Moi oon 17v , 152cm ja 42kg tyttö ja koitan parantua anoreksiadta. Oon nyt siis normaali painonen mutta edelleen henkisesti huonossa jamassa. Pystyn noudattamaan joten kurten ravitsemussuunnitelmaa mutta en pysty poikkeamaan siitä yhtään, tällä tarkotan sitä että jos olisi illalla vielä nälkä niin en anna ittelleni lupaa ottaa yhtä omenaa tai pelkään että lihon liikaa.. Tosi fiksu ajatus :D kamalinta on että miulla oikeesti edelleen on kova nälkä enkä ymmärrä miten se on mahollista sillä syön noin 1700-1800 päivässä. Haluun hieman lisää painoa jotta menkkani saatas ees taas alkamaan mutta silti samalla painon nousu pelottaa. Mittaan ruokani desi mitalla ja lasken kaloreita, tiiän että miun pitäs luopua siitä, mutta en vaan pysty:( miten te ootte päässyt näistä ajatuksista ja tavoista pois vai onko se edes mahdollista? Ahistaa ja surettaa kun elämä osaa olla hankalaa
Parantuminen
Toivotontyttö
3797
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuten tiedätkin, oot siis normaalipainon ALARAJOILLA, eli juuri ja juuri siinä lukemassa missä jotenkuten oot ihan terve. Tietysti vaikea hyväksyä ajatus, että siitä olisi vielä varaa lihoa, vaikka oletkin 'jo normaalipainossa'. Se olisi varsin suotavaa ja ihanaa jos siihen pystyisit. Et ole mikään lapsi enää ja olisi jo aika näyttää aikuisemmalta ja antaa itsesi kasvaa täyteen loistoosi. Noin alhainen paino tuskin on biologinen ihanne- tai edes normaalipainosi jos kerta elimistö ei vielä toimi kunnolla ja joudut kokemaan nälkää. 1700-1800kcal ei MISSÄÄN NIMESSÄ ole paljon (; itse jopa laihdun tuolla määrällä, vaikka olen vielä alipainon puolella) !! Ateriamallit ovat vain minimi, enemmänkin saa ja on jopa suotavaa syödä! Jos kerran syöt säännöllisesti ja ateriamallin mukaan ja silti jää nälkä, voit ihan rauhassa ja HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA lisätä vielä pieniä välipaloja tai kasvattaa annoskokoja.
Loppujenlopuksi ketään ei kiinnosta, mitä sinä painat. Vain sinä itse luulet että sinua kiinnostaa vaa'an luku, mutta ei sillä ole MITÄÄN merkitystä. Meneekö päiväsi esim paremmin silloin kuin painat 42kg kuin esim jos vaikka painaisitkin 45kg? No ei tosiaankaan. Olet vasta 17, kuinka suuren ajan elämästäsi aiot heittää hukkaan yrittämällä sinnitellä tuossa alhaisessa painolukemassa? Elämäsi alkaa kunnolla vasta kun jokaista ajatusta ei tarvitse pyhittää painon tarkkailuun.
Mieti (jos vaikka yhtään auttais), että hei, eihän normaalienkaan ihmisten tarvii mitata annoksiaan? Ja eihän ne siitä silmittömästi liho, vai lihooko lainkaan? Ihmisen keho osaa aika hyvin pitää huolen siitä, että saa riittävästi ravintoa; jos paino on liian alhainen, se huutaa enemmän ruokaa, mutta kun paino on elimistölle ok ei se vaadi sinun enää syömään yli kulutuksesi.
Elämme vaan kerran täällä pallon päällä, älä uhraa tätä lyhyttä aikaa anoreksialle. Saat olla JUST sellanen kuin sinä ITSE haluat, sun ei tarvitse elää anoreksian kaavojen mukaan. TSEMPPIÄ valtavasti, olet upea vahva ihminen kun olet sentään tohon pisteeseen päässyt, vielä kun jaksat taistella eteenpäin elämässäsi saavutat täyden loistosi <3
Anteeksi pitkä/&sekava sepustus, paljon voimia taisteluusi! Toivon että sinä voitat elämäsi eikä anoreksia.
kiitos tosi paljon kommentista! se sai mietimään uudella tavalla asioita. Tavat eivät muutu silti hetkessä kuten toi mittaaminen,mutta antoi taas lisää motivaatiota parantumiseen ja pelkojen voittamiseen. Sain uuden näkökulman painolle ja asioiden tärkeydelle. kiitos sinulle siitä!
Hey!
Täällä on muuten lähes tismalleen samoilla mitoilla oleva tyttö ja olen myös 17-vuotias! :D Pituus on 152-153cm, vaihdellen kuka sen milloinkin mittaa :D. Ja itellä siis tuo normaalipainon alaraja olisI myös 42kg, oikeastaan 43kg.
Minä olen hieman jäljessä sinuun verrattuna, sillä painan vielä 36.3kg. Olen kuitenkin jo sitä mieltä, että painoni on aivan liian alhainen, mutta painonnousu pelottaa. Nyt se on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa olla nousussa. Alimmillaan painoin vajaa 34kg.
Jos haluat tukea tai juttukaveria, niin voidaan vaikka kannustaa toisiamme parantumisessa. Sitä me kummatkin halutaan! :)