Moi. Mä oon 12-vuotias täysin suomalainen tyttö. Mulla on sellainen ongelma, että ne, jotka on mun läheisimpiä ystäviä, on ruvennu kiusaamaan mua melkein kaikesta. Mun äänestä, mun ulkonäöstä, koearvosanoista, mun tavoista, kaikesta. Ja se masentaa mua tosi pahasti. Viiltelyäkin on tullut harkittua, mutta siihen en ole aikonut vielä sortua.
Mutta miksi mä avaudun täällä? No, ongelma on siinä, että mä en uskalla kertoo kenellekkään, kuinka pahaksi tää tilanne on päässyt. Koska jos mä kerron, mun vanhemmat ottaa yhteyttä mun kiusaajakavereiden vanhempiin, ja sit mulla ei ois enää ketään, jonka kanssa olla.
Ne ei tajua, että mun on pakko saada kokeista hyviä arvosanoja, vähintään 9puoli, koska muuten mä en saa olla puhelimella, jolla mä voin puhuu mun ihanille nettikavereille.
Ja yks päivä, me puhuttiin kolmen porukassa siitä miten pojat ihastuvat tyttöihin vielä joskus. Ja näin me juteltiin;
Mun kaveri 1: Miettikää, pojat vielä kilpailee meistä tytöistä!
Mun kaveri 2: Joo! Mä mietin että tykkääkö se yks musta...
Mä: Noh, mä mietin sitä että kenet mä saan...
Kaveri 1: Siis luuletko sä oikeesti saavas jonkun? Oot kyl aika tyhmä jos luulet...
Ja näin me ollaan puhuttu melkeen joka päivä.
Lisäksi mun kaverit lyö, potkii ja haukkuu mua, ja ne sanoo että ne haluaa ampua mut. Joka päivä.
Ja mä en vaan uskalla kertoa kenellekkään...
Ja jos mä sanon jotain niille mun kavereille siitä, mitä ne on sanonu, ne vaan töksäyttää: Se oli läppää, tyhmä!
Mutta ei se enää oikeen tässä pisteessä "läpältä" tunnu...
Osaako joku kertoa mulle, miten mä voisin päästä tästä yli...?
Mutta miksi mä avaudun täällä? No, ongelma on siinä, että mä en uskalla kertoo kenellekkään, kuinka pahaksi tää tilanne on päässyt. Koska jos mä kerron, mun vanhemmat ottaa yhteyttä mun kiusaajakavereiden vanhempiin, ja sit mulla ei ois enää ketään, jonka kanssa olla.
Ne ei tajua, että mun on pakko saada kokeista hyviä arvosanoja, vähintään 9puoli, koska muuten mä en saa olla puhelimella, jolla mä voin puhuu mun ihanille nettikavereille.
Ja yks päivä, me puhuttiin kolmen porukassa siitä miten pojat ihastuvat tyttöihin vielä joskus. Ja näin me juteltiin;
Mun kaveri 1: Miettikää, pojat vielä kilpailee meistä tytöistä!
Mun kaveri 2: Joo! Mä mietin että tykkääkö se yks musta...
Mä: Noh, mä mietin sitä että kenet mä saan...
Kaveri 1: Siis luuletko sä oikeesti saavas jonkun? Oot kyl aika tyhmä jos luulet...
Ja näin me ollaan puhuttu melkeen joka päivä.
Lisäksi mun kaverit lyö, potkii ja haukkuu mua, ja ne sanoo että ne haluaa ampua mut. Joka päivä.
Ja mä en vaan uskalla kertoa kenellekkään...
Ja jos mä sanon jotain niille mun kavereille siitä, mitä ne on sanonu, ne vaan töksäyttää: Se oli läppää, tyhmä!
Mutta ei se enää oikeen tässä pisteessä "läpältä" tunnu...
Osaako joku kertoa mulle, miten mä voisin päästä tästä yli...?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hukkuuko tää keskustelu vaan muiden joukkoon...?
Kiusaajakaverisi siis kuitenkin hyväksyvät sinut seuraansa. Se on kai merkki siitä etteivät he niin tosissaan ole.
