Onko kysymyksessä persoonallisuushäiriö vai Parkisonin taudin eteneminen?
Henkilön mielentila muuttuu koko ajan ylös ja alas, iloisesta - äkäiseksi. Henkilön lupaukset eivät pidä paikkaansa, vaan hän muuttaa mieltään, henkilö ei vastaa sopimuksista jne. On kysymys ikäisestämme henkilöstä.
Henkilön mielentila muuttuu koko ajan ylös ja alas, iloisesta - äkäiseksi. Henkilön lupaukset eivät pidä paikkaansa, vaan hän muuttaa mieltään, henkilö ei vastaa sopimuksista jne. On kysymys ikäisestämme henkilöstä.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Näin lyhyellä oppi/infomäärällä melko vaikeaa ratkaista.
Vastakysymys. Jos tietäisit mistä on kyse, vaikuttaisiko se jotenkin sun suhtautumiseesi tähän henkilöön?
Kuten aina, kysyjä ryntää vastaamaan ensin.
Teeveelistä.
Sinäkin siis tunnet itsesi masentuneeksi äänestyksistäsi?
Oletan sinun olevan 60 , koska tänne kirjoitat.
Noh, 60 ei enää montaa vuotta äänestä.
Meillä on happy hour.
H.
Kulta, sä saat mun sydämeni väpättämään, niin että henkeni melkein salpautuu.
Keksisit jo jotain muuta sanottavaa kun tuo ainainen vainoharhaisuus. Mä en jaksa tuota skeidaa, nostaa mun verenpaineen. Melkein yhtä paksua luulla mua Korppikseksi kuin se että mua luultiin Hunkszixi.
Sullekin vastakyssäri: Montako kirjoittajaa luulet että on palstalla? 3? 4?
"humps"
Määrällä ei ole minulle väliä.
Minä annan nimmareitten elää.
H.
Kysy lääkäriltäsi.
=DW=
Tunnen kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan, hänen käytöksensä on hyvin vaihtelevaa. Ei oikein hallitse impulssejaan mania vaiheessa, masentuneena on tosissaan masentunut. Ei aina ota lääkkeitään kun ajattelee että ei tarvitse niitä.
Tuollainen oireilu sopii kovin moneen asiaan.
Vaikea sanoa tuolla tiedolla, tosin jos olisi persoonallisuushäiriö, se olisi varmaankin näkynyt jo vuosia aiemmin.
Alkava Alzheimer? Maanis-depressiivinen? Jopa masennus?, saattaa oireilla päinvastoin, kun luulisi.
Parkinsson käy hermojen päälle, joku muu syy?
Sinuna ottaisin asian puheeksi. Kysyisin myös, onko hän itse tiedostanut asiaa.
Otin asian täällä puheenaiheeksi sillä aloituksen henkilöä tuskin enää koskaan tapaan jos hän ei nyt muuta mieltään ja soita huomenna, ennen kuin kierrätyksen miehet tulevat hakemaan hänen huonekalujaan. Kysellen ostanko sen kirjahyllyn, josta tuolla alempana kerroin.
Hän valitti minulle kuinka sairas hän on. En taida pystyä kaikkia paikkoja siivoamaan. Kysyin eikö sinulla ole apua. On sisaren tytär, jos hän ehtii tulla auttamaan. Huomautin hänelle, että haluan muuttaa siistiin asuntoon ja toivon, että ikkunat on pesty.
Olisiko se ollut liikaa.
No, hän kyllä tuntuu juoksevan tupakkipaikalla joten, tupakointi ei tunnu olevan este liikunnalle.
Jospa kaikki oireet johtuvat aasta
Hitsi kun tuntuu tutulta, yksilönsuoja vai mikä lie, estää kirjoittamasta enempää.
