kuulunut sen jälkeen kun sen tytär rupes heilastelemaan tumman miehen kanssa. Esko häpeää kai ristiverisyyttä. Aikanaan mä, Kale ja Esko istuttiin usein yhdessä iltaa paikallisessa. Se oli se paikka, jossa Pirjonkin tapasin. Tulin Euroopan ajolta Venäjän kautta, ja pysähdyin hakemaan lämpimiä leipiä, tai burkereiksi ne nykyään niitä kutsuu. Metsästäjän leipä oli mun suosikki. Pirjo oli alottan hommansa tarjoilijana ja ensimmäiseksi paikalliseen astuessani näin Pirjon hytkyvän perseen. Pyyhki jonkun räkäisen spurgun jälkiä ravintelin pöydältä. Perse vatkas oikein kunnolla siinä. Mut ne kintut teki vaikutuksen muhun Ei Pirjo minkään näkönen olis, jos sillä ei just niitä kinttuja olis.
Heitin sille jotain tsoukkia metsästäjästä, ja hakuammunnasta. Meillä juttu lähti heti synkaamaan. Sillä kertaa jäin leipäni syömään siihen ravinteliin. Joku puliakka pubiruusu lauloi rentun ruusua. Puhuin mun työstä, ja Pirjo kerto omastaan. Nuor likkahan se silloin oli. Oli se muutenkin kaunis.
Vuodet kun vieri, sen povi tipahti vatsan päälle. Ei se mua haitannu. Kintut sillä ei koskaan muuttunu. Samanlainen riippakinttu se on vieläkin.
Näin sen vähän aikaa sitten Kulmankaupassa. Vaihdettiin muutama sananen Eskosta. Esko kuulemma juo samaan tahtiin kuin Kale nykyään. Kale on ollu kova sieppaamaan olutta aina. Se jo nuorena oli viimeinen pystyssä. Taiteellinen sielu se on. Se on niitä sellasia juntteja narsisseja. Ainakin sen entinen muija totes kerran sen luonnosta niin. Oli kuulemma kännipäissään paukuttanu entistä emäntäänsä ja pelannu kaikki rahat. Ne kun eros, se muija vei lapset toisee kaupunkiin. Kale on siitä asti ollu jotenki synkkä. Ennen se oli sellainen naurava pojanviikari. Nyt sitä harvemmin enää näkyy. Eikä näy sitä Eskoakaan.
Pirjo Kulmankaupassa puhu, että Esko on liian ylpeä ottaakseen yhteyttä tyttäreensä. Mä sanoin Pirjolle, että eipä tuon ikäiselle äijälle enää popsahtele niitä läheisiä kuin omenoita puuhun syksyllä. Sietäs ottaa yhteyttä. Joulut on kuulemma Eskolle pahimpia. Pirjo oli pyytäny viime jouluna Eskoa istumaan iltaa. Esko oli jotain höpöttänyt tyttärestään, ja menny hiljaseksi sen jälkeen. Oli se tytär postikortin lähettäny. Esko sai syödä kinkkunsa yksin.
Ehkä tänä jouluna mä pyydän Eskon, Pirjon ja Kalen istumaan mun luo ja saunomaan.
Erkki puuttuu porukasta. Sillä tosiaan leipo sydän kiinni. Pirjo on varmaan hirveän yksinäinen. Jormaa näin kun tulin ajolta kotiin. Jorma on käyttäytyny oudosti sen jälkeen kun kännissä kaatus ja löi päänsä tossa pihalla. Sillä ei se puhe oikein toimi. Eipä siinä. Viimeeksi huuteli jostain sotajoukoista ja heilutti kävelykeppiään. Sillä ei henki varmaan kauaa enää kanna. Siellä uoksee niitä nuoria hoitajatyttöjä aina päivittäin syöttämässä ja vaippoja vaihtamassa. Jotain sille kävi sinne päähän sen kaatuamisen yhteydessä. Kerran se yöllä meni autoonsa ja lähti ajamaan mutta ajo naapurin postilaatikkoa päin. Nyrkkiä se heristi kun joku naapuri oli soittan poliisit. Oli se tainnu munkin nimeä huutaa. "Saatanan Veijo. Jätät rekkas poikittain tielle." No eipä mun rekka silloin tossa seisonu kun se oli huollossa.