Muistan omastakin lapsuudesta miten meidän poikien kesken tuollainen puhetapa ja kuittailu oli yleistä. E siitä kukaan nokkiinsa ottanut. Toivon ainakin sinun takiasi, että kyse on vain siitä, että teet kärpäsestä härkäsen.
Oletko seurannut puhuvatko he myös toisilleen tuolla tavalla. Ensi vuonna siirtynet yläasteelle se antaa sinulle ainakin mahdollisuuden hankkia uusia kavereita.
Kokeile miten kaverisi reagoivat, jos alat heittää heistä samanlaista läppää.
Kyllähän he mut vielä mukaan hyväksyy. Mutta mun elämä on päässyt aika pahaan pisteeseen, sillä ne sanoo joka päivä että ne haluaa vaan ampua mut ja toivoo mun kuolevan. Vaikka sä saatat olla siinä oikeassa, että mä teen kärpäsestä härkäsen, tää tuntuu silti tosi pahalta.
Toisiaan kohtaan nämä kaverit puhuvat kuin mitkäkin ikuiset ystävykset.
Kyllä, mä meen yläasteelle ensi vuonna, mutta mä epäilen, ettei asiat tästä muutu.
Mä muuten sanoisin niille samalla tavalla, mutta ei mulla vaan pokka riitä. Kiitos kuitenkin.
Tuo on jo niin vakava asia että sun pitää kertoa tämä tarina vaikka kouluterkkarille ihan oikeesti...tuommosta ei saa tapahtua..uhkailu on aina rikos josta pitää kertoa..ne ei oo kaveruuden arvoisia kavereita nuo jotka uhkailee..olisit onnellisempi ilman heitä..käännä itse selkäsi heille..kotona kannattaa ilman muuta kertoa älä jää yksin..se voi vaikuttaa sinuun vanhempana niin paljon että joudut hankkimaan ammatti apua...vielä ei ole liian myöhäistä..
Kyllähän mä tietysti kertoisin, mutta mä en oikeen uskalla kertoa ulkopuolisille mun asioista.
Mä olen jo melko tottunut, vaikka tää kiusaaminen vieläkin sattuu mua.
Kyllähän ne yleensä on ihan kivoja, mutta kyllä ne haukkuu joka päivä.
Ne on ainoat, jotka mulla on täällä oikeassa elämässä, ilman niitä mä oisin vielä onnettomampi koska mä tarviin jonkun...
Vanhemmilleni en uskalla myöskään kertoa, syy tähän löytyy alkuviestistä.
Mä uskon, että kyllä mä tästä vielä tokenen, jos mä vaan yritän. Kiitos silti.
Voisitko kahden kesken jonkun näistä kavereistasi kanssa ottaa puheeksi heidän / hänen puheensa ja asenteensa ja sen, kuinka ne satuttavat sinua?
Yleensä ihmisillä on kahden kesken ja kasvotusten, vähemmän "pokkaa" alkaa vetää roolia ja leikin varjolla heittää loukkaavaa läppää.
Tiedän, että nykylapsilla ja nuorilla on yleistä jutella koneen välityksellä, mutta tällaisissa vakavissa kahdenkeskisissä keskusteluissa on parempi puhua kasvotusten.
Kavereillasi ei ole moraalista oikeutta puhua sinulle noin ilkeästi. He tekevät väärin.
Jos et saa esim. kahdenkeskisellä vakavalla keskustelulla alistamista, uhkailua ja kiusaamista loppumaan eikä tilanne näytä siltä, että he itsestään tulevat lopettamaan loukkaavan käyttäytymisen sinua kohtaan, neuvon sinua jättämään heidät.
Olet kertomasi perusteella parempi ihminen kuin he – miksi viettäisit aikaasi tuollaisten kiusaajien seurassa? Jos heidän mielestään kyse on pelkästi huumorista, leikistä, täytyy sanoa, että heillä on melko huono huumorintaju.
Poikien kiinnostuksesta puheen ollen, sanotaan että vakka löytää kantensa... Minä en edes haluaisi itselleni sellaista poikaa / miestä, johon vetoaa ilkeily ja ilkeämielinen huumori.
Kerro opettajalle, kerro rehtorille, kerro koulun terveydenhoitajalle, kerro koulun kuraattorille, kerro vanhemmille.
KERRO.