Aina voi miettiä myös omaa osuuttaan asioihin. Kuinka paljon on väärin ymmärtämistä? Tulkitsetko silloin kun pitäisi puhua asiat auki? Onko oma kommunikointisi riittävän selvää, vai pitäisikö toisen mielestäsi osata tulkita sinua oikein?Toimitko jatkossa vanhojen väärien tulkintojen pohjalta? Toistatko itse samoja juttuja joista tiedät toisen ärsyyntyvän? Kiinnitätkö tarpeetonta huomiota toisen mielialaan, tai otatko jopa henkilökohtaisesti toisen 'äkäisyyden'?( Jos otat, ota luottamuksen osoituksena.)
En tunne henkilöä ennestään olen tavannut kaksi kertaa ja kerran soittanut.
Bessie olen miettinyt olenko itse syyllistynyt käytökseen johon nainen ei ole tottunut. Olenhan määrätietoinen ja suora sanainen, voi olla, että syytä löytyy minustakin.
No, asiaan.
Olen toki jo kertonut olevani asunnon muuttopuuhassa.
Soitin syyskuun lopulla asunnon nykyiselle vuokralaiselle. Voisinko käydä katsomassa asuntoa.
”Kyllä käy”, sitten naisen ääni kiihtyi.”Asunnon vuokra on sika kallis ja parvekkeella ei voi istua koska naapurit kyttäävät.”
Sovimme, että tulen katsomaan asuntoa.
Seuraavana päivänäkun menin asuntoa katsomaan. Nainen oli sydämellinen ja iloinen ja puhua pulputti. ”Saat ihanan siistin asunnon, tykkäät varmasti asua tässä.”
Asunto oli todellakin mieleiseni, joten päätin vuokrata sen.
Viime viikolla soitin naiselle ja kysyin onko mahdollista saada huoneistoon kuuluvat häkkivarastot käyttööni aikaisemmin.
”Kyllä ilman muuta, ne ovat jo tyhjillään.” Voit tuoda tavaroitasi niihin vaikka heti.”
Päätin kuitenkin soittaa huoltomiehelle, kertoakseni, että vien tavaroitani häkkivarastoihin, mutta tarvitsen avaimen varastotiloihin. Huoltomies ilmoitti, että hän tulee avaamaan ovet.
Eilen.
Ajoin talon pihaan tavaroita täyteen ahdetulla autollani. Samalla soi puhelimeni. Huoltomies soitti. Nainen oli ilmoittanut, että varastotiloihin ei vie kukaan yhtään mitään.
Häh....siinä seisoimme kuopuksen kanssa ja ihmeteltiin. Poika tuumasi varmaan dementikko. Sanoin, ei mielestäni, mutta tiedän, että hän sairastaa parkisonin tautia.
Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä, kuopus asuu vastapäisessä talossa, joten siirsimme kuorman hänen häkkivarastoonsa.
Tää on pohja pähkinälleni, mutta liittyy vielä muutakin.
Ajattelit sitten kahden tapaamisen ja puhelinkeskustelun jälkeen kysyä henkilön sairaus- diagnoosia tältä palstalta, joka onkin se luotettavin asiantuntija kaikkiin sairauksiin?
Nyt en oikein pysy kärryillä. Eikö sitä täydy kysyä vuokranantajalta eikä nykyiseltä vuokralaiselta. ? Ja mitä vuokrasopimuksessa sanotaan. Ja kenen kotivakuutus maksaa jos varastosta häipyy jotain.
Varmaan tämä kohdehenkilä kyslee jossain toisaalla koorppiksen mahdollisia diagnooseja kertoen oman versionsa asioista ;).
Kyllä täällä tiedetään kuka on sairas, minultakaan puutu kuin lääkitys. Eikä diagnoosin tekijä luultavasti ole edes nähnyt minua.
Nimimerkki "reseptiä odotteleva"..
:)
Minulla tulee mieleen sinun nimimerkistä alatoopi ; )
Vuokranantajan lupa on, mutta luonnollisesti nykyinene vuokralainen voi kieltää oman varastonsa käytön ja pitää sitä tyhjänä aina muuttopäiväänsä asti. Mielen muutoksista on kysymys, vuokralainen lupasi, että voin viedä tavaroitani tyhjiin häkkivarastoihin, mutta kun olin viemässä, hän kielsi.
