Terapiaketju

Jätetyksi tuleminen on aina rankkaa, koe läpi ne kaikki tunteet, olet oikeutettu siihen vihaankin. Toivottavasti se ihminen kertoi sulle edes syyn miksi jätti, jos ei, niin sellainenkin tuntuu aika ikävälle, oot kuin kysymysmerkki ja yrität miettiä mitä tapahtui ja oliko vika kenties omassa itsessä. Kaikista ikävintä on, kun ei kerrota sitä oikeaa syytä, vaikka asia on jättäjällä varmasti hyvin selvillä, vaan vielä kaunistellaan tai keksitään valheita. Itsellä on aina suhteen päättyessä kuitenkin tapana kertoa, että missä meni vikaan, jotta seurustelukumppani oikeasti miettisi ja kävisi läpi asioita oman itsensä kanssa sekä kasvaisi ihmisenä, ettei toistaisi niitä samoja virheitä seuraavassa suhteessaan. Eli vaikka ne sanat sattuu ja tuntuu kipeältä sekä pahalta, niin tilanne pitäisi ymmärtää niin, että toiselle kuitenkin toivotaan vaan hyvää. Tärkeintä on ettei jää itse katkeraksi ja se toinen säilyy kuitenkin siellä sydämen sopukassa hyvänä muistona.

Kaikellaontarkoitus kirjoitti:

Jätetyksi tuleminen on aina rankkaa, koe läpi ne kaikki tunteet, olet oikeutettu siihen vihaankin. Toivottavasti se ihminen kertoi sulle edes syyn miksi jätti, jos ei, niin sellainenkin tuntuu aika ikävälle, oot kuin kysymysmerkki ja yrität miettiä mitä tapahtui ja oliko vika kenties omassa itsessä. Kaikista ikävintä on, kun ei kerrota sitä oikeaa syytä, vaikka asia on jättäjällä varmasti hyvin selvillä, vaan vielä kaunistellaan tai keksitään valheita. Itsellä on aina suhteen päättyessä kuitenkin tapana kertoa, että missä meni vikaan, jotta seurustelukumppani oikeasti miettisi ja kävisi läpi asioita oman itsensä kanssa sekä kasvaisi ihmisenä, ettei toistaisi niitä samoja virheitä seuraavassa suhteessaan. Eli vaikka ne sanat sattuu ja tuntuu kipeältä sekä pahalta, niin tilanne pitäisi ymmärtää niin, että toiselle kuitenkin toivotaan vaan hyvää. Tärkeintä on ettei jää itse katkeraksi ja se toinen säilyy kuitenkin siellä sydämen sopukassa hyvänä muistona.

Kiitos vaan tsempeistä. Selitystä en saanut, minkäänlaista. Peiliin oon katsonut tuhansia kertoja ja tutkinut itseäni, miettinyt ja vatvonut. Mutta ei, valitettavasti hän on valehtelija ja pakenija. Ja minä olin liian kiltti ja ymmärtäväinen.

Halusin uskoa ja luottaa, ja hän esitti olevansa jotakin muuta kuin olikaan. Sanat ja teot eivät kohdanneet hänellä. Surullista. Totuus- se ei pala tulessakaan, koskaan. Tarkoitusta tälle ei vielä löydy, aika rankkoja pettymyksiä ollut aiemminkin elämässä. En ehkä usko enää hyvään niin paljon, ennen uskoin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mutta ei se menekään aina niin.