Valheitasi/asioiden liiotteluasi. Olisitko koskaan pystynyt suhteeseen kanssani, kun tahdoin sinulta enemmän kaikkea mihin pystyit. Miki sinun piti esittää olevasi niin paljon enemmän. Olisin hyväksynyt sinut kyllä omana itsenäsi. Näin kyllä tarinoidesi läpi, vaikka sinua tahtonut loukata. En minä rakastanut niitä tarinoita vaan haavoitettua herkkää sisintäsi, siittä olisin tahtonut pitää huolta, mutta kun et voinut sitä ymmärtää, sinun olisi vain pitänyt luottaa minuun. Kaikista luonteen heikkouksistani huolimatta olisin ollut luottamuksen arvoinen.
olenmiettinytsinua
onnituleemenee
18151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
onpahan taas
Olen tällä hetkellä vielä niin sekaisin tästä kaikesta.En ole koskaan ollut näin vaikeassa paikassa.Ymmärrät varmaan mitä käyn läpi.
Kuule vedä tumppuun sinäkin omahyväväinen. Niin saat siltä kaikkein rakkaimmalta.
Naiselle? Miehelle? Minne menee?
Vesipää-akka provoo
Tämä miehelle.
Voisitko antaa jotain vinkkiä?
herkän, hauraan sisimpäsi myös. Olit silloin niin kaunis ja aito. Sulkeuduit taas muurisi taakse. Uskalla olla oma herkkä itsesi seurassani niin minkäkin tulen kourestani, luotan sinuun kyllä. En vain luota aina itseeni..mutta tunteeni oli niin aitoja kuin vain voi olla..se on pelottavaa. Haluan myös suojella sinua itseltäni, en pysty siihen mitä haluat minusta, en ole tarpeeksi vahva tai rohkea.
ja vähä keskivartalo lihavaki oon kyl.
Täytyy yrittää rentoutua ja luottaa. Varmasti joka kerta helpompaa kun oppii tuntemaan ja luottamaan. Aika siihen yleensä auttaa.
Jos kerran ihminen valehtele ja tarinoi, niin kannattaako sille huteralle pohjalle edes yrittää rakentaa mitään. Paljolta säästyt, kun etsit elämääsi rehellisen ihmisen. Ihminen ei ole kaikkivoipa ja toisen puutteita ei voi parantaa, ainoastaan hän itse ihmisenä voi muuttua.
Niin säästyykin, ja siltä tahdoin säästyäkin. Siksi ei ole meitä eikä tule.
Hyvää seuraa :(
Minun tarinani ovat valitettavan totta, eipä niistä ole paroni Von Munchauseniin verrattavia.
Mikäs tämä nyt on.
Eipä ole tullut hänen kanssaan vielä tarinoitua.
Olen myös miettinyt häntä. On paljon tunteita. En ole mielestäni tarinoinut mitään. Täysin totta kaikki mitä olen kertonut. Eikö sitä voi suoraan kysyä jos joku asia mietityttää. Olisin pystynyt täysin suhteeseen. Olin siihen valmis. Tuntui niin oikealta.
Niin minäkin, nää nyt on näitä.
Kaikenlaisia mietteitä ihmisillä on. Mä en usko että hän ikinä tajus mun mietteitä, miksipä olisi tajunnut, enhän mä itsekään, enkä niistä hänelle kertonut. Millään ei nyt ole väliä enkä halua hänen ajattelevan että hullujahan mä joskus vieläkin mietin.
Juup, nyt oon sitten purkanut kuukauden paineet, kato on sit helpompaa kun on saanut miettiä ihan rauhassa. Hänelle aina ja ikuisesti pus <3 koska hän vaan on. En mä täällä enää käy..no nyt käväisin kun oli näinkin paljon aikaa.