Olen varmaan kertonut, että matkustan lauantaina kuukaudeksi Hollantiin ja yritän organisoida kuopukselle helpon muuton siten hän siirtää vain huonekalut eikä tarvitse sipostella pienten esineiden kanssa.
Kuopus soitti ja oli nähnyt huoltomiehen joka oli kummaksunut tapausta. Hän oli käynyt tarkistamassa oliko varastoissa mitään, ei ollut. Hän oli ehdottanut pojalle väestönsuojaa jos tarvitsen vielä tilaa tavaroilleni.
Olen miettinyt onko sinulla ajoittaista näön sumenemista vai olisitko joskus kaatanut sokerilientä näppäimille. En ole vielä varma kumpi diagnoosi on oikein.
Olen naureskellut kommenteillesi.
Minustakin on tehty useita diagnooseja vuosien varrella. Viimeisimpiä diagnooseja henkisestä tilastani on mm. tässä ketjussa. Minä myös odotan parantavaa vastausta, mistä olen eräälle joka ei millään keksi muuta kuin, että olen kaikille palstalaisille kateellinen.
HUU NOuS MUTtEI kerro.
Kyllä palstan lääketieteellisten asiantuntijoiden pitäisi pyrkiä selkeämpiä diagnooseja antamaan.
Minullekin kirjoitetaan vaan, että olen sairas, mitä se nyt auttaa.
No yks epäili psykopaatiksi, siinä sentään oli vähän yritystä. Ja vielä ulkomailta heitti arvionsa, kokenut diagnoosin tekijä varmaan hän.
Hoitosuositus ja mahdollinen lääkemääräys olisivat tarpeen, pääsisi paraneminen alkuun.
Näin jätetään ihminen epätietoisuuden valtaan, huolestuneena sairauttaan miettimään.
Ancelina:
""""En pidä siitä, että toiselle vastatessa nimimerkkiini vihjaillaan.""""
Noin sitä pitää käärmemaailmassa tehdäkin niinkuin sinä, että ei mainita nikkiä, mutta käytetään passiivimuotoa ja sanoja; joku, eräs, jotkut... ja sitten selvät tuntomerkit, että varmasti kaikki tietävät kenestä on kysymys.
MInusta taas on paljon reilumpaa mainita suoralta nikit, jos tulee tarve kirjoittaa toisista kommentoijista. Mutta eihän minun koulutukseni olekaan sinun tasoasi.
Höpö höpö..kiva kuitenkin että tunnistit itsesi.
Ilkeilysi vaan jatkuvat.
Ilkeilyni?
Halusin vain antaa sinulle ajattelemisen aihetta, että miksi et hyväksy toisten tekemänä sellaista, mitä teet itsekin. Paneudupa siihen ja mieti tarkkaan sielusi syvyyksiä noin psykoloogina.
Onko ehkä niin, että et tietämättäsi hyväksy jotain ominaisuutta itsessäsi ja etsit sen oman vikasi toisista?
Näin karrikoituna esimerkkinä; huomiotaherättävän tuplaleukainen huomauttaa laihakaulaiselle: sullahan on tuplaleuka.
Juu juu, minäpä ajattelen, mutta tee sinä samoin.
Joo, katson peiliin ja mietin.
Voi Sinun kanssas ja kerallas.
Tää kommentti jäi tänne irrallisena roikkumaan se oli tarkoitettu nimimerkille katso-itse-peiliin.
Niimpä niin, elämää tämä vain on.
Kyllä Sinä tiedät miten täällä kommentit menee.
Kyllä tauti vaikuttaa, olisi hyvä kokeilla erilaisia lääkkeitä tautiin on paljon sivuvaikutuksia.
Med vänlig hälsning.
veikkaan burnout, kaikki muumit eivä ole saapuneet laaksoon
Jotain sellaista aistin myös. Hän on jäänyt leskeksi vuosi sitten ja on jotenkin hukassa. Vaikka joku ihmettelee tässä ketjussa miksi kyselen ja teen diagnoosia ihmisestä, jonka olen tavannut pari kertaa. Mutta mielestäni ulkopuolinen, joka joutuu kohtaamaan erikoisesti käyttäytyvän ihmisen näkee heti, että jotain on vialla.
