. pian pois ja aiheuttaan samalla kärsimystä ja tuskaa kaikille kanssaeläjilleni ja ihmisille ketä tapasin ja että mitä mun pitää tehä nyt etten enää palaa sille tielle takas. Siitä siis tämä pohdiskelu.. niin voiskohan olla siis mahdollista etten nyt sit ookaan narsisti vaan jotenki muuten vaan pimee tyyppi joka omaa joitain narsistisia piirteitä ja voin niistä päästä vielä eroonki :)
Itsetutkiskelet ja pystyt tunnistamaan toimintatapojasi. Kokeileppa lukea vaikka 2 muusta persoonallisuuden häiriöstä listoja läpi. Huomaat varmasti että aika paljon samaa niidenkin kanssa. Ja mitä enemmän etsit sitä enemmän löydät. Luulen että kadut nyt ja teet sovitustyötä, rankaiset itseäsi näkemällä itsesi ehkä liiankin kamalaa. En usko että tällainen itsekritiikki kuuluisi narsistin ajatuksiin. Me kaikki teemme narsistisia tekoja ja me kaikki löydämme itsemme listoista joskus. Tiedämme itsestämme enemmän kuin kukaan muu. Siksi voimme niin tahtoessamme löytää aina jonkun tilanteen, johon tämä ja tuo sopisi. Kysymys lienee kuitenkin muiden kokemuksista seurassasi ja objektiivisen ulkopuolisen psykologin arviosta. Itsetutkiskelu, etenkin kun etsit tarkoituksella juuri jotakin pahaa katumuksessasi, ei ole aina hyväksi. Voit saada itsellesi todella pahan olon, etkä osu oikeaan kuten ulkopuolisempi.
Kiitos vastauksestasi! Voit olla hyvinki oikeessa siinä että nään itteni nyt liian pahassa valossa eikä se näky vastaa oikeesti todellisuutta... mietityttää vaan vielä ku se mun kumppani on sanonu ettei voi hyvin ja että siitä tuntuu etten arvosta sitä tai kunnioita sen rajoja yms. Enkä nyt sit tiiä mistä tää sit johtuu että onko vika sit siinä vai mussa vai meissä molemmissa... mut jatkan tätä tutkimusmatkaa edelleen ja ehkä otan myöhemmin mukaan jonku ammattihenkilönki.... käyn tsekkaan noi muut persoonallisuushäiriötki vielä...
Ei tuollaista tekstimuuria jaksa kukaan lukea. Opettele kirjoittamaan selkeämmin.
Niin no... olisin toki voinu selkeemminki kirjottaa mut se meni ny näi...pakkohan tietty ei oo mitään lukea mitä ei jaksa.. :)
Tällä palstalla on paljon oikeitakin narsisteja, jotka kuvittelevat olevansa maailman napoja ja sellaisia, joiden mielipiteellä olisi jotain merkitystä.
Nimimerkin QERTWO kaltaiset sairaat tyypit kannattaa jättää omaan arvoonsa!
Tekstisi oli oikeasti hyvä :)