Tällaisessa tilanteessa en ole ollut vielä koskaan ja oloni on todella hämmentynyt. olen ollut naimisissa kohta 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Mieheni on kiltti, rauhallinen, ei juo, ei polta, ei petä. Mutta silti jotain puuttuu... Olen tuntenut näin jo jonkin aikaa. Kuukausi sitten minulle soitti koulukaverini ja oli hiukan humalassa. Hän lauloi minulle ja puhuimme puhelimessa paljon. Sen jälkeen olemme soitelleet ja tavanneet usein. Mitään ei ole tapahtunut ja hän ei ole edes yrittänyt mitään. Pidän hänestä todella paljon. Hän on hauska, sosiaalinen, huumorintajuinen, älykäs, ja vieläpä hauskannäköinen. En osaa selittää, mutta hänen lähellään on todella hyvä ja luonnollinen olo. ihan, kuin olisin tuntenut hänet aina.. Meillä on paljon samaa. Olen miettinyt onko hän ihastunut minuun, vai haluaako minusta itselleen hyvän ystävän?.. Tänään kävimme yhdessä hautausmaalla.. juttelimme ja oloni oli todella hyvä. ikäänkuin olisimme sielunkumppaneita. Apua mitä teen?... Pelkään rakastuvani häneen ja toisaalta haluaisin. En ole koskaan tuntenut näin.. mietin onko tällä joku tarkoitus kaikesta huolimatta... Kertokaa omista kokemuksistanne ja mitä nyt kuuluu!
Olen todella ihastunut!
Mitä oikein teen?
81966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luulisi normaalilla järjenjuoksulla olevan naisen ymmärtävän seuraukset. Jos suhteenne on karilla, ymmärrän asian. Muussa tapauksessa katso lasten silmiin ja mieti uudestaan
lapsille ja katso sitten niitten silmiin.
Joo no eipä mitään ole edes tapahtunut. hänen kanssaan on todella hyvä olla. helppo puhua. huomasin, että olen kauan kaivannut jotakuta jonka kanssa voin puhua minulla on aina ollut paljon miespuolisia hyviä ystäviä heidän kanssa on todella helppoa heittää hetulaa. Lapseni ovat minulle kaikkikaikessa ja onhan se niin, että lapsilla on oikeus elää kotona jossa aikuisilla on hyvä toimiva parisuhde.. Jos on huutamista, mökötystä jne.. kenen etua se ajaa... ei ainakaan lasten Sitäpaitsi ei ihmisen elämästä koskaan tiedä.. Onneksi! Joskus voi, vain kohdata sellaisen ihmisen jonka kanssa on todella hyvä olla ja kerran me täällä eletäänEn nyt tarkoita, että puolustaisin jotain Timo Ta Mikkosta, tai muita vastaavia jotka vaihtavat vaimonsa nuorempaan, kun se ensin rupsahtaa.. Tiedän valitettavan monta onnetonta suhdetta jossa roikutaan, vaan siksi, että ei pysty päästämään irti, tai ollaan, vaan lasten takia.. Paljon on myös läheisriippuvuutta... Ei ole olemassa oikeaa neuvoa niinhän se on, kun ei tiedä kaikkea taustalta.
Hei,
Mielestäni kuuntele sydämesi ääntä. Vaikka eroaisitkin miehestäsi, se ei tarkoita ettetkö rakastaisi lapsiasi ja pitäisi hyvää huolta heistä. Mitä onnellisempi itse olet, sen paremmin voit pitää lapsistasi huolta.
Minun vanhempani erosivat kun täytin 18v, ja nyt näin 15 vuotta myöhemmin sain vahingossa kuulla, että he elivät avioliitossa viimeiset 6 vuotta vain meidän lasten takia. Itse toivoisin ettei näin olisi tapahtunut, -vaikka arvostankin heidän tekoaan - mutta vanhempieni onnellisuus on minulle tärkeää ja olisin toivonut etteivät he olisi tuhlanneet 6 vuotta elämästään.
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta vaikka he vielä eivät ymmärtäisi, he kyllä tulevat ymmärtämään.
sydämesi ääntä...kerran täällä vaan ollaan...hyvää joulua sinulle...
Ehkä pitäisi ensin saada varmuus vakavista aikeista. Unohdetaanpa hetkeksi lapset ja mies. Suhde on houkutteleva ja fyysisen kontaktin kaipuu kasvaa, kunnes se ottaa paikkansa. Entä tämän jälkeen? Arki hiipuu suhteeseen hetken raikkauden jälkeen ja sitten ynnäät siihen lapset, jolloin arki muuttuu kankeammaksi. Sitten lisäät siihen aviomiehen, joka ilmeisesti on kohdellut sinua hyvin, mutta aiheutetun mielipahan vuoksi alkuperäinen kunnioitus on poissa. Jalusta on kadonnut. Käteen jää kaksi raskasta elämänvaihdetta - toinen menetetty, toinen kysymysmerkki. Jo se, että edes tapailet toista "tunnustelun merkeissä", on monille uskottomuutta sekin. Rehellisyys suhteessa? No, se onkin sitten jo uusi raide... Sydäntä neuvotaan kuuntelemaan, mutta siellä on monta muutakin sydäntä omine tunteineen.
nussimaan!
...ei haluaisi huomiota?