Jos mun viestiä tarkoitit, niin itse asiassa kysyin muuttuko sun käsitys ihmisisestä jos tiedät mitä häntä vaivaa. Saattaahan sen tulkita mutkan kautta niin kuin sinä teit, mutta ei se tarkoitus ollut.
Äidin skitsofrenian kautta on vähän kokemusta asiasta, ja siksi kiinnostaa. Sairaus teki että hän riiteli kaikkien kanssa, ovet paukkuen. Kun jälkeenpäin selvittelin asioita ex-ystävien ja sukulaisten kanssa, suurin osa ei tiennyt sairaudesta. Monille tietty palaset loksahti paikallaan diagnoosin kuultua, mutta esim. osa sukulaisista jaksaa vieläkin jauhaa kaikkia vääryyksiä mitä äitini sairauskohtauksissaan teki. Pitää alvariin muistuttaa että hei, sairaus sen sai aikaiseksi, ei hän halunnut sulle pahaa.
Mulle on jäänyt siitä sellainen salainen toive takaraivoon, että suotaisimme toisillemme jonkun tasoisen syyntakeettomuuden, että ei odoteta liikoja muilta, ja jos menee paskaksi, niin ei vika välttämättä ole minussa. Homma ei nyt vaan pelannut sen ihmisen kanssa. Ei syyllistämistä, ei itseään eikä toista. Toisin kuin täällä esitettiin. Pitäisi joskus tehdä aloitus syyllisyydestä... nyt ei oo aikaa. Mutta mielenkiintoinen aihe.
No, meni taas vähän sivusta ja oman elämän höpinäksi, mutta sitä vastenhan täällä juttuja peilataan.
Eikö ois ainaki mukava jos ois edes joskus syyllinen jonkun hymyyn :).
En tarkoittanut ketään mietin vain itsekseni.
Niiden parin tai oikeastaan kolmen tapaamisen aikana käyttäytymisessä tehtyjen havantojeni erilaisuus ihmetytti.
Ensimmäinen puhelinsoitto...äkäisyys.
Ensimmäinen vierailu...ylipursuava sydämellisyys.
Olisiko syynä ensimmäisen vierailun hyväntuulisuus johtunut minusta. Sanoin näet hänelle kun hän avasi oven. Olet juuri sen näköinen ihminen, joksi sinut kuvittelin puhelinsoittomme aikana.
"Tumma pieni ja sievä ihminen."
Otin aiheen siksi, että henkilökuvat kiehtoo minua. Olen itse impulssiivinen ja suorasanainen ja koen piirteeni ajottain heikkoudekseni.
Vahvuuksiani on järjestelmällisyys ja organisointikyky. Lisäksi sopimuksista pitää pitää kiinni. En voi myöskään sietää viime käden muutoksia asioissa joiden eteen olen tehnyt töitä.
Niin se on, että henkisesti epävakaan henkilön puheita ja tekoja, ei pidä mitata samalla mittareilla, kun tavallisen tallaajan.
Toki tavallinenkin tallaaja saattaa ´´hulluuden hetken´´ kokea stressaantuessaan, mutta se on vain hetkellistä.
Jos korvain väliss' on riittävästi kapasiteettia niin keksii aika äkkiä mihin "pähkinä" kuuluu purtavaksi. Tai ainakin sen, minne se ei laisinkaan kuulu.
No, kun minulla ei se pähkinä aukea aivoissa. En ole ikinä kohdannut tällaista ihmistä. Korvieni välissä oleva kapasiteettini ei riitä minne ja kenelle asia kuuluu.
Toisaalta jos ollaan rehellisiä täällä löytyy kaikista parhaat asiantuntijat.
Voevoe. Korppis sie olet sitten saanut asua pumpulissa.
Jos asia kiusaa kovasti, sinun sijassasi utelisin jollain tapaa sen sisaren tyttären yhteystiedot ja kysyisin häneltä. Naisella on todennäköisesti jopa mielenterveysdg, mutta toisaalta mitäpä se sivullisille kuuluisikaan. Mutta kaikissa asioissa kannattaa olla varovainen muutenkin, oli persoona millainen ja sopia kirjallisesti kaikesta jos on kyse kauppa tms asioista.