Ei kukaan jaksa yrittää olla täydellinen. Eivät vanhemmatkaan saa kiristää sinua puhelinajalla. Jos saat kahdeksikon, olet vielä hyvä oppilas.
Uhkaaminen on todella paha juttu. Ethän sinä enää nauti kavereiden seurasta, kun koko ajan varot heitä ja pelkäät, milloin he seuraavan kerran haukkuvat sinua. Eivät he ole todellisia ystäviä. He tarvitsevat sinua vain alistaakseen sinua.
Vaihda seuraa. Varmasti koulussasi on joku, joka arvostaa kaveruuttasi.
Kyllä mä tietysti kertoisin, mä tiedän että se auttaa, mutta mä en yksinkertaisesti vaan uskalla...
Mä tiedän, että mun vanhemmat haluaa vaan mun parasta, ne sanoo, ettei elämässä pärjää kasin keskiarvolla. En mä jaksakaan enää oikeen yrittää täydellisyyttä.
Kyllä mä niiden seurasta välillä nautin, mutta tää haukkuminen vaan syö jaksamista.
Vaihtaisin seuraa, mutta mä en vaan löydä ketään, koska mun luokalla ei oo muita samanhenkisiä...
Ottaisin muuten asian puheeksi heidän kanssaan, mutta pelkään jotain täysin olematonta niin, etten voi puhua heille kahden kesken.
Olet oikeassa, mä luulen, että ei niillä ois pokkaa sanoo samat asiat kasvotusten. Mutta ne mun kiusaajakaverit kiusaa mua vain toistensa yllyttämänä.
Vaikka heillä ei ehkä ole tähän oikeutta, tää on silti vaan erottamaton osa mun elämää.
Mä muuten jättäisin ne, mutta ne on tässä elämässä mun ainoa ystävät. Enkä mä pysty hankkimaan uusia millään...
En mä tunne olevani parempi. Tää niiden teko saa mut tuntemaan itteni aina vaan alhaisemmaksi.
Mutta kiitos näistä sanoista.
"En mä tunne olevani parempi. Tää niiden teko saa mut tuntemaan itteni aina vaan alhaisemmaksi."
Vaikka et tuntisi olevasi parempi ihminen kuin kiusaajasi, olet sitä siitä huolimatta. Se joka kiusaa, tekee väärin; se joka ei kiusaa, tekee oikein.
Vaali omaatuntoasi (joka viestittää oikean ja väärän välisen eron mm. siinä, kuinka toisia ihmisiä tulee kohdella), tee siitä vahvuutesi.
Olen siitä samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, että paras ratkaisu on ottaa asia puheeksi jonkun toisen ihmisen kanssa: äiti, isä, opettaja, terkkari, kuraattori, joku sukulaistäti tms.
No, jos mun pitäis miettii itteeni parempana, voin mä yrittää :)
Kiitos neuvoista! Mutta puhumisen kanssa mulla on edelleen ongelma, koska pelkään, että vanhempani katkaisevat välit näihin mun kavereihin...
kun täytät 13,5v joo...
kaikki viestit menee alitajuntaan. sitten kun olet vanhempi niin olet liemessä koska mikään ei onnistu koska olet "tyhmä" tuollaisia viestejä saa lapsuutes kuunnella ihan sama vaikka ne olisi tarkoitettu vain vitsinä. ei ole tervettä. varmasti ajaudutte muutenkin myöhemmin kavereidesi kanssa eri poluille koska sinä vaikutat älykkäältä kiusaajakaverisi nähden. suosittelen että etsit parempia kavereita heti miten.
Niin, näin siinä varmasti käy. Mutta mä uskon selviäväni, tavalla tai toisella.
Älykkääksi mua usein kyllä sanotaan, tai sitten täysin päinvastoin.
Mä etsisin muuten mutta mä en vaan onnistu löytämään samanhenkisiä ihmisiä mistään.
Miksi et löydä uusia kavereita. Asutko jossain pienellä paikkakunnalla jonka koulussa on vain 30-40 oppilasta?
Silloin voi tietysti olla vaikeaa löytää kavereita.
Toivottavasti ensivuoden yläasteelle siirtyminen tuo sinulle mahdollisuuden hankkia kavereita.
En pitäisi pahana vaikka puhuisit tosiaan jollekin terveydenhoitajalle vaikka siihen tuntuukin sinulla olevan iso kynnys.
