Olisi kiva saada mielipiteitä siitä, kuka meitä suuria ikäluokkia puolustaa ?
Useimmiten tuntuu tiedostusvälineiden uutisoinnin ja politikoinnin välityksellä tulevan esiin, miten me olemme ikäänkuin liikaa ja taakkana yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville.
Kuitenkin meistä suurin osa on alle kaksikymppisinä jo itsensä palkkatyöllä elättänyt, veronsa maksanut, jälkeläisensä kasvattanut saamatta kovin suuria tukia mistään.
Työkyvyttömyyseläkkeellekään ei enää nykyisin juuri päästetä, lieneekö niin, että meidän ikäpolvien pitäisi kuolla työn äärelle ettei tarvitsisi eläkkeitä maksella.
Tämä tekstini on aika rajua, lienenkö ainoa näin ajatteleva suurten sukupolvien edustaja, kiva lukea huomenna, josko samoin ajattelevia muitakin olisi ja millä me itseämme voisimme puolustaa ?
Useimmiten tuntuu tiedostusvälineiden uutisoinnin ja politikoinnin välityksellä tulevan esiin, miten me olemme ikäänkuin liikaa ja taakkana yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville.
Kuitenkin meistä suurin osa on alle kaksikymppisinä jo itsensä palkkatyöllä elättänyt, veronsa maksanut, jälkeläisensä kasvattanut saamatta kovin suuria tukia mistään.
Työkyvyttömyyseläkkeellekään ei enää nykyisin juuri päästetä, lieneekö niin, että meidän ikäpolvien pitäisi kuolla työn äärelle ettei tarvitsisi eläkkeitä maksella.
Tämä tekstini on aika rajua, lienenkö ainoa näin ajatteleva suurten sukupolvien edustaja, kiva lukea huomenna, josko samoin ajattelevia muitakin olisi ja millä me itseämme voisimme puolustaa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykynuoret aikuiset väittävät koko ajan, että suuret ikäluokat ovat pilanneet maan. Käyttäneet ja käyttävät sumeilematta hyödyksi kaikkia luonnonvaroja ollenkaan ajattelematta seuraavia sukupolvia ja sitä, että luontoa pitää säästää.
Ja vielä he moittivat sitä, että suurten ikäluokkien vallassa on nykyisin politiikan ja talouselämän johtaminen.
Minä luulen, että lienevät osaksi oikeassakin. Tosin luonnonvarojen tuhlaaminen ei useimmille meistä mikään tapa, päinvastoin saataamme olla useimmat oikein luontoystävällisiä.
Minulla on vielä kymmenenvuotta eläkeikään ja kun on odotettavissa, että taas nostavat sitä, niin ei kait tuosta eläkkeestä pääse terveenä pitkään nauttimaan - MUTTA minä ainon nauttia näistä vuosista ennen sitä.
Siitä, että lapset ovat aikuisia ja pystyvät huolehtimaan itsestään. Nyt on vielä muisti ja terveys tallessa ja saa tehdä kaikkea sitä, mistä pitää - ei tarvitse kysyä lupaa tai "kainostella".
Elämästä tulee nauttia - tietysti kuitenkin niin, ettei loukkaa toisia ja muuten aiheuta sekasortoa ja surua.
Näkökantasi on totta kai, oikea monessa suhteessa. Itse olen onnellinen siitä, että olen aina ollut "perusvihreä ja ekologisesti ajatteleva", aina kaikessa hankinnoista ja toimissani ajattelen ensisijaisesti luonnonmukaisuutta. Samoin liikkuessani nyt näinä vapauden vuosina paljon luonnossa. KOtona ekologinen elämäntapa on itsestään selvä ollut aina kaikissa valinnossa. Vaikka eihän tietysti yhden ihmisen panos suurta laivaa kaada, mutta jos meitä on monta ainahan se auttaa kokonaisuusasiassa.
Ajattelin alkuperäisessä mietteissäni lähinnä siltä kannalta asiaa, että monissa keskusteluissa tuodaan esille se, että me ikäänkuin emme olisi omaa oloamme kustantaneet. Sitä en jaksa oikein uskoa ainakaan yleisellä tasolla. Minäkin olen omat opiskeluni työlläni maksanut, uskon että moni muutkin, olemme veromme maksaneet, eläkemaksujakin ja muita sosiaalivakuutusmaksuja. Joten emme nyt ihan armopaloja kumminkaan ehkä nauti eläkkeellä ollessammekaan.
Taikka jos tietysti jonkun mielestä nautimme ja se ajattelu tuottaa hänelle mielihyvää, niin ajatelkoon sitten ihan vapaasti - eikö vain ?
Onnellista on olla osa suuria ikäluokkia toisaalta, olemme kumminkin sodan jälkeisen yhteiskunnan nostaneet toimivaksi työllämme.
Ja sitten vielä vihreät ja vasemmisto näyttivät ydinvoimakysymyksessä, mitä oikeasti ovat luonnonsuojelijoina!!
Sanoin leikilläni eräälle ystävälleni hänen ihmeteltyään, että joutuuko sitä olemaan työssä 72-vuotiaaksi asti, että "teidän pitää kyllä kääntyä muslimeiksi, jotta voitte ainakin voimistella monta kertaa päivässä, ettehän te muuten selviä noin raskaissa töissä 72-vuotiaiksi."
Hei vain
Kyllähän se niin on, että me suuret ikäluokat
olemme Suomen eliittiväestöä. Olemme mukisematta
käyneet läpi suuret yhteiskunnalliset muutokset,
jo sen tuoman varmuuden turvin olemme itse itsem-
me parhaita puolustajia, meillähän se valta vielä on.
Haraan aina epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Et ole ainoa, joka miettii näitä. Kuka puolustaa meitä? Millä puolustaisi olemassaolonsa oikeuksia?
Kun tarkemmin muistelen, niin jo meitä edeltäneellä sukupolvella oli sama huoli, vaikka heidän ikäluokkaansa ei tietyistä syistä kuulunutkaan niin paljon ihmisiä. Äitini ja muut hänen ikäisensä puhuivat joskus, ettei heistä välitetä terveyskeskuksissa, vaan toivotaan heidän kuolevan, ettei tarvitsisi maksaa eläkkeitä.
Kun lisäksi kolme puheenaihetta nousivat pintaan samalla vuosikymmenellä, nimittäin suuret ikäluokat, maksamamme eläketurvan häviäminen pörssipelissä ja eutanasia, tulee jokus ajatelleeksi, että johan niillä on keinokin keksittynä, millä selvitä tulevasta ongelmasta.
Ihmettelen vain sitä, että meitä nimitetään jo nyt julkisesti rasitteeksi ja ongelmaksi ja ollaan huokailevinaan talouden kestokykyä.
Itse olen kokenut omat vanhempani hyvin tärkeinä ja he ovat varmasti olleet edistämässä myös markkinavoimia hyödyttäviä jälkeläisiään myös eläkkeellä ollessaan:
He olivat olleet henkisenä tukena minulle ja lapsilleni. Olin ollut umpisukkelossa jokapäiväisissä toimeentuloasioissa. Vanhempani olivat vaikuttaneet omalla näkymättömällä tavallaan ja jos heitä ei olisi ollut, olisin joutunut käyttämään muuta yhteiskunnan tukea.