Sinä se jaksat räksyttää.
Mitennii? Itse kerrot että "En ole ikinä kohdannut tällaista ihmistä. Korvieni välissä oleva kapasiteettini ei riitä minne ja kenelle asia kuuluu."
Jos on todella noin että et ikäsi huomioon ottaen ole tavannut ko:n laista ihistä, todellaki todellaki olet pumpulissa kasvanut tai elänyt silmälaput silmilä. Jos täälla alkaisi jokaisesta omituisuudesta kirjoittaa, palstalle riittäisi aiheita sadoiksi vuosiksi etiäppäin :DD.
Jatkuu....
Menin toisen kerran noin viikko sitten naisen asuntoon ottaakseni valokuvia.
Nainen oli ilmoittanut lehdessä myyvänsä halvalla huonekaluja. Huonekalut oli hinnoiteltu niissä oli hintalaput.
Kysyin, onko kappa käynyt... ei ....vain sohva on varattu.
Katselin huonekaluja, vanhassa 60-luvun kirjahyllyssä oli hintalappu 150 euroa. Mäntyiset parisängyt, vaahtomuovipatjoilla 250 euroa jne.
Sanoin, että sinulla on liian kalliit hinnat, esim. tuosta kirjahyllystä voit pyytää enintään 30 euroa. (Olen aika hyvin perillä paikkakuntamme second hand shop hinnoista.)
Nainen repäisi hintalapun pois kirjahyllystä, hän istui masentuneen näköisenä tuoliin ja kertoi kierrätyskeskuksen hakevan huonekalut jos ne ei mene kaupaksi. Tunsin pistoksen, olinko ollut liian suora ja tunnontuskissani lupauduin ostamaan kirjahyllyn 30 eurolla mikäli se ei mene kaupaksi.
Soitellaan, sovittiin kun poistuin.
Olin eilen helpottunut, minun ei tarvitse tunnontuskissani ostaa sitä vanhaa kirjahyllyä. Ei minulla ole edes tarvetta sille.
Nyt minä jo nauran.
Voi jukra, osta hyvä nainen se kirjahylly. Aitoa puuta ja retro. Nykyisen sisustuksen ykkösostos. Nyt en ole sarkastinen vaan aivan tosissani.
Se kirjahylly on retro ja siksi valitsin juuri sen. En kuitenkaan jää kaipaamaan.
Alan lopputöihin irrottelemaan kattovalaisimia ja putsaan nurkat. Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Alotuksen tekijä ilmeisesti yrittää nostaa omaa imagoaan fiksumpana ihmisenä ylemmäs
kuin hänen läheinen henkilö, ilmeisesti on kyseessä hän oma puoliso,
sitä se aviokriisi teettää,
mieluummin syylistetään puoliso, jopa sairaaksi,
jos itsessä onkin vikaa,
ei haluta eikä uskaleta myöntää itseleen että on kyllästyny kaikeen,
haluisi jo hyppiä vapaasti aidan toiselle puolen joka näyttää vihreemmälle
nyt, ( onki jo hyppiny salaa)
mutta todelisuudessa siellä onkin karrelle palanu pistelevä heinikko,
jooo,
näitä hirviö puolisoita löytyy aina kun aviokriisi iskee perheeseen,
Saan jo sinulta toisen kehoituksen katsoa peiliin. Nainen sieltä katsoo. Olin jo ottanut peilin pois seinältä. Se on tuolla muuttotavaroiden joukossa, mutta vilkaisin wc:n peilistä.
Minun LAT-puolisoni on ollut jo kuukauden Hollannissa, sitäpaitsi hän on mies ei nainen, josta olen kirjoittanut....en siis ole.... juunou.
Päiväni on putkessa. Loputkin tavarat pakattu ja nurkat siivottu. Kohta alkaa lomani ja kestää kuukauden päivät, jolloin palaan sinne uuteen asuntooni purkamattomien laatikoiden keskelle. Sitä ennen aijon kuitenkin nauttia elämästäni.
