Ajankohdan takia olet taas mieltäni vaivaamassa taivaan asukkini..
Näen sinusta paljon unia. Edellis yönä sinun puoliksi syöty ruumis kummitteli unissani. Nälkäinen lemmikki ruumiin kanssa samassa huoneistossa on jotenkin jäänyt mieleeni haamuksi joka öisin palaa painajaisina mieleeni. Jotenkin niin epäkunnioittava loppu niin hyvälle ihmiselle.
Viime yönä palasin kuin aikakoneella ajassa taaksepäin, aikaan jolloin elit. Kävelin sun vierellä jo tietäen tulevan josta sinä et vielä tiennyt. Teoistasi ja kohtalostasi. Kuuntelin hiljaa puheitasi miettien milloin olisi oikea aika kysyä: Miksi?
Seisoin talvipakkasessa kanssasi ja puhelin sulle: Minä tiedän miten sulle käy.. Sinä et tiedä sitä vielä, koska se on vielä sinulle tulevaisuutta, mutta kertoisitko itsesi tuntien miksi tulet vuoden tekemään niin? Mitä tapahtui niin kamalaa? Johtuko se musta?
Miksi sinä kunnioitit niin vähän itseäsi?
Sinä vain puhelit omiasi kuin minua ei siinä olisikaan. Se aika eli sitä omaa elämäänsä ja minä olin siellä välissä menneessä tulevaisuudesta tulleena. Katsoit lävitseni ja kysymykseni kaikui ajattomuudessa ohi sinusta. Kysymyksiä joihin en vastausta saa edes unissani.
Näen sinusta paljon unia. Edellis yönä sinun puoliksi syöty ruumis kummitteli unissani. Nälkäinen lemmikki ruumiin kanssa samassa huoneistossa on jotenkin jäänyt mieleeni haamuksi joka öisin palaa painajaisina mieleeni. Jotenkin niin epäkunnioittava loppu niin hyvälle ihmiselle.
Viime yönä palasin kuin aikakoneella ajassa taaksepäin, aikaan jolloin elit. Kävelin sun vierellä jo tietäen tulevan josta sinä et vielä tiennyt. Teoistasi ja kohtalostasi. Kuuntelin hiljaa puheitasi miettien milloin olisi oikea aika kysyä: Miksi?
Seisoin talvipakkasessa kanssasi ja puhelin sulle: Minä tiedän miten sulle käy.. Sinä et tiedä sitä vielä, koska se on vielä sinulle tulevaisuutta, mutta kertoisitko itsesi tuntien miksi tulet vuoden tekemään niin? Mitä tapahtui niin kamalaa? Johtuko se musta?
Miksi sinä kunnioitit niin vähän itseäsi?
Sinä vain puhelit omiasi kuin minua ei siinä olisikaan. Se aika eli sitä omaa elämäänsä ja minä olin siellä välissä menneessä tulevaisuudesta tulleena. Katsoit lävitseni ja kysymykseni kaikui ajattomuudessa ohi sinusta. Kysymyksiä joihin en vastausta saa edes unissani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On asioita joita vaan vaistoaa vaikka muut yrittäisivät sanoa mitä. Vaistoni sanoo että tämä kuolema on ollut musta riippuvainen. Se mitä minä olisin sanonut tai tehnyt olisi kääntänyt tulevan toiseksi.
Kaikki yrittää puhua ettei syy minun. Ei syy olekaan minun mutta vaistoni sanoo että olin suurimmassa roolissa vaikuttamassa päätöksiin suuntaan ja toiseen.
Tunnen syyllisyyttä ja otan suurinta vastuuta tästä koska uskon vaistoni olevan oikeassa. Harvemmin se väärässä on ollut hyvässä tai pahassa.
Vaikka en minä pääpiirteitä menneistä omalta osalta voi paljon toisin tehdä ja nehän tässä olisi asiat vaistoni mukaan kääntäneet toisiksi koen silti olevani vastuussa tästä.
Sitä ei käännä muiden puheet sillä se on jokin syvempi vaisto sisälläni joka niin sanoo.
Jokin logiikan, menneiden, hänen joidenkin sanojen ja alitajuisten huomioiden summa josta vaistoan asian olevan näin.
Olen suurimmassa roolissa tapahtumien kääntymisessä tähän ratkaisuun mikä tapahtui.