Olen tuntenut kaverini yli 30 vuotta. Hän on aina ollut poikkeava, lapsellinen, mutta olen ollut hänen kanssaan, koska hyvällä päällä hän on mitä mukavin, ystävällisin ja avuliain. Sitten tulee se toinen vaihe. Hän varastelee, ei kestä pettymyksiä eikä kritiikkiä ja muuttuu nopeasti aggressiiviseksi. Tunnetilan muutos saattaa tulla nopeasti. Kaiken lisäksi häneen ei voi luottaa; illalla sovittu ei useinkaan enää aamulla pidä. Tapaamisiin ei tulla tai niihin tulla aina myöhässä. Käyttäytyminen viittaa vahvasti epävakaaseen persoonallisuuteen. Viimeksi kun pyysin häneltä yhtä palvelusta hän suuttui aivan silmittömästi. Minä en jaksa enää tällaista ihmistä; hän ei osaa arvostaa kaveruuttamme monien vuosienkaan jälkeen. Esim. minä sain aina soittaa hänelle!
Kysyn mitä väärä hemmotteleva kasvatus tekee epävakaalle persoonallisuudelle? Kaverini on lähes 40 ja saanut asua vuosia kotona ilmaiseksi, töitä ei ole tarvinnut etsiä eikä kotiin maksaa. Yöt on mennyt valvoessa. Käsitän, että isä on yrittänyt suojella poikaansa ettei sairaus vaan tulisi esille normaalissa työelämän stressitilanteissa jne. Mutta olisiko tosiasiat pitänyt kohdata jo 20 vuotta sitten ja pistää hänet tutkimuksiin? Mikä tällaisen ihmisen tulevaisuus tulee olemaan? Laitoshoitoko? Minä olen saanut tarpeekseni. En rupea ilmaiseksi perässä vetämään ihmistä, joka ei osoita mitään syyllisyyden merkkejä eikä osaa edes anteeksi pyytää.
Olin lähinnä tyrmistynyt; hän näki minut kadun toisella puolella, mutta käänsi tylysti päänsä pois, vaikka en ollut tehnyt hänelle mitään. Isän asenne on, että kaikki saattavat käyttää hyväksi hänen poikaansa, mutta häneltä itseltään ei vaadita mitään.
Sääli nimittäin kaverissani oli paljon hyvääkin.
Kysyn mitä väärä hemmotteleva kasvatus tekee epävakaalle persoonallisuudelle? Kaverini on lähes 40 ja saanut asua vuosia kotona ilmaiseksi, töitä ei ole tarvinnut etsiä eikä kotiin maksaa. Yöt on mennyt valvoessa. Käsitän, että isä on yrittänyt suojella poikaansa ettei sairaus vaan tulisi esille normaalissa työelämän stressitilanteissa jne. Mutta olisiko tosiasiat pitänyt kohdata jo 20 vuotta sitten ja pistää hänet tutkimuksiin? Mikä tällaisen ihmisen tulevaisuus tulee olemaan? Laitoshoitoko? Minä olen saanut tarpeekseni. En rupea ilmaiseksi perässä vetämään ihmistä, joka ei osoita mitään syyllisyyden merkkejä eikä osaa edes anteeksi pyytää.
Olin lähinnä tyrmistynyt; hän näki minut kadun toisella puolella, mutta käänsi tylysti päänsä pois, vaikka en ollut tehnyt hänelle mitään. Isän asenne on, että kaikki saattavat käyttää hyväksi hänen poikaansa, mutta häneltä itseltään ei vaadita mitään.
Sääli nimittäin kaverissani oli paljon hyvääkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et käytä suomalaisia termejä, joten ilmeisesti kyse on sinun itse tekemästäsi diagnoosista, olenko oikeassa?
Tekstisi perusteella sinulla itselläsikin taitaa olla rajat hiukan hukassa?
Kirjoituksesi perusteella ei pysty sanomaan mitään "ystävästäsi". Muutenkin on hyvin vaikea vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä jostain ihmisestä toisen kirjoitusten perusteella.
Borderline, epävakaa -sanojesi lisäksi tekstissä ei ollut mitään sellaista, mikä ei sopisi ihan hyvin myös kohtuullisen normaalin ihmiseen.
Mutta mitä sinuun tulee, niin siitä pystyykin jo sanomaan kohtuullisesti kirjoituksesi perusteella.
Kirjoitit:
"Minä olen saanut tarpeekseni. En rupea ilmaiseksi perässä vetämään ihmistä, joka ei osoita mitään syyllisyyden merkkejä eikä osaa edes anteeksi pyytää."
En tiedä huomaatko mitään, mutta tasapainoinen ihminen ei kirjoittaisi noin.
Kirjoitit vielä:
"Viimeksi kun pyysin häneltä yhtä palvelusta hän suuttui aivan silmittömästi. Minä en jaksa enää tällaista ihmistä; hän ei osaa arvostaa kaveruuttamme monien vuosienkaan jälkeen. Esim. minä sain aina soittaa hänelle!"
Sinä olet aika selkeästi määritellyt, millainen ystävyys teillä on ja miten "sinun ystäväsi" kuuluisi käyttäytyä.
Kirjoitit:
"Kysyn mitä väärä hemmotteleva kasvatus tekee epävakaalle persoonallisuudelle? Kaverini on lähes 40 ja saanut asua vuosia kotona ilmaiseksi, töitä ei ole tarvinnut etsiä eikä kotiin maksaa. Yöt on mennyt valvoessa. Käsitän, että isä on yrittänyt suojella poikaansa ettei sairaus vaan tulisi esille normaalissa työelämän stressitilanteissa jne."
...huh, huh ja en nyt todellakaan tarkoita henkilö, josta kirjoitat vaan itse kirjoittajaa.
Sinun voisi olla hyvä käydä juttelemassa jonkun terapeutin kanssa muutaman kerran. Mitään vahinkoa siitä ei voi olla ja kaikista pahimmassakin tapauksessa se olisi vain hukattu parituntinen. Mutta toisessa vaakakupissa siitä saattaisi olla ihan oikeasti jotain hyötyäkin, vaikka se ehkä sinusta nyt siltä välttämättä tunnukaan.