Mieheni soitti ja kertoi, varanneensa hyvää syötävää ja juotavaa tuloni kunniaksi ; )
Minulle tulee tuosta korppiksen kertomasta mieleen lasteni yksi leikkikaveri.
Jos he leikkivät tai pelasivat jotain, niin säännöt muuttuivat koko ajan hänen edukseen. Toiset yrittivät muistuttaa, että eihän ne säännöt noin alunperin olleet, sinähän sanoit, mutta hän vastasi aina, että "mutta nyt ne on näin".
Paljon mahdollista, että tuo aloituksessa mainitsemasi henkilö on ollut sitä samaa kaliberia koko ikänsä.
En tunne naisen taustoja mutta olen aidosti kiinnostunut ihmisistä ja miksi aloitin tämän ketjun, kysyin mistä voisi olla kysymys, haluaisin auttaa.
Olen toiminut vapaaehtoistyöntekijänä. Olisin niin mielelläni ollut hänelle kaveri.
Kieltämättä tiedän, että häntä, joka on vaipumassa omaan maailmaansa on vaikea saavuttaa. Olen menettänyt lasteni ukin ja mummin Alzheimerin tautiin.
Kohtaan aika usein omituisia ihmisiä. He kiinnostuvat minua. Olen, uskon, helposti lähestyttävissä. Esim. lasteni mummo halaa ja sivelee poskiani kun vierailemme hänen luonaan vanhaikodissa, hän ei reakoi tytärtään.
Tänään eräässä vaatekaupassa eräs nainen katsoi juuri sellaista villakangastakkia josta itsekin pidän ja sanoi itsekseen, ihana. Olin hänen takanaan ja sanoin, niin on ihana, tykkään. Siitä alkoi kiva juttu tuokio tuntemattoman naisen kanssa, emme ole ikinä tavanneet. Jutustellessamme selvisi, että hän on pienyrittäjä kuten itsekin olin ja oli lähdössä ulkomaille kuten itsekin olen.
Jänskää kun kulkee avoimin mielin, tapaa kultahippusia.
Kysymys: "Henkilön mielentila muuttuu koko ajan ylös ja alas, iloisesta - äkäiseksi".
Kävin juuri kirjastoautolla ja lainasin kirjan Sherlock Holmesin arvoitukset ja muistin tämän aloituksen, joten yksi tarkentava kysymys.
Henkilö oli siis aluksi iloinen ja puhelias, mutta sitten muutti mielensä ja perui lupaamansa häkkivaraston ennenaikaisen käytön, vaikka se oli tyhjä hänen puolestaan. Samoin oli kiukkuinen, kun kävit kuvausmatkalla ja arvostelit hänen huonekalu hinnoitteluaan.
Oliko hän koskaan iloinen ensitaapamisenne jälkeen? Muistele, mitä itse kerroit itsestäsi ja tuliko hän iloiseksi siitä? Mistä hän tuli iloiseksi toistamiseen, vaan jatkuiko kiukuttelu jatko tapaamisilla?
Riippuen vastauksistasi, niin varmasti voit itsekkin päätellä hänen mielentilansa muutokset, samoin kuin palstalaisten sinuun kohdistuvan kritiikin.
Ensin vihainen puhelimessa, kertoi asunnon olevan sika kallis ja hän ei voi istua parvekkeella kun naapurit kyttäävät joten hän muuttaa pois.
tavatessamme ensimmäistä kertaa, iloinen sanoin hänelle kun hän avasi oven. Olet juuri sellainen minkälaiseksi sinut äänesi perusteella kuvittelin. Pieni tumma ja sievä.
Kun tulin kuvaamaan huoneistoa se oli se sama kerta kun hän oli laittanut lehti-ilmoituksen halvoista myytävistä huonekalusita. Hän oli jo masentunut kun tulin. Kiinnostusta huonekaluihin ei ollut. Sanoin, kun näin hinnat, pyydät liikaa. Kerroin myös, että olen vanhojen tavaroiden asiantuntija ja hinnoista hyvin perillä.
