Vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. Vanhuuden osuus ihmiselämästä on kasvanut, ja yhä useampi viettää vanhuuseläkkeellä lähes yhtä pitkän ajan kuin työelämässä. Arvioiden mukaan yli 75-vuotiaiden vanhusten määrä noin kaksinkertaistuu Suomessa vuoteen 2040 mennessä.
Viime vuosina on puhuttu paljon vanhusten laitoshoidosta ja sen laadusta. On tullut esille ikäviä tapauksia, joissa vanhuksia on jätetty vaille riittävää hoitoa. Vanhusten määrän lisääntyessä yhteiskunnassa tarvitaan toimia, joiden avulla jokaiselle voidaan taata ihmisarvoinen vanhuus.
Valtaosa vanhuksista haluaa asua kotonaan niin pitkään kuin se on mahdollista. On sekä yhteiskunnan että yksittäisten vanhusten etu tukea näitä pyrkimyksiä. Kelan selvityksen mukaan laitospaikkoja ei voi lisätä samassa suhteessa kuin ikääntyneiden lukumäärä tulee lisääntymään. Tutkimusten mukaan vanhusten toimintakyky myös säilyy paremmin tutussa kotiympäristössä. Viime vuosina monia vanhusten palveluita onkin siirretty yhä enemmän kotiin.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa suuresti siihen, millaisen kohtelun vanhukset saavat. Länsimaissa ihannoidaan usein nuoruutta ja vanheneminen nähdään haitallisena asiana. Vanhuus ja vanhukset kannattaisi kuitenkin nähdä rikkautena ja voimavarana. Eri-ikäiset tarvitsevat toisiaan: lapset vanhempiaan ja lapsenlapset isovanhempiaan sekä vanhukset läheisiään.
Vanhemmalla ikäpolvella on aina ollut tärkeä merkitys perinteen siirtäjänä sukupolvelta toiselle sekä kokemusten ja neuvojen jakajana. Moni vanhus on esimerkiksi esittänyt tärkeitä huomioita näinä aikoina ajankohtaisiin maahanmuuttokysymyksiin.
Nykyään yhä useampi viettää eläkepäiviään terveenä ja hyväkuntoisena. Työelämän päättymisen ei tarvitse merkitä vastuiden lakkaamista. Eläkeläinen voi mahdollisuuksiensa mukaan olla monin tavoin iloksi ja avuksi läheisilleen niin kotona kuin esimerkiksi rauhanyhdistyksen toiminnassa.
Maassamme on paljon myös vanhuksia, joilla ei toiveistaan huolimatta ole yhteyttä toisiin ihmisiin. Vanhustyön keskusliiton mukaan suomalaisista 75 vuotta täyttäneistä yli kolmannes kärsii yksinäisyydestä.
Vanhusten huomioiminen ja heidän luonaan vieraileminen on kristillistä lähimmäisenrakkautta. Kodeissa äiti ja isä antavat esimerkin omille lapsilleen vanhusten kohtaamisesta ja vaikuttavat näin siihen, miten lapset aikuistuttuaan kohtelevat ikääntyneitä vanhempiaan. Raamattu kehottaa kunnioittamaan vanhuksia: ”Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle” (3. Moos. 19:32).
Vanhusten viikon teema johdattelee myös siihen Raamatun opetukseen, että kaikissa ikävaiheissa tärkeintä tulevaisuuteen valmistautumista on pitää usko ja hyvä omatunto. Elävään uskoon liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.
Viime vuosina on puhuttu paljon vanhusten laitoshoidosta ja sen laadusta. On tullut esille ikäviä tapauksia, joissa vanhuksia on jätetty vaille riittävää hoitoa. Vanhusten määrän lisääntyessä yhteiskunnassa tarvitaan toimia, joiden avulla jokaiselle voidaan taata ihmisarvoinen vanhuus.
Valtaosa vanhuksista haluaa asua kotonaan niin pitkään kuin se on mahdollista. On sekä yhteiskunnan että yksittäisten vanhusten etu tukea näitä pyrkimyksiä. Kelan selvityksen mukaan laitospaikkoja ei voi lisätä samassa suhteessa kuin ikääntyneiden lukumäärä tulee lisääntymään. Tutkimusten mukaan vanhusten toimintakyky myös säilyy paremmin tutussa kotiympäristössä. Viime vuosina monia vanhusten palveluita onkin siirretty yhä enemmän kotiin.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa suuresti siihen, millaisen kohtelun vanhukset saavat. Länsimaissa ihannoidaan usein nuoruutta ja vanheneminen nähdään haitallisena asiana. Vanhuus ja vanhukset kannattaisi kuitenkin nähdä rikkautena ja voimavarana. Eri-ikäiset tarvitsevat toisiaan: lapset vanhempiaan ja lapsenlapset isovanhempiaan sekä vanhukset läheisiään.
Vanhemmalla ikäpolvella on aina ollut tärkeä merkitys perinteen siirtäjänä sukupolvelta toiselle sekä kokemusten ja neuvojen jakajana. Moni vanhus on esimerkiksi esittänyt tärkeitä huomioita näinä aikoina ajankohtaisiin maahanmuuttokysymyksiin.
Nykyään yhä useampi viettää eläkepäiviään terveenä ja hyväkuntoisena. Työelämän päättymisen ei tarvitse merkitä vastuiden lakkaamista. Eläkeläinen voi mahdollisuuksiensa mukaan olla monin tavoin iloksi ja avuksi läheisilleen niin kotona kuin esimerkiksi rauhanyhdistyksen toiminnassa.
Maassamme on paljon myös vanhuksia, joilla ei toiveistaan huolimatta ole yhteyttä toisiin ihmisiin. Vanhustyön keskusliiton mukaan suomalaisista 75 vuotta täyttäneistä yli kolmannes kärsii yksinäisyydestä.
Vanhusten huomioiminen ja heidän luonaan vieraileminen on kristillistä lähimmäisenrakkautta. Kodeissa äiti ja isä antavat esimerkin omille lapsilleen vanhusten kohtaamisesta ja vaikuttavat näin siihen, miten lapset aikuistuttuaan kohtelevat ikääntyneitä vanhempiaan. Raamattu kehottaa kunnioittamaan vanhuksia: ”Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle” (3. Moos. 19:32).
Vanhusten viikon teema johdattelee myös siihen Raamatun opetukseen, että kaikissa ikävaiheissa tärkeintä tulevaisuuteen valmistautumista on pitää usko ja hyvä omatunto. Elävään uskoon liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
maassa on rajallinen. Elämme 70-80 vuotta. Aktiiviaika on yleensä vain 20-30 vuotta. Ei meistä kukaan oikein tätä tajua, koska jokainen olemme oman aikamme ja kulttuurimme vankeja.