Heitin sille jotain tsoukkia metsästäjästä, ja hakuammunnasta. Meillä juttu lähti heti synkaamaan. Sillä kertaa jäin leipäni syömään siihen ravinteliin. Joku puliakka pubiruusu lauloi rentun ruusua. Puhuin mun työstä, ja Pirjo kerto omastaan. Nuor likkahan se silloin oli. Oli se muutenkin kaunis.
Vuodet kun vieri, sen povi tipahti vatsan päälle. Ei se mua haitannu. Kintut sillä ei koskaan muuttunu. Samanlainen riippakinttu se on vieläkin.
Näin sen vähän aikaa sitten Kulmankaupassa. Vaihdettiin muutama sananen Eskosta. Esko kuulemma juo samaan tahtiin kuin Kale nykyään. Kale on ollu kova sieppaamaan olutta aina. Se jo nuorena oli viimeinen pystyssä. Taiteellinen sielu se on. Se on niitä sellasia juntteja narsisseja. Ainakin sen entinen muija totes kerran sen luonnosta niin. Oli kuulemma kännipäissään paukuttanu entistä emäntäänsä ja pelannu kaikki rahat. Ne kun eros, se muija vei lapset toisee kaupunkiin. Kale on siitä asti ollu jotenki synkkä. Ennen se oli sellainen naurava pojanviikari. Nyt sitä harvemmin enää näkyy. Eikä näy sitä Eskoakaan.
Pirjo Kulmankaupassa puhu, että Esko on liian ylpeä ottaakseen yhteyttä tyttäreensä. Mä sanoin Pirjolle, että eipä tuon ikäiselle äijälle enää popsahtele niitä läheisiä kuin omenoita puuhun syksyllä. Sietäs ottaa yhteyttä. Joulut on kuulemma Eskolle pahimpia. Pirjo oli pyytäny viime jouluna Eskoa istumaan iltaa. Esko oli jotain höpöttänyt tyttärestään, ja menny hiljaseksi sen jälkeen. Oli se tytär postikortin lähettäny. Esko sai syödä kinkkunsa yksin.
Ehkä tänä jouluna mä pyydän Eskon, Pirjon ja Kalen istumaan mun luo ja saunomaan.
Erkki puuttuu porukasta. Sillä tosiaan leipo sydän kiinni. Pirjo on varmaan hirveän yksinäinen. Jormaa näin kun tulin ajolta kotiin. Jorma on käyttäytyny oudosti sen jälkeen kun kännissä kaatus ja löi päänsä tossa pihalla. Sillä ei se puhe oikein toimi. Eipä siinä. Viimeeksi huuteli jostain sotajoukoista ja heilutti kävelykeppiään. Sillä ei henki varmaan kauaa enää kanna. Siellä uoksee niitä nuoria hoitajatyttöjä aina päivittäin syöttämässä ja vaippoja vaihtamassa. Jotain sille kävi sinne päähän sen kaatuamisen yhteydessä. Kerran se yöllä meni autoonsa ja lähti ajamaan mutta ajo naapurin postilaatikkoa päin. Nyrkkiä se heristi kun joku naapuri oli soittan poliisit. Oli se tainnu munkin nimeä huutaa. "Saatanan Veijo. Jätät rekkas poikittain tielle." No eipä mun rekka silloin tossa seisonu kun se oli huollossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voitko kirjottaa hei kirjan tästä, Veijo. Kauhean ihana rekkamies. Voitko kirjoittaa eroottisia kohtauksia Veijosta. olen aina miettinyt minkälainen on karski rekkamies sängyssä?