Hän siis oli vihainen ensin ja iloinen kun tavattiin ja masentunut toisella tapaamiskerralla. (tavara ei mennyt kaupaksi). Lupasin ostaa kirjahyllyn, jos kukaan ei sitä osta, saattoi olla niin, että hän loukkaantui tarjouksestani.
Palstalaisista vain yksi on tuntee minut henkilökohtaisesti olemme istuneet useampana kesänä laituriterassillani ja helvetin hauskaa meillä aina on ja tulee olemaan.
Muita palstalaisia en tunne en ole heitä tavannut. Sinäkin.... Sherloc Holmes lisä kysymyksin yrität tehdä diagnoosia minusta ; ))
"vanhojen tavaroiden asiantuntija"
Jotenkin tulee ensimmäisenä mieleen entinen gynekologi.
Vaikka on onnistunut myymään anoppinsa vanhan piirongin, niin se tuskin tekee ihmisestä mitään hintatietoista kotikauppiasta.
"hän oli jo masentunut kun tulin"
Naisella on nähtävästi joku ennaltatietämisen lahja!!!!
Paljonko maksaisit viiskytluvun Singeri ompelukoneesta täysin kunnossa, ajan patinaa pinnassa, mukana seuraisi aito ja alkuperäinen varaosalaatikko, jossa kaikki ompelujalat ymm. huoltovempaimet?
Eikö olisi paljon mielekkäänpää, rakentavanpaa ja hauskenpaa keskustella vaikka minkälainen ilma teillä on, mitä aiotte tänään tehdä, nukuitteko yön hyvin, näittekö unia jne. .......
Hesassa on aivan ihana sää, auringo paistaa ja mittari näyttää auringossa 15 astetta varjossa 10 astetta,,olin pyykkituvassa ja nyt lähden pyöräilemään, toivotan kaikille kivaa loppupäivää ja vielä kivenpaa iltaa!.
Mikä nyt kenestäkin on hauskaa, rakentavaa ja mielekästä.
Meitä on niin moneksi. Toisilla on rima alempana kuin toisilla.
12C varjossa ja aurinkoista.
Miten mielenkiintoista. Hollannissa on kylmäkausi, mutta ensi viikolla kun olen siellä on luvattu lämpenevää. Korvessa leppoisat 10 C.
Minä olen pessyt luuttu pyykit omalla koneellani tuolla ne ovat olohuoneessa kuivumassa. Lähden kohta Tupperware iltaa ; )
Oikeasti se on mielekkäämpää, rakentavampaa, hauskempaa, kivempaa.
Juuri noin!, minä vain jostain kumman syystä kirjoitan N:nän M:män tilalle.
Minulla oli leppoisa tupper-ilta. Joskus kahdeksankytluvulla kun viimeksi olen niissä meetingeissä käynyt tyyli oli erilainen. Entivanhaan yritettiin vain myydä. Nyt myyntituotteita esitellään siten, että illan emännän kotona valmistetaan pikku purtavia, keitetään kahvia ja mutustellaan ihania suolaisia ja sokerisia pikku jutskoja.
Nautin kaiken kiireen keskellä, unohdin huoleni, en kuitenkaan tilannut vielä mitään vaan pistin esittelijälle muistiin, että olen kiinnostunut kakkukuvusta, jonka korkeutta voi säädellä.
Oikein kirjoitettuna kivempaa iltaa, no eihän "saivarrella" eihän!.
Sairaudesta, tosimielellä erehdyin kirjoittamaan. Tässähän oli kysymyksessä mehiläispesän asukkaista, niinkuin yleensä täällä.
Aivan niin att2 kun täällä aloitus tehdään aidasta, kommentoijat kirjoittavat aidan seipäistä.
Kyllä aita ja seipäät olivat sama asia.
Luen yleensä vain alun ja siihen vastauksen, olen hyvin pettynyt sillä kysymyksessä on vakava sairaus johon olen saanut perehtyä yli 4 vuoden ajan.
Vaimoni kuoli syöpään, hoidin häntä yli 2 vuotta ja nyky tilanteessa olen luvannut hoitaa niin kauan kuin elän.
Ei kumpikaan. Umpihullu se on!
Suomi apina saanut taas banan???
Mehiläispesissä on paljon tauteja ei sille voi mitään ne ovat Jumanlan lahjoja.
Älä puhu pashaa, mehiläishoitajan ammatti on yksi maailma terveellisimmistä ammateista.
Aloittajan pähkinään ei niin hirveän paljon mielikuvitusta tarvitse olla. Aika helppo keksiä millaiset tunnot, ajatukset ja kaikki mielenliikkeet voivat olla sellaisella ihmisellä, jolla on vakava perussairaus (Parkinson) ja hän tietää että se ei parane, ehkä vain pahenee.
Ja kun on jo iäkäs, taudin seuralaiseksi saattaa pyrkiä joku muukin juttu, esim. muistisairaus, jonka alkumetreillä mieli seikkailee pohjamudista pilvenhattaralle. Tai mitä muuta tahansa ...
Paljon enemmän pähkinää löytyy siitä ajatuksesta ja huomiosta, että eivätkö ihmiset todella pysty tuon paremmin ja enempää asettumaan toisen housuihin tai tilalle, tuntemaan empatiaa ja ymmärtämään läheistä, joka ei ole enää entisellään eli terve.
Olet niin helvetin oikeassa, että ihan itkettää. Ihminen, jonka tapasin oli sievä pieni tumma nainen, joka ei hallinnut itseään. Diagnisoitu Parkissonin tauti, menetetty puoliso ja ehkä alkava muistisairaus. Tästä on kysymys, miten suhtautua hänen mielen muutoksiin, kuinka ymmärttää paikkakunnalta muuton kaoksen keskellä häntä? Kysymys ei ole minun mielenterveydestäni, minulla vielä pelaa jotenkin.
Mitä tekisitte asemassani. Tosin aikaa ei enää ole, jätän korven samalla jätän tämän keisin taakseni.
" Diagnisoitu Parkissonin tauti"
Nopeasti selvitit tilanteen, siis tuon taudin määrityksen. Surukseni huomaan, että minä olen koko ikäni sairastanut kaikkia yllä´mainittuja sairauksia. Mieli muuttuu, kuin tuuliviiri, mutta onneksi muisti toimii sikäli, tai harmiksi, että muistan itse nuo kiukuttelut, eikä ystävänikään niitä hevin unohda.DD
Jätäthän ystäväsi kuitenkin hyvään hoitoon etkä yksin kaiken keskelle suremaan lähtöäsi vielä kaiken muun lisäksi.
Ihmisen raukkamaisuuden huippu löytyy siitä hetkestä, kun "sievä pieni tumma" muuttuu sellaiseksi "mielenterveyskeisiksi", jota täytyy lähteä karkuun. Jotta en nyt olisi niin varma siitä pelittämisestä omien korviesikaan välissä.
Toivottavasti tulkitsen tarinasi väärin.
Nyt kun olen pakannut tavarat ja matkalaukkuni voi jättää tämän keisin sikseen. Asioilla kun on tapana järjestyä.
Väsyttää, kävin saunassa ja kohta painun pehkuihin. Yritän näpytellä läppärillä kun iso kone on pakattu muuttolaatikkoon. Kovin on kökkönen tää läppäri en ole käyttänyt tätä sitten kesämökiltä kaupunkiin muuton jälkeen.
Huomenna ilmaan ja viikonloppu kehä kolmosen sisällä siellä isolla kirkolla. Maanantaina Hollantiin. ; ))
Olen loman tarpeessa. Korvien välit tarvitsee pelitystauon
Toivotan hyvää lomaa... aivan sydämestäni....
Kiitos ; ) yritän levätä, kuopua hoitaa tavaroiden siirron kuun lopulla. Häneen voi luottaa, tolokku poika.
Olet apina sinulla ei ole järkeä olet nolla kaikessa.
att2 istui puussa
potta pääså
järki jäässä