Sinun tilanteesi voi olla vaikeaa ratkaista yksin vaikka voi tietysti toivoa, että nuo sinun kaverisi lähimmän vuoden sisään kasvaisivat ihmisinä ja lopettaisivat sinun kiusaamisesi. Ehkä he eivät vain tosiaan käsitä miltä sinusta tuntuu ja siksi voisi olla hyvä, jos joku kolmas aikuinen osapuoli puuttuisi tilanteeseen.
virkamiesjaarittelija, joka valittaa lopun elämäänsä
Olen, samaa mieltä kuin edellinen, kiusaamisella voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ilmeisesti ovat sinulle kateellisia jostakin. Minua on kiusattu koulussa, samoin minun tytärtäni eli kokemusta on. Mikäli nyt ei kiusaamista saada kuriin se jatkuu yläasteellakin, niin kuin arvelit. Sinun täytyy uskaltaa puhua jonkun aikuisen kanssa asiasta! Muuten tilanne voi pahentua. Sinun pitää saada tukea aikuiselta tilanteeseen, että yleensä jaksat olla! Miksi sinä et aikuiselle uskalla puhua? Aikuinen voi olla vanhempasi, terveydenhoitaja, kuraattori, nuorisotyöntekijä, kuka vaan joka on nuorten kanssa tekemisissä. Älä ota yhden kaverin kanssa asiaa puheeksi, koska siinä käy niin, että lavertelee toisille ja olet vielä pahemmassa jamassa. Jaksaisitko aloittaa uutta harrastusta, jossa saisit uusia ystäviä tai voisitko mennä vaikka seurakuntaan, jossa on varhaisnuoriso toimintaa? Älä ala viiltelemään, siitä on vaan hetken helpotus, mutta ahdistaa vielä enemmän jälkeenpäin. Sinulla on painetta kahdesta suunnasta: kotoa, että saat hyviä numeroita ja kaverit ovat tuollaisia idiootteja, joiden läppä on ihan assista.
Itse kerroin vanhemmilleni kiusaamisesta ja isä otti asian puheeksi kiusaajien kanssa, voit vaan arvata miten siinä sitten kävi... Suosittelen vanhemmille puhumista, mutta pitää vannottaa, että etsivät sinulle muuta apua kuin kiusaajiin yhteyden ottamista. Itse tein lopulta niin, että laitoin nahkahousut jalkaan, laitoin tukan pystöön ja päätin, että minua ei enää ikinä kiusata! Otin heikoimman kiusaajan kiinni, vein väkisin koulun vessaan, laitoin sen pään vessanpönttöön ja vetäsin vessan. Sillä ajatuksella voit itsekin nautiskella... :)
Sepeteus_11: Noh, mä asun Ylämyllyllä, joka sijaitsee Joensuun lähellä, ja mun koulu on Paloaukean koulu, jos on päälle 400 oppilasta. Mutta sieltä ei tahdo löytyy ketään, joka ajattelis samalla tavalla.
Olisi kyllä hauskaa, jos he onnistuisivat lopettamaan kiusaamisen, mutta en usko sen olevan vielä ajankohtaista...
Vesilintu70: Enpä usko, että mulle ollaan kateellisia juuri mistään. En uskalla puhua siksi aikuisille, koska he kuitenkin kertoisivat vanhemmilleni, ja he katsoisivat suhteet ystäviini. Ja sit mä oisin yksin.
Hauska tietää, että sä pystyit rohkaistumaan! :)
Niillä ei ole lupa kertoa sinun vanhemmille, mikäli et anna lupaa. Esim. tyttäreni kävi nuorisopolilla juttelemassa ja siitä oli iso apu, toki tiesin asiasta. Kiusaajat eivät saaneet tietää mitään siitä, että kiusattu sai apua asiaan. Voinko kysyä vielä, mitä ystävissäsi näet, mitä ei toisissa nuorissa ole? Hankala arvuutella. Kateus on pohjalla, usko pois.
Selvä, kiitos tiedosta.
Mitäkö näen ystävissäni? He ovat olleet kanssani melkeinpä aina, he ovat melkein ainoat ystäväni. En mä kuitenkaan voi luopua heistä ihan noin vain...