Kyllä. Te kaikki ketkä tuskailette sen kirjaimen kanssa, lukekaa! Eli itselläni on ärrävika. Tein siitä ongelman yläastetta edeltävänä kesälomana. Netistä hain tietoa, ja törmäsin muutamalla palstalla viesteihin, joissa _aikuiset_ kertoivat ärrävian pilaavan elämänsä. (esim. Joku kirjoitti, että hänen puolisonsakaan ei tiennyt puheviasta ja hän pelkäsi kamalasti,jos se selviäsi. Heillähän saattaisi tulla vaikka avioero tmv.)No tottakai minä silloin kamalissa itsetunto-ongelmissa otin nämä viestit tosissaan ja tein siitä yhdestä kirjaimesta elämäni suurimman ongelman.
Itkukurkussa aloitin yläasteen, kun en sitä kirjainta kesän aikana oppinut. Olihan minulla sillon paljon isompiakin ongelmia, mutta en minä sitä silloin tajunnut. Selvisin sitten koko seiskaluokan ilman, että kukaan puhevikaani huomasi.(=en käyttänyt r sisältäviä sanoja, viittailin vain ärrättömiin juttuihin yms)
Seuraavana kesänä se oli sitten tarkoitus oppia, mutta ei se vieläkään luonnistunut. Kaheksannen luokan kamppailin sitten samalla tavalla.
Nyt oon sitte yhdeksännellä luokalla ja edelleen ärrävikainen. Kyllä se ärrä oikeastaan melkein onnistuu, mutta vielä on vähän hiomista. Ongelma on vaan siinä, että en kehtaa kotona harjoitella. Tiedän,erittäin naurettavaa, mutta se ajatuskin vaan tuntuu niin ahdistavalta.
Mutta eipä se mitään, en laske tätä "vikaa" nykyään ees ongelmaks. Mulla on nykyään niin paljon isompiakin ongelmia, että en ees muista aina tän olemassaoloa. Tietty tää on jossaki tapauksissa mulle vähän arka aihe edellee(pidinhän tätä isoimpana ongelmana 2 vuotta), mut nykyää esimerkiks mun luokkalaisista noin puolilla on ärrävika.
Unohdetaan pliis nyt se yks kirjain ja keskitytään niihin tärkeimpiin juttuihin. Kiitos, olen puhunut
Itkukurkussa aloitin yläasteen, kun en sitä kirjainta kesän aikana oppinut. Olihan minulla sillon paljon isompiakin ongelmia, mutta en minä sitä silloin tajunnut. Selvisin sitten koko seiskaluokan ilman, että kukaan puhevikaani huomasi.(=en käyttänyt r sisältäviä sanoja, viittailin vain ärrättömiin juttuihin yms)
Seuraavana kesänä se oli sitten tarkoitus oppia, mutta ei se vieläkään luonnistunut. Kaheksannen luokan kamppailin sitten samalla tavalla.
Nyt oon sitte yhdeksännellä luokalla ja edelleen ärrävikainen. Kyllä se ärrä oikeastaan melkein onnistuu, mutta vielä on vähän hiomista. Ongelma on vaan siinä, että en kehtaa kotona harjoitella. Tiedän,erittäin naurettavaa, mutta se ajatuskin vaan tuntuu niin ahdistavalta.
Mutta eipä se mitään, en laske tätä "vikaa" nykyään ees ongelmaks. Mulla on nykyään niin paljon isompiakin ongelmia, että en ees muista aina tän olemassaoloa. Tietty tää on jossaki tapauksissa mulle vähän arka aihe edellee(pidinhän tätä isoimpana ongelmana 2 vuotta), mut nykyää esimerkiks mun luokkalaisista noin puolilla on ärrävika.
Unohdetaan pliis nyt se yks kirjain ja keskitytään niihin tärkeimpiin juttuihin. Kiitos, olen